Saksalaiset joukot saapuivat jo keskiviikkona Turkuun, jossa ne osallistuvat Saaristomeren sotaharjoitukseen.
Svenska Dagbladetin kautta julkisuuteen tullut tieto, että Suomi ja Ruotsi allekirjoittavat Naton kanssa niin sanotun isäntämaa-sopimuksen, on selkeä osoitus Suomen sotilaallisen yhteistyön suunnasta. Puolustusministeri Carl Haglund (ruots.) ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) vakuuttavat, ettei Suomi sopimuksen myötä siirry millimetriäkään Naton suuntaan. Juridisesti ehkä ei, mutta siltä se kyllä näyttää.
Rauhankumppanuus-sopimuksen myötä Suomi ja Nato ovat jo tehneet pitkään sotilaallista yhteistyötä, ja uusi sopimus tiivistää sitä ja antaa uudet pelisäännöt yhteistyön kehittämiseksi. Nato-optio saa konkretiaa.
Isäntämaa-sopimuksella määritellään, miten Suomi voi ottaa tarvittaessa vastaan sotilaallista apua. Tänään Saaristomerellä alkavien Northern Coast harjoitusten tarkoituksena on selvittää, miten yhteistyö ja avun vastaanottaminen voi käytännössä tapahtua. Totta kai harjoituksessa näytetään myös voimaa.
Puolustusministeriön mukaan sopimus vahvistaa parempien valmiuksien myötä maamme puolustuskykyä. Tähän voitaisiin lisätä, että se myös lisää uskottavuutta.
Poliittisesti tai juridisesti Suomen asema ei muutu. Se ei ole Natoon liittymisen aiesopimus, kuten esimerkiksi äärivasemmisto väittää. Mutta se osoittaa, mistä suunnasta Suomi hakee voimaa ja tukea oman puolustuskykynsä kehittämiseen.
Venäjän reaktiot Suomen osallistumisesta Naton huippukokoukseen Walesissa ensi viikolla ja sopimuksen allekirjoittaminen ovat varmasti kielteisiä. Virallista kannanottoa asiasta ei ole vielä kuultu, mutta selvää on, että Venäjällä seurataan äärimmäisen tarkasti Suomen ulkopoliittisen johdon liikkeitä.
Kaiken taustalla on Ukrainan tilanne. Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt, ja Nato tuo lisää joukkoja panssareita Baltian maihin.
Sotaharjoitus Suomen rannikolla osuu ilmeisesti kuitenkin vain sattumalta tähän tilanteeseen, sillä siitä on päätetty jo vuonna 2010. Venäjän tulkinta harjoituksen tarkoituksesta on toinen.
Mukana on joukkoja kymmenestä Nato-, EU- ja kumppanuusmaasta. Kymmenien sota-alusten lisäksi mukana ovat myös ilmavoimat sekä pari sukellusvenettä.
Maamme turvallisuuspoliittisen tilanteen kannalta on hyvä, että Venäjälle lähtee signaali siitä, että Suomen puolustusta kehitetään. Putinin puheet Minskissä ja samanaikainen uusien joukkojen lähettäminen Ukrainaan ovat sellainen ristiriitatilanne, ettei Venäjän johdon puheisiin ja tekoihin enää ole luottaminen.
Uhkatilannetta ei pidä liioitella, mutta kansainvälistä tilannetta on syytä tarkastella ilman tunteita.
Sk
Svenska Dagbladetin kautta julkisuuteen tullut tieto, että Suomi ja Ruotsi allekirjoittavat Naton kanssa niin sanotun isäntämaa-sopimuksen, on selkeä osoitus Suomen sotilaallisen yhteistyön suunnasta. Puolustusministeri Carl Haglund (ruots.) ja ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) vakuuttavat, ettei Suomi sopimuksen myötä siirry millimetriäkään Naton suuntaan. Juridisesti ehkä ei, mutta siltä se kyllä näyttää.
Rauhankumppanuus-sopimuksen myötä Suomi ja Nato ovat jo tehneet pitkään sotilaallista yhteistyötä, ja uusi sopimus tiivistää sitä ja antaa uudet pelisäännöt yhteistyön kehittämiseksi. Nato-optio saa konkretiaa.
Isäntämaa-sopimuksella määritellään, miten Suomi voi ottaa tarvittaessa vastaan sotilaallista apua. Tänään Saaristomerellä alkavien Northern Coast harjoitusten tarkoituksena on selvittää, miten yhteistyö ja avun vastaanottaminen voi käytännössä tapahtua. Totta kai harjoituksessa näytetään myös voimaa.
Puolustusministeriön mukaan sopimus vahvistaa parempien valmiuksien myötä maamme puolustuskykyä. Tähän voitaisiin lisätä, että se myös lisää uskottavuutta.
Poliittisesti tai juridisesti Suomen asema ei muutu. Se ei ole Natoon liittymisen aiesopimus, kuten esimerkiksi äärivasemmisto väittää. Mutta se osoittaa, mistä suunnasta Suomi hakee voimaa ja tukea oman puolustuskykynsä kehittämiseen.
Venäjän reaktiot Suomen osallistumisesta Naton huippukokoukseen Walesissa ensi viikolla ja sopimuksen allekirjoittaminen ovat varmasti kielteisiä. Virallista kannanottoa asiasta ei ole vielä kuultu, mutta selvää on, että Venäjällä seurataan äärimmäisen tarkasti Suomen ulkopoliittisen johdon liikkeitä.
Kaiken taustalla on Ukrainan tilanne. Itämeren alueen turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt, ja Nato tuo lisää joukkoja panssareita Baltian maihin.
Sotaharjoitus Suomen rannikolla osuu ilmeisesti kuitenkin vain sattumalta tähän tilanteeseen, sillä siitä on päätetty jo vuonna 2010. Venäjän tulkinta harjoituksen tarkoituksesta on toinen.
Mukana on joukkoja kymmenestä Nato-, EU- ja kumppanuusmaasta. Kymmenien sota-alusten lisäksi mukana ovat myös ilmavoimat sekä pari sukellusvenettä.
Maamme turvallisuuspoliittisen tilanteen kannalta on hyvä, että Venäjälle lähtee signaali siitä, että Suomen puolustusta kehitetään. Putinin puheet Minskissä ja samanaikainen uusien joukkojen lähettäminen Ukrainaan ovat sellainen ristiriitatilanne, ettei Venäjän johdon puheisiin ja tekoihin enää ole luottaminen.
Uhkatilannetta ei pidä liioitella, mutta kansainvälistä tilannetta on syytä tarkastella ilman tunteita.
Sk
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hienoa kuulla, että saksalaiset NATO-joukot ovat tulleet Suomeen. Ensi viikolla Stubb liittää meidän NATOON!
http://www.adressit.com/allekirjoitukset/suomi_natoon/
viimeksi niitä tarvi häätää aseiden kanssa pois ettei vaan käy saman lailla.
Länsi liittolaisia ei tarvitse nykypäivänä ajaa mihinkään.
Natoon vain. Vastustajien itkuista päätellen se on ainoa oikea ratkaisu. Yhteistyö vahvistaa ja turvaa meidän asemaa.
Kommunistitkin jo herpaantuu, vain 50 h. mukana Arhinmäen järjestämässä mielenosoituksessa!
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/670551/Turun Natomielenosoitus sujui rauhallisesti
-
Natoon pian.