Kunnallisverotuksessa veroprosentti on kiinteä kun se valtion verotuksessa on progressiivinen. Ei ole vaikeaa ymmärtää miksi Suomessa kaikkein varakkaimpien piirien etujärjestöt ovat innokkaimmin leikkaamassa valtionosuuksia ja vaatimassa hyvinvointipalveluiden toteuttamista kuntien, yksityisten ja kolmannen sektorin voimin.
Argumentoinnin sisäiset ristiriidat ja suoranainen järjettömyys eivät tunnu herättävän ihmisissä mitään reaktioita. Samalla kun kehuskellaan Suomen valintaa maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi pelotellaan naama peruslukemilla lähestyvällä katastrofilla ellei valtion vastuuta kansalaistensa hyvinvoinnista olennaisesti heikennetä. Vuonna 2004 karriääripoliitikot ja teollisuuden napamiehet liittävät termin ’hyvinvointivaltio’ propagandapuheissaan entiseen Neuvostoliittoon ilman, että kukaan puhkeaa pilkalliseen nauruun.
Kysymys on ahneudesta. Pelkästä puhtaasta ja äärimmäisen lyhytnäköisestä kvarttaaliahneudesta. Maailmaa parin neljännesvuosikatsauksen päässä ei ole olemassa. Ei ole muita ihmisiä. On ainoastaan palava halu haalia itselleen jokainen mahdollinen sentti ja ennen kaikkea suunnaton sisäinen raivo, joka syntyy ajatuksesta että MINUN työni hedelmistä saattaisi verotuksen myötä hyötyä joku toinenkin. Se joku toinen ei tietenkään ole sairaalassa makaava sotaveteraani tai kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti vaan narkkari, juoppo tai somali. Sotaveteraania eivät nämä Roope Ankat taida vielä kehdata tituleerata sossun elätiksi.
Minulla on teille Roope Ankat uutinen: maamme tulee olemaan tulevaisuudessa juuri sellainen paikka asua, jollaisen siitä tänään rakennamme. Kyllin suuri hyvinvointikuilu eri kansanosien välillä ja vaikka joka toinen suomalainen olisi poliisi ei kaduilla olisi sittenkään turvallista.
Argumentoinnin sisäiset ristiriidat ja suoranainen järjettömyys eivät tunnu herättävän ihmisissä mitään reaktioita. Samalla kun kehuskellaan Suomen valintaa maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi pelotellaan naama peruslukemilla lähestyvällä katastrofilla ellei valtion vastuuta kansalaistensa hyvinvoinnista olennaisesti heikennetä. Vuonna 2004 karriääripoliitikot ja teollisuuden napamiehet liittävät termin ’hyvinvointivaltio’ propagandapuheissaan entiseen Neuvostoliittoon ilman, että kukaan puhkeaa pilkalliseen nauruun.
Kysymys on ahneudesta. Pelkästä puhtaasta ja äärimmäisen lyhytnäköisestä kvarttaaliahneudesta. Maailmaa parin neljännesvuosikatsauksen päässä ei ole olemassa. Ei ole muita ihmisiä. On ainoastaan palava halu haalia itselleen jokainen mahdollinen sentti ja ennen kaikkea suunnaton sisäinen raivo, joka syntyy ajatuksesta että MINUN työni hedelmistä saattaisi verotuksen myötä hyötyä joku toinenkin. Se joku toinen ei tietenkään ole sairaalassa makaava sotaveteraani tai kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti vaan narkkari, juoppo tai somali. Sotaveteraania eivät nämä Roope Ankat taida vielä kehdata tituleerata sossun elätiksi.
Minulla on teille Roope Ankat uutinen: maamme tulee olemaan tulevaisuudessa juuri sellainen paikka asua, jollaisen siitä tänään rakennamme. Kyllin suuri hyvinvointikuilu eri kansanosien välillä ja vaikka joka toinen suomalainen olisi poliisi ei kaduilla olisi sittenkään turvallista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet asian alkulähteillä, liikut juuri oikealla alueella, surullisinta täs kaikes on ett se porukka joka ny rynnii toisten yli oppii ny taidot joita ne osaa käyttää ko edut kapenee.
Toisaalta toivotaan ett joskus ihminen ajattelee toistakin..se on tänä aikana aika kaukainen ajatus kylläkin. Voimia. Sietämiseen ja elämiseen.