Suomen hangoittelusta hyötyy finnair

Jos Suomi on edelleen itsenäinen valtio, ei Suomella tarvitse olla yhtenäistä ulkopolitiikkaa EU:n kanssa. Jos Suomessa ajatellaan, että Suomen on noudatettava EU:n jäsenvaltioitten yhteistä suhtautumista Venäjää kohtaan, on mielestäni Suomi tältä osin menettänyt itsemääräämisoikeutensa. Jos Suomi on sitoutunut Venäjän vastaisiin pakotteisiin muista kuin ulkopoliittisista syistä (siis esim. ollakseen hyvää pataa muitten EU-maitten kanssa), on Suomen ihan yksinkertaisesti vain laskettava kumpiko ilmansuunta on Suomen kannalta ratkaiseva. Jos EU-maitten kannalta Suomi voidaan jättää Venäjän etupiiriin, mutta Ukrainaa ei, kannattaisi Suomen laskeskella kiinnostaako Suomi EU:ta riittävästi.

On totta, että stabiilit asetelmat ovat olleet Suomen ulkopolitiikan vahvuutena vuosikymmeniä. On myös totta, että ulkopoliittisen liikkumatilan lisääntyminen lisää harha-askelten riskejä verrattuna tilanteeseen, jossa mitään askelia ei pystytty ottamaan. Mutta on sitä Suomessa ennenkin otettu ihan omia askelia. Tappioon päättyneet sodat Neuvostoliittoa vastaan koituivat pitemmän päälle Suomen kansalle menestystarinaksi. Opportunistinen veljeily luonnonvaroista rikkaan naapurimaan kanssa saattaa haiskahtaa läntisen Euroopan näkökulmasta katsellen, mutta Suomen näkökulmasta katsellen lisääntyneet vaihtoehdot lienee viisasta käydä läpi omista lähtökohdista käsin eikä Englannin kanaalin rannalta asioita tarkastellen.