kaataminen taaksepäin

Raamatusta ei löyty alkuseurakunnan ajalta kertomuksia nykyisen kaltaisista kaatamisjonoista, joita kirkoissakin järjestetään. Vapaissa suunnissahan ne ovat paremminkin pääsääntö kuin poikkeus.

Helluntainakin Pyhän Hengen vuodattamisen aikana apostolien sanotaan istuneen, kun Pyhä Henki täytti heidät. Kenenkään ei sanota kaatuneen. Vertaus humalaiseen mainitaan kielillä puhumisen yhteydessä. Kaatumista ei mainita. Jumalan sanotaan olevan järjestyksen Jumala, ei sekasorron Jumala.

Ne kaatumistapauksetkin, joita Raamatussa kerrotaan tapahtuneen, niissä kaadetut vaikuttaisivat olleen joko Jumalan vihollisia tai heidän asiansa eivät muutoin olleet kunnossa Jumalan kanssa; kuten vartijat Jeesuksen haudalla ja Saulun Tarsolainen vainotessaan kristittyjä matkalla Damaskoon.

Naiset sen sijaan Jeesuksen haudalla eivät kaatuneet kohdatessaan ensin enkelit ja sitten ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Emmauksen tiellä ei kaaduttu. Suljettujen ovien takana ei kaaduttu, kun odotettiin Jeesusta.

Ne, jotka etsivät tai odottivat itseään Jeesusta Kristusta, he eivät kaatuneet Jeesuksen kohdatessaan. He eivät etsineet ihmeitä, vaan tuntemaansa Jeesusta. He olivat Jeesuksen ystäviä.

VT:ssä on kertomuksia, jolloin jotkut kaatuivat tai heittäytyivät "kasvoilleen" maahan Herran tai Herran enkelin edessä. Yleinen rukousasento VT:ssä oli polvillaan, johon mentiin. Joten enkeli saattoi puhutella rukoilijaa: Nouse ylös!

Maailman lopusta sanotaan, että silloin Jumalan voimasta tulee kerran kaikkien polvien notkistuman ja kaikkien kielien tunnustaman Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra!