Syksy saapuu ja ihana kalareissuni

Syksy saapuu koht’sillään ja ensimmäiset pakkasyöt. Luonto on armoton. Turhat pörrääjät kopsahtavat yön aikana jäähän ja tippuvat tönkköjäätyneinä puskista. Rauha palaa syksyiseen metsään.

Hirvikärpäset ovat sikäli pirullisia, että ne selviävät vielä asteen, parin pakkasyöstä. Mutta nehän ovat muutenkin tavallista sitkeämpiä sissejä.;)))

Ampiainen on sikäli vekkuli, että kuningatar työntyy suojaan turpeen alle ja sinnittelee hengissä seuraavaan kesään. Työläiset jätetään loppukesästä heitteille ja he saavat selvitä, miten osaavat. Eivät ne osaa, vaan paleltuvat syksyn tullen.

Taimen nousee kudulle koskiin, ja minun pitäisi saada vermeet auton takahutlariin ja menoksi. Trangia on ties missä ja masinoliakaan ei ole tippaakaan. Perskutarallaa tuota nuorisoa. Lainaavat minun eräkamppeitani ja sanovat joo-joota, kun muistuttelen vehkeiden palautuksesta. Se on reissu pilalla, jos pitää termospullosta haalea kahvia imeä, vaikka monikiloinen taimen roikkuu lepän oksassa taidolla suolistettuna.

Trangia löytyi. Nyt on vielä lajitelva perhotkin kahteen satsiin. Yhdessä paikassa saa käyttää vain väkäsettömiä koukkuja, joten on tehtävä tällekin koskelle oma setti. Tämä nykymuotoinen "Catch and Release" kalastus käy hermoon. Taimenet odottavat malttamattomina koskilla suu auki.

Pitäisköhön minun ottaa läppäri mukaan. Voisin ABC-asemalla päivittää olinpaikkojani. Reisuilla saa sitä ja tätä, yleensä näitä Suomi-äidin parhaita antimia. Tosin se saalikala on sivuseikka, ainakin niin kauan kuin repussa piisaa lenkkiä ja sikanautaa. Ja siihen kun ruotasee pannukahvit päälle, tietää syöneensä.

Karhuja ei passaa ruokkia, niistä tulee helposti kaupunkilaisia ja sitten ovat tassu ojossa vaatimassa evästä ihmisten nurkissa.

Koskessa kiven kosteessa oli yön pikajuna. Se painui alas koskea, veti siimat suoraksi, katkaisi perukkeen. Minä en voinut muuta kuin rukoilla, että älä mene, pysähdy jo, tule takaisin. Sinne se meni. Elämässä isoin kala ja ihanin nainen pääsevät aina karkuun, jää vain haikeat muistot.

Olisin vetänyt hermosauhut, mutta kun olen lopettanut kymmeniä vuosia sitten. Imeskelin hermosisupastillia ja lähdin nukkumaan.

Matkakirjeeni loppuvat tähän. Kahluuhousut on ripustettu kuivumaan ja muuta sälää on lajiteltavaksi asti autotallissa. Taimenen kuturauhoitus alkaa pian ja saahan sitä kirjolohta kaupastakin. Mutta nuotiolla keittetty kahvi rauhoittaa ihmistä kummasti.