Oon aiheesta aikaisemminkin kirjottanu muistaakseni kirkko kuulolla palstalla. Oon jo vuosia, tavallaan koko ikäni, paininu uskonnollisten kysymysten kanssa. Tunnustaudun ateistiksi mut ihan päivittäin uskonnolliset kysymykset ja ajatukset vyöryy päälle. Muuten oon ihan järkevä ja maailmankuva tieteellinen, mutta tässä suhteessa kaheli.
Mun lapsuuskoti oli täysin maallinen enkä muutenkaan rippikoulua kummempaa uskonnollista kasvatusta saanu. Teininä oli jostakin syystä semmonen pieni aika jolloin olin muka ns uskossa. Mikä lie hurahdus, ei tainnu viikkoa pidempään kestää. Mut en ole sen jälkeen täysin eroon päässyt, kokonaan, vaikka totta vie olisi paljon muutakin järkevämpää ja mielenkiintoisempaa ajateltavaa. Uskonnon suhteen en ole vähäisimmässäkään määrin olevani uskossa, oon addikti. Mistä apu?
Mun lapsuuskoti oli täysin maallinen enkä muutenkaan rippikoulua kummempaa uskonnollista kasvatusta saanu. Teininä oli jostakin syystä semmonen pieni aika jolloin olin muka ns uskossa. Mikä lie hurahdus, ei tainnu viikkoa pidempään kestää. Mut en ole sen jälkeen täysin eroon päässyt, kokonaan, vaikka totta vie olisi paljon muutakin järkevämpää ja mielenkiintoisempaa ajateltavaa. Uskonnon suhteen en ole vähäisimmässäkään määrin olevani uskossa, oon addikti. Mistä apu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hmm.. jokin sua tuntuu kutsuvan mutta et haluu ottaa sitä vastaan. Ateisti en oo koskaan ollut, joskus agnostikko. Kyllä mäkin sen tieteellisen maailmankuvan omaan mutta se ei poista Jumalan olemassaolon mahdollisuutta. Jumalallakin on keinonsa. Tiede vain kertoo sen miten Jumala toimii. Kyllä tässä mielettömässä maailmassa järki on ja se jokin mitä Jumalaksi ja henkisyydeksi voi kutsua.
Jos olet joskus tullut uskoon, niin Pyhä Henki ei jätä sinua rauhaan ... Raamattu sanoo:: >Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan
Ite näkisin et ihmisen psyykessä on jokin rakenne johon uskonnollistyyppiset aiheet tarttuu tiukasti. Kysymys kuuluu,miten niistä pääsee eroon. Alkoholistit varmaa inhoaa alkoholia, mut kaatavat silti pakonomaisesti naamaansa. Mulla ja mahdollisilla kohtalotovereilla joskys mielee iskostuneet ajatukset ei jätä rauhaan, vaikka itse pidän niitä mielettöminä ja häiritsevinä.
http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/347995634
Tässä sinulle hyvä linkki. Ei sinun tiedettä eikä järkeä tarvitse heittää romukoppaan, jos tulet uskoon.
Augustine sanoi "Olet valmistanut meidät itsellesi, Oi Jumala, ja sydämemme on rauhaton siihen saakka kunnes se löytää levon sinussa.
haluan rauhaan,
Mielenkiintoista pohdintaa. näen asian jotenkin niin, että ihminen on perustavanlaatuisesti uskonnollinen. Jotkut selittävät sen psykologialla. Se on varmaan sitäkin, mutta myös sitä, että ihmisellä on luontainen jumalakaipuu.
Jokainen kulkee oman matkansa ja kaikille se on erilainen. Sinun ei tarvitse olla mitään tiettyä eli esimerkiksi uskovainen, ateisti tai jotain muuta määriteltävää, vaan oma itsesi. Siinä sinun elämässäsi kenties on paikka myös Jumalalle.
Oli lopputulos mikä tahansa, toivon sinulle rauhaa ja tasapainoa, jota itsekin tunnut kaipaavan. Ehkä se tasapaino löytyy jollain yllättävälläkin tavalla.
Antti-pappi
Anna Jumalalle mahdollisuus et kadu sitä. Luojamme kutsuu sinua puoleensa. Kristus Jeesus sovitti syntisi. Ja todellakin oikea rehellinen tiede ei todellakaan ole ristiriidassa raamatun kanssa, tämän voi sinulle kertoa Lääkäri Reinikainen.
http://www.youtube.com/watch?v=StfXFj1o65g
Huom! Kannattaa katsoa vaikka ääni vähän huono
Siunausta elämääsi Ja Rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa
Olisiko se pikemminkin niin että rehellinen uskonto ei ole ristiriidassa todellisuuden ja siten tieteen kanssa?
olen fda:n kanssa samaa mieltä. Dogmaattinen uskonto tarttuu joihinkin kirjoitusten syntyajankohtaan ja senaikaiseen hahmottamistapaan ja -kykyyn sidoksissa oleviin, enemmän tai vähemmän runoiltuihin käsityksiin, joita on aikojen saatossa taltioitu. Rehellinen henkinen uskonto sen sijaan erottaa jyvät kuorista, eli ottaa sieltä sen uskonnon ydinasian, henkisyyden ja jumaluuden, joka ei mitenkään ole ristiriidassa empiirisesti todistettujen tosiasioiden kanssa.
Vrt. nuoren maan kreationismiusko vs usko, joka sivuuttaa tuollaiset dogmit vähempiarvoisina ja näkee niistä kiinnipitämisen vähän hassuna.
haluan rauhaan: Jumalan kiitos jos sinua vaivaa kertomasi asia. Otappa raamattu lukuun ALKAEN mooseksen ensimmäisestä kirjasta, niin alkaa vastauksia tulla.
Voi myös alkaa raamattua kuuntelemaan järjestelmällisesti alusta.
Norvanto opettaa niin selkeästi että.
http://www.rkk-sansa.net/raamattu-kannesta-kanteen/kirjat
Ihmiseen on sisäänrakennettuna taipumus uskonnollisuuteen. Umpiateistinakin tunnistan itsessäni kaipausta kohti jotakin suurempaa. Turha niitä tuntemuksia on alkaa tukahduttamaan, eikä mielestäni edes kannata. Ne voi suunnata johonkin muuhun kuin uskontoon, sanotaan vaikka "hengellisyyteen" hyvin laveasti käsitettynä. Itse ihailen maailmankaikkeuden nahtavuutta, luontoa ja vuodenkiertoa, valokuvaan, opiskelen, ihmettelen ja ihastelen. Sallin itseni tulla "lasten kaltaiseksi" mitä tulee kykyyn ja haluun olla läsnä, oppia ja kokea. Mihinkään taikauskoon ei tarvitse uskoa, mutta ei toisaalta väkisin sammuttaa meihin luontaisesti kuuluvaa ulottuvuutta.
"Tunnustaudun ateistiksi mut ihan päivittäin uskonnolliset kysymykset ja ajatukset vyöryy päälle. Muuten oon ihan järkevä ja maailmankuva tieteellinen, mutta tässä suhteessa kaheli."
Tämä osoittaa, että Jumala kutsuu ja vetää sinua puoleensa. Raamattu sanoo:
"Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä" (Joh 6:44).
Jumalan kutsu ja hengelliset asiat ovat kaikkea muuta, kuin kahelia. On vain hyvä merkki, että Hän kutsuu ja vetää puoleensa. Sinulla on luja ja varma toivo - kuin sielun ankkuri, johon voit tarttua.