Pientuloinen vastaan kehitysapu

Kyllä nämä koijärven konnat käy kalliiksi yhteiskunnalle.

Saavat aina vain sössittyä rahamme ulkomaille.

Näköjään Pankkopoikaa närästää taas oma mitättömyys.

Palataanpa siis kielivirheiden oikaisuun.

"Kehitysapuun 1,1 miljardi. Siksi pitää eläkkeet leikata?" p.o. Kehitysapuun on budjetoitu 1,1 miljardia. Pitääkö siksi leikata eläkkeitä?

"Leipäjonossa värjöttelevältä pieneläkeläiseltä, mustien asseisiin Afrikkaan" p.o. Meneenkö leipäjonossa värjöttelevän pieneläkeläisen rahat mustien aseisiin Afrikkaan?

"Ammattiyhdistysliikkeet saavat valtiolta verottomasti miljardin joka vuosi." Tämä lause ei sisällöllisesti pidä edes paikkaansa. En viitsi siis kieliasuakaan korjat.

"Kuten kehitysapu menee korruptioon ja aseisiin!" Tämä on Pankkopojan mielipide. Kieliasu olisi oikein: Kehitysapu menee korruptioon ja aseisiin! Sisällöllisesti tämäkään ei tietysti pidä paikkaansa.

Pankkopoika-ressukka on näitä yhteiskunnan vähäosaisia, joille ei syntymässä ole järkeä suotu. Sääliksi häntä käy.

Kehitysapu on karannut käsistä.
Keskiverto suomalaisperhe maksaa kehitysapua jo yli 800 euroa vuodessa.
Tällä hetkellä kehitysavusta hyötyvät eniten paikallisesti korkeassa asemassa olevat henkilöt, ei tavallinen kansa. Lisäksi siitä hyötyvät usein apua saavien maiden velkojat.

Kehitysavun vaikutukset ovat monin tavoin hyvin heikot: vaikka sitä annettaisi kuinka paljon, muutoksia ja kehitystä ei apua saavissa maissa tapahdu. Vastikkeeton ja suora raha ei ole oikea tapa antaa apua, sillä se usein vain lisää korruption mahdollisuutta sen sijaan, että se hyödyttäisi kehitysapua saavien maiden ruohonjuuritason toimijoita.

Kehitysavun vaikutuksia tai sitä mihin rahaa todellisuudessa käytetään, ei seurata riittävästi, mikä mahdollistaa törkeät väärinkäytökset. Lisäksi kehitysapua myönnetään miljoonittain mitä ihmeellisimpiin ”projekteihin”, joilla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä kehitysavun ajatuksen kanssa.

Siitä säästyvät rahat tulisi kohdentaa suomalaisten hyvinvointiin monella eri sektorilla. Voisimme esimerkiksi lisätä investointeja pk-sektorin tukemiseen ja työllisyyden kasvuun. Myös lapsiperheköyhyys, lasten ja nuorten ongelmat ja syrjäytyminen, eläkeläisten toimeentulovaikeudet, vanhusten yksinäisyys ja asianmukaisen, hyvän hoivan uupuminen, omaishoitajien heikko asema ja työttömien vaikeudet ovat nykypäivän Suomessa todellisuutta, joihin tarvittaisiin myös vahvaa taloudellista panostusta.

Kehitysavusta pitäisi tehdä kirkollisveron kaltainen vapaaehtoinen maksu.