Tasapainoinen...?

Kiitos Ynnämuu!

Elämän kokemuksesi on sinua kasvattanut ja tähän ikään ehtineenä olet suorittanut ikäänkuin elämän loppututkinnon. Mikä minä olen antamaan arvosanoja kenellekään, en mikään? Oman näkemykseni esitän ja niin tehköön muutkin.

Elämän matkalla on koettu tyyntä ja myrskyä. Näissä palstasaniluissakin olen ainakin minä aika kiivas. Pidän itseäni periaatteessa hyväntahtoisena, mutta olen myös armottoman kovasnainen jos näen epäoikeudenmukaisuutta josssakin ja pauhaan kuin tuomionpasuuna. Aika "torvena" minut varmaan tunnetaankin. Pienikin ele hyväksymisestä tuntuu hyvältä, niin varmaan muistakin.

Tällaista keskustelua voitaisiin käydä paljonkin ja kaikkien kesken. Lähtökohdat eri palstalaisilla ovat erilaiset ja elämässään suoriutuminen on useimmilla ollut työn ja tuskankin takana. Yksi asia on kuitenkin varma, se perustuu Luonnon lakiin, Rauhan satamaan me jokainen kohta saavumme.

Tällaisen tekstin laatiminen yht'äkkiä, tuosta vaan lonkalta, on tietysti uskallettua, hiukan rohkeaakin. Sijansa saakoot nämäkin!

Minä en oikein ymmärrä sinun ymmärtämistäsi sanasta tasapainoinen. Ei se ole minulle synonyymi sanalle yksitoikkoinen.

Miten puhe voi olla tasapainoinen, puhuja kyllä voi.
Tasapainonen ihminen on sovussa itsensä, läheistensä ja jopa koko maailman kanssa.
Omaa älyä ja sydäntä, ei ole riidoissa turhan takia, vain ajankulukseen.

Ei tasapainoisen ihmisen tarvi olla kirjanoppinut, ei maailmanmatkaaja.
Tasapainoinen voi olla mökin mummo, jolla on kultainen sydän, jolla on kaikkea mitä tarvitsee, eikä liikoja hamuakaan.
Jolla toivottavasti on myös seuraa, ei ole jäänyt, eikä jätetty yksin maailmassa.

Minä taas koen, ettei kukaan voi olla aina tasapainoinen. Elämä tuo jokaiselle rasitteita jossakin muodossa, vaikka kuinka olisi enimmäkseen sovussa itsensä kanssa tässä iässä. Pitäisin olemistani "viilipyttynä", jos ei erilaiset tunnetilat voisi koskettaa mieltäni. Hyväksyn kaikki tunteet, jotka on läpikäytävä, ei niitä karkuunkaan pääse:D
Milloin ilo nostaa siivilleen, silloin onnentunne on sanoinkuvaamaton, ja on lupa olla onnellinen. Surukin koskettaa ( tällä hetkellä siskolla ei puhelin enää pysy kädessä) se hiljentää,ja sillekin pitää myöntyä.
Muuten ei palstakirjoittelu minulla aiheuta vaikeuksia, päinvastoin, koen yhteisöllisyyttä muiden kanssa.
Reaalielämässä on tuttujen ja ystävien tapaaminen sekä rakasta, että voimaa antavaa.
Silloin kun mieli on vapaa ja huoleton, kumpua sanatkin kirjoittamiseen kuin itsestään.

joku ihminen olla aina. JOS ei itse ole käynyt kouluja, ei opiskellut, silloin kaikki koulutetut ovat hänen mielestään loisia, ja vain työläiset ansaitsevat tulla palkituiksi ja arvostetuiksi. Tutkimuskin on hänen mielestään aina vain pelkkää 0-tutkimusta.

Kuitenkin kyseinen tyyppi käyttää sähköä, joka on suunnattoman monien ihmisten pitkän koulutuksen, opiskelun ja tutkimustyön tulos.

En luettele lääketieteen tutkimustuloksia, googlatkaa ne.

Tyyppi käyttää tietokonetta joka päivä,
asuu mukavuuksilla varustetussa asunnossa, käy lentokoneella ulkomailla,
mutta silti vihaa niitä, jotka ovat käyneet koulua, opiskelleet, tehneet tutkimustyötä
ja kasvattaneet lapsensa kouluttaen heidät opiskelemaan
ja jatkamaan hyvinvoinnin kasvattamista.

Hän on varma, että sellainen ei ole mistään kotoisin.

Minulle on sanottu, että vaikutan tasapainoiselta. Siinä on sanottu jotain hyvin oleellista : vaikka on kokenut suruja, epäonnistumisia, väsymystä, turhautuneisuutta, epäoikeudenmukaisuutta, se ei saa pois tolaltaan, vaan pystyy elämään asioiden kanssa, asettamaan ne mittasuhteisiinsa. Pystyy myös tarttumaan asioihin joihin voi itse vaikuttaa. Läheiset ymmärtävät tunnetilojen vaihtelut, jo lapsena on opittu luottamaan, että silti on hyväksytty.

Toisen ihmisen tasapainoa on erittäin vaikea ja väärinkin mennä arvioimaan, aina ei näy päällepäin, mitä tunnekuohuja ja taisteluja ihmisen sisällä on käynnissä. Ihmisen on hyvä surra kun on sureminen aika, iloita kun on ilon aika, välillä vaakakupissa on enemmän murhetta ja huolta, välillä taas heilahtaa kuin kuplien ilon pyörteissä . Suuttuakin saa, ei kaikkea ole pakko niellä nöyrästi. Jos pyrkisi siihen, että vaakakupit olisivat mahdollisimman usein tasassa, ihminen olisi kivettynyt, tunneköyhä. Mutta kumpikaan ääriasento ei ajan mittaan ole hyväksi, ei se aallonharjalla keikkuminenkaan .

Vastaajista ymmärrän parhaiten Sini-sirkkua, paljolti samaan tapaan tämän tasapainon ajattelen. Iän myötä asioita oppii paremmin hyväksymään ja ymmärtämään, joka asiasta ei hötkyile...kuten Savossa sanotaan. Mutta tunteet eivät haalistu.

Ei tasapainoinen ole samaa kuin tasapaksu.

Epätasapainossa oleva kai on kateellinen siististä sisätyöstä koulunkäynnin ja opiskelun suhteen tajuamatta / tietämättä yhtään mitään niistä ponnisteluista ja uhrauksista omassa elämässä, mitä tuo kaikki uusien keksintöjen ja innovaatioiden tekeminen on vaatinut. Ei niitä tehdä tosta noin vaan, helposti.

Siinä sanoit totuuden, huolestuttavaa se on. Minua helpotti kirjoittaa tuo aloite Ukraina kärsii,.. kun omat silmäni kauhistuvat raunioiden, ja sekasorron näkemistä viikosta viikkoon. Sitten yllättäen, luettuani niin monenlaista näkemystä motivaatioista, vaikka itselleni oli selkeänä: Kun kansakunta pyrkii itsenäistymään, ja on siinä onnistunut, tarvitsee se tukea, jos sen itsenäistymistä uhataan.

Nyt olenkin rauhoittunut ja annan viisaimpien ja kykenevimpien auttaa Ukrainaa, tänäänkin pidin niin liittokansleri Merkelin rohkeudesta ja naisellisuudesta tapaamisessa. Minun on niin vaikea aina ajatella pahaa tai vallanhimoa ihmisistä, joskin maan hyöty kaasun saamisesta onkin tärkeä ja ymmärrettävä motiivi.

PS. Vettä sataa ropisee, ja ukkonen murisee kaukana täällä, katto on pään päällä ja unten maille aatos nyt kuljettaa.

Hyv' yötä vaan.

Tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa.
Huono itsetunto on usein syynä ihmisen katkeroitumiseen ympäristöänsä kohtaan.
Katsoin telkkarista loppupätkän ohjelmasta joka koski naapurisopua. Siinä pariskunta joutui jatkuvan häirinnän kohteksi naapurin taholta. Tuo naapuri teki kaikkensa ahdistaakseen pariskunnan henkisesti pois tasapainosta, onnistuikin siinä niin, että pakosta he jo alkoivat pitämään kirjaa, ihan tarkkailemaan häiritsevän naapurinsa toimintaa, he ikäänkuin odottivat kaiken aikaa mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niin henkinen tasapaino oli järkkynyt.
Kun tuo häirikkö vielä alkoi pariskuntaa syyttämään olemattomista rikoksista laitettiin heille tarkkailukamerat jotka rekisteröivät heidän ja häirikkönaapurin kaiken toiminnan. Lopulta äirikkö tuomittiin vankeuteen ja vapauduttuaan hän möi talonsa ja muutti pois.
Häirinnän kohteena ollut pariskunta oli todella onnellinen, heille oli avautunut uusi elämä, ympäristöstä oli nyt vain hyvää sanottavaa.

Tasapainoinen elämä vaatii muutakin kuin hyvät tulot ja rakastavan perheen.
Tietenkin hyvin vahva ihminen voi elää tasapainoista elämää kaikesta hälinästä ja häirinnästä huolimatta, mutta siinä on sitten jo kyse siitä vahvasta itsetunnosta. Ihminen tietää mitä tekee ja tuntee rajansa, osaa ohittaa tarpeettomat häiriötekijät jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti.
Ikä herkistää kaikkia.
Tuolla joku kirjoitti muiden todenneen hänen olevan tasapainoinen.
Niin olen minäkin itsestäni kuullut. Ihmiset kysyvät, kaiken kokemani tietäen ja minut tuntien; Kuinka jaksat kaiken jälkeen olla kuin ennenkin?
Onko se tasapinoa vai vahvuutta, mutta en anna syyttelyiden ja uhkailujen murentaa minua. Pyrin elämään uskoen parempiin huomisiin ja toivon heidän joille olen punainen vaate, joskus huomaavan kuinka suurista asioista on ollut kyse. He ovat yrittäneet musertaa henkisen minuuteni kaiken muun ohessa.
En sano, että kuolkoot myrkkyihinsä, vaan rukoilen heille voimia, että osaisivat katsoa omiin virheisiinsä ja antaa itsellensä anteeksi. Minä osaan unohtaa, vaikka anteeksi eivät ole pyytäneetkään.

Eihän tuo tasapainoinen elämä mitään rikkauksia kaipaa, tietysti on tärkeää, että on ammatti, ja sitä vataavaa työtä. Varmaan sellainen jolla ei ole useinkaan työtä, sen tasapainokaan ei voi olla kunnossa.
Minulla sattui olemaan työasiat kunnossa, olin myös mukana yhteiskunnallisissa asioissa. Erilaisten mielipiteiden sovittaminen on usein mahdotonta, toisaalta asioista ei tule mitään jos ei ole kykyä tunnustaa tappionsa.
Oikeat ystävätkin löytyvät usein varsin erilaiset mielipiteetkin omaavien kanssa. Silloin ei kannata puhua politiikasta, on monia asioita jotka ovat tärkeämpiä kuin oman mielipiteensä sanominen. Toisaalta silloin kun ollaan poliittisessa keskustelussa, on tärkeää sanoa oma kantansa, vaikka sen tietää jäävän vähemmistöön. On tärkeää sanoa niinkuin ajattelee, eikä esitä asiaa mielistelläkseen toisia. Joskus asiat loksahtaa ja saatkin mielipiteesi hyväksyttyä.
Henkilökohtaisesti minulla on edelleen hyviä ystäviä eri puolueista, vaikka nyt en enään olekkaan mukana muutakuin hengessä.
Olen ollut tasapainossa perheeni, ja ystävieni kanssa läpi koko tämän 80 vuotisen elämäni ajan.
Tuo mailmanrauha se ei ole tasapainoinen, se on huolenaiheeni.

Minullakin on aina ollut työpaikka, joskus tein kolmelle työnantajalle töitä päivittäin. Ei niistä rikkautta kertynyt, eikä pelkkä tyä takaa tasapainoista elämää.

Ollaan hako teillä jos pelkkä taloudellinen tilanne pitää meidät tasapainossa yhteiskunnan, perheen, yhteisön ja ikä tärkeintä, oman mielentilamme kanssa.

Kun nuorena perheenä riensimme molemmat työstä työhön, jäi se tasapainoinen perhe - elämä vain haaveeksi ruokapöydän äärellä, puheissa ja suunnitelomissa, kun me saamme omaa aikaa.
Ole siinä sitten tasapainossa johonkin suuntaan.

Liian yksioikista ajattelua pelkän talouden ja rahavirtojen riittävyys ihmisen kokonaisvaltaiseen tasapainoon.
Vaikka me ulkopuolisen silmin olisimme kuinka tyyniä ja vaikka silmistämme loistaisi ihan taivaallinen ilo, sisimpämme voi olla myrskyn kourissa.
En sano elämäni olleen tasapainossa, ei se ole kaikin osin sitä nytkään, vaikka se tuttavien lausunnoissa siltä näyttää.

Olen sinut itseni kanssa, mutta siitä huolimatta minulla on oma henkinen tilani joka vie joskus ihan synkille vesille, niille, joilla uidaan yksin. Ei ole mitään mieltä valittaa ja uikuttaa tuttaville kuinka tämä ja tuo minua huolestuttaa, terveydestäni kun pidän huolen ja haen apua jos sitä tarvitsen, muu henkinen sisikunta ei sitten lääkäreillä eikä lääkkeillä olekaan parannettavissa, enhän ole sairas, vaikka päässä risteilee ajatuksia ja unelmia, korkealentoisia ja matalalla laahaavia mittaamattomia alhoja joiden läpi on vain kuljettava, niin minun, kuin jokaisen joka ajattelee enemmän kuin puhuu julki. En tiedä, sanon olevani tasapainossa, olenkin, kaikilta niiltä osin jotka voivat vaikuttaa suhteessani elämään ja muihin ihmisiin.

Kunnioitan elämää, osaan antaa kiitoksen hänelle jolle se kuuluu, uskallan sanoa mielipiteeni julkisestikin ja olen tottunut hoitamaan muidenkin asioita kuin omiani.
Työni on ollut vastuullista, olen ollut vastuussa muidenkin toimeentulosta, toiminut järjestöissä ja luottamustehtävissä, mutta en kiellä etteikö joskus ole tunne omasta riittämättömyydestä kalvanut mielessä, kalvaa joskus viel'äkin, vaikka vastuiden viitat olen heittänyt sivuun.

Tasapaino työn ja levon suhteen, se on pielessä, nukun ihan liian vähän.
Työt osaan siirtää huomiselle, kiire minulle ei tule, aikataulutan tekmiseni ilman kiireitä. Onko se tasapainoista ja suunnitelmallista elämää, en tiedä, mutta pelkällä rahalla ja pankkitilin suurella saldolla ei elämä muutu tasapainoon jos henkisesti ei vain jaksa taistella ja olla olevinaan seestyneen rauhallinen.

Kiehuu se yli vesikin, vaikka on kirkasta.

Kiitän kirjoittajia asiallisista, pohtivista ja aihetta valaisevista hyvistä vastauksista. Jos saa yleisesti mainita, joukossa on erittäin hyviäkin toteamuksia, joita en olisi pystynyt laatimaan.

Pienoinen kritiikkikin kuuluu asiaan, kuinkas muuten.
Ei ne ole jääneet minua vaivaamaan. Joissain viesteissä vetäistiin, että kouluttamattomat ovat kateellisia ja katkeria, heille jotka ovat saaneet hyvän koulutuksen. Hyvin on tiedossa, että olen saanut vähäisen koulutuksen, titteleitä ei ole. Pahus kun sekin uimamaisterin tutkintokin jäi suorittamatta. Siitä se maisteri olisi helpoimmin tullut.
No asiaan! Niin...jotenkin koin, että piikki oli tarkoitettu myös henk. kohtaisesti minulle. Eipä mitään, oli miten oli, mielipide se kuitenkin on. Käsitykseni on, että koulutuksen väheksymistä kyllä joskus esiintyy. Esiintyy myös selvää halveksuntaa ja vähättelyä tavallista runttahommaa tekeviä kohtaan. Jopa niin, että maksetaan mukamas liikaa palkkaakin ja siitä menee koko kansantalous persuuksilleen. Faktoja en lausumalleni tässä tapauksessa kaivele.
Arvostan kyllä myös koulutusta, siihen olen kehottanut myös jälkipolveani nurisematta panostamaan. Liekö siitä ollut apua, mutta ovat kuitenkin hommansa hyvin hoitaneet opiskelujenkin suhteen ja myös töiden suhteen

Late toi hyvin esille, kuinka kunnallisessakin elämässä päättäjäksi valittu selviytyy hyvin erilaisia näkökantoja omaavienkin kanssa. Mehän olemme joskus jopa tavanneet, mutta kummankin muisti pettää hieman. Pääkaupunkiseutu on sellainen "sulattamo", että tänne mahtuu pyörimään kymmeniä vuosia tapaamatta, vaikka olisikin tuttu.

Enpä viitsi enempää... jos kuitenkin pistän arvostamani Erno Paasilinnan lausuman ikään kuin "lohduksi oppimattomille."

"Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja."

Vastaanhan minä suoraan kysymykseen ainakin kerran. En ole kyllä varma, mihin viestiin.

"JOS ei itse ole käynyt kouluja, ei opiskellut, silloin kaikki koulutetut ovat hänen mielestään loisia, ja vain työläiset ansaitsevat tulla palkituiksi ja arvostetuiksi. Tutkimuskin on hänen mielestään aina vain pelkkää 0-tutkimusta."
Onko tämä? Muunhan olen viestissäni 24.8 selvittänyt, kuinka "jotenkin koin."
Kyllä pidän työläisten palkitsemista ja arvostusta tärkeänä, vaikka en enää sanan varsinaisessa mielessä ole töissäkään. En tietääkseni kuvatulla tavalla ole nimitellyt koulutettujakaan. En nyt sentään niin tynnörissä ole elänyt, ettenkö tuntisi koulutettujakin.
Hyvä jos käsittely on "yleisellä" tasolla, mutta on kyllä mielestäni sittenkin liiankin yleistävässä muodossa esitetty. Tämä riittänee. Eteenpäin, sano lapatossu!

Päivää, aurinko ei nyt paista edes risukasoihinkaan! (tämä on olevinaan "jäniskevennys")

Hyvä on, uskon että "sen minkä koin", ei ollut tarkoitettu piikkinä minulle. Näkyy se kyllä kirjoittamastanikin, että en nyt varsin varma ollutkaan.
Ajettelin kyllä tehdä pitemmänkin "sepustuksen", mutta saivarteluksihan se olisi mennyt.
Eiköhän näillä nyt mennä, hyvää jatkoa teille!

Asiaa puhut ynnämuu,etkä sinä saivartele jonkun muun tavoin.

Elämäni maasto on ollut hyvin vaihtelevaa joskus katseltu korkealta joskus ollut tikkaat jalkojen alla että näkyis edes kesän vihreys.

Elämä on ollut täyttä elämää.

Olen silti pisynyt tasapainoisena ja hallinnut tilanteet, hyvin tässä nyt menee.

Pienillä maatiloilla joskus suojapäivinä karjaa päästettiin ulkoilemaan. Mielellään lehmät suojalumessa tarpoivat ja kavioitaan puhdistivat.
Keväällä kun navetan ovia pidettiin jo auki, naudat haistoivat tuoreen ruohon tuoksun ja kävivät levottomiksi.
Tiesivät, että pian pääsevät kevätkesäiseen luontoon ilonpitoon. Lemänkellojen kalisuttaminen sai nautaparat mölinäkouroilemaan.

Ensimmäisiä elukoita uloslaskiessa sai ne ihan villeiksi. Meilläkin oli vain aho ja metsälaitumia kun peltotilkut tarvittiin viljan ja heinän kasvattamiseen.

Kuljimme paimentamassa lehmiä aika kaukanakin kotoa naapureiden metsisssäkin osin.

Silmiä kuin särkikopassa sanottiin ennen kun lapsia talossa oli paljon ja ne yhtäaikaa ikkunoissa pihalle katsomassa. Ikkunat läskistä, jotkut kommentoivat.