Niin käärme sanoi vaimolle: »Ette suinkaan kuole.» 1 Moos. 3:4.
Katsokaahan, miten paha henki alkaa hyökkäyksensä. Se aikaa hiljalleen irrottaa sitä sidettä, joka kiinnittää ihmisen Jumalaan. Se side on usko Jumalan sanaan. Ensin se sanoo: »Sanoiko Jumala, ettei teidän pidä syödä kaikista paratiisin puista?» Se puhuu aluksi varovaisesti. Se ei sano mitään varmaa, se antaa Eevan harkita ja järkensä avulla ratkaista, onko Jumalan käsky mahdollinen, vai olivatko he vain väärinymmärtäneet hänet.
Heti kun Eeva antautui keskusteluun, kohosi sen rohkeus, niin että se varmana asiana väittää: »Ette suinkaan kuole.» Pahan hengen tapa on, että se ensin horjuttaa uskoa, sekoittaa järjen tajuamasta Jumalan sanoja ja tekee ihmisen epätietoiseksi Jumalan tarkoituksesta. Jos se sen saavuttaa, on voitto sen. Jos taas ihminen pysyy varmana vakaumuksessaan, ei mikään himo ole niin voimakas eikä mikään lankeemus niin suuri, että ei kaikkea vielä voitaisi auttaa jälleen hyväksi. Sen paha henki tietää.
Tähän siis paha henki tähtäsi sanoessaan: »Sanoiko Jumalala» ja »ette suinkaan kuole?» Itse asiassa se tarkoitti: »Olette todella hölmöjä, jos uskotte Jumalan niin sanoneen, Jumala ei todellakaan välitä siitä, mitä te syötte tai juotte. Ja sitä paitsi, olisitteko te, maailman valtiaat, niin sidotut, että ette saisi syödä kaikista paratiisin puista! Eikö Jumala päinvastoin ole sanonut teille: »Katso, minä annan kaikkinaiset hedelmälliset puut teille ruuaksi.»
Tällä tavalla työskenteli kavala käärme hämmentääkseen vaimon ja tehdäkseen hänet epätietoiseksi Jumalan varsinaisesta tarkoituksesta.
Sama tapa sillä on vielä nykyäänkin. Eikö ole ihmeellistä, että vielä nytkin moni käärme samoin koettaa sekoittaa yksinkertaisen mielen? »Olisikohan Jumala todella sanonut, että joka ei kaikessa noudata hänen kaikkia käskyjään, on kadotukseen tuomittu?» »Olisiko Jumala asettanut ihmisen maan päälle, jos hän näki, että hän lankeaisi ja lopuksi joutuisi kadotukseen? Tai »antaisiko Jumala syyttömän kärsiä syyllisen edestä?» Tai »olisiko Jumala sanonut, että hän rankaisee jokaista, joka vain väärinkäyttää hänen nimeäänkin! Olisiko Jumala niin pikkumainen, kun hän itse on rakkaus jne.»
Tällä tavalla paha henki vahvistaa jumalattomia heidän vakaumuksessaan. Se uskottelee, ettei heitä mikään paha voi kohdata, kun Jumala on hyvä. »Ette suinkaan kuole», soi alituisesti heidän korvissaan. Mutta uskovaisten vakaumusta se myös alituiseen koettaa horjuttaa. Silloin se sanoo: »Oliko Jumala sanonut» esimerkiksi, ettei hän muista tehtyä syntiä - vaan päinvastoin antaa minulle vanhurskauden, joka edes ei ole omaa ansiotani!
Ote: Rosenius.
Onko tämä mielestäsi oikeaa raamatullista vai väärää opetusta?
Katsokaahan, miten paha henki alkaa hyökkäyksensä. Se aikaa hiljalleen irrottaa sitä sidettä, joka kiinnittää ihmisen Jumalaan. Se side on usko Jumalan sanaan. Ensin se sanoo: »Sanoiko Jumala, ettei teidän pidä syödä kaikista paratiisin puista?» Se puhuu aluksi varovaisesti. Se ei sano mitään varmaa, se antaa Eevan harkita ja järkensä avulla ratkaista, onko Jumalan käsky mahdollinen, vai olivatko he vain väärinymmärtäneet hänet.
Heti kun Eeva antautui keskusteluun, kohosi sen rohkeus, niin että se varmana asiana väittää: »Ette suinkaan kuole.» Pahan hengen tapa on, että se ensin horjuttaa uskoa, sekoittaa järjen tajuamasta Jumalan sanoja ja tekee ihmisen epätietoiseksi Jumalan tarkoituksesta. Jos se sen saavuttaa, on voitto sen. Jos taas ihminen pysyy varmana vakaumuksessaan, ei mikään himo ole niin voimakas eikä mikään lankeemus niin suuri, että ei kaikkea vielä voitaisi auttaa jälleen hyväksi. Sen paha henki tietää.
Tähän siis paha henki tähtäsi sanoessaan: »Sanoiko Jumalala» ja »ette suinkaan kuole?» Itse asiassa se tarkoitti: »Olette todella hölmöjä, jos uskotte Jumalan niin sanoneen, Jumala ei todellakaan välitä siitä, mitä te syötte tai juotte. Ja sitä paitsi, olisitteko te, maailman valtiaat, niin sidotut, että ette saisi syödä kaikista paratiisin puista! Eikö Jumala päinvastoin ole sanonut teille: »Katso, minä annan kaikkinaiset hedelmälliset puut teille ruuaksi.»
Tällä tavalla työskenteli kavala käärme hämmentääkseen vaimon ja tehdäkseen hänet epätietoiseksi Jumalan varsinaisesta tarkoituksesta.
Sama tapa sillä on vielä nykyäänkin. Eikö ole ihmeellistä, että vielä nytkin moni käärme samoin koettaa sekoittaa yksinkertaisen mielen? »Olisikohan Jumala todella sanonut, että joka ei kaikessa noudata hänen kaikkia käskyjään, on kadotukseen tuomittu?» »Olisiko Jumala asettanut ihmisen maan päälle, jos hän näki, että hän lankeaisi ja lopuksi joutuisi kadotukseen? Tai »antaisiko Jumala syyttömän kärsiä syyllisen edestä?» Tai »olisiko Jumala sanonut, että hän rankaisee jokaista, joka vain väärinkäyttää hänen nimeäänkin! Olisiko Jumala niin pikkumainen, kun hän itse on rakkaus jne.»
Tällä tavalla paha henki vahvistaa jumalattomia heidän vakaumuksessaan. Se uskottelee, ettei heitä mikään paha voi kohdata, kun Jumala on hyvä. »Ette suinkaan kuole», soi alituisesti heidän korvissaan. Mutta uskovaisten vakaumusta se myös alituiseen koettaa horjuttaa. Silloin se sanoo: »Oliko Jumala sanonut» esimerkiksi, ettei hän muista tehtyä syntiä - vaan päinvastoin antaa minulle vanhurskauden, joka edes ei ole omaa ansiotani!
Ote: Rosenius.
Onko tämä mielestäsi oikeaa raamatullista vai väärää opetusta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.