16.10.2002 IS: ” Anttila kompastui Myyrmanniin
Eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila (kesk) on sellaisessa asemassa, että hän voi vaatia muita kansanedustajia noudattamaan hyviä käytöstapoja, jos he eduskuntapuheissaan innostuvat koettelemaan sopivuuden rajoja. Siksi hänen olisi syytä valita myös omat sanansa tarkoin ja erityisen tarkasti silloin, kun hän ottaa samassa lehtihaastattelussa kantaa kahteen huonosti rinnastettavissa olevaan asiaan eli Myyrmäen räjähdykseen ja Lipposen hallituksen politiikkaan.
Forssan Lehden viime sunnuntaina ilmestyneen numeron mukaan "Anttila sanoo hallituksen politiikan aiheuttavan yhteiskunnan kahtiajakoa, joka puolestaan ajaa ihmisiä Vantaan Myyrmäessä tapahtuneen kaltaisiin tekoihin". Anttilan mukaan "nyt niitetään niitä hedelmiä, joita maassa on hallituksen politiikan johdosta syntynyt".
Haastattelu tulee luetuksi niin, että Anttila vierittää syytä Vantaan murhenäytelmästä hallituksen niskaan. On helppo ymmärtää, että Anttilan haastattelu on aiheuttanut tuohtumusta paitsi hallituspuolueissa myös omissa joukoissa. Sopivalta se ei näytä myöskään politiikan ulkopuolisen lukijan silmissä.
Anttilan lausunnot voidaan nähdä yritykseksi harjoittaa poliittista ryöstöviljelyä järkyttävän ja kansalaisia yhdistävän ei siis jakavan räjähdyksen sirpaleilla. Anttila tarkensi eilen Ilta-Sanomissa, ettei hän "missään tapauksessa" syyllistä hallitusta Myyrmannin tapahtumasta. Hän halusi kuulemma vain tuoda esiin huolensa kahtiajaosta, "jota Suomessa on nykyisen hallituksen aikana ajettu". Yleistävästä "kahtiajaosta" on tullut keskustapoliitikoille hokema, joka käy selitykseksi joka asiaan.
Anttila huomauttaa antaneensa alkuperäisen lausuntonsa puhelimessa ulkomaanmatkalta palatessaan ja vailla tietoa kaikista pommi-iskun yksityiskohdista. Hän olisi tietysti voinut vaieta, mutta saattoi pelätä Forssan Lehden siinä tapauksessa kertovan, että Anttilalla ei ole kantaa Vantaan onnettomuuteen.
Media on kärsimätöntä, mutta tämän kärsimättömyyden ei pitäisi johtaa siihen, että poliitikko puhuu ensin ja miettii vasta sitten. Hallituksen arvosteleminen sen jäseniä silmin nähden järkyttäneen tapahtuman yhteydessä on mautonta. Sillä ei saa pisteitä, vaan menettää niitä.
Klassinen kysymys on, pitääkö poliitikon ajatella mitä sanoo vai sanoa mitä ajattelee. Anttila olisi voinut tarkemmin ajatella, miten hän sanoo sen mitä ajattelee. Kohulausunnon peruuttaminen sen paikkailun asemesta ei olisi ollut huono ratkaisu. Tiedetään poliitikkoja, jotka ovat tunnustaneet olleensa väärässä, mutta myöhemmin kiistäneet mitään sellaista tunnustaneensa.
Kulloisellakin oppositiolla on taipumus panna kaikki epäkohdat hallituksen syyksi. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia, vaan aina on koko joukko ongelmia, jotka ovat olemassa hallituksen politiikasta huolimatta, eivät sen takia. Jos keskusta pitää huonoa työllisyyskehitystä yksin hallituksen syynä, se epäsuorasti ottaa itselleen syyn työttömyyden viisinkertaistumisesta omalla valtakaudellaan 1991-95.
Anttilan tilanne ei eduskuntavaalien lähestyessä ole ollenkaan toivoton. Forssan Lehdelle antamansa haastattelun jälkeen hän ei nimittäin voi kuin parantaa, sillä se haastattelu oli kokeneen poliitikon pohjanoteeraus.”
Eduskunnan varapuhemies Sirkka-Liisa Anttila (kesk) on sellaisessa asemassa, että hän voi vaatia muita kansanedustajia noudattamaan hyviä käytöstapoja, jos he eduskuntapuheissaan innostuvat koettelemaan sopivuuden rajoja. Siksi hänen olisi syytä valita myös omat sanansa tarkoin ja erityisen tarkasti silloin, kun hän ottaa samassa lehtihaastattelussa kantaa kahteen huonosti rinnastettavissa olevaan asiaan eli Myyrmäen räjähdykseen ja Lipposen hallituksen politiikkaan.
Forssan Lehden viime sunnuntaina ilmestyneen numeron mukaan "Anttila sanoo hallituksen politiikan aiheuttavan yhteiskunnan kahtiajakoa, joka puolestaan ajaa ihmisiä Vantaan Myyrmäessä tapahtuneen kaltaisiin tekoihin". Anttilan mukaan "nyt niitetään niitä hedelmiä, joita maassa on hallituksen politiikan johdosta syntynyt".
Haastattelu tulee luetuksi niin, että Anttila vierittää syytä Vantaan murhenäytelmästä hallituksen niskaan. On helppo ymmärtää, että Anttilan haastattelu on aiheuttanut tuohtumusta paitsi hallituspuolueissa myös omissa joukoissa. Sopivalta se ei näytä myöskään politiikan ulkopuolisen lukijan silmissä.
Anttilan lausunnot voidaan nähdä yritykseksi harjoittaa poliittista ryöstöviljelyä järkyttävän ja kansalaisia yhdistävän ei siis jakavan räjähdyksen sirpaleilla. Anttila tarkensi eilen Ilta-Sanomissa, ettei hän "missään tapauksessa" syyllistä hallitusta Myyrmannin tapahtumasta. Hän halusi kuulemma vain tuoda esiin huolensa kahtiajaosta, "jota Suomessa on nykyisen hallituksen aikana ajettu". Yleistävästä "kahtiajaosta" on tullut keskustapoliitikoille hokema, joka käy selitykseksi joka asiaan.
Anttila huomauttaa antaneensa alkuperäisen lausuntonsa puhelimessa ulkomaanmatkalta palatessaan ja vailla tietoa kaikista pommi-iskun yksityiskohdista. Hän olisi tietysti voinut vaieta, mutta saattoi pelätä Forssan Lehden siinä tapauksessa kertovan, että Anttilalla ei ole kantaa Vantaan onnettomuuteen.
Media on kärsimätöntä, mutta tämän kärsimättömyyden ei pitäisi johtaa siihen, että poliitikko puhuu ensin ja miettii vasta sitten. Hallituksen arvosteleminen sen jäseniä silmin nähden järkyttäneen tapahtuman yhteydessä on mautonta. Sillä ei saa pisteitä, vaan menettää niitä.
Klassinen kysymys on, pitääkö poliitikon ajatella mitä sanoo vai sanoa mitä ajattelee. Anttila olisi voinut tarkemmin ajatella, miten hän sanoo sen mitä ajattelee. Kohulausunnon peruuttaminen sen paikkailun asemesta ei olisi ollut huono ratkaisu. Tiedetään poliitikkoja, jotka ovat tunnustaneet olleensa väärässä, mutta myöhemmin kiistäneet mitään sellaista tunnustaneensa.
Kulloisellakin oppositiolla on taipumus panna kaikki epäkohdat hallituksen syyksi. Asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia, vaan aina on koko joukko ongelmia, jotka ovat olemassa hallituksen politiikasta huolimatta, eivät sen takia. Jos keskusta pitää huonoa työllisyyskehitystä yksin hallituksen syynä, se epäsuorasti ottaa itselleen syyn työttömyyden viisinkertaistumisesta omalla valtakaudellaan 1991-95.
Anttilan tilanne ei eduskuntavaalien lähestyessä ole ollenkaan toivoton. Forssan Lehdelle antamansa haastattelun jälkeen hän ei nimittäin voi kuin parantaa, sillä se haastattelu oli kokeneen poliitikon pohjanoteeraus.”
Vastaukset 1
Vanhimmat
Keskusta toimi oppositiossa refleksinomaisesti niin, että mitä tahansa ikävää maassa tapahtuikin, se vedettiin hallituksen ja kokoomuksen ministereiden aikaansaamaksi.
Juuri Anttila on tästä toiminnasta tyypillisin esimerkki, joka oli aina suuna ja päänä kokoomusta vastaan joka asiassa.