Sossulandiamme ongelmat

Tähän on vastattu hyvin toisaalla.


Ainut vaan että mikään yhtiö ei olisi niin tyhmä, että jos tutkimukset kertovat että yhtiö on paras, mutta siitä huolimatta asiakkaat karkaavat vieraille yhtiöille, pääjohtaja alkaisi selittämään asiakkaille: "En oikein ymmärrä että tämä meidän yhtiön tuote ei teille asiakkaille kelpaa vaikka tutkimukset sanoo toista. Vähän te taidatte olla tyhmiä ja ruikuttavia asiakkaita".

Jos suomalaisten yrityksien ja johtajien vittumaisuutta vain on se että yritykset muuttavat pois Suomesta, niin kuinka on selitettävissä ettei kukaan ulkomaalainen yritys keksi että hei, Suomihan on maailman kilpailukykyisin maa. Mennään sinne tekemään töitä.

Pahin ongelma Suomelle on syntynyt siitä, että demarit - SDP ja SAK - ovat ylivoimaisen taitavia siinä, miten yleistä mielipidettä manipuloidaan taitavan propagandan avulla. Tätä propagandakoneistoa - SAK:n viestintäyksikköä - pyörittää edelleen Eero Heinäluoma, SAK:n entinen viestintäjohtaja ja järjestöpäällikkö, nykyinen SDP:n puoluesihteeri.

Hyvin pitkälti hänen ja muiden demareiden ideoimina ovat syntyneet mm. sellaiset käsitteet kuin "pohjoismainen hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta ja suomalainen sopimusyhteiskunta sekä maltillinen tupo".

"Pohjoismainen hyvinvointivaltio" tarkoittaa valtiota, jossa on ankara verotus, "Robin Hood"-henkinen asenne, että "rikkailta otetaan ja annetan köyhille" mutta kansalaiset kuitenkin ovat huimaamattaan alistettuina "Nottinghamin ahneelle seriffille", joka verottaa vaikka ulosoton uhalla duunarin ja yrittäjän omalla työllään ansaitsemat markat päästäkseen jakamaan omasta kirstustaan almuja niihin suuntiin, joista SDP:n eli "sheriffin" poliittinen kannatus tulee.

"Hyvinvointiyhteiskunta" on puolestaan termi, johon vedotaan aina, kun verotusta perustellaan koulutuksella, terveydenhoidolla, julkisten palvelujen turvaamisella, lasten, vammaisten ja vanhusten hoidolla, työttömien elämän turvaamisella, syrjäytymisen ehkäisemisellä, tms. niin hyvällä ja kaikkien hyväksymällä asialla, että korkean verotuksen kyseenalaistaminen voidaan tulkita suoraksi rikokseksi kaikkia "heikossa asemassa olevia ja puolustuskyvyttömiä kansalaisia" kohtaan.

"Suomalainen sopimusyhteiskunta" on erityisesti SAK:n käyttämä termi. Se otetaan sanankäytön arsenaaliin mediakeskustelussa heti kun jokin muu taho - vaikkapa keskustapuolue - uskaltaa omissa puheenvuoroissaan ääneen käyttää sanaa "työmarkkinat". Mitään muuta ei tarvitse sanoa kuin tuo sana, niin SAK:n viestitäyksikkö mobilisoi Ihalaisen ja jokaisen muun SAK:n liittojen ay-mafioson suuhun uhkaavia lausuntoja siitä, miten "taas on tavoitteena suomalaisen, vaivalla rakennetun ja palkansaajan oikeudet turvaavan sopimusyhteiskunnan perustusten murtaminen".

"Maltillinen tupo" on SDP/SAK:n viimeisin eufemismi sille, että ay-mafia pääsisi lypsämään työnantajalta inflatoriset palkankorotukset ja hallitukselta kaiken haluamansa työsuhdelainsäädännön, jotta nimenomaan SAK:n valta työmarkkina-asemassa saataisi sementoiduksi niin lujaksi kuin suinkin. Tässä propagandassa on nyt menossa se vaihe, että kansaa uskotellaan luulemaan, että "SAK haluaa maltillisen tupon, mutta joustamaton työnantaja vastustaa sitä itsekkäistä syistä jakaakseen miljardivoittonsa osinkoina osakkaille eikä oikeudenmukaisina palkkoina työntekijöille".

Pahin ongelma Suomessa on siis tuossa yllä. Ei propagandassa sinänsä, vaan siinä, että suurin osa kansasta uskoo noihin SDP/SAK:n manipuloimiin harhakäsityksiin.

Jopa suuri osa kokoomuslaisista ja ilmeisesti kaikki keskustalaisetkin uskovat niihin.

Se on minun mielestäni todellinen ongelma, josta pääsemme eron vain sillä, että kansalaiset alkaisivat paremmin ymmärtämään taloutta - kansantaloutta, valtiontaloutta ja yritystaloutta - vaikka tämäkin on tehty aika vaikeaksi, koka dellisten lisäksi SDP/SAK ja monet, monet hyvää tarkoittavat humanistit ovat kääntäneet yleisen mielipiteen luulemaan, että "talous on kokoomuslaista kovaa politiikkaa, jossa köyhät pannan kyykkyyn ja rikkaille annetaan lisää."

Näinhän se on, vai onko?