Elämän sanoja, Hedberg

Hedberg, Elämän leipää.
17. Lokakuuta
Ilm.12:11
>>He ovat voittaneet hänet – Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet vaan olleet alttiit kuolemaan asti.>>

>>Karitsan veren kautta>> olemme voittaneet suuren lohikäärmeen. Mutta taivaallisessa ylistyrvirressä sanotaan vielä: >>He ovat voittaneet hänet todistuksensa sanan kautta>>. Nämäkin sanat merkitsevät jotakin. Kun uskossa luotamme Karitsan sovitusvereen, silloin olemme jo voittaneet perkeleen. Mutta tämä luottamus Karitsan vereen, jonka kautta voitamme, ei ole suinkaan vain kirjaimellista tietoa eikä tyhjä ajatus, kuten uskottomat uneksivat. Vaan se on sellainen luottamus, joka myös puhkeaa suun tunnustukseen ja mieluummin uhraa kaiken, kuin kieltää Kristuksen veren voimaa. Meidän uskomme, joka Karitsan veren kautta jo on voittanut maailman ja perkeleen, ei makaa laiskana eikä toimettomana sydämessä >>kuolleen kärpäsen kaltaisena>>, vaan se on >>elämä ja luja luottamus Jumalan armoon, niin luja, että se tuhannen kertaa kuolisi sen tähden>> (Luther). Ja juuri tässä tosi usko eroaa väärästä. Sillä väärä usko, joka on vain >>inhimillinen mielikuvitus>> ja tyhjään uneen verrattavissa, ei ikinä aukaise suuta rohkeamieliseen Kristuksen tunnustamiseen, kaikkein vähimmin jonkun vaaran uhatessa. Silää uskoton ihminen ei milloinkaan tahdo kärsiä Kristuksen kanssa maailman pilkkaa ja vainoa. Vaikka hän muodon vuoksi voi puhua paljonkin Kristuksesta, niin vaikenee hän kuitenkin heti ja pistää pillit pussiin, kun vähinkin vaara uhkaa. Mutta tosi usko, joka on voittanut maailman ja saatanan, ei tee niin, vaan tunnustaa yhä rohkeammin, mitä jyrkemmin ja kiivaammin sitä vastustetaan ja vainotaan, aivan niin kuin se mies, joka huusi >>sitä enemmän>>, mitä kiivaammin kansa koetti saada häntä vaikenemaan. Luuk. 18:39. Eikä tämä uskovaisten Kristuksen tunnustaminen mene hukkaan, vaikka maailma ja järki niin luulevat. Sillä tämän tunnustamisen ja todistamisen kautta me voitamme maailman ja perkeleen. Todistuksensa sanalla seurakunta on jo voittanut perkeleen ja voittaa hänet yhä edelleen, kunnes hänet vihdoin kokonaan heitetään tulijärveen. Monia tuhansia marttyyrejä on tulipunainen lohikäärme vainonnut ja vuodattanut heidän verensä. Mutta vaikka monia Kristuksen todistajia maailmassa on väkivaltaisesti surmattu, niin heidän todistuksensa sana kuitenkin elää ja seurakunta leviää yhä enemmän yli maailman, kunnes evankeliumin sana on tullut kaikkialla kaikille pakanoille julistetuksi, minkä jälkeen loppu tulee.

Ah, jos Jeesus suur on sulle,
aarre ainut armahin,
aartehestas maailmalle
tunnustaa sun täytyykin.




Marraskuun 6.
Matt.5:11,12,
>>Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat. – Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. >>

Se on kova koetus ja kristittyjen varsinainen risti, kun heitä mitä katkerimmin ja myrkyllisimmin moititaan ja solvataan Herran tähden. Sillä vaikka muidenkin ihmisten täytyy kärsiä maailmassa sellaista, että heille tehdään vahinko ja vääryyttä, niin saavat he kuitenkin pitää kunniansa ja hyvän nimensä. Mutta kristittyjen täytyy kärsiä sellaistakin, että heidän nimensä sätitään pahanpäiväiseksi ja tahrataan mitä häpeällisimmin väärillä solvauksilla, niin ettei mitään katalampaa eikä häpeällisempää nimeä ole maan päällä kuin kristityn, eikä mikään kansa maan päällä ole saanut osakseen niin katkeraa vihamielisyyttä eikä joutunut niin pahojen, myrkyllisten kielten hyökkäyksen alaiseksi, kuin kristityt. Sentähden Luthe sanoo: >>Joka tahtoo olla kristitty, hän valmistautukoon siihen, että hänen täytyy kärsiä sellaista myrkyllisten, ilkeiden herjasuiden solvausta (varsinkin jos ne eivät voi mitään väkivalloin), jotta hän rohkeasti antaisi koko maailman teroittaa kielensä häntä vastaan ja itse stiä vastoin halveksisi kaikkea tätä, vieläpä nauraisi sille Jumalan nimessä>>. - >>Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa>>. >>Nämähän ovat suloisia, lohdullisia sanoja, joiden pitäisi tehdä sydämemme iloisiksi ja rohkeiksi kaikkea vainoa vastaan>>, sanoo Luther taaskin. Mitä on ihmisten solvaus ja vaino sen rinnalla, että kuulen Herrallani Kristuksella olevan niin sydämellisen mielisuosion siihen, että minä hänen nimensä tähden sellaista kärsin? Hän itse käskee minun tässä iloita ja riemuita siitä sekä lupaa minulle niin ihanan palkan, että koko taivasten valtakunta on oleva minun omani! – Katso näin meidän tulee oppia lohdutukseksemme ja vahvistukseksemme käyttämään tällaisia ihania Herran sanoja, sillä hän ei ole niitä suotta lausunut. Hän, tuo hyvä Paimen, tahtoo päinvastoin niillä vahvistaa heikkoja jäseniään rohkeasti tunnustamaan hänen nimeään ja olemaan pelottomia tässä maailmassa, vaikkapa heidän sentähden täytyisikin kärsiä miten paljon solvausta ja vainoa tahansa. Sillä autuasta on kärsiä pilkkaa Jeesuksen nimen tähden! Sellaisesta onnesta sopii iloita enemmän kuin kaikesta tään maailman turhasta kunniasta ja sen suurimmasta maineesta, sillä sellainen kärsiminen on oikea kunniamerkki, jota kaikki Jumalan ihmiset, vieläpä Herra itsekin, ovat kantaneet tässä maailmassa.

Vaikka halveksien
seura ystävien
sinut luotansa työntäisikin,

aika ahtahinkin
katoo pois piankin,
kerran myös levon saat sinäkin.