Olisi erinomainen asia, jos media keskittyisi tiedon tuottamiseen propagandan ja kansankiihottamisen sijasta. Sekin olisi jo jotakin jos myös kaikki liukuhihnatohtorit ja tusinatutkijat pitäytyisivät objektiivisessa totuudessa menemättä mukaan median luomaan harhamaailmaan. Erityisen tärkeää tämä olisi kansainvälisten konfliktien vallitessa, sillä typeryyden valloilleen pääsemisellä on yleensä vain kohtalokkaat seuraukset. Oma lukunsa ovat sitten moninaiset "möllärimestarit", joiden aikaansaannoksia esitellään mediassa otsikoilla "lue möllärimestarin koskettava tarina" tai jotakin muuta vastaavaa. Ikään kuin möllärimestarilla olisi jokin viimekätinen tieto asiasta kuin asiasta. Möllärimestarilla tarkoitan luonnollisesti suurta julkisuutta saaneita henkilöitä, joilta sitten näköjään oikein tilataan näitä tarkoitushakuisia kirjoituksia.
Ukrainan kriisi on kerrassaan oivallinen esimerkki siitä, millaisiin mittoihin propaganda paisuu, kun eri tahot ryhtyvät hyötymään tilanteesta. Nato esimerkiksi aivan hehkuu, kun se on päässyt parrasvaloihin näköjään pitkän tarpeettomuuden kautensa jälkeen. Organisaation nokkamies, pienen Tanskan sotaisa pieni mies, on kasvanut ainakin kymmenen senttiä lisää pituutta, kun hän on päässyt julkisuuteen kohkaamaan organisaationsa tarpeellisuutta ellei peräti suorastaan välttämättömyyttä.
Myös kaikki russofobiaa sairastavat ovat saaneet vettä tai pikemminkin nestettä myllyynsä. Myllyynsä, jota normaalisti kutsutaan pääksi, mutta joka tässä tapauksessa lienee jonkinlainen astia. Lähinnä yökäyttöön tarkoitettu. Suorastaan täyshullua muistuttavalla riemulla ja maanisella raivolla tämä väestönosa suoltaa ja lietsoo mystistä vihaansa kohdettaan kohtaan näkemättä tässä maailmassa muuta kuin sokean vihansa.
Sitten on tietysti poliittinen oikeisto, joka luultavasti synnyttää tätä russofobiaa ikiaikaisen kommunismivihansa tuotoksena. Ja kun vielä media on kapitalistisen oikeiston hallussa, niin eipä ole ihme, jos koko informaatioavaruus on täynnä russofobiaa ja vääristynyttä ja tarkoitushakuista viestintää. Luulisi, että tervejärkinen kansalainen edes pysähtyisi miettimään, kun mediamoguli ryhtyy diagnosoimaan valtion päämiehiä mielenvikaisiksi. Tuskin toimittajan koulutuksella edes erottaa lehmää lyhtypylväästä, joten olisi parempi jos mediamoguli pitäisi mölyt mahassaan ja kirjoittaisi vain sen mikä taatusti pitää paikkansa. Mutta ei, normikansalainenhan seisoo kuin sonni aidanseipään vieressä ja ryhtyy mylvimään siinä missä muutkin.
Ikään kuin pisteenä i:n nokassa on sitten Euroopan unioni, joka niin ikään ryhtyy tekemään itsestään tarpeellista ryhtymällä niin sanottuihin vastatoimiin Ukrainan tilanteen vuoksi. Tilanteen, jossa EU on yksi Ukrainan jakajista siinä missä Venäjäkin. Nyt vain propaganda väittää, että EU on jonkin merkillisen demokratian ja ihmisoikeuksien asialla, vaikka eihän kysymys ole vallanahneudesta kummallisemmasta asiasta.
Sekin ihmetyttää, miksi Euroopan talous ei nyt ole vaarassa, vaikka Venäjä mitä ilmeisimmin on Kreikkaa suurempi talousmahti. Miksi EU:n pitää oikein kaivamalla kaivaa uutta talouslamaa? Uutta dominoefektiä, kuten muodikkaasti meuhkattiin vuosi pari sitten. Miksi Jyrki ei enää varoittele meitä siitä mitä tapahtuu, jos talous romahtaa? Siksikö, että Jyrkin taloudellinen tilanne on kohentunut?
Mutta kuten tässä joku taisi todetakin, niin itselleenhän sika vahingon tekee, kun purtilonsa kaataa. Mutta luulisi sen ainakin kirpaisevan, kun ampuu itseään koipeensa. Kyllä tässä vähitellen alkaa kaivata menneitä aikoja. Aikoja, jolloin porvarit pidettiin aisoissa ja Kekkonen järjesti maailman asiat kohdalleen. Kysymys kuuluukin, löytyykö Keskustasta enää toista Kekkosta?
Ukrainan kriisi on kerrassaan oivallinen esimerkki siitä, millaisiin mittoihin propaganda paisuu, kun eri tahot ryhtyvät hyötymään tilanteesta. Nato esimerkiksi aivan hehkuu, kun se on päässyt parrasvaloihin näköjään pitkän tarpeettomuuden kautensa jälkeen. Organisaation nokkamies, pienen Tanskan sotaisa pieni mies, on kasvanut ainakin kymmenen senttiä lisää pituutta, kun hän on päässyt julkisuuteen kohkaamaan organisaationsa tarpeellisuutta ellei peräti suorastaan välttämättömyyttä.
Myös kaikki russofobiaa sairastavat ovat saaneet vettä tai pikemminkin nestettä myllyynsä. Myllyynsä, jota normaalisti kutsutaan pääksi, mutta joka tässä tapauksessa lienee jonkinlainen astia. Lähinnä yökäyttöön tarkoitettu. Suorastaan täyshullua muistuttavalla riemulla ja maanisella raivolla tämä väestönosa suoltaa ja lietsoo mystistä vihaansa kohdettaan kohtaan näkemättä tässä maailmassa muuta kuin sokean vihansa.
Sitten on tietysti poliittinen oikeisto, joka luultavasti synnyttää tätä russofobiaa ikiaikaisen kommunismivihansa tuotoksena. Ja kun vielä media on kapitalistisen oikeiston hallussa, niin eipä ole ihme, jos koko informaatioavaruus on täynnä russofobiaa ja vääristynyttä ja tarkoitushakuista viestintää. Luulisi, että tervejärkinen kansalainen edes pysähtyisi miettimään, kun mediamoguli ryhtyy diagnosoimaan valtion päämiehiä mielenvikaisiksi. Tuskin toimittajan koulutuksella edes erottaa lehmää lyhtypylväästä, joten olisi parempi jos mediamoguli pitäisi mölyt mahassaan ja kirjoittaisi vain sen mikä taatusti pitää paikkansa. Mutta ei, normikansalainenhan seisoo kuin sonni aidanseipään vieressä ja ryhtyy mylvimään siinä missä muutkin.
Ikään kuin pisteenä i:n nokassa on sitten Euroopan unioni, joka niin ikään ryhtyy tekemään itsestään tarpeellista ryhtymällä niin sanottuihin vastatoimiin Ukrainan tilanteen vuoksi. Tilanteen, jossa EU on yksi Ukrainan jakajista siinä missä Venäjäkin. Nyt vain propaganda väittää, että EU on jonkin merkillisen demokratian ja ihmisoikeuksien asialla, vaikka eihän kysymys ole vallanahneudesta kummallisemmasta asiasta.
Sekin ihmetyttää, miksi Euroopan talous ei nyt ole vaarassa, vaikka Venäjä mitä ilmeisimmin on Kreikkaa suurempi talousmahti. Miksi EU:n pitää oikein kaivamalla kaivaa uutta talouslamaa? Uutta dominoefektiä, kuten muodikkaasti meuhkattiin vuosi pari sitten. Miksi Jyrki ei enää varoittele meitä siitä mitä tapahtuu, jos talous romahtaa? Siksikö, että Jyrkin taloudellinen tilanne on kohentunut?
Mutta kuten tässä joku taisi todetakin, niin itselleenhän sika vahingon tekee, kun purtilonsa kaataa. Mutta luulisi sen ainakin kirpaisevan, kun ampuu itseään koipeensa. Kyllä tässä vähitellen alkaa kaivata menneitä aikoja. Aikoja, jolloin porvarit pidettiin aisoissa ja Kekkonen järjesti maailman asiat kohdalleen. Kysymys kuuluukin, löytyykö Keskustasta enää toista Kekkosta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mahtanut Seppoa vi...ttaa oikein kunnolla kun hänen uskontonsa ja isänmaansa eli kommunismi ja Neuvostoliitto romahtivat, ainakin siitä päätelleen että vieläkin jaksat vaahdota kuin 70-luvulla kommarit konsanaan.
Kannatatko muuten Putinia vaikka hän on kapitalistinen diktaattori? Luulisi olevan vaikeaa kommarille.
Ei, kyllä minä olen ihan totuuden asialla. Kyllä tämä Ukrainan kriisillä rällääminen on mennyt jo yli äyräidensä. Ja EU, tuo yksisilmäinen kyklooppi, ei näe edes rautakankea omassa öögassaan.
Sinun ja isänmaasi Venäjän tapauksessasi se ei ole totuus, vaan "totuus".
Ei, kyllä minä olen aivan objektiivisen totuuden asialla. Katso vaikka sanakirjasta, mitä objektiivinen totuus tarkoittaa. Totuus on totuus silloin, kun näyttö on niin pitävä, että kaikki voivat olla kysymyksessä olevasta asiasta samaa mieltä.
Suomern Kommunistinen manifesti on julkaistu.
Ei, muuta "totuutta" ei ole julkistettu kuin massoittain porvarillisia parahduksia.