Lapsistani yksi toisensa jäläkeen on ruvennut kieltämään uskonsa. Järkytyimme, kun ensimmäinen lapsi joutui maailmaan kaksi kuukautta sitten. Tyttäremme oli rakastunut epäuskoiseen poikaan. Varoittelimme tytärtämme, mutta hän vakuutti, että kykenee olemaan uskovainen, vaikka olisikin naimisissa epäuskoisen pojan kanssa. Kaksi kuukautta sitten saimme kuulla sivureittien kautta: tytär on muuttanut pojan kans yhteen. He ovat siis avoliitossa! Puhuttelimme tytärtä, mutta hän katkaisi välit meihin. Sitten alkoi tapahtua. Kaksi poikaamme ja kaksi tytärtä jätti uskon. Yhdestä emme tiedä. Kotona asuviakin on vaikeampaa saada seuroihin. Olemmeko jotenkin epäonnistuneita vanhempina. Toisaalta kylällämme on ollut viimeaikoina muitakin uskon kieltäjiä.
Lapseni ei pysy uskomassa, olenko huono äiti?
mammaleena
363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa, ette ole huonoja vanhempia. Elämme
luopumuksen aikaa, kirjoitukset käyvät toteen.
Jeesuskaan ei ollut uskossa vaan Jumalallisuuden tietoudessa joten miettikää sitäkin totuutta. Usko on monille terveudellisesti vaarallista etenkin rikollisuuden lahkoissa. "Pikku Maijakin" tietää sen.
Lapsesi eivät halua elää enään rajoittavassa elämässä. Jokainen päättää itse mihin uskoo ja mihin ei. Kunnioita lastesi päätöstä. Muista että kaikesta huolimatta he ovat sinun lapsiasi. Enkä tarkoita, että uskontonne on jotenkin huono, mutta ei siihen voi väkisinkään uskoa. No itse olen ollut aina ateisti, mutta ei minulla mitään uskontoja vastaankaan ole. Uskokoon jokainen mihin haluaa tai sitten ei mihinkään. Omavalinta