Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala – mutta hän julistaa vanhurskaaksi!
Room. 8:32–33
Outo on ajatus, että armo olisi vaihtelevaa Jumalan suosiota. Maailmassa vallitsisi ikään kuin kahden voiman mittelö, Jumalan ja perkeleen, ja kun menee hyvin, ollaan armon alla. Silloin Jumala on voitolla ja olemme armontilassa. Kun elämään laskeutuu varjo ja vieraaksi saapuu vaikeuksia, taisteluita, sairautta, lankeemuksia ja omien syntien heikkoutta, olemme liukuneet pahan puolelle. Vihollinen on saanut meistä otteen. Lääkkeeksi tähän tarjotaan pikaista rukoustaistelua, kilvoittelua ja itsemme pumppaamista armokelpoiseen kuntoon. Lisää hengellisiä voimaharjoituksia. Vahvempaa uskoa. Vakavampia päätöksiä. Aivan kuin Kristus ei olisi koskaan kuollut meidän puolestamme. Aivan kuin Golgatan voitto olisi jäänyt vajaaksi tai ihmisen varaan. Aivan kuin Herrojen Herra olisi jotenkin pahan vietävissä. Aivan kuin kristityillä ei olisi suojaa Jeesuksen haavoitettujen käsien alla. Aivan kuin sovintoveri olisi voimaton. Voi, mitä opetusta! Sro
Room. 8:32–33
Outo on ajatus, että armo olisi vaihtelevaa Jumalan suosiota. Maailmassa vallitsisi ikään kuin kahden voiman mittelö, Jumalan ja perkeleen, ja kun menee hyvin, ollaan armon alla. Silloin Jumala on voitolla ja olemme armontilassa. Kun elämään laskeutuu varjo ja vieraaksi saapuu vaikeuksia, taisteluita, sairautta, lankeemuksia ja omien syntien heikkoutta, olemme liukuneet pahan puolelle. Vihollinen on saanut meistä otteen. Lääkkeeksi tähän tarjotaan pikaista rukoustaistelua, kilvoittelua ja itsemme pumppaamista armokelpoiseen kuntoon. Lisää hengellisiä voimaharjoituksia. Vahvempaa uskoa. Vakavampia päätöksiä. Aivan kuin Kristus ei olisi koskaan kuollut meidän puolestamme. Aivan kuin Golgatan voitto olisi jäänyt vajaaksi tai ihmisen varaan. Aivan kuin Herrojen Herra olisi jotenkin pahan vietävissä. Aivan kuin kristityillä ei olisi suojaa Jeesuksen haavoitettujen käsien alla. Aivan kuin sovintoveri olisi voimaton. Voi, mitä opetusta! Sro
Vastaukset 8
Vanhimmat
Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.” Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!”
Luuk. 18:11–13
Voiman ja heikkouden, terveyden ja sairauden, synnin ja armon jännitteiset kysymykset johtavat kasvotusten saman ongelman kanssa, josta Jeesus ja fariseukset toistuvasti väittelivät: miten Jumalan valtakuntaan päästään, miten pelastus saavutetaan? Mikä on Jumalan ehto armolle? Olisiko seurattava lain käskyjä ja kieltoja vai luotettava Jumalan tekoihin ja lupauksiin? Kristityn kysymys heikkouden ja synnintunnon keskellä on kipeä: olenko tehnyt sellaista pahaa, etten saa enää anteeksi? Vieläkö armo koskee minua? Pitääkö osata elää oikein ja tehdä hyvää, että saisin taas armon vai uskallanko uskoa, että Jeesuksen lunastustyön tähden olen Jumalan lapsi? – Armosta minä saan olla se, mikä olen: hänen omansa. Samaan aikaan rikkinäinen ja kokonainen, ehjä jo nyt, mutta ei vielä. Syntinen, mutta armahdettu.Sro
Kenen poitsu Jeesus oli? Luuk.1:32. Hän on oleva suuri, ja hänen pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen.
Vitali on muten Juutalainen ja Hänellä menee usein niin hyvin et ei tartte sanoa Voi.
Mutta tuo potaskan tulkinta on niin syvältä että se kyllä näyttää hyvältä kun se tarjoo syntiselle jatka vaan synnissä koska olet armon alla. Mutta loppu tulee olemaan karmea.
Elikä tuo uuskarismaattista liperaaliteologia --> Vieläkö armo koskee minua? Pitääkö osata elää oikein ja tehdä hyvää, että saisin taas armon vai uskallanko uskoa, että Jeesuksen lunastustyön tähden olen Jumalan lapsi? – Armosta minä saan olla se, mikä olen: hänen omansa. Samaan aikaan rikkinäinen ja kokonainen, ehjä jo nyt, mutta ei vielä. Syntinen, mutta armahdettu.Sro
Kuules >>Pitääkö osata elää oikein ja tehdä hyvää, että saisin taas armon
22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
23 Sellaista vastaan ei ole laki.
24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Siis Ne Jotka Hengessä elävät ja vaeltavat !!
>>vai uskallanko uskoa, että Jeesuksen lunastustyön tähden olen Jumalan lapsi? 14 Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".
>> Armosta minä saan olla se, mikä olen: hänen omansa. > Samaan aikaan rikkinäinen ja kokonainen, ehjä jo nyt, mutta ei vielä. Syntinen, mutta armahdettu.Sro
Ef. 2:2
joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
Ef. 2:3
joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin;
Ef. 2:11
Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi-
Ef. 2:13
mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
Ef. 4:22
että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
Ef. 5:8
Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina
Tit. 3:3
Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
Kol. 1:21
Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut
Kol. 3:7
ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.
Kysyi kenen poika Jeesus oli? Ei tullut vastausta.
Raamattu kertoo ettei pilkkajille tulis vastata. Jeesus oli vaiti myöskin kerran heidän edessä. Enää ei ole koskaan.
Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: – Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut.
Room. 8:35–37
Kristinuskon paradoksi on tässä: usko kykenee iloitsemaan silloinkin, kun ulkoiset olosuhteet eivät anna siihen ainuttakaan syytä. Kristitty voi siksi kokea omissa ahdingoissaan, että hengellinen, syvällä kulkeva luottamus, uskon pieni, mutta tunnistettavissa oleva virta soljuu kaiken vaikean keskellä sittenkin nostaen joskus jopa ilon pintaan täysin odottamatta tai pyytämättä. Meissä saviastioissa on todellinen aarre läsnä, vaikka emme sitä kykene havaitsemaan. Jumalan voima on siihen laskettu, vaikka itse olemme voimattomia. Saviastiassa aarre loistaa kirkkaammin ja puhtaammin kuin hienossa astiassa, jossa aarteen kimallus haipuu astian katoavaan kiiltoon. Astian vaatimattomuus ei ole Jumalalle ongelma. Omahyväiselle ja itsekeskeiselle uskonnollisuudellemme se voi sitä olla, mutta ei Herrallemme. Sinne hän laskee armon aarteen, sinne hän itse asettuu asumaan.
Vähäsarja.
Luottaa siihen jos Jeesus on sanonut että Hän tuli ottamaan pois synnin sulta niin Usko sitä ajoissa niin sulle käy hyvin. Sun vaatimattomuus ei löydy tukea raamatausta jos se tarkoittaa suuressa synnissä ja taakassa. Vaan se oikea vaatimattomus joka jää jäljellä on inhimmillinen ilman syntiä..
Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan. Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.
Ef. 6:10–12
Sielunvihollinen tietää, että kristittyjä ei ole niin helppo houkutella näkyviin ja ilmeisiin synteihin, niinpä se pyrkii pääsemään elämäämme valkoisten syntien kautta. Niille me olemme paljon sokeampia. Synneistä vaikeimmin selätettäviä ovat ylpeyden, omahyväisyyden ja omavanhurskauden synnit. Ne ovat paholaisen kavalimpia kiusauksia, koska niitä on niin vaikea havaita tai myöntää todeksi. Ratkaisevimmat taistelut käydään siksi omissa rukouskammioissa. Siellä käydään sotaa syntejä vastaan sanan peilin ääressä. Siellä tehdään parannusta enemmän omista, kuin naapureiden vioista. Siellä itketään hävittyjä kamppailuja ja hakeudutaan jälleen Jeesuksen haavoitettujen käsien suojaan. Siellä taistellaan rukouksin toisten rinnalla ja kannetaan Herran eteen heidän kipujaan. Jeesuksen luona me olemme taistellessakin turvassa niin näkyviltä kuin näkymättömiltä pahan voimilta. Myös ylitsekäyvältä sydämen ylpeydeltä. Vähäsarja.