Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha. Kol. 3:15.
Kristuksen sovitustyön tarkoituksena oli, että meillä olisi rauha Jumalan kanssa. »Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä olisi rauha.» Vanhurskauden hedelmä on rauha, ja vanhurskauden palkkana on hiljaisuus ja turvallisuus, aina iankaikkiseen asti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa turvallisissa huoneissa, levollisissa leposijoissa. Paavali selittää tämän näin: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.» Näin Raamattu puhuu.
Eikö siis Jumalan rauha vallitsisi kunkin uskovan sydämessä? Taikka eikö ole totta, mitä Raamattu sanoo, että koska me uskosta olemme vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa? Raamattu ei saata valehdella. Mistä siis tulee tai niitä merkitsee se, että tämä todellinen rauha Jumalan kanssa kuitenkin on niin harvinainen vieras meillä? Emme puhu niistä, jotka eivät edes tiedä, mitä todellinen rauha Jumalan kanssa onkaan. Näillä on joko niin paljon toisenlaista rauhaa, etteivät he koskaan voi saavuttaakaan Jumalan rauhaa, he elävät suruttomuuden rauhassa, semmoisessa rauhassa, joka tulee terveestä, vilkkaasta verestä taikka hyvästä maallisesta asemasta taikka muusta sellaisesta.
Tai ovat herätettyjä, ahdistettuja ja kiusattuja epäuskon ja laintyön orjia. Samalla kuin heidän sydämiänsä jäytää kiusallinen rauhattomuus, pelko ja pisto omassatunnossa. Näiden olisi toki huomattava, että heiltä puuttuu tärkeä asia, sillä sanoohan Raamattu selvästi, että kun me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa. Vai valehteleeko Raamattu? Etkö käsitä, että sinulta puuttuu oikea usko?
Mutta puhukaamme niistä, jotka ovat päässeet uskoon ja rauhaan, mutta jälleen vajonneet rauhattomuuteen, pelkoon, pimeyteen ja orjamielisyyteen ja huokaavat: »Minua ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka päivä käsissä.» Kysymme: Mikä on syynä siihen, että uskovatkin sielut usein saavat kokea rauhattomuutta ja tuskia? Sanomme: On enemmän tuskallista kuin vaarallista, kun kristityltä vain puuttuu tunnon rauha, niin että samalla kun hän kumminkin katsoo Kristukseen ja evankeliumiin, hän ei saa sitä niin sydämeensä, että se toisi elämän ja rauhan.
Sillä jos hän vielä saattaa sanoa: »Kuitenkin, Herra, minä pysyn aina sinussa. vaikka ruumiini ja sieluni vaipuisikin, olet sinä, Jumala, aina minun sydämeni lohdutus ja minun osani. Jos vielä vaeltaisin pimeässä laaksossa, niin olet sinä kuitenkin uskollinen, ja sinun sanasi pysyy.» Jos vielä näin saattaa sanoa Jumalalleen, silloin ei ole vaaraa tarjona. Silloin rauhattomuus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi. Silloin se tulee vain Jumalan kätkeytymisestä, joka on tarpeellinen kuritus, tai myös luonnollisesta sairaalloisuudesta, joka ei ensinkään koske sielua.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-31.html
Kristuksen sovitustyön tarkoituksena oli, että meillä olisi rauha Jumalan kanssa. »Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä olisi rauha.» Vanhurskauden hedelmä on rauha, ja vanhurskauden palkkana on hiljaisuus ja turvallisuus, aina iankaikkiseen asti. Ja minun kansani asuu rauhan majoissa turvallisissa huoneissa, levollisissa leposijoissa. Paavali selittää tämän näin: »Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.» Näin Raamattu puhuu.
Eikö siis Jumalan rauha vallitsisi kunkin uskovan sydämessä? Taikka eikö ole totta, mitä Raamattu sanoo, että koska me uskosta olemme vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa? Raamattu ei saata valehdella. Mistä siis tulee tai niitä merkitsee se, että tämä todellinen rauha Jumalan kanssa kuitenkin on niin harvinainen vieras meillä? Emme puhu niistä, jotka eivät edes tiedä, mitä todellinen rauha Jumalan kanssa onkaan. Näillä on joko niin paljon toisenlaista rauhaa, etteivät he koskaan voi saavuttaakaan Jumalan rauhaa, he elävät suruttomuuden rauhassa, semmoisessa rauhassa, joka tulee terveestä, vilkkaasta verestä taikka hyvästä maallisesta asemasta taikka muusta sellaisesta.
Tai ovat herätettyjä, ahdistettuja ja kiusattuja epäuskon ja laintyön orjia. Samalla kuin heidän sydämiänsä jäytää kiusallinen rauhattomuus, pelko ja pisto omassatunnossa. Näiden olisi toki huomattava, että heiltä puuttuu tärkeä asia, sillä sanoohan Raamattu selvästi, että kun me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, on meillä rauha Jumalan kanssa. Vai valehteleeko Raamattu? Etkö käsitä, että sinulta puuttuu oikea usko?
Mutta puhukaamme niistä, jotka ovat päässeet uskoon ja rauhaan, mutta jälleen vajonneet rauhattomuuteen, pelkoon, pimeyteen ja orjamielisyyteen ja huokaavat: »Minua ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka päivä käsissä.» Kysymme: Mikä on syynä siihen, että uskovatkin sielut usein saavat kokea rauhattomuutta ja tuskia? Sanomme: On enemmän tuskallista kuin vaarallista, kun kristityltä vain puuttuu tunnon rauha, niin että samalla kun hän kumminkin katsoo Kristukseen ja evankeliumiin, hän ei saa sitä niin sydämeensä, että se toisi elämän ja rauhan.
Sillä jos hän vielä saattaa sanoa: »Kuitenkin, Herra, minä pysyn aina sinussa. vaikka ruumiini ja sieluni vaipuisikin, olet sinä, Jumala, aina minun sydämeni lohdutus ja minun osani. Jos vielä vaeltaisin pimeässä laaksossa, niin olet sinä kuitenkin uskollinen, ja sinun sanasi pysyy.» Jos vielä näin saattaa sanoa Jumalalleen, silloin ei ole vaaraa tarjona. Silloin rauhattomuus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi. Silloin se tulee vain Jumalan kätkeytymisestä, joka on tarpeellinen kuritus, tai myös luonnollisesta sairaalloisuudesta, joka ei ensinkään koske sielua.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/cor/cor8-31.html
Vastaukset 17
Vanhimmat
kun on riittävän tyhmä ja mielellään täysin vammainen joka ei mitään ymmärrä mistään vaan vain syö ja juo ja elää vailla mitään tietoa mistään.
maailman ihmisistä eniten rauhaa voi olla CP-kehitysvammaisella, joka naureskee päivät ja yöt ja elää vailla mitään tietoa mistään mitä maailmalla tapahtuu, ja jos joku uhkaa henkeään niin vammainen vain nauraa sillekin ja kun kuolee, niin vain Jumala tietää mitä tapahtuu.
Tiedätkö, onko kokemusta millainen rauha tämä on?
Kristuksen rauha. Kol. 3:15.
tiedosta myös, ja kuinka sen itse ymmärrät.
ja uudelleen sanoo "rauha teille" ja samoin välillä tuskastuu opetuslasten ymmärtämättömyyteen ja samoin monesti aloitetaan "älä pelkää" ja osoittaa sen pelon, samoin rauhattomuus ja ymmärtämättömyys on todellista vaikka ei erikseen olekaan enää esitetty kirjoituksissa, ja subjetiivisesti kokivat opetuslapset ja apostolit asiat elämässään ja myöhemmin kirjoittivat sen evankeliumiin ja kirjeisiin, samoin Luukas kuuli silminnäkijöitä.
Paavali opettaa tiedon ja profetoimisen olevan ihmisellä vajavaista ja koski myös itseään, vain katollisen kirkon paavista on oppi tehty ihmisenä, että oppinsa on erehtymätön, ja uskonkoon siihen kuka tahtoo, mutta ei ole Jumalasta.
Hengellä täyttynyt ihminen voi omistaa rauhan Isässä Jumalassa, ja samoin tuskasta huutaa kuten Jeesus ja jumalanpelkonsa tähden rukouksensa kuultiin Golgatalla, ja hikipisaransa olivat kuin verta. Ristillä Jeesus myös sanoi: "isäni, isäni, miksi minut hylkäsit", ja kuitenkin viimeiseksi sanoi: "se on täytetty". Kovin rauhattomia olivat tässä hetkessä Jeesuksen apostolit ja suru suuri monilla.
Myöhemmin ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi "Älkää peljätkö".
kokemukset ovat subjektiivisia. Mitä toinen sanoo paratiisiksi on toiselle helvetti.
eikä saa yhtään kokemustaan enää elää uudelleen, ja se mitä sanoo myöhemmin voi vaihtua täysin sen mukaan miten ajattelee siitä kokemastaan.
Jos mies yhtyy naiseen, niin orgasmissa kokee nautintoa, ja aviorikoksen ollessa kyseessä on kauheaa ja suuri synti ihmiselle. Samoin voi paatumuksessa vielä jälkeenpäin ylistää sitä kokemusta eikä yhtään ymmärrä asian vakavuutta Jumalassa.
Näin myös islamin jihadistit tappaessaan vääräuskoisia ovat suuria sankareita.
Samoin uskonnollisen ihmisen toimiessa täysin subjetiivisen oman näkemyksen mukaan voi tehdä pahaa ja luulla hyvää tekevänsä. Jumalan tuomiolla näemme, ettei hyvää eikä pahaa tekevät tunteneet Jeesusta vaikka olivat hänelle ne tehneet. Matt. 25:35, 42.
Ei ihminen voi ymmärtää näitä asioita kuin subjektiivisesti vaikka toki voi ajatella ymmärtävänsä. Laodikean itsepetoksesta nähdään tämä vaikka oli Jumalan seurakunta ja kenties Pyhän Hengen armolahjat oli uskovilla, mutta Jumala oli hiljaa monille, kun omasta tilastaan olivat autuaallisen tietämättömiä ja näin myös parannuksen teko tarpeestaan. On tietysti helpompi elää uskovanakin, kun ei tiedä tilaansa paatumuksessa, mutta on silti tyhmyyttä eikä viisautta, ja onko vika ihmisessä vai eikö Jumala riittävän voimakkaasti Laodikealle ilmoita sitä sen tilaa, missä vika?
voidaan Raamatusta lukea ja on luettu ja fariseukset ahkerimpia siinä ja silti sydämensä kauempana kuin haurellisten ja veronkerääjien eivätkä edes parannusta helposti tahtoneet elämässään tehdä vaan arvostelivat eniten Jeesusta. Ei Raamatun lukeminen tee autuaaksi vaan Jumalan Hengen kokeminen ja tietysti fariseukset kokivat olevansa siinä ihmistä parhaita myös ja Saulus meni pidemmälle ahkerana kuin ikätoverinsa, ja vainosi Jeesusta. Ihmisen subjektiivisuus on täydellistä ja Paavali sen ymmärtää.
Aamen,
erilaisista uskonnollista saarnaajista tai profeetoista emme tiedä juuri mitään hedelmänsä laadusta emmekä sydämensä tilasta sillä sen ollessa petollinen voi puheillaan täysin pettää ja lukea vaikka Raamattua. Tietysti voi olla myös ihan otollinen sydän uskonnollisella ihmisellä, sen tietää Jumala yksin sydämen tuntijana.
Hedelmistään puut tunnetaan, mutta kun käytetään Raamatun tekstejä, eivät ne ole imisen omia vaan Jumalan ja fariseukset eniten niitä käyttivät Jeesuksen aikaan myös. Todellinen Jumalan ihminen tekee lähimmäiselle niinkuin toivoo itselleen tehtävän, ja nähdään ihan jokaisesta ihmisestä oli asemansa mikä tahtonsa tai taloudellinen tilanteensa mikä hyvänsä, ja köyhä antaa vähästään helpommin kuin rikas enemmästä, vaikka tietysit on eroja myös näissä eikä yksiselitteistä, ja rikas antaa hyötyäkseen ja köyhä koska kokee empatiaa ja on itse myös saanut mahdollisesti. Rikas saa paljon ja voi muuttaa sitten vaikka maahan, jossa ei ole perintöveroa, koska on niin ahne ja itsekäs.
ja muidenkin yritän ihmisen jäsentää ja ymmärtää Raamatun ja elämänkokemuksen kautta sitä miten Jumala ihan oikeasti toimii ihmisten ja minunkin elämässäni. Yritän myös ymmärtää mitkä mahdolliseti omassa elämässäni ovat olleet Jumalan vaikuttamia ja tahdon mukaisia ja mitkä vastaisia ja vastustajasta, mutta asia taitaa olla minulle mahdoton, sillä on subjektiivista vain aina. Jumalan pitäisi ihan varman konkreettisesti nämä asiat ilmaista, mutta elämme uskossa emmekä näkemisessä ja elämme maailmassa, vaikka anomme Jeesuksen nimessä, missä emme voi täydellisen varmoja olla niistä hengistä mitkä vaikuttavat asioissa.
Loppujen lopuksi meidän tulisi tuntea Jumalan teot hyvin ja vaikutukset ihan monessa asiassa. Ymmärrän hyvin Jobin vaikeutta vaikka ystävänsä tahtoivat auttaa Jobia, mutta samoin voin pyrkiä ymmärtämään Paavalia ja Jumalan toimintaa kauttaan, ja samoin muiden ihmisen elämää kuten kuvattu Raamatussa. Samoin on monta ihmisten elämää ihan nykyajassa, ja voidaan tutkia miten on vaikuttanut Jumala niissä.
huomaamaan ihmisenä että kaikki on vajavaista, ja silti Jeesus kehottaa täydellisyyteen.
tulisi oppia iloitsemaan ihan pienistäkin asioista vaikka tietysti tärkeintä oppia tuntemaan se suuri Jeesuksen sovitus ja verensä hinta ja elävä vesi ja Pyhä Henki, mutta Jeesus on autuudessa, ja me ihmiset täällä ahdistuksissa ja pian taivaassakin sanotaan "voi maata, sillä Per-kele on heitetty alas". Tietysti uskovana Jeesus opetti olemaan pelkäämättä ja elämään täynnä Pyhää Henkeään, ja sitä kannattaa viisana anoa ja tarvitaan. Odotetaan ja rakastetaan Jeesusta kilvoitellen parhaamme mukaan, tämä on kaita tie.
iloita jokaisesta Jeesukseen uskovasta ja ennenkaikkea rakkaudesta Herraa kohtaan. Ihmisenä saamme Isän enkelien kanssa iloita ennenkaikkea ihmisen tehdessä parannusta Jumalan tahdon mukaan. Ihmisinä saamme iloita Raamatun hyvästä ymmärtämisestä ja armolahjoista ja niiden kautta saadusta hyvästä tiedosta ja terveydestä ja muusta hengellsestä hyvästä. Ihmisinä saamme iloita Jeesuksen rukouksista Isän oikealla puolella ja että meillä on Puolustaja taivaassa. Ihmisinä saamme iloita Isän jokapäiväisestä huolenpidosta ja kiittää Isää Jeesuksen nimessä.
ei tarvitse mistään mitään murehtia, sillä niin Jeesus on opetanut, sillä ei hyödytä mitään, toki omalla kohdalla Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannusta, ainakin toivottavasti kun ymmärtää sen tarpeellisuuden ja mistä parannusta tulee tehdä.
Kristuksen antamaa rauhaa lukijoille.