Tamperelaiset saavat varmaan nauttia juuri sellaisesta mediaympäristöstä, jonka ovat ansainneet. Näyttää olevan niin, että palautetta ei viitsitä antaa. Vai eikö ole kykyä antaa? Ja sehän tarkoittaa, että tarjonta voi sitten hiljakseen asettua tasolle, joka vastaa toimittajakunnan omakohtaisia intohimoja, ambitioita ja tuntemuksia. Ja samaa myötä toimittajakunta sitten alkaakin koostua joukosta, jota vielä voi viihdyttää työskentely mokomassa keskinäisen napanöyhtäilyn ympäristössä. Voihan sitä sentään omassa porukassa kutsua uutislehdeksi.
Meinaan vaan, että paikallisessa ”Seitsemän aamua”-tasoisessa aviisissa alkaa olla jo sellainen uutisoinnin taso, että menisinkö ja katkaisisinko tilauksen.
Siinä aviisissa saa heti koko aukeaman jutun uutisaihe tyyliin, jossa ”Pikku Liisalle melkein tuli poru kun Pinsiön homekouluepäilyistä oli kuuluvinaan huhu”. Kyllä: kuvassa kakara, joka pällistelee kuvaajaa ja tämän kameraa hieman säikkynä. Perin juurin ”järkytyksen tilassa”, Pikku-Liisa. Ja kyllä. Käytetään otsikoita, jotka yleensä ovat erittäin pitkiä. Harkitut lyhyet otsikot, ingresseineen, on unohdettu. Hyvä niin, jos lapselle tai muuten liki lukutaidottomalle kirjoitetaan. Hyvin usein silti on niin, että pitkäänkään otsikkoon ei saa selkoa siitä, mistä aiheesta on kysymys. Näinpä. Mitä pidempi otsikko, sitä enemmän siihen saa taitamattomuutta sopimaan.
Lehden kirjoittelut ovat etääntyneet hiljakseen asiallisesta uutisoinnista sille tasolle, jolla kuvastuvat lähinnä kunkin toimittajan omat ajatukset ja harrastukset. Kuvastuminen voi lähteä jo siitä, mitä aiheita valitaan. Jatkuen siinä, miten aiheita kuvataan. Sitä kautta sitten tulee noita ed. esimerkin mukaisia ”uutisointeja”; sekä valinta että esitystapa. Ja tolkun linjan katoaminen johtaa siihen, että kirjoituksien lähtökohdat ovat tolkuttomia ja linjattomia. Ja siellä eksyksissä on helppo unohtaa ne, jotka edes voisivat olla oleellisia.
Kehitys on mennyt tuota rataa jo pitkään. Yhteinen aviisimme on tällä hetkellä mielestäni Suomen kehnoin sanomalehti.
Pari sanaa siitä, miksi juuri nyt intouduin kirjoittamaan. Otetaan ulottuvuuksia: joitakin vuosia sitten ihmettelin, että ko. aviisi ei kirjoittanut yhtikäs mitään Lapua taistelun 200-vuotispäivänä ko. aiheesta. No, olisihan mokoman muinaistapauksen voinut muuten vahingossa unohtaakin, mutta noina aikoina kylläkin kaikki muut jaksoivat pitää esillä nk. Suomen sodan vuosipäiviä. Oli monenlaisia tapahtumia ym. Aviisimme ohitti vaiti ja vauhdilla lapuat ja muut. Pari päivää Lapuan muistopäivän jälkeen tuli aviisiimme anteeksipyytelevä artikkeli, jossa sitten ihan vähäsen todettiin, että jotain ihan vähäsen oli joskus tapahtunut Lapuallakin. Suomen sodan muisteluista aviisin vähistä kirjoitteluista yleensäkin jäi mieleen, että yllättävän monta kertaa muistettiin haukkua Runebergia. Oppivatkohan kaikki nyt varmasti sen, että Runeberg on huono? Mutta Suomen sodasta lähinnä ei ”mitään”. - Suomen sodan kautta sentään lähti määräytymään kansallinen identiteettimme vauhdilla, joka lopulta johti itsenäistymiseemme. Ja hyvin pitkälti tähän nykyiseen Suomeemme. Ehkä voisi tällaisesta aiheesta ihan lehdessäkin mainita.
Ja sitten taas tänään: tänään ei tainnut olla mainintaakaan siitä, että toinen maailmansota alkoi 75 vuotta sitten. Suomen sota 1808-09 voi olla unohdettavissakin, mutta 75-vuotta sitten alkanut suursota on ihan oikea kipupiste suomalaisille yhä tänäkin päivänä. Ajankohtaisuutta asioille tulee sitä kautta, että Ukrainan kriisin kehittymisessä on ollut hyvin samankaltaisia propagandistisia muotoiluja ja salakähmintää kuin Toisen maailmansodan ja Talvisodan aloituksissa. Mutta aviisimme kait ajattelee, että sitä parempi, mitä vähemmän mokomistakin ikiaikaisista sotariehumisista kirjoitellaan. Ukrainastakin uutisoidessa kiinnostus on enempi näköjään siinä, miten siellä on joku pallo pomppinut. Ja kenen maaliin. Etusivulla. Paljon isommat ”pallon pomppimiset” ja sen aiheen ulottuvuudet eivät aviisiamme hetkauta.
En. Kaipaa lisää minkäänlaista sotauutisointia. Paitsi tiedon ja sen taustoituksen vuoksi. Sekä menneen luotaamiseksi, että saataisiin parempi tulevaisuus. Että saataisiin sitäkin kautta arvostelukykyä, jolla tehdä tärkeitä päätöksiä, että ylipäätään tulisi mitään tulevaisuutta. Ukrainan rähinä ja sen taustoituksena Toisen maailmansodan alkutapahtumat ovat tärkeitä aiheita. Myös Toisen maailmansodan edellä tapahtuneet turhat periksiantamiset Hitlerille. Ja samoin sodan alkaminen ja kehittyminen sitten nopein askelin maailmansodaksi. Syynä etenkin länsimaailman taitamattomuus ja päättämättömyys.
Olkoonpa nyt sitten vaikka tuo pallopelien etusivu-uutisointi: kysymyksessä on valinta, joka tuo tässä maailmantilanteessa mieleen, että asioiden tärkeysjärjestystä olisi sittenkin tarpeellista pohtia.
Meinaan vaan, että paikallisessa ”Seitsemän aamua”-tasoisessa aviisissa alkaa olla jo sellainen uutisoinnin taso, että menisinkö ja katkaisisinko tilauksen.
Siinä aviisissa saa heti koko aukeaman jutun uutisaihe tyyliin, jossa ”Pikku Liisalle melkein tuli poru kun Pinsiön homekouluepäilyistä oli kuuluvinaan huhu”. Kyllä: kuvassa kakara, joka pällistelee kuvaajaa ja tämän kameraa hieman säikkynä. Perin juurin ”järkytyksen tilassa”, Pikku-Liisa. Ja kyllä. Käytetään otsikoita, jotka yleensä ovat erittäin pitkiä. Harkitut lyhyet otsikot, ingresseineen, on unohdettu. Hyvä niin, jos lapselle tai muuten liki lukutaidottomalle kirjoitetaan. Hyvin usein silti on niin, että pitkäänkään otsikkoon ei saa selkoa siitä, mistä aiheesta on kysymys. Näinpä. Mitä pidempi otsikko, sitä enemmän siihen saa taitamattomuutta sopimaan.
Lehden kirjoittelut ovat etääntyneet hiljakseen asiallisesta uutisoinnista sille tasolle, jolla kuvastuvat lähinnä kunkin toimittajan omat ajatukset ja harrastukset. Kuvastuminen voi lähteä jo siitä, mitä aiheita valitaan. Jatkuen siinä, miten aiheita kuvataan. Sitä kautta sitten tulee noita ed. esimerkin mukaisia ”uutisointeja”; sekä valinta että esitystapa. Ja tolkun linjan katoaminen johtaa siihen, että kirjoituksien lähtökohdat ovat tolkuttomia ja linjattomia. Ja siellä eksyksissä on helppo unohtaa ne, jotka edes voisivat olla oleellisia.
Kehitys on mennyt tuota rataa jo pitkään. Yhteinen aviisimme on tällä hetkellä mielestäni Suomen kehnoin sanomalehti.
Pari sanaa siitä, miksi juuri nyt intouduin kirjoittamaan. Otetaan ulottuvuuksia: joitakin vuosia sitten ihmettelin, että ko. aviisi ei kirjoittanut yhtikäs mitään Lapua taistelun 200-vuotispäivänä ko. aiheesta. No, olisihan mokoman muinaistapauksen voinut muuten vahingossa unohtaakin, mutta noina aikoina kylläkin kaikki muut jaksoivat pitää esillä nk. Suomen sodan vuosipäiviä. Oli monenlaisia tapahtumia ym. Aviisimme ohitti vaiti ja vauhdilla lapuat ja muut. Pari päivää Lapuan muistopäivän jälkeen tuli aviisiimme anteeksipyytelevä artikkeli, jossa sitten ihan vähäsen todettiin, että jotain ihan vähäsen oli joskus tapahtunut Lapuallakin. Suomen sodan muisteluista aviisin vähistä kirjoitteluista yleensäkin jäi mieleen, että yllättävän monta kertaa muistettiin haukkua Runebergia. Oppivatkohan kaikki nyt varmasti sen, että Runeberg on huono? Mutta Suomen sodasta lähinnä ei ”mitään”. - Suomen sodan kautta sentään lähti määräytymään kansallinen identiteettimme vauhdilla, joka lopulta johti itsenäistymiseemme. Ja hyvin pitkälti tähän nykyiseen Suomeemme. Ehkä voisi tällaisesta aiheesta ihan lehdessäkin mainita.
Ja sitten taas tänään: tänään ei tainnut olla mainintaakaan siitä, että toinen maailmansota alkoi 75 vuotta sitten. Suomen sota 1808-09 voi olla unohdettavissakin, mutta 75-vuotta sitten alkanut suursota on ihan oikea kipupiste suomalaisille yhä tänäkin päivänä. Ajankohtaisuutta asioille tulee sitä kautta, että Ukrainan kriisin kehittymisessä on ollut hyvin samankaltaisia propagandistisia muotoiluja ja salakähmintää kuin Toisen maailmansodan ja Talvisodan aloituksissa. Mutta aviisimme kait ajattelee, että sitä parempi, mitä vähemmän mokomistakin ikiaikaisista sotariehumisista kirjoitellaan. Ukrainastakin uutisoidessa kiinnostus on enempi näköjään siinä, miten siellä on joku pallo pomppinut. Ja kenen maaliin. Etusivulla. Paljon isommat ”pallon pomppimiset” ja sen aiheen ulottuvuudet eivät aviisiamme hetkauta.
En. Kaipaa lisää minkäänlaista sotauutisointia. Paitsi tiedon ja sen taustoituksen vuoksi. Sekä menneen luotaamiseksi, että saataisiin parempi tulevaisuus. Että saataisiin sitäkin kautta arvostelukykyä, jolla tehdä tärkeitä päätöksiä, että ylipäätään tulisi mitään tulevaisuutta. Ukrainan rähinä ja sen taustoituksena Toisen maailmansodan alkutapahtumat ovat tärkeitä aiheita. Myös Toisen maailmansodan edellä tapahtuneet turhat periksiantamiset Hitlerille. Ja samoin sodan alkaminen ja kehittyminen sitten nopein askelin maailmansodaksi. Syynä etenkin länsimaailman taitamattomuus ja päättämättömyys.
Olkoonpa nyt sitten vaikka tuo pallopelien etusivu-uutisointi: kysymyksessä on valinta, joka tuo tässä maailmantilanteessa mieleen, että asioiden tärkeysjärjestystä olisi sittenkin tarpeellista pohtia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
"alkaa olla jo" ???
Aamupaskahan on jo vähintään viimeiset 15 vuotta ollut täysin laaduton kuraläpykkä, samaa tasoa hyysärin kanssa. Ei ole tullut tällä vuosituhannella kumpaakaan lehteä eikä tule.
"Tamperelaiset saavat varmaan nauttia juuri sellaisesta mediaympäristöstä, jonka ovat ansainneet. Näyttää olevan niin, että palautetta ei viitsitä antaa."
Olen lähettänyt monta kertaa palautetta Aamulehden toimittajille ja toimitukselle. Useimmiten en saa palautteeseeni mitään vastausta. Joskus harvoin toimittaja vastaa palautteeseen. Tällöinkin useimmiten vastuu virheestä siirretään sille kuuluisalle työntekijälle Joku Muulle eli joku muu on vastuussa virheestä. Oikaisua lehteen ei ole tullut kertaakaan...
Jos siis laittaisi palautetta, että kirjoittakaa enemmän asiauutisia ja parantakaa kirjoituksien ja otsikoiden tasoa, niin vaikutus olisi ilmeisesti aivan yhtä tehokasta eli mitään vaikutusta lukijapalautteella ei ole.
Aloittajalla taitaa olla käkikellosta toinen punnus poissa; hän on laatinut pitkän vuodatuksen, josa ei ole oikeastaan mitään sisältöä. Pelkkää humanistin lässytystä.
olisiko katkeroitunut toimittaja. poispotkittu tai vastaavaa
Ja sitten on aina näitä vainoharhaisia joiden ajatusmaailma ei ole tasapainossa.
Ja voihan sillä olla vaikka rumat vaatteet. Jotenkin ihan mauttomat.
Muutenha lehden vois joku positioida ketterästi jonnekkin Me naisten ja jonkun ilmaisjakelulehden välimaastoon, muttakun välillä siellä joku vasuri esittää yhteiskunnallisesti tiedostavaa ja haastattelee samasti ajattelevia kavereitaan. Vahvistaa vaan, että hyvin liki eilispäivän lehdykkä kaikenkaikkiaa. Ei huolta, onneksi koko alkanu pienentyä. Lopulta häipyy varmaa iteksee
Ei käy edes vessa paperiksi kun ei ole ulkohuuseja enään.
Uteliaana katsoin, että onko tänäänkään lehdessä mainintaa vuoden 1939 vuosipäivästä. No nyt oli! Herttainen pienenpieni tekstinpoikanen. Päivän myöhässä. Olisiko soveltunut paremmin esitettäväksi runomuodossa?
Taaskin oli oikeasti tärkeistä tapahtumista joutavanpäiväisen vähän tekstiä. Hömppäaiheista runsaammin.
Vuoden 1939 liittymisestä tähän nykytilanteeseen on jo taajaan havaintoja muualla maailmassa. Tämä kotoinen lehtemme ei taida lainkaan herätä.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2014/09/02/puolalaiset-vaativat-muistamaan-natsiajan-virheet/201412154/12
”Joukko puolalaisia poliitikkoja, kulttuurivaikuttajia ja tutkijoita vaatii Eurooppaa ja sen johtajia tunnustamaan Venäjän todelliset kasvot.
Hyökkääjää kohtaan ei pidä harjoittaa itsekästä ja lyhytnäköistä politiikkaa, kuten toisen maailmansodan alla vuonna 1939…”
”– Viime aikojen maailmantilanteen kehitys ja jännitteiden äkillinen lisääntyminen muistuttavat kummallisesti vuotta 1939, vetoomuksessa todetaan viitaten Venäjän Krimin-valtaukseen.”
Jo aloituskirjoituksen otsikko paljastaa, että tässä on taas höyrypäät asialla.
"Lehti putoaa laadussa". Mitä kummaa sekin tarkoittaa. Koivusta putoaa lehti?
On sulla siinä sitte mysteeriä
Pari viikkoa sitten julkaistiin Englannissa uutinen, että maahanmuuttajataustainen jengi oli käyttänyt hyväkseen yli 1400 alaikäistä. Poliisi ei ollut puuttunut asiaan kun oli pelätty, että puuttuminen tulkitaan rasismiksi. Nyt oli sitten tapausten huikean määrän ja yleisen painostuksen vuoksi ollut pakko puuttua. Kansainvälinen media on hyvin näkyvästi ja laajasti puinut asiaa.
Kotimainen media näyttä asia unohtaneen, kuten nuo poliisitkin. Liekö sama syykin? N. viikko sitten iltapäivälehti tuli sentään asiasta maininneeksi.
Nyt kun asia alkaa jo muuttua "entiseksi" uutiseksi, tämä paikkakuntalainen lehtemme suvaitsi sekin jo asiasta mainita. Ei tosin vieläkään uutisena, vaan jonkinlaisen kommentaarin muodossa. Joku voisi kysyä, että olisiko sittenkin ollut tarpeen ensin uutisoida ja sitten vasta kommentoida. Nottakutta noinkuin yleisölle tulisi vähän taustaa asioihin. Vai johtuuko kompurointi tosiaan samasta syystä kuin mainituilla poliiseilla.
Ei ole lehden lehteä enää lokakuussa kun uudet tuulet puhaltaa. Havupuun neulasetkin saa tippumaan, kun kaataa rikkihappoa (10 % 10 litraa) hongan, männyn tai petäjän juureen.
Kuusesta saa neulaset pois, kun polttaa koko saatánan hyttyssysteemin hevonkuuseen.
Toi oli hyvä. Taidan ottaa kossua ja vetämään hirsiä.
Et mene mitään hirsiä vetelemään kun toi toinen ne justiinsa poltti.
No ei sitten. Polttaa se kossukin, isoin huikin.