Oletteko toisten sielunkumppaneita?

Tuntui.

Ei, hänellä ei ole sielua.

Tuntuu, mutta en ole enää naiivi.

Tuntui, kunnes kuulin hänen suhtautumisensa minuun.

VARMAAN OLEMME JA SYVÄSTI POHDISKELIJOITA MOLEMMAT

Voiskohan joku mulle oikeasti kertoa mitä on sielunkumppanuus? Matkalla elämästä toiseen? Tunnistamista siitä, että täällä sitä nyt taas ollaan samassa elämässä? Ai, sulla on tällä kertaa tällainen elämä, mahtavaa! (Harmi ettei voida olla yhdessä). Ihan kuin mä tuntisin sut entuudestaan, mitäs tehtiinkään edellisessä elämässä? (Pelattiin shakkia?) Pitäiskö meidän olla yhdessä? (Kaikesta huolimatta). Olisiko se jotenkin erilaista "tavalliseen suhteeseen" verrattuna? Mitä menetän jos päästän sielunkumppannin karkuun? Unohdanko häntä koskaan?

Olemme. Kyllä.

Sielunkumppanuudella eri ihmiset tuntuvat tarkoittavan eri asioita. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä hän ajattelee siitä ja mitä sillä tarkoittaa.

Itse uskon jonkinlaiseen sielunkumppanuuteen ja siihen, ettei sielunkumppaneita ole välttämättä aina tarkoitettu elämään koko elämäänsä yhdessä.

http://fitnesesses.blogspot.fi/2013/06/tuntomerkkeja-kaksoisliekista.html


Syvempi suhde kuin sielunkumppaniin

Mä olen sielunkumppani, soul mate, mun uuden tyttöystävän kanssa. Reilu 2 kk ollaan tunnettu. Sen yhteyden tunnistaa toisessa yllättävän nopeasti ja se tuntuu ihan fyysisesti ylävatsassa mulla. Onhan se rakastumistakin. Erossa oleminen on melkein fyysistä kipua. Rakastelu ja pussailu mailman upeinta! Nyt kun olen löytänyt sen oikean, en voisi kuvitellakaan olevani kenenkään toisen kanssa. Haluan säästää itseni vain hänelle!

joo ...... ja lehmätkin lentää.

Ainahan se tuntuu siltä. Ihastus. Rakkaus. Rakastuminen.

kunnes ne vuodet vierivät...

ei enää.

Kai minä jotain sen kaltaista luulin, mutta...

Olemme kumpikin vanhoja sieluja, eläneet kauan, nähneet paljon, mutta tämä on ehkä ensimmäinen elämämme ns. yhdessä. En muista häntä aiemmista elämistäni, haluaisin kyllä, mutta mitään vahvoja muistoja ei ole tullut - vain ajatuksia, jotka ovat ehkä enemmän omaa mielikuvitustani. Ei mitään karman painolastia, joka tulisi sovittaa.

Mutta silti on kuin olisimme aina tunteneet toisemme ja ehkä nyt jokin joka alkoi jo kauan kauan sitten, saa vihdoin täyttymyksensä? Ja mitä sen jälkeen? Rauha? Vapaus?

Voi olla hyvinkin paikkaansa pitävä

Kaksoisliekki in my ass.On ominaisuuksia, sitten on oikeaa ihastumista ja pelkkää mieltymystä. Ehkä jotenkin pystyn uskomaan sielunkumppanuuteen, mutta eihän toinen toisen läpi näe. Ei se silti estä kyllästymistä vaikka kuinka toista lukisi kuin avointa kirjaa. Rakastelu. Ehkä toiset ovat herkempiä rakastelijoita, fiiliksien hakijoita kuin toiset, avainsana; erilainen seksuaalisuus. Kukakin varmaan rakastelee häntä johon on kulloinkin ihastunut eikö?Energia, sen on parempi olla aina hyvää, kilpailullinen tai outo energia viestii jostain muusta, ettei pidä toisen piirteistä, ei luota, omat ongelmat. Samaa huttua kaikki paska...

Joihinkin, tosi harvoihin, voi tuntea yhteyden heti ensi katseesta lähtien. Voi olla pelkkää ystäväainesta tai sitten suhdeainesta. Mut se kemia tulee välittömästi. Suuri rakkaus tuntuu ja näkyy eri tavalla. Se tuntuu ja näkyy jossain sielun pohjalla saakka. :)

Vasta luin jostain kirjasta että kukaan meistä ei valitse väärää kumppania. He ovat aina toisilleen juuri ne oikeat. MIiten elämä sitten joskus erottaa toisistaan on aivan oma vikamme.
Yleensä lapsiperheessä aika on rajallinen parisuhteelle. Ei keskustelle niin kuin suhteen alussa. Kiire, rahahuolet ym. etäännyttävät toistaan.
Näin suhteen väliin pääsee "livahtamaan " joku ulkopuolinen. Aika on otollinen uudelle rakkaudelle vaikka se vanhakin olisi siellä piilossa. Sen kaivaminen on vaan työläämpää kuin sen uuden alku.

Tiedän myös tapauksia jossa mennään naimisiin ilman rakkautta koska on esim. lapsi tulossa tai yksinjäämisen pelosta. Rakkautta mitä ei ole koskaan ollut, ei voi herättää henkiin. Kun kolmas osapuoli tulee suhteeseen, on luonnollista että ihminen haluaa rakastaa eikä jää rakkaudettomaan suhteeseen puolisonsa kanssa.

No ollaan toki.

Ei tunnu.

Niin ylhäällä kuin alhaallakin, henkisesti kaksoinen ;)

luin väärin :)

Ei tunnu siltä, mutta jos oikein vahvasti tuntee, etäisyydet sulaa, toinen ihminen on aivan iholla ja ihon alla. Se on karseeta ja kivaa samaan aikaan. Sielunkumppanuusjuttu on kärsinyt inflaation, vaikka periaatteessa sitähän se on, harvoin sitä niin lähellä on kenenkään kanssa.