Olen uskon asioissa pakana-amatööri. Olen lähestynyt ortodoksisuutta historiallisen jatkumon, tradition kulmasta. Näen kauniin ja kirkkaan väylän kohti alkukirkkoa ja tapahtumia joskus 2000 vuotta sitten. Kokonaan eri kysymys on kuinka paljon väylä vääristää tapahtumia, oleellista on väylä. Koen myös ortodoksisuudessa omansa laatuista lämpöä, humaanisuutta ja ihmisen ymmärtämistä. Lähestyn siis kirkkoa, seurakuntaa, kirkon yhteyttä, kirkon traditiota. Sitävastoin kristinuskon perimmäiset uskonkappaleet ovat vierailta. Ymmärrän ne symbolisina, hyvän ja hyvyyden vertauksina. Ihmisille asetettuna pyrkimyksenä kohti hyvää ja eettistä elämää. En voi ymmärtää, että valikoima ja sinänsä hyvin toimitettu kokoelma kertomuksia voisi olla absoluuttinen totuus. Totuuden täytyy olla, siis myös uskon sisimmän täytyy olla enemmeän kuin kirja, sen täytyy olla elämänasenne, rakkaus ja pyrkimys hyvään ja elämänmittainen taistelu pahuutta vastaan.
Kerettiläinenkö?
9
694
Vastaukset
- Jutta
Joku muu osaa vastata varmasti paremmin (Kirkon opetuksen mukaisesti)tuohon pohdintaasi Raamatun totuudellisuudesta. Et kuitenkaan liene yksin ajatustesi kanssa. Olen esimerkiksi itsekin pohtinut vastaavia kysymyksiä (ja ehkä niitä voisi esittää tämän aloittamasi keskustelun yhteydessä). Olen mietiskellyt, kuinka kertomuksiin liittyviin nykyisen maailmankuvamme kanssa ristiriitaisiin kohtiin tulisi suhtautua. Kirjaimellisesti niitä on vaikea tulkita. Kertomuksia voi tietysti arvostaa perinteen näkökulmasta, mutta joskus ristiriita todellisuuden kanssa ja sen, mitä todellisuudessa (esimerkiksi raamatun- ja hitoriantutkimuksen jälkikäteen olettamana) on tapahtunut,on melko voimakas. Uskonnollisuus ja usko ei kuitenkaan toteudu samoilla areenoilla kuin tiede, sen tiedostan kyllä, mutta tiedon ja uskon välinen ristiriita tuntuu joskus voimakkaalta. Käsitykseni mukaan Kirkko ymmärtää uskon kannalta merkityksellisen tiedon erilaisena kuin tieteellisen tiedon, mutta miten sovitella yhteen tieteellisen maailmankuvan aineksia ja uskonnollisen maailmankuvan aineksia?
- Jutta
No, luettuani uudelleen viestisi huomasin, että puhumme ehkä kuitenkin eri asioista, pahoitteluni sekaantumisestani aloitukseesi.
- Tapio Johannes
Vastasit juuri oikeaan asiaan, oikeisiin kysymyksiin. Ymmärrän, että tiedon kautta ei voi lähestyä uskon mysteereitä. Tai voi lähestyä, mutta edessä on umpikuja. En pyrikään lähestymään uskon ydintä tiedon kautta (vaikka osin niin teenkin: luen ja luen läpi ortodoksista kirjallisuutta) vaan pikemminkin pyrin ymmärtämään ortodoksisuuden henkisen ytimen. Se taas näyttäytyy minulle joustavana, elämää ymmärtävänä, traditiota kunnioittavana. Mielenkiintoinen ajatus muuten: muuntautuva äärikonservatiivi. Näin olen kuitenkin ortodoksisuuden ymmärtänyt, ei jokaiseen asiaan tarvitse olla sääntöä tai virallista tulkintaa, riittää jos osaamme elää traditiota kunnioittaen, jos pyrimme hyvään, olemme hyviä ihmisiä.
Menee hiukan puuroksi, kiireen keskellä ei pitäisi antautua pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä....
Mitä muuten Metropoliitta Johannes tarkoittaa Lähimmäiset kirjassaan sillä, että usko on itse asiassa huono käännös, parempi käännös olisi uskollisuus.
- itu
Niin itsekö itseäsi kerettiläiseksi epäilet? Amatöörejä olemme lienee uskonasioissa kaikki, minäkin, vaikka isä olenkin. Kirkko tuntee vain kolme teologia ja liudan pyhiä, jotka itse pitivät itseään kaikkein kurjimpina, mikä takasi noyryyden kilvoittelulle.
Kirkon uskonkappaleista haluan kuitenkin jotain kirjoittaa. Ensinnäkin tunnet varmaan ajatuksen siitä, että Jumala on tuntematon. Pohjimmiltaan emme voi tuntea Jumalaa muutoin kun siinä määrin, jossa Hän on itsensä meille ilmoittanut. Siksi absoluuttisen totuuden ilmoittaminen on vaikeaa.
Aluksihan kristittyjen sanoma oli kuoleman voittamisen julistaminen ja sitä kautta XC.n seuraaminen, pelastuksen etsiminen Jumalassa.
Kirkon opin kappaleet kehittyivät pitkälle siksi, kun käytännön elämään tuli vääristymiä ja piti osoittaa vääristymien taustalla olevat ajatukset vääriksi ja esittää oikeaa elämää tukevat opetukset tilalle.
Nämä opit / totuudet olisi hyvä tuntea, ettei itse ajaudu jo vääriksi koettuihin tapoihin elämässään. Eli opit suojelevat kulkemistamme oikealla tiellä.
Absoluuttinen totuus on toki kirjoja suurempaa siis itse Jumala, joka syntyi ihmiseksi ja nousi kuolleista meidän edestämme ja koko maailman edestä. Kirjat vain ilmaisevat jotain tuosta totuudesta.
Elämämme muodostuu toivottavasti myös kuvaksi tuosta totuudesta. Tällöin ilmaisemme itse jotakin siitä mihin uskomme. Muutoin taitaa uskonnollisuutemme olla aika turhaa. Elettäväksi se on tarkoitettu. Niinhän XC itse sanoi: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Tätä ei voi pelkästään kirjoja lukemalla ja palveluksissa käymällä tehdä.- Tapio Johannes
Ymmärrän kyllä, että mitä pidemmälle uskonnon harjoittamisessa etenee, sitä suuremmat ovat "vaatimukset". Skeemaigumeni Johannes asian ilmaisee hyvin.
Jumala on suuri tuntematon. Eikö ole mahdolista lähestyä asiaa symboliikan kautta. Hyvä on jumalasta, paha muualta. Absoluuttinne totuus on tietenkin luonnontieteiden alaa.
Uskonnon, kaikkien uskontojen historiaa, pitää tarkastella myös moraaliopetuksen kannalta. Sitähän se on paljolti on ollut. Opeteteaan mikä on oikein ja mikä väärin. ortodoksisuuskin.
Kuoleman voittamisen idea oikein ole minulle koskaan avautunut. Mitä se tarkoittaa? Eikö olisi tärkeämpää keskittyä oikean tien ja hyvyyden etsimiseen elävässä elämässä ihan hyvyyden itsensä tähden. - Jutta
Tapio Johannes kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että mitä pidemmälle uskonnon harjoittamisessa etenee, sitä suuremmat ovat "vaatimukset". Skeemaigumeni Johannes asian ilmaisee hyvin.
Jumala on suuri tuntematon. Eikö ole mahdolista lähestyä asiaa symboliikan kautta. Hyvä on jumalasta, paha muualta. Absoluuttinne totuus on tietenkin luonnontieteiden alaa.
Uskonnon, kaikkien uskontojen historiaa, pitää tarkastella myös moraaliopetuksen kannalta. Sitähän se on paljolti on ollut. Opeteteaan mikä on oikein ja mikä väärin. ortodoksisuuskin.
Kuoleman voittamisen idea oikein ole minulle koskaan avautunut. Mitä se tarkoittaa? Eikö olisi tärkeämpää keskittyä oikean tien ja hyvyyden etsimiseen elävässä elämässä ihan hyvyyden itsensä tähden.Ehkäpä uskonto, joka ei sulaudu symboliikasta toiminnaksi elävässä elämässä, menettää mielekkyytensä. Ehkä se hyvä, jota kohden tulisi kulkea, olisikin hyvä ankkuroida johonkin sellaiseen, joka määrittelee ja luo "hyvälle" perspektiiviä. Joistakin lähtökohdista se eettinen ajattelu ja moraalinen toiminta on perusteltava. Vaikka ortodoksisuus ja ortodoksina eläminen ei merkitse pelkästään moraalisia ratkaisuja, saattaisi se luoda pohjaa hyvän toteuttamiselle. Kokonaisvaltaista otetta elämään ortodoksina olen itsekin vasta opettelemassa; kenties jonkinlaisen rauhan kysyvälle mielelleni saan vasta heittäydyttyäni kokemaan, ottamalla osaa.
- itu
Tapio Johannes kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että mitä pidemmälle uskonnon harjoittamisessa etenee, sitä suuremmat ovat "vaatimukset". Skeemaigumeni Johannes asian ilmaisee hyvin.
Jumala on suuri tuntematon. Eikö ole mahdolista lähestyä asiaa symboliikan kautta. Hyvä on jumalasta, paha muualta. Absoluuttinne totuus on tietenkin luonnontieteiden alaa.
Uskonnon, kaikkien uskontojen historiaa, pitää tarkastella myös moraaliopetuksen kannalta. Sitähän se on paljolti on ollut. Opeteteaan mikä on oikein ja mikä väärin. ortodoksisuuskin.
Kuoleman voittamisen idea oikein ole minulle koskaan avautunut. Mitä se tarkoittaa? Eikö olisi tärkeämpää keskittyä oikean tien ja hyvyyden etsimiseen elävässä elämässä ihan hyvyyden itsensä tähden.Niin elävää elämää, siihen toki pitää keskittyä, ja moraali on keskeistä, ja hedelmistään puu tunnetaan.
Mutta miksi ylösnousemus olisi ristiriidassa elävän elämän kanssa. Elävä elämä on elävän Jumalan yhteydessä. Moraali voi olla jotakuta vastaan, jonkun puolesta. Jumala antaa sateen ja auringon niin hyville kuin pahoille.
Mitä on hyvyys itsessään? Mitä on moraali itsessään? Kenen moraalia se on? Kenen hyvyyttä?
Moraaliopetus on raami elämälle, joka johtaa Jumalan luo. Toki sitä on tutkittava, toki asiaa pitää lähestyä symboliikan kautta, mutta
Nykyisin on yksi vaarallinen harhaoppi: uskonnon riisuminen uskonnoista.
Ortodoksisuuteen kuuluu ehdottomasti oikea elämä ja elävä elämä, mutta siihen kuuluu myös, luominen, lankeemus, ylösnousemus ja tuleva elämä.
Jos emme muista lankeemusta, ja sen alaisuutta miksi yrittäisimme muuttaa mitään...muuttua ja kasvaa... pyhittyä tulla hyvyyden ja rakkauden so Jumalan kuviksi!
Jos hyvyyttä ei määritellä Jumalan kautta kuka määrittelee meille hyvyyden? Kenelle annetaan ja kenen kustannuksella?
Kuoleman voittaminen on julkilausuttu salaisuus, jonka voi ymmärtää vain mysteerion kokemalla, elämällä läpi koko elämän, elävän Jumalan yhteydessä. Se ei ole idea, jonka voi ymmärtää, koska se ei ole idea vaan elävän Jumalan toimintaa luotunsa edestä. - Tapio Johannes
Jutta kirjoitti:
Ehkäpä uskonto, joka ei sulaudu symboliikasta toiminnaksi elävässä elämässä, menettää mielekkyytensä. Ehkä se hyvä, jota kohden tulisi kulkea, olisikin hyvä ankkuroida johonkin sellaiseen, joka määrittelee ja luo "hyvälle" perspektiiviä. Joistakin lähtökohdista se eettinen ajattelu ja moraalinen toiminta on perusteltava. Vaikka ortodoksisuus ja ortodoksina eläminen ei merkitse pelkästään moraalisia ratkaisuja, saattaisi se luoda pohjaa hyvän toteuttamiselle. Kokonaisvaltaista otetta elämään ortodoksina olen itsekin vasta opettelemassa; kenties jonkinlaisen rauhan kysyvälle mielelleni saan vasta heittäydyttyäni kokemaan, ottamalla osaa.
En tarkoitakaan pelkkien symbolien etsimistä ja niiden ymmärtämistä. Näen symboliikassa eräänlaisen ratkaisun perimmäisiin kysymyksiin, tai suoremmin sanottuna: järjen ja tunteen ristiriitaan, tiedon ja uskomisen ristiriitaan. Tietenkin kristilliset yleiset elämänarvot ja -ohjeet ovat pohjalla, täydentyen pikkuhiljaa ortodoksiasta löytämällä perspektiivillä, traditiolla. Vaikka pakana olenkin, ainakin vielä, se ei ollenkaan vähennä kunnioitustani yleiskristillisiä elämänarvoja kohtaan. Ikääntyessä ja maallisen maailman vyöryessä päälle olen alkanut etsiä näiden perusravojen takaa jotain suurempaa. Luostarien ja luostarielämään tutustumisen kautta olen jotain ehkä löytämässäkin. Ehkä etsiminen ei riitä, heittäytymisen kautta löytyisi rauha.
- itu
Tapio Johannes kirjoitti:
En tarkoitakaan pelkkien symbolien etsimistä ja niiden ymmärtämistä. Näen symboliikassa eräänlaisen ratkaisun perimmäisiin kysymyksiin, tai suoremmin sanottuna: järjen ja tunteen ristiriitaan, tiedon ja uskomisen ristiriitaan. Tietenkin kristilliset yleiset elämänarvot ja -ohjeet ovat pohjalla, täydentyen pikkuhiljaa ortodoksiasta löytämällä perspektiivillä, traditiolla. Vaikka pakana olenkin, ainakin vielä, se ei ollenkaan vähennä kunnioitustani yleiskristillisiä elämänarvoja kohtaan. Ikääntyessä ja maallisen maailman vyöryessä päälle olen alkanut etsiä näiden perusravojen takaa jotain suurempaa. Luostarien ja luostarielämään tutustumisen kautta olen jotain ehkä löytämässäkin. Ehkä etsiminen ei riitä, heittäytymisen kautta löytyisi rauha.
...on ehdottoman tärkeää. Ainakin minun mielestäni. Usein tahdomme luottaa liikaa järkeemme. Jumalaa emme voi kuitenkaan järjellä löytää. Toki Jumalallisia asioita voi ja pitääkin myös järjellä pohtia, mutta kohtaaminen tapahuu muilla tasoilla. Järjen ja tunteen tasollakaan ei ole ristiriitaa jos vapauttaa järjen tieteen sille antamista kahleista.
Tämä tähtitieteilijä Valtaoja sanoo, ettei hän voi sanoa uskovansa Jumalaan koska ei ole nähnyt merkkiäkään Jumalasta. Uskovalle taas maailma on täynnä merkkejä Jumalasta. Tässä on se ero.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h32711Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062511Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv42239Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.441855- 321433
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141423- 1761155
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011134Persu ajoi autoa
Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1201043Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81938