Todella hämmentävää! Yhtenä aamuna herään ja näytän mielestäni oikein kauniilta ja virkeältä ja tunnen oloni kaikinpuolin mahtavaksi ja olen huoleton. Tätä kestää muutamista päivistä muutamiin viikkoihin, mutta sitten tulee aamu kun näytän mielestäni ihan erilaiselta, silmät normaalia pienemmät, nenä iso ja leveä, ilme väsynyt ja tylsä ja kasvonpiirteet muutenkin ihan kamalat. Tunnen olevani rumimmillani ja olen tosi epävarma itsestäni.
Tapahtuuko teille muille tälläistä? Ja mistä tällänen johtuu?! Tapahtuuko se vain omassa mielessä, niin että muiden silmissä olen kuitenkin ihan samannäköinen kuin aina. Epäilen myös että kun olen epävarma niin näytän myös vähemmän viehättävämmältä.
En oikein tiedä miten välttää tai helpottaa näitä rumuuskomplekseja. :(
Ja olen jo 21v.
Tapahtuuko teille muille tälläistä? Ja mistä tällänen johtuu?! Tapahtuuko se vain omassa mielessä, niin että muiden silmissä olen kuitenkin ihan samannäköinen kuin aina. Epäilen myös että kun olen epävarma niin näytän myös vähemmän viehättävämmältä.
En oikein tiedä miten välttää tai helpottaa näitä rumuuskomplekseja. :(
Ja olen jo 21v.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ongelma on itsetunnossasi ja aivoissa.
Niin ehkä onkin. Ja ehkä sekin vaikuttaa jos olen nukkunut huonosti ja/tai syönyt huonosti. Mutta sille en vain kertakaikkiaan voi mitään että mieliala on tällöin todella apea ja masentunut, josta on vain enemmän haittaa.
Seuraavaa kaunista aamua odotellessa että heräisin taas omana itsenäni.
Mun mielestä toi on täysin normaalia meille naisille. Turhaan stressaat.
Samanlailla täällä! Oon siis oikeesti melko ruma ihminen (valehtelematta), mutta joinain päivinä herätessäni huomaan näyttäväni jopa melkein ihmiseltä. Meikkaan vähän ja näytän jo siedettävältä. Seuraavana aamuna tajuan että mitähän oikein kuvittelin? Naama aina yhtä kalpee ja kapee, huulet epämuodostuneet, nenä liian iso tai pieni päivästä riippuen, silmät eriparia ja kulmakarvat vielä enemmän eriparia. Ja hampaat, hyhhyh. Toisinaan nekin näyttää siedettävältä?
Sellasina huonoina päivinä kaikki menee huonosti. Pahimmillaan onnistun saamaan paniikkikohtauksen kaupan jonossa tai jossain muualla. Hyvinä päivinä paniikkihäiriöstä ei oo tietookaan ja vaikka normaalisti en jaksa ees ajatella urheilua niin lähen hölkkälenkille koska on vaan niin hyvä olo.
Ite oon miettiny että onkohan tää jotain kakssuuntasta mielialahäiriöö tai muuta sellasta missä ne fiilikset muuttuu ihan yhtäkkiä? Koska oikeesti menee noi päivät ja fiilikset ihan laidasta laitaan. Aurinko paistaa, oon kaunis, hölkkään ja tunnen olevani maailman onnellisin. Illalla elämä on perseestä ja oon valmis luovuttamaan. Öö?! :D
Ja anteeks kiroiluni, enpä edes huomannut. Enkä tiedä miten muuten oisin asiani selittänyt. :) Mutta pahoitteluni.
Mullekki käy välil noin ja se on vaa sun silmis muiden mielest näytät ihan normaalilt. Tollasina päivinä ku näytän mielestäni rumalta ni sanon vaa mielessäni itelleni et "mikä vitun pinnallinen pissis susta on tullu sähän näytät ihan normaalilta" ja yht äkkii mä sit näytänki normaalilt :D