Ilmestys

TÄSTÄ ALKAA ILMESTYS:

Ilm. 3:10, 1 Tess. 1:10 Kello on 9 aamupäivällä. Rouva Andersen istuu radion ääressä ja kuuntelee lastentuntia. Noin neljä, viisi minuuttia on kulunut, kun ohjelma äkkiä katkaistaan. Huomiota herättävä uutinen Oslosta: kaupunki pakokauhun vallassa! Poliisiviranomaiset ilmoittavat, että on tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Sangen monta, ei tiedetä kuinka monta, lasta ja aikuista on kadonnut tietymättömiin. Viranomaiset eivät voi heitä kuuluttaa, koska kadonneita on niin paljon. Niitä perheitä, joita katoaminen on koskenut, kehotetaan antamaan mahdollisimman selvä ilmoitus viranomaisille. Muutaman minuutin kuluttua ilmoitetaan, että suurtorilla kaksi kaupantekijää on hävinnyt kesken työtään. Eräs kukkien ostaja kertoo, että hänen maksaessaan kukkiaan myyjälle, tämä hävisi vaihtorahaa antaessaan. Sama ostaja kertoi myyjän sanoneen: "Kiitos Jeesus." Ja niin hän oli hävinnyt. Hän hieroi silmiään, sillä hänestä näytti kuin sumua olisi ollut hänen edessään, mutta kukkakauppias oli poissa, samoin sumukin. Siinä samassa alkoi eräs nuori äiti huutaa hirveästi ja riuhtoa tyhjää lastenvaunua. Hän juoksi ja huusi: "Joku on varastanut lapseni. Se oli 8 kk ikäinen poika. Missä on poliisi?" Poliisi oli kyllä lähellä, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Joka puolelta kuului huutoa ja kohua. Eräs kauppias juoksi ulos liikkeestään ja huusi: "Auttakaa, kaksi liikeapulaista hävisi yhtäkkiä myymäläpöydän takaa!"

TUKHOLMA, KÖÖPENHAMINA, HELSINKI...

Myös Tukholmasta ilmoitetaan, että suuri joukko ihmisiä on kadonnut samalla tavalla kuin Oslossakin, ja kaupunki on pakokauhun vallassa. Nyt myöskin Kööpenhamina ja Helsinki ovat ilmoittaneet samaa. Maaseudultakin on saatu tietoja katoamistapauksista. Joka paikasta on lapsia ja aikuisia kadonnut. Poliisi ei voi selvittää tätä asiaa. "Ulf", sanoo rouva Andersen, "mitähän tämä nyt on?" Hän astelee ulos kadulle ja silmäilee kaunista huvilakaupunkia. Kauniita pikkutaloja aitauksen ympäröimänä. Tuolta tulee rouva Häland. Hän peittää kasvonsa käsillään ja huutaa toivottomasti: "Ruth, Ruth!" Siinä samassa hän huomaa rouva Andersenin ja kysyy häneltä: "Oletko nähnyt ketään vierasta kulkevan täältä? Ruth on kadonnut. Hän istui rapulla ja katseli, kun minä leikkasin ruusupensasta. Hän on poissa. Huusin huutamistani, mutta kukaan ei vastannut. Minusta tuntui, että joku nousi ylös seinää pitkin, mutta olen varmaan pyörryksissä." "Ruth, missä olet? Kuka hänet vei?" Hän itkee katkerasti. "Mutta tuoltahan tulee Andersen. - Tuletko sinä nyt, tähän aikaan", kysyy rouva Andersen, "kellohan on vasta puoli kymmenen?" - "En jaksanut enempää. Kaikki on sekaisin työpaikalla. Monet työmiehet ovat hävinneet salaperäisellä tavalla. Koneet pysähtyivät äkkiä. Luulimme onnettomuuden tapahtuneen. Etsimme heitä, mutta heistä ei näkynyt jälkeäkään. Silloin eräs, joka oli kulkenut hengellisissä kokouksissa ja sanoo itseään kristityksi, alkoi huutaa: "Nyt se on tapahtunut!"

"JEESUS ON NOUTANUT OMANSA - MINÄ JÄIN JÄLJELLE!"

"Mikä sitten on tapahtunut?" kysyin. "Jeesus on noutanut omansa." Hän itki ja huusi: "Minä jäin jäljelle, minä jäin jäljelle." Pyysin häntä vaikenemaan, mutta hän vain yltyi. Oli kauheaa kuulla häntä. Näytti, että monella olivat asiat samalla tavalla. Jätin kaikki ja läksin. Saamme kuitenkin ylitöitä tänään. Kaupungin keskustassa oli suoranainen sekasorto. Liikenne oli aivan lamassa. Monta autonkuljettajaa oli hävinnyt autoistaan ja linja-autoista. Raitiovaunut seisoivat paikoillaan pitkissä riveissä. Ne kuljettajat, jotka olivat jäljellä, yrittivät pujottautua eteenpäin. Ihmiset olivat puolihulluja. He juoksivat edestakaisin omaisiaan etsien. Poliisi ei voinut mitään." Rouva Häland vääntelee käsiään, itkee ja juoksee kotiinsa. Andersen ja hänen vaimonsa menevät sisälle.
http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/92150744