Olen juuri syömässä jämäpataa. Vanha makarooni jauhelihalla, makkara, leipä ja sulatejuusto paistuivat pannulla herkullisiksi. Mausteena yrttisuola. Juomana hanakylmä vesi.
Jämäpata
Nälkäkurkiainen
5123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pannulla paistettu leipäviipale on hyvää. Se pitää kastaa vedessä ennen paistamista. Margariinia vaan päälle sitten.
Ja vihannekset puuttuvat taas aivan täysin. Nälkäkurkiaisen "gourmee-ruoka" on kaukana terveellisestä ruuasta. Halvallakin saisi korkealaatuista ja hyvänmakuista ruokaa, mutta kun Nälkäkurkiaisen tietotaito ei koskaan näytä yltävän siihen.
Jokainen tyylillään, mun mielestä Nälkäkurkiaisen ruokajutut on parhaimmistoa tällä forumilla :D
Mulle tulisi huono olo Nälkäkurkiaisen sapuskasta, niin tottunut olen runsaaseen kasvisten käyttöön. Enkä edes syö punaista lihaa, eineksiä, leikkeleitä enkä makkaraa. Kasvis kalaruoasta sitä energiaa ja hyvää oloa saa.
Joskus 70 luvulla oli sellaisia isoja paistettuja lanttu, porkkana ja nauriskuutioita.
Niitä paistettiin siirappiin kastettuina ja siirappia pantiin hieman paistetun kasviksen päälle. Vieressä saattoi olla kuultosipulit kastikkeessa.
Jokainen ropsaisi suolan tai pippurin oman maun mukaan. Vaikka makuja oli yleissti enemmän käytössä. Paremmissa perheissä oli myös yrttisuolaa (sellaista keltaista ja kumman voimakkaan makuista).
Ne oli ihan hyviä kasveja. Ja monet pitivät niistä. Sitten alkoi tulla raastepöytiä ja niissä oli kaalta sekä ananasta. Porkkanaa ja persikkaa. Ja osat olivat sellaisina kiusallisen pieninä silputtuina. Niistä tuli paha mieli ja jäi todella kova nälkä.
Ilmeisesti niitä raasteita oli edullista valmistaa ja niillä siksi korvattiin vähitellen oikeaa ruokaa.
Yhtä kaikki. Ei nälkäkurkiainen tietenkään halveksi yhtään syötäväksi tarkoitettua ruokaa. Mutta alelaari kuitenkin voi ja tarjoaa tutkijalleen makumatkoja maailmalle.
Monesti ruoasta voidaan unohtaa se, että ihmisen makuaistilla on tietty tarkoitus ravintoa nautittaessa. Ja, että se oikealla tavalla opetettuna ohjastaa ihmistä niiden ravintoaineiden pariin,, joista alelaarista voidaan koota maistuvat ateriat.
Nälkäkurkiainen on eräässä suhteessa etuoikeutettu, sillä hänen lähiympäristössään on useita marketteja, joiden alelaarissa on tiettyjä tuotteita, joita nälkäkurkiainen osaa mennä norkoilemaan useasti oikeaan aikaan.
Mutta parempi vain on, ettei sillä ei ylvästele, ettei tyhjäkortti tule käteen.