Vasta kun menetin miltei kaikki kamuni, ymmärsin, että mikä tahansa yhteisö on parempi vaihtoehto kuin komerossa haiseminen. Vaikka olisi mielestään kuinka inhottava, kirkossa on paljon sosiaalisia tapahtumia, joista voi löytää paikan vaikkei uskoisi mihinkään jumaluuksiin.
Kirkko tarjoaa yhteisöllisyyttä
auttanut minua
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eikö sinulla ole mitään harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, joiden parista voisit yhteisöllisyyttä hakea? Itselläni toimii pursiseura ja paikallinen vapaa-ajattelijayhdistys erinomaisena verkostoitumiskanavana. Varsinkin, kun mikroyrittäjän ainoa duunikaverikin katsoo aamulla vessan peilistä...
uskonnon uhrien tuki ry on joutunut tukemaan myös vapaa-ajattelun uhreja. Nopeasti selaten ainakin tuollainen tapaaminen on järjestetty. UUT ehkä kertoo nykytoiminnasta lisää.
http://www.ateistit.fi/tiedotteet/tiedote67.html
Tuo siis todistaa, että vapaa-ajattelu tuottaa uhreja, mikä on aikamoinen saavutus 1500 hengen hajanaiselta organisaatiolta. En suosittele.
ateistit.fi -sivuston agenda on mustamaalata vapaa-ajattelijoita valikoimalla tiedotteisiinsa vain sellaiset seikat jotka näyttävät tarpeeksi ikäviltä - pieni osatotuus riittää, varsinaisesta asiasta ei välitetetä.
johtajansa katkeroitui vuosia sitten va-liitolle, eikä ole päässyt asiasta yli vaikka henkilöt ovat jo ajat sitten vaihtuneet... tuolla asenteella ei koskaan saa sympatioita, vaikka tyypin osaamista ja älykkyyttä va-puolelta selvästi arvostetaan. väittää ajavansa ateistien asiaa, mutta tekee enemmän haittaa itselleen ja muille kun jumittaa vanhoissa kuopissa eikä saa suunnattua katsetta eteenpäin.
terveisiä vaan sinne, perustelepa joskus rehellisesti edes itsellesi miksi vaan jatkat tätä samaa
Vaikka olisikin osatotuus, se tässä tapauksessa riittää: vaparitoiminta on johtanut ainakin jotkut niin ahdistavaan tilanteeseen, että on pitänyt hakea apua UUT:lta.
Jos et muualta saa yhtään ystävää, kirkko saattaa todellakin olla sinulle ainoa vaihtoehto. Ystävyyden aitoudesta en tosin menisi vetoa lyömään...
Rahalla saa "ystäviä". Kerropa että olet eronnut valtiokirkosta, niin näet kuinka monta tosiystävää jää.
Kirkon diakoniatyö esimerkiksi suuntaa apunsa jo lähtökohtaisesti kaikkiin ihmisiin, ei vain seurakunnan jäseniin.
kunhan vaan löytyy ilmaiseksi töitä tekeviä vapaaehtoisia hoitamaan hommia. kirkon miljardeista löytyy vain ropoja tähänkään työhön. mutta kyllä se jeesus sieltä keskusteluun nopeasti löytyy, ja asenne muuttuu, jos edes vihjaat olevasi uskonnoton.
Minäkin olen tykännyt kirkon porukoista. Täällä huudetaan, että ahdasmielisiä. Ei minun mielestäni lainkaan.