MIkä ns. kuolemansyntien asema katolisessa teologiassa oikein on?
Toisesta ketjusta löysin tällaisen lauseen: "Ihminen pestään kasteessa puhtaaksi perisynnin tahrasta ja hän pääsee armon tilaan. Tässä hänen on mahdollista elää Jumalan yhteydessä, ellei hän itse sulje itseään kuolemansynnillä armon tilan ulkopuolelle."
Jos olen oikein ymmärtänyt niin vain armon tilassa elävä saisi nauttia ehtoollisen. Esimerkiksi avoliitossa elävät eivät ole ehtoolliselle kelvollisia, vaikka voivat toki muuten osallistua messuun (ja kannattaisikin). Syyllistyvätkö he hekumallisuuden kuolemansyntiin?
Entäs vaikka ylpeys, jota kai pidetään kuolemansynneistä vakavimpana. Siinä ei ole oikein mitään konkreettista mittapuuta, jonka mukaan määritellä, kuka siihen syyllistyy niin pahasti, että katumattomana ei olisi ehtoolliselle kelpaava? Vai onko niinkin, että synti ei ole niin vakava jollei itse tiedosta sitä synniksi, ja näinhän ylpeillä kai usein voi olla? Ja tässä kai olisi kirkon tehtävä opettaa ihmisiä huomaamaan itsessään ylpeyden, kateuden ym. kaltaiset sydämen synnit.
Toisesta ketjusta löysin tällaisen lauseen: "Ihminen pestään kasteessa puhtaaksi perisynnin tahrasta ja hän pääsee armon tilaan. Tässä hänen on mahdollista elää Jumalan yhteydessä, ellei hän itse sulje itseään kuolemansynnillä armon tilan ulkopuolelle."
Jos olen oikein ymmärtänyt niin vain armon tilassa elävä saisi nauttia ehtoollisen. Esimerkiksi avoliitossa elävät eivät ole ehtoolliselle kelvollisia, vaikka voivat toki muuten osallistua messuun (ja kannattaisikin). Syyllistyvätkö he hekumallisuuden kuolemansyntiin?
Entäs vaikka ylpeys, jota kai pidetään kuolemansynneistä vakavimpana. Siinä ei ole oikein mitään konkreettista mittapuuta, jonka mukaan määritellä, kuka siihen syyllistyy niin pahasti, että katumattomana ei olisi ehtoolliselle kelpaava? Vai onko niinkin, että synti ei ole niin vakava jollei itse tiedosta sitä synniksi, ja näinhän ylpeillä kai usein voi olla? Ja tässä kai olisi kirkon tehtävä opettaa ihmisiä huomaamaan itsessään ylpeyden, kateuden ym. kaltaiset sydämen synnit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuolemansyntejä, jotka katkaisevat ihmisen ja Jumalan välisen armonyhteyden ovat suorat, tahalliset käskyjen rikkomiset, esim. varastaminen, aviorikos ym. Tähän luetteloon kuuluvat ne asiat, jotka ovat tyystin katkaisseet yhteytemme Jumalaan, esimerkiksi ihminen ei ole halunnut nöyrtyä Jumalan edessä ja tunnustaa häntä tai siveettömyyden rikkomiset.
"To make a sin mortal three things are necessary: a grievous matter, sufficient reflection, and full consent of the will. "the Baltimore Catechism
Kuolemansynti täyttää 3 ehtoa: vakava synti, harkittu teko sekä teko on tahallinen
Ylpeys on varmaan kuolemansynti, silloin kun se on pysyvää taipumattomuutta. Syntitaipumus meillä säilyy aina. Joten tulkitsisin, että ylpeä ajatus, josta sen huomattuaan on valmis nöyrtymään, olisi lievä synti. Rippikopissa tunnustetaan mieltä painavia asioita, pappi määrittelee niiden syntisyyden.
Päivittäinen Raamatun lukeminen ja rukous auttavat meitä kuulemaan paremmin Jumalan puheen ja antavat myös voimaa ja johtavat meitä puhtaampaan elämään.
Ripillä on hyvä käydä säännöllisesti, jotta omantunnon herkkyys säilyisi ja jotta oppisi kuulemaan Jumalan puhetta sydämessään.
Rippiin kannattaa valmistautua käymällä läpi jotain listaa:
http://www.ncregister.com/info/confession_guide_for_adults/
http://www.catholic.org/prayers/confession.php