Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. Kol. 3:19.
Niin kuin vaimon velvollisuuksien perustus on alamaisuus, niin on miehen velvollisuuksien perustuksena rakkaus. »Miehet, rakastakaa vaimojanne!» Missä vain rakkautta on, siellä seuraa kaikki muu itsestään, kuten apostoli sanoo: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii» ym.
Mutta tarkastaaksemme aviomiehen rakkautta vaimoonsa kääntäkäämme erityisesti huomiomme sen juhlalliseen esitykseen Ef. 5. Apostoli sanoo: »Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.» Katso, mikä korkea kuva - aviorakkauden kunniaksi - että sitä kuvataan Kristuksen rakkaudella, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Tarkastakaamme nyt tästä saatavia opetuksia!
Enin huomattava Kristuksen rakkaudessa seurakuntaan on ensin, että hän rakastaa ansaitsematta, ilman meidän ansiotamme tai mahdollisuuttamme, vain Isän iankaikkisen valinnan johdosta. Siitä hän itse sanoo: »Ne olivat sinun, ja sinä olet antanut ne minulle. Kaikki minkä olet minulle antanut, olen säilyttänyt. Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. sillä Isä, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia.» Niin tulee miehenkin rakastaa vaimoaan Isän tahdon tähden, katsomatta hänen suurempaa tai vähempää täydellisyyttään, vain siksi että Isä on vaimon hänelle antanut, että hän on hänen vaimonsa. Ominaisuuksista, paremmista ja huonommista hetkistä riippuva rakkaus on haihtuvaa, epävakaista ja pinnallista rakkautta. Jos Kristus olisi rakastanut meitä siten, ei hän olisi antanut itseään puolestamme.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-29.html
Niin kuin vaimon velvollisuuksien perustus on alamaisuus, niin on miehen velvollisuuksien perustuksena rakkaus. »Miehet, rakastakaa vaimojanne!» Missä vain rakkautta on, siellä seuraa kaikki muu itsestään, kuten apostoli sanoo: »Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii» ym.
Mutta tarkastaaksemme aviomiehen rakkautta vaimoonsa kääntäkäämme erityisesti huomiomme sen juhlalliseen esitykseen Ef. 5. Apostoli sanoo: »Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niin kuin omia ruumiitaan. Joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.» Katso, mikä korkea kuva - aviorakkauden kunniaksi - että sitä kuvataan Kristuksen rakkaudella, joka käy yli kaiken ymmärryksen! Tarkastakaamme nyt tästä saatavia opetuksia!
Enin huomattava Kristuksen rakkaudessa seurakuntaan on ensin, että hän rakastaa ansaitsematta, ilman meidän ansiotamme tai mahdollisuuttamme, vain Isän iankaikkisen valinnan johdosta. Siitä hän itse sanoo: »Ne olivat sinun, ja sinä olet antanut ne minulle. Kaikki minkä olet minulle antanut, olen säilyttänyt. Eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. sillä Isä, joka on antanut heidät minulle, on suurempi kaikkia.» Niin tulee miehenkin rakastaa vaimoaan Isän tahdon tähden, katsomatta hänen suurempaa tai vähempää täydellisyyttään, vain siksi että Isä on vaimon hänelle antanut, että hän on hänen vaimonsa. Ominaisuuksista, paremmista ja huonommista hetkistä riippuva rakkaus on haihtuvaa, epävakaista ja pinnallista rakkautta. Jos Kristus olisi rakastanut meitä siten, ei hän olisi antanut itseään puolestamme.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-29.html
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siinä se on. Olemme Isän valinta. Kiitos Isä, Poika ja Pyhä Henki.
'Enin huomattava Kristuksen rakkaudessa seurakuntaan on ensin, että hän rakastaa ansaitsematta, ilman meidän ansiotamme tai mahdollisuuttamme, vain Isän iankaikkisen valinnan johdosta.'
Isä valitsi ja poika toteutti sovittaen syntimme.