Rakastunut sydän on toisinaan naurettava.
Alati se antaa itseään nöyryyttää.
Kaiken pilkan se kestää,
jokaisen haavan se nuolee.
Naurettavan sydän ei koskaan opi.
Alati se antaa itseään nöyryyttää.
Kaiken pilkan se kestää,
jokaisen haavan se nuolee.
Naurettavan sydän ei koskaan opi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla on just tommonen sydän...=(
Paljon sitä on satutettu mut ei se mitää siitä opi...Se ei vaan suostu luopumaan...=(
Sielun siskoja siis ollaan. Ei muuta kuin tsemppiä! eiköhän tästä vielä nousta!
Joo,taijetaa olla...=)
Mut tsemii itelles ja kyllä me sisko-kulta täältä vielä noustaan!!;)
Pitää vaa koittaa jaksaa,olla ilonen ja hymyillä...!!
Moikka sisko! =)
Varsinkin nukkumaan mennessä on raskas ja paha olo. Laitan usein kuulokkeet korvilleni ja kuuntelen musiikkia, monesti siihen nukahdankin. Yön tunteina kaikki mahdolliset tunteet pulpahtavat pintaan. Muistot valtaavat mielen ja syvä haikeus täyttää sydämen. Näissä hetkissä mietin rakkauttani enkä voi tajuta miksi mulle kävi näin? Itse tykkäsin ja luulin et toinenkin tekee niin, varsinkin kun antoi ymmärtää et välittää ja et oon hänelle tärkeä.
Suhteen päättymisestä on kulunut vasta muutamia viikoja ja vieläkin tuntuu pahalta. Uskon kuitenkin siihen et aika parantaa haavat. Toivon myös et aika kultaa muistot, sillä en halua katkeroitua enkä tulla kyyniseksi rakkauden suhteen.
Kaikkea hyvää sunkin elämään millie!
Kiitti ja sitä samaa sullekii!!!
Tuntu aika tutulta et varsinki illalla/yöllä kaikki nousee pintaa..Mä oon itkeny monta yötä et mix ja sitte sitä loputonta(?) ikävää...Varsinki sillon puhkeaa ku kuulee jonkuu ihanan kauniin hitaan biisin...Sillon mulle tulee mielee ihan kaikki...
Mut kyl mä uskon et tästä yli pääsen ja varmaa säkii!!Mulla on tosta erosta nyt n.2,5kk mut ei silti hirveest oo tunteet muuttunu..=( Kai se sit aikanaa...Ja mähän olen vielä nuorikin,mut kyl tiedän mitä on rakkaus ja se tuska...
Mut taas tsemii sulle jätetty!!Kyllä se aurinko viel paistaa risukasaanki!!;)
Moikka millie!
Mulla taitaa pää revetä.... taidan ryhtyä nunnaksi ja muuttaa luostariin asumaan. Haluan unohtaa miehet ja niiden olemassaolon kokonaan. Helpottaisikohan se nykyistä fiilistä yhtään?
Kyllähän se aika parantaa, mutta hyvin hitaasti. Minut jätettiin noin vuosi sitten, enkä ole vielä täysin päässyt yli. Nyt kuitenkin menee jo paremmin kuin silloin.
Aikaa se vie kun sydän paranee... totuus lienee kuitenkin se että vaikka haavat paraneekin, arvet jäävät muistuttamaan kivusta.