Pierun pärähdys

Pieru. Se on erottomaton osa elämäämme. Kauan sitten kun olimme huomattavasti karvaisempia, ei ollut väliä missä ja milloin pieru tuli ja miten äänekkäästi. Nykyihmisille pieru taasen on asia, jonka suhteen pitää olla huolellinen sekä kohtelias. Pierut on siis nekin jo tavallaan sääntöjen alla.

Pierusta on moneksi. Sillä on monta nimeä. Olemme nimenneet pierun jopa sen ilmenemistapojen mukaan. Äänekäs pieru on sprägäri. Hiljainen haiseva pieru on salamurhaaja. Pieni mutta haiseva pieru voi olla tuhnu. Märän pierun kaikki on kokenut. Kanis saa naamat ryttyyn ja pakenemaan paikalta. Hapokas pieru tuntuu kuumalta ja haisee hirveälle. Ahtopierua joutuu pönkemään, että sen saa ulos. Kimakka on tyypillistä vain "neitsytpepuille" kun taas duunatuista pepuista tulee lörtsyjä.

Pieru on paitsi nolojakin tilanteita myös komediaa. Joskus itselle noloa mutta kuulijoille koomista. Ihminen joutuu noloihin tilanteisiin joskus tahtomattaan... on kyykkypierua, hyppypierua, ponnistuspierua ja vastaavia, jotka tulee juuri silloin kun sitä vähiten odottaa.

Pieruasento. Usein kun tunnemme, että pieru tulee, niin otamme erilaisia asentoja, jotta saamme tapahtumasta hauskan. Nostamme jalkaa, pyllistämme, menemme selälällemme ja heitämme jalat hartioita kohti, potkaisemme ns pierukaratepotkun, joskus pyydämme toista vetämään sormesta ja samalla rusautamme jne. Ja sitten nauretaan päälle. Joskus myös "vangitsemme" pierun kädellämme ja viemme sen nopeasti jonkun "uhrin" nenälle. Joskus voimme mennä johonkin väkijoukon keskelle ja päästää hiljaisen pierun ja sitten poistutaan nopeasti paikalta.

Pierusta todellakin on moneksi. Pieru on meille tärkeä asia. Ilman pieruja olisimme pyöreitä palloja eikä elämä olisi lähellekään niin hauska.

Haista pieru!