Ratsastuskoulun valinta

Suomen ratsastuskouluista hevoset ovat nippa nappa HeB ja re 80 cm tasoisia ja näitäkään ei osata ratsastaa. Ei edes yritetä. Ei korjata virheitä. Keksitään kivoja tehtäviä ja hypätään.

Asenteesta: Suomessa pitää olla 'kiva', epäkohtia ei saa tuoda julki ei ratsastuksessa eikä opetuksessa. Hevosten vika vaan. Tokihan p.aukisille läskeille pitäisi olla huippuhevoset vaikka ei osata edes kulmia ratsastaa ja istunta on kuin sairas p.skalla.

Opettajan ei tarvitse olla mikään natsi, mutta oppimassa jos ollaan ei pelkkä 'kiva kiva hyvin menee' oikein riitä. Oppilaat vaan on asiakkaita ja niille tulee paha mieli ellei koko ajan kehuta.

Menestyvin (taloudellisesti) tietämäni ratsastuskoulu: kummallista kehän kiertämistä harrasteohjaajan johdolla, estetunteja vaikka istunta hakusessa ja hevoset kulkee selkä luokilla. Tunneilla käydään kolmestikin viikossa ja 'on kiva porukka' mutta mitään ei opita.

Kilpaurheiluun tai edes hyvään ratsastustaitoon tähtäävän tulee itsekin etsiä koko ajan korjattavaa omasta tekemisestään, keskittyä, ei vain hupailla ja syytellä hevosta/säätä/milloin mitäkin.

Ja toinen mielipide

Ratsastuksenohjaaja ja -opettajakoulutukseen pääsee luvattoman huonoja ratsastajia. Ihmiset eivät myöskään yhtään mieti valmentajansa omaa tasoa vaan kerran 120-luokan läpirähminyt valmentaa muita. Hänellä saattaa silti olla tietysti opetustaitoa mutta kyllä huippuvalmentajat ovat myös itse ainakin olleet huippuratsastajia. Ihmiset maksavat kiltisti jollekin "valmentajalle" usein pimeästi useita kymmeniä euroja.

Tarkistakaa omien "valmentajienne" kisatulokset. Vaatikaa heiltä ammattimaista otetta ja omaa osaamista.

Omalla lähiseudulla eräs täti-ihminen valmentaa isoa joukkoa ratsastajia ja ihmetyksekseni en löytänyt häneltä kun pari kisatulosta nekin helposta luokasta. Tällainen täti sitten kerää rahaa melkoiset määrät kun on kuulemma "kiva". Ei näin ratsastustaito Suomessa etene.

Ratsastuskouluissa saattavat monet käydä vuosikausia etenemättä piirun vertaa. Luulisi ratsastuskoulun pitäjillä olevan sen verran kunnianhimoa että oppilaita kanustettaisiin etenemään. Kouluissa pitäisi olla osaavia hevosia myös vaativampiin luokkiin. Harvassa ratsastuskoulussa on esillä tuntisuunnitelmat ja tuntien sisältö. Opetetaan mitä milloinkin, aina ei sitäkään. Minkäänlaista järjestelmällisyyttä ei ole.