Kun puhutaan ekologisesta jalanjäljestä, niin onko sellainen vain ihmisillä, vai voidaanko myös eläimillä sanoa olevan ekologinen jalanjälki? Kiitos jo etukäteen tiedosta.
Ekologinen jalanjälki
pokke
12181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minun ymmärtääkseni ei ole. Eläimet eivät syö enempää kuin tarvitsevat, pedot eivät pääsääntöisesti tapa enempää kuin jaksavat syödä. Poikkeuksina voisivat olla ympäristöön näkyviä muutoksia aiheuttavat lajit, esimerkiksi majavat, mutta niidenkin jäljet ovat hyvin pienialaisia. Linnut ja jyrsijät ovat tietysti levittäneet puiden ja hedelmien siemeniä vuosimiljoonien ajan, mutta tälle levitykselle on ilmastolliset rajat ja ne on varmastikin saavutettu ajat sitten.
Minun käsittääkseni on.
Vaikka eläin söisi vain sen, mitä tarvitsee, rasittaa se sitä ekologista lokeroa, jossa elää. Sen näkee luonnossa monienkin lajien kohdalla, joilla ravinto ja populaation lisääntyminen ovat vahvasti sidoksissa. Esimerkkinä pöllöt ja myyrät.
Myös vieraslajit, kuten Australiaan tuodut kanit voivat vaikuttaa paikalliseen ekologiaan valtavasti. Petoeläinten pääsy ihmisten mukana eritetyille saarille on tappanut lukuisia lajeja sukupuuttoon.
Itselläni on surullinen kokemus kuluneelta kesältä. Näin kaverin kanssa alkukesästä järvellä minkin. Sen siirtymistä pystyi seuraamaan parin päivän periodeilla, kun järven lokkipopulaatiot hiljenivät yksi toisensa jälkeen, kuovit, kuikat, telkät, sorsat eivät onnistuneet pesinnässä.
Kaksi selviytynyttä kuikanpokasta, yksi lokinpokanen, yksi heinäsorsapesue ja neljä joutsenenpoikasta oli ennen runsaan lintujärven kesän saldo.
Minkki tappaa tappaakseen; ei pelkästään raivnnokseen.
Toki ihmisen vaikutus on globaalia eikä minkään muun eliölajin vaikutus yllä lähellekään ihmistä. Muiden eliöiden kohdalla useimmiten luonto tasapainottaa tilanteen, joskaan vieraslajien kanssa näin ei välttämättä tapahdu. Vieraslajien levittämisessäkin ihminen on lähes aina pääosissa. Minkkiäkin istutettiin metsähallituksen toimesta riistaeläimeksi, joskus kun sen tuhoisuutta ei tiedetty.
"Minkkiäkin istutettiin metsähallituksen toimesta riistaeläimeksi, joskus kun sen tuhoisuutta ei tiedetty."
Tuo erittäin virheellinen tempaus jäi onneksi marginaalitapaukseksi.
Omassa vastauksessani (eläimillä ei ole ekologista jalanjälkeä) katselin asiaa pitkällä aikavälillä. Populaatiovaihteluthan ovat useimmissa tapauksessa ikään kuin asiaankuuluvia, eikä niillä yleensä ole eläinten levinneisyyden kannalta suurtakaan vaikutusta.
Istutettujen tai maahantuotujen lajien tapauksessa syypäänä on ikävä kyllä ihminen.
Sekä agnoskepo että salmiakkisaluki ovat oikeastaan oikeassa - kysymykseenhän ei ole yksinkertaista kyllä / ei -vastausta.
"Omassa vastauksessani (eläimillä ei ole ekologista jalanjälkeä) katselin asiaa pitkällä aikavälillä."
Mitenkäs sitten vaikka laiduntavat eläimet, jotka ovat muuttaneet ympäristöään ja sitä kautta myös sen paikan ekologiaa (uuseja lajeja tullut ja vanhoja hävinnyt).
Jos ei pysytä pelkästään eläimissä, niin miten esimerkiksi ensimmäiset happea tuottavat eliöt? Niillähän on ollut varmasti valtava vaikutus ilmakehään ja sitä kautta koko maapallon ekologiaan.
"Omassa vastauksessani (eläimillä ei ole ekologista jalanjälkeä) katselin asiaa pitkällä aikavälillä."
Itse lähdin siitä, että ekologisella jalanjäljellä tarkoitetaan mitä tahansa luonnonvarojen käyttöä kuten ekologisen lokeron valtaamista, vedenkäyttöä, ravinnon käyttöä tai muuta elinympäristön kuormittamista. Aikaväli voi olla lyhyt tai pitkä.
"Tuo erittäin virheellinen tempaus jäi onneksi marginaalitapaukseksi."
Marginaalitapaukseksi, joka rasittaa alkuperäistä luontoamme ainakin pistemäisesti kohtuuttoman paljon. Vähän kuin rapurutto järvessä. Metsästäjät kautta Suomen käyvät minkkisotaa, mutta otuksen sopeutumiskyky Suomen olosuhteisiin on erittäin hyvä.
Maailmallt vastaavia tapauksia löytyy todella paljon.
Totta kai eläimilläkin on oma ekologinen jalanjälkensä, rasittaen ympäristöä ja sen muita eliöitä monin eri tavoin. Jatkuvaa tasapainon etsimistä, sitä koskaan saavuttamatta, toisinaan satunnaisia katastrofejakin kokien.
Sanoit viisaasti "jatkuvaa tasapainon etsimistä", sillä sitähän luonto nimenomaan on. Luonnon tasapaino -termi pohjautuu täydelliseen väärinymmärrykseen luonnon toimintatavasta.
Tosin jotkin luonnon aikavakiot ovat niin pitkiä, että tilanne voi kohtalaisen lyhytikäisestä ihmisestä näyttää staattiselta.
Oppisinpa ajattelemaan vähän kauemmin ennen kuin kirjoitan...
Kysyin tätä siksi, koska mieleeni on jäänyt huvittava tapaus. Nimeni on Otso, ja sehän tarkoittaa karhua. Olin lukion jälkeen valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa ja kerran tutkimme ekologista jalanjälkeä. Nuori naisohjaaja kysyi minulta, että millainen on Otson ekologinen jalanjälki ja tarkoitti siis minua, mutta hän myös selvästi hoksasi välittömästi kysyttyään, että tuo lausehan on sanaleikki, koska Otso tarkoittaa myös karhua. Hoksasin sen itsekin, mutta en sanonut mitään.
Otso joka ei ole karhu:
http://eu.wikipedia.org/wiki/Otso
Oman otsomme, siis ruskeakarhun ekologinen jalanjälki on isoksi tasalämpöiseksi varmastikin huomattavan kohtuullinen: Jos itse saisi valita, niin karhu kai söisi lähinnä marjoja, sieniä, ruohoja, käpyjä ja raatoja sekä nukkuisi talviunta lähes puolet vuodesta.