Näin se kirkkolaki uudistuu...
http://www.kotimaa24.fi/ikiliikkuja/
Pari valikoitua kappaletta Risto Voipion kirjoituksesta:
"Neljäntoista vuoden kaari komitean asettamisesta kirkolliskokouskäsittelyineen valmiiksi lainsäädännöksi oli aivan liian pitkä. Käsitys siitä, mitä kirkon omin säännöksin voitaisiin tai pitäisi järjestellä, muuttui vuosien aikana. Samoin lainsäädännössä yleisesti tapahtui kehitystä, joka vaikutti tai jonka olisi tullut vaikuttaa kirkon säännöksiin. Uudistus oli vanhentunut jo syntyessään. Kuvaavana esimerkkinä mainitsen vaikkapa virkasuhteita ja viranhaltijoita koskevat pykälät. Ne uudistettiin käyttäen mallina silloista valtion virkamieslakia ja asetusta. Mallina käytetty valtion lainsäädäntö kumottiin ja perusteellisesti muutettiin samana vuonna, jona kirkon oma uudistus tuli voimaan. Ja kesti – kirkkopoliittisen kiemuroinnin säestämänä – 19 vuotta, ennen kuin kirkon vikamiesoikeudelliset säännökset saatiin seuraavan kerran uudistettua, ja silloinkin osin jo uudelleen vanhentuneina."
"Tietysti, jos tyydytään siihen, että on onnistuttu kehittämään kirkon ikioma ikiliikkuja, nykyiseen menettelytapaan voidaan toki tyytyä. Onhan se tietysti somaa nyt eläkeäijänä todeta, että oltuani 39 vuotta mukana kirkkolain uudistusprosessissa sen eri vaiheissa jäi kesken tämä viimeinenkin yritys eli Dibeliusta siteeraten: ”lakihanke ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää”. Mutta lohtunani on se, että jo isoäitini isoisä oli kirkkolakikomitean jäsen ja hän oli syntynyt vuonna 1797. Ja taitaa siitäkin 1800 –luvun puolivälin hankkeesta olla vielä jäljellä muutamakin pykälä, tosin ehkä hiukan sanamuodoltaan modernisoituna…."
http://www.kotimaa24.fi/ikiliikkuja/
Pari valikoitua kappaletta Risto Voipion kirjoituksesta:
"Neljäntoista vuoden kaari komitean asettamisesta kirkolliskokouskäsittelyineen valmiiksi lainsäädännöksi oli aivan liian pitkä. Käsitys siitä, mitä kirkon omin säännöksin voitaisiin tai pitäisi järjestellä, muuttui vuosien aikana. Samoin lainsäädännössä yleisesti tapahtui kehitystä, joka vaikutti tai jonka olisi tullut vaikuttaa kirkon säännöksiin. Uudistus oli vanhentunut jo syntyessään. Kuvaavana esimerkkinä mainitsen vaikkapa virkasuhteita ja viranhaltijoita koskevat pykälät. Ne uudistettiin käyttäen mallina silloista valtion virkamieslakia ja asetusta. Mallina käytetty valtion lainsäädäntö kumottiin ja perusteellisesti muutettiin samana vuonna, jona kirkon oma uudistus tuli voimaan. Ja kesti – kirkkopoliittisen kiemuroinnin säestämänä – 19 vuotta, ennen kuin kirkon vikamiesoikeudelliset säännökset saatiin seuraavan kerran uudistettua, ja silloinkin osin jo uudelleen vanhentuneina."
"Tietysti, jos tyydytään siihen, että on onnistuttu kehittämään kirkon ikioma ikiliikkuja, nykyiseen menettelytapaan voidaan toki tyytyä. Onhan se tietysti somaa nyt eläkeäijänä todeta, että oltuani 39 vuotta mukana kirkkolain uudistusprosessissa sen eri vaiheissa jäi kesken tämä viimeinenkin yritys eli Dibeliusta siteeraten: ”lakihanke ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää”. Mutta lohtunani on se, että jo isoäitini isoisä oli kirkkolakikomitean jäsen ja hän oli syntynyt vuonna 1797. Ja taitaa siitäkin 1800 –luvun puolivälin hankkeesta olla vielä jäljellä muutamakin pykälä, tosin ehkä hiukan sanamuodoltaan modernisoituna…."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi että... Asiaan on helkutin helppo vastaus: kirkkolakiin ei kuulu mitään, kaiken voi hoitaa kirkon sisäisillä säännöillä. Kirkko noudattakoon samaa lakia kuin kaikki muutkin uskontokunnat. Mitä sitä selvää asiaa vuosisataa miettimään.
Juuri tämä kirkon kankeus ja vaikeus muuttaa päivänselviäkin asioita takaa erojen jatkumisen ja kiihtymisen entisestään.
Koska kirkollikokouksessa 1/4 vähemmistö voi estää kaikki uudistukset ja koska kirkolliskokouksessa on noin puolet konservatiiveja, niin mitään muutoksia ei tehdä.
Se on hyvä asia koska tarkoittaa kirkosta eroamisten jatkuvan edelleen.
Juuri sehän siitä seuraa. Naispappeus-asiaakin valmisteltiin kirkossa 30 vuotta eikä selvää tunnu olevan vieläkään.