Antaisin rahaa muillekin

KÄVISIN AUTOKOULUN. PISTÄISIN RAHAA SÄÄSTÖÖN JA SIT ENSINNÄKI SATSASTAISIN ITSEENI JA ELÄMÄÄNI JA ASUISIN MM ITÄ-SUOMESSA

Vähän samaan tapaan toimisin kuin aloittaja jos vaikka lotosta miljoonia voittaisin. Ensin maksaisin parin tonnin opintolainan pois ja menisin nukutuksessa hammaslääkäriin (paha hammaslääkäripelko nääs) hoidattamaan purukaluston kuntoon. Ostaisin myöskin jääkaapin täyteen jotain herkullista ruokaa, sisäfilettä ehkä. Toki pistäisin myös auton kuntoon jollen jotain vähän uudempaa ostaisi alle. Säästöön menis pitkä penni ja varmaan jotain kiinteistöjä, ehkä lomamökkejä tms pitäis ostaa ja vuokrata jollekin. Tosin ilman sitä tonnin hinnannostoa aina sesongeiksi, koska mitäpä sitä liialla rahalla kun sitä jo olis liikaa.
Entä sitten kun omat tarpeet on täytetty, säästöpossu pullistelee liitoksistaan ja rahaa on vaikka kuinka paljon? Tietysti auttaisin äitiäni rahallisesti, tiedän että sillä on tiukkaa ja tiedän myös kuinka paljon se on mun hyvinvointiin panostanut. Olis mahtavaa antaa jotain helpotusta takasinkin päin. Tarpeen vaatiessa auttaisin rahallisesti myös muitakin läheisiäni, vaikken välttämättä jokaiselle heistä uskaltaisi miljoonavoitostani kertoa.
Ja sitten se paljon jauhettu HYVÄNTEKEVÄISYYS. Keksisin keinon auttaa vähävaraisia ja -osaisia suoraan. Ilman välikäsiä, ilman niitä jotka vetävät välistä taalankuvat silmissä. Antaisin rahaa niille jotka sitä tarvitsevat, tekisin köyhien tai sairaiden päivästä ja toivottavasti myös elämästä parempaa, tekisin sen minkä voin.
Ja entä työ? Varmaan opiskelisin nykyisen tutkinnon loppuun. En välttämättä menisi (ainakaan heti, ehkä joskus myöhemmin) palkalliseen töihin. Toteuttaisin sen sijaan suuren unelmani ja lähtisin ulkomaille vapaaehtoiseksi auttamaan karuista oloista pelastettuja koiria ja muita eläimiä. Sitä osaisin tehdä, siellä minusta olis hyötyä, siitä saisin itse valtavasti mielihyvää ja voisin parantaa eläinten oloja!
Ikävä kyllä noista voi vaan haaveilla. Nallekarkit ei todellakaan mee tasan, ja joiltain aina vaan viedään kaikki eikä koskaan anneta mitään takaisin. Ite oon toki pilannut raha-asiani (suuri opintolaina) ja terveyteni (no purukalustoni ja sekös pilaa monta asiaa, mm. itseluottamuksen, työpaikan saannin, poikaystävääkin on hankala näillä hampailla saada) mutta en todellakaan tarkoituksella vaan elämääni on mahtunut niin paljon ikäviä kokemuksia, että on melkeinpä ihme (ja muutaman matkan varrella auttaneen ihmisen ansiota) että olen tässä nyt kirjoittamassa ja haaveilemassa rahasta. Mutta haaveilla saa. Ja toivottavasti ne oikeat miljonäärit tekevät jotain muutakin kun uivat rahalla täytetyssä kylpyammeessa ja ostavat miljoona urheiluautoa ihan vaan koska rahaa on. En toki kiellä niin tekemään koska omat rahathan ne on, mutta jos kerran on mahdollisuus auttaa jotain vähempiosaista niin miksi niin ei voisi tehdä?