Kun pohjalle rysähdetään, tie ylöspäin ei ole helppo. Sitä kun helposti työttömänä lähtee kaveritkin elämästä, ja päihteet alkavat maistua. Nämä asiat kun mokaat huomaa olevansa täysin omillaan ja opit huomaamaan ihmisten todellisen luonteen, kukaan ei välitä tippaakaan, osaksesi saat halveksintaa. Voit aina ruveta raittiiksi ja syrjäytyä ihmisistä kokonaan. Jossakin kohtaa astuvat mielenterveysongelmat väkisinkin kuvaan. Viimeistään tässä vaiheessa on raha-asiat helppo sössiä. Yritä sitten rahattomatomana, ilman ystäviä, mielenterveys-, asunto ja mahdollisten päihdeongelmien kera mennä töihin, niinkun ihmiset sokeana uskoo että ratkaisu on niin helppo, senkus menet vaan töihin. Ei ole ratkaisu aivan niin yksinkertainen, idiootit. Mielestäni tilanne on sama ja pahempikin kuin esim. pakolaisilla, joille kyllä asiat järjestetään. Lisää rahaa syrjäytyneiden tukemiseen, heidän asiat täytyy järjestää, yhteiskunta on juuri niin vahva kun sen heikoin lenkki. Mutta mistä rahat? Otetaan ne vaikka pakolaisilta, autetaan nyt ensin omaa kansaa.
Pohjalta ei ylöspääsyä
Atscor
8670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tee parannus ja liity Helluntaiseurakuntaan! Ota Jeesus vastaan vapahtajaksi jätä päihteet, etsi Seurakunnasta sielunhoitaja/tukihenkilö.
Järkkäävät pientä ryhmätoimintaa ja vastuuhenkilön virkaa tutustut ihmisiin kukaan ei ole sielläkään synnitön ja rennon ilmapiirin takaa romanihenkilöt jotka on sydämellisimpiä kuin muut.
Pyydä asunnonsaamisessa tukea jos olet nuori osoita se että kykenet oleman luotettava ja ne "narkkipiirit" jätät taaksesi etsiydy muihin piireihin.
Ja jos mokaa, niin ei pidä jäädä lätäkköön vaan pyrkiä eteenpäin.Jos ei omin eväin selviä, pitää ajoissa ja heti lähteä aktiiviesti etsimään apua. Silloin ei erakoidu ja mökkiinny. Jokainen möhlii, tekee virheitä, mutta kaikki eivät jää makaamaan laakereilleen.
koen kirjoituksesi loukkauksena vaikeasti syrjäytyneitä kohtaan.
ei sitä itse päätetä jäädäänkö neljän seinän sisälle makaamaan laakereilla. syrjäytyminen ei myöskään tarkoita etteikö olisi yrittänyt mitään. ulkopuoliseen apuun on mahdotonta turvautua, sitä ei ole. kaikki tarjolla oleva vapaaehtoinen apu on vain auttajia itseään hyödyttävää, yhteiskunnan tarjoama apu taas on ainoastaan syrjäyttävää.
sitäkään ei itse päätetä, ettei yksinkertaisesti kelpaa mihinkään tai kenellekään.
auta minua ja mene vaatimaan kiusaajani tilille teoistaan niin moraalisesti kuin taloudellisesti? aloita seurakunnan kerhosta, jossa uskonnollisen väkivallan ohessa jouduin muiden lasten kiusaamaksi. kiusaajia riittää ammattikouluun asti. silloin pääsin kiusaajista eroon jäämällä neljän seinän sisälle. minun ihmisyyttäni ei ole koskaan kunnioitettu, siinä ei paljon oma yrittäminen auta kun joitakin ihmisiä vain ei hyväksytä ja kunnioiteta. itse olen aina ollut rehellinen ja vastuullinen, josta on tullut vain lisää ongelmia.
Vastaan huomenna tähän tietokoneella niin samaa mieltä olen..mulla on reisien lihassairaus, ryöstettiin, jättivät metsään kuolemaan mut ei onnistunut. Sit kun kuitenkin yrität ja tsemppaat, et saa työtä, niin mielen matalaksi vetää..
Kyllä sieltä pohjalta ylös pääsee, mutta se vaatii pitkäaikaista sinnikkyyttä,
mitä ei vaan kaikilta tunnu löytyvän. Jo parista vastoinkäymisestä lurpahtaa.
On ehkä hyvä pitää välillä taukoa ja ajatella muita asioita, niin sitten taas
jaksaa miettiä uutta koulutusta ja tuoreempaa työnhakua.
Kun ei meinaa vaan jaksaa yhtään mitään. ☹️
Onko aloitus Jakomäen betonibunkkerissa loisivan apaattisen työttömän
ainainen tunnuslause. Ei siis mitään yritystä mennä työnhakuun.
Ainoa mikä kiinnostaa on Kelan hakemus ja sekin väärin täytetty.
Ei se tilanne korjaannu lisää rahaa antamalla, sillä vaan veltostuttaa.
Asenteet pitää muuttua, jos haluaa sieltä ahdingon suosta pois.
Ei vätykset koskaan saa elämäänsä kuntoon, kun ei ole sitä tahtoa.
Koulutukseen ja töihin vaan niin siitä se elämän kohentuminen alkaa.