Eulalia

Taas menin lankaan tämän uudistuneen systeemin kanssa. Raivoraittiina en voi edes vedota perjantaihin.

No, vastatkaa nyt kummiskin, minäkin vastaan hieman myöhemmin.

:P

...naisilla ja miehillä on noin vapaaehtoisten harrastusten valossa yhtälaiset oikeudet ainakin lain edessä. Tuskin miehiltä on moni asia kiellettyä, mikä naisiltakaan, noin virallisesti.

Kulttuurisesti on sitten ehkäpä eri juttu.

Tulee mieleeni tässä lähinnä nyt ainakin huoltajuuskysymykset lain edessä - naiselle annetaan usein sangen automaattisesti huoltajuus, huolimatta isän toivomuksesta (tapauksia on monia). Myös viimeaikainen keskustelu näyttäisi, että lapsikaappauksen suhteen nainen saa keskimäärin enemmän ymmärtämystä kuin mies (ts. jos mies tekisi lapsikaappauksen toiseen maahan).

Minä en ole ajatellut erota, enkä kaapata lapsiani, joten tässä vaiheessa ei tunnu siltä, että olisin sorrettu.

Miehen on myös ehkäpä yleensä kulttuurisesti epäsopivampaa meikata ja pukeutua hameeseen (paitsi tietyissä ammattikunnissa...). Tosin nämäkään eivät kosketa noin henkilökohtaisesti, kun en ole ajatellut muutenkaan näin tehdä.

Ehkäpä seksuaaliseen flirttiinsä pohjautuen naiset saavat miehet tekemään enemmän "pikku palveluksia" itselleen, kuin päinvastoin. Tosin tämähän on sitten miehelle sinänsä "vapaaehtoista", että eihän sitä naista, joka lirputtaa, olisi pakko miellyttää... joten turha tuostakaan lie marista.

Ehkäpä kiintiönaisena on joissakin tapauksissa jo helpompi päästä johtopaikoille, mikäli tämmöiset otettaisiin käyttöön? Suhteessa myös hakijamääriin? Itse törmäsin tässä tilanteeseen taannoin, jossa eräällä laitoksella etsittiin "roolimallia naistutkijoille" erillisellä määrärahalla, samaan aikaan erään miehen opetustointa ei jatkettu, vaikka kurssi olisi katsottu tarpeelliseksikin - tuo määräraha naistutkijalle jäi lopulta käyttämättä, kun kukaan ei sitä hakenut, toisaalta sitten tuon miehen (suosittu ja kehuttu) kurssi pitämättä, kun muilta momenteilta ei sitten löytynyt rahaa.

...ehkäpä kyseessä oli yksittäistapaus, kuitenkin tilanne, joka voi syntyä, kun sukupuoli otetaan työhönottoperusteeksi - Suomessahan tämä ei käsittääkseni (toivottavasti?) ole mahdollista, vaan kiintiöt pidettäisiin poissa keskusteluista?

Henkilökohtaisesti en tunne jääväni tästä paitsi, mutta olen kuullut miehen valittavan asiasta, eli sosiaalisesta turvaverkosta. Naisilla on luonnostaan tapana luoda itselleen verkostoja, jotka auttavat selviytymään vaikeiden aikojen yli. Miehet usein sortuvat tai vajoavat syvemmälle kun oikein menee päin persettä. Toisaalta kuten totesin, itse olen ihan tyytyväinen asioiden tilaan, sillä en kestäisi sitä jatkuvaa juoruilua, hömppää ja vatvomista mitä tällainen verkosto väistämättä toisi mukanaan.

Toinen asia, jossa miehet ovat selkeästi altavastaajina on arkipäivän erotiikka. Mies ei enää voi flirttailla, joutuu varomaan sanojaan ja tekojaan eikä voi edes harkita jonkun alusvaatekalenterin ripustamista työpaikalle. Sen sijaan naiselle tämä kaikki on sallittua ja usein jopa perverssillä tavalla suotavaa. Nainen, joka käyttää flirttailua aseena ja neuvotelutaktiikkana on jotenkin positiivinen ilmiö sen sijaan, että sitä pidettäisiin loukkaavana. Naiselle myöskin hyväksytään miehen esineellistäminen, ainakin jos ovat kännissä. Kännisten naisten lähentelystä loukkaantuva portsari tekisi itsestään lähinnä pellen eikä suinkaan mitään ihmisoikeustaistelijaa tai tasa-arvon lähettilästä.

...harjoittaa henkistä väkivaltaa miestä kohtaan. No kyllähän mieskin voi, mutta aitaa olla harvinaisempaa.
Itse koen ainakin, että henkinen väkivalta, joka myös yleensä jatkuu pitkäänkin on monin verroi pahempaa kuin että joku löisi minua suoraan turpaan niin että veri lentäisi. Se kirpaisee kerran, mutta henkinen väkivalta jää mielen lokeroihin hyvin pitkäksi aikaa.

"Mitä koet naisena, että saat tehdä "enemmän", kuin jos ajattelisit olevasi mies? "

No saan meikata ja pukeutua hameeseen, ilman että kukaan epäilee homoksi ja..ja synnyttää jos niin haluan, ei ole pakko mennä armeijaan ja hmm..voin nyplätä pitsiä ilman että..jahas, se liittyikin tuohon homonleimaan.

Ja:

Voin näyttää tunteeni avoimemmin.

Kun joku ottaa aivoon ja v*tuttaa, voin vedota kuukautisiin.

Jos pitää jotakin nostaa tai kantaa voin vedota fyysiseen heikkouteen.

Voin mollata miestä siitä, ettei hän tajua asioita naisnäkökulmasta.

"Mitä koet naisena, että saat tehdä "enemmän", kuin jos ajattelisit olevasi mies?"

Saan kuunnella syytöksiä itsekkyydestä, hedonismista, feministisestä retoriikasta, sosialismin kannattamisesta, syyllistämistä halustani hallita omia ruumiintoimintojani. Saan kuulla olevani lahjattomampi, tyhmempi, kyvyttömämpi, huonompi, vähemmän oikeutettu lausumaan mielipiteitäni, mielipiteitäni väännellään ja vääristetään, minun on asetuttava tiettyyn muottiin halusin sitä tai en, jos en siihen sovellu, olen hedonistinen, itsekäs jne. Lopuksi, mutta ei vähäisemmäksi saan kuulla, että eihän minua kohdella tällä tavalla, olen vain kuvitellut kaiken ja jos olenkin jotain kokemut, niin se on vain oikeudenmukaista, koska oikeastihan olen kyvyttömämpi, huonompi, tyhmempi, lahjattomampi..............

Tämä on jokapäiväistä antia feminismipalstalla, onneksi reaalimaailmassa sentään löytyy muunkinlaisia mielipiteitä kuin näitä puusilmäisiä sovinismikommentteja, mihin täällä hukkuu.

Tulikohan näitä nyt sitten jo käsiteltyä Proffan aloittamassa ketjussa... Enivei.

Naisena saan

- elää pidempään
- kokea erilaisia tunnetiloja joiden vaihtuvuuteen hormonikierto vaikuttaa
- pukeutua ihan tasan miten huvittaa
- meikata (jota tosin en pahemmin harrasta, tylsää)
- painaa reilustikin vähemmän, jolloin ei tarvitse raahata mitään raskasta ruhoa paikasta toiseen
- saan olla ilman jalkojen välissä roikkuvia dingelidangeleita joita pitäisi koko ajan varoa satuttamasta ja joiden toimivuuden puute voi aiheuttaa mielipahaa (tamponinnaru ei onneksi tarvitse moista vartiointia ja huolenpitoa)
- saan olla ilman partaa (iho säästyy höyläämiseltä)
- haistattaa pitkät banaalille ja tylsälle armeijalle
- leperrellä elukoille ja kakaroille (jota tosin en harrasta kun en osaa)
- tirauttaa tipat silmistä kun alkaa tarpeeksi vitutuskäyrä kohota (onko tämä nyt sitten saamista, kun ilmeisestikään itkeminen ei välttämättä ole miehille yleensä fysiologisesti edes mahdollista)
- heittäytyä umpityhmäksi jos ei huvita tehdä jotain askaretta jonka joku mies kuvittelee tekevänsä paremmin (tätä samaa keinoahan miehetkin kyllä käyttävät jos eivät jotain halua tehdä: ryhtyvät rasittaviksi kömpelyksiksi tai ovat muka kuin eivät kuulisikaan jos pyydetään johonkin)

Njoo. Ei tätä niin vakavasti tarvitse sitten ottaa, arvon herras- ja frouvasväki...