Natsi-ideologian ja kristinuskon törmäys.
Kansallissosialistinen puolue alkoi organisoida omia evankelisia kannattajiaan. Vuonna 1932 ne järjestäytyivät kirkon sisällä olevaksi kansallissosialistisen puolueen peitejärjestöksi nimellä "Saksalaisten kristittyjen uskonliike" (siitä käytetään tällä sivulla myöhemmin lyhyempää nimeä "Saksalaiset kristityt").
"Saksalaiset kristityt" vaati taistelua kansan- ja uskonnonvastaista marxilaisuutta vastaan. Myös katolista Zentrum-puoluetta vastaan hyökättiin. "Saksalaiset kristityt" korosti rodun, kansallisuuden ja kansakunnan merkitystä Jumalan säätämänä elämänjärjestyksenä. Liike hylkäsi myös pasifismin (rauhanaatteen). Liike ilmoitti kannattavansa elävää tekojen kristillisyyttä sekä rotutietoista saksalaiseen Luther-henkeen¹ perustuvaa työtä kotimaassa. Tavoitteeksi asetettiin yhtenäinen valtakunnankirkko, jolla olisi yksi johtaja (myöhemmin valtakunnanpiispa). (s. 23-24)
¹Martti Luther uskoi 1500-luvulla ensin, että juutalaiset kääntyisivät protestanttiseen kristinuskoon. Tätä varten hän julkaisi kirjan "Että Jeesus Kristus on syntyperäinen juutalainen" (1523). Kun näin ei käynyt, kirjoitti hän vanhoilla päivillään jyrkän juutalaisvastaisen teoksen "Juutalaisista ja heidän valheistaan" (1543). Tätä Lutherin teosta painettiin ahkerasti Natsi-Saksassa.
"Saksalaiset kristityt" alkoi kaapata valtion avulla kirkon johtopaikkoja itselleeen kesällä 1933. Kirkon omia hallintoelimiä hajotettiin, kirkon johtavia kirkonmiehiä erotettiin ja heidän paikkansa täytettiin "Saksalaisten kristittyjen" luottamusmiehillä. Hitlerin henkilökohtainen luottomies, sotilaspastori Ludwig Müller miehitti SS-miesten avulla kirkkoliiton huoneiston ja otti omavaltaisesti johdon. Hieman myöhemmin olleissa kirkollisissa vaaleissa koko kansallissosialistisen puolueen propagandakoneisto asetettiin "Saksalaisten kristittyjen" tueksi. Vastaliikkeeltä estettiin vaalipropagandan teko jopa väkivalloin. "Saksalaiset kristityt" saivatkin 2/3 äänistä. (s. 46)
Pian seurasi kansallissosialistisen puolueen rotuoppien soveltamista kirkkoon: ei-arjalaista rotua olevat tai heidän kanssaan naimisissa olevat eivät saaneet olla pappeina tai kirkon virkamiehinä (s. 47).
Eräässä paikallissynodin kokouksessa ruskeisiin paitoihin pukeutuneet "Saksalaiset kristityt" ottivat raikuvin heil-huudoin ja Hitler-tervehdyksin vastaan synodin puheenjohtajan puheen, jossa ylistettiin kansallissosialistista vallankumousta ja julistettiin saksalaista uskoa. Kokouksen enemmistö hyväksyi myös hurraten arjalaislain soveltamisen kirkkoon ja torjui pilkkahuudoin vähemmistön huomautukset lain kristinuskoa loukkaavasta luonteesta. Kokous päättyi Saksan kansallislauluun ja Horst Wesseliin (natsien laulu). (s.49)
"Saksalaisten kristittyjen" äärilinja vaati marraskuussa 1933 arjalaislain johdonmukaista täytäntöönpanoa Saksan kirkossa, ei-saksalaisten pappien erottamista, Vanhan testamentin poistamista käytöstä sekä Uuden testamentin säilyttämistä vain siltä osin, kuin se vastasi saksalaista henkeä. Kristinusko tuli puhdistaa juutalaisen Paavalin synti-käsityksestä ja luotava sen sijaan saksalaisuutta vastaava uskonto, jonka pääsisältönä oli sankarillinen Jeesus-hahmo ja ylvästietoinen ihminen. Juutalaiset tuli erottaa Saksan kansalliskirkosta. Valtakunnanpiispa Müller vastusti näitä ääriajatuksia ja erotti niiden kärkkäimmän esittäjän tohtori Krausen. (s. 72-73)
Joulukuussa 1933 evankelisen kirkon nuorisotyö päätettiin alistaa Hitler-Jugendin toimintaan. Katolinen nuorisotyö jäi vielä itsenäiseksi. (s. 82)
Kristinuskosta kiinni pitävät papit muodostivat vuonna 1933 "Papiston hätäliiton". Valtakunnanpiispa Müller erotti valtiollista poliisia apuna käyttäen joukon Papiston hätäliiton johtavia miehiä viroistaan. (s. 87) Niskoittelevia kirkon johtajia vastaan käytettiin myös salaisen poliisin salaa nauhoitettuja puheluja. (s.90) Eräät vastustavat piispat joutuivat poliisin valvomaan kotiarestiin. (s. 144)
"Saksalaisia kristittyjä" vastustaneet perustivat Tunnustuskirkon, mutta se jäi hajanaiseksi. Reformoidut olivat jyrkästi totalitaarisen valtion herruuspyrkimyksiä vastaan, mutta luterilaiset olivat jonkinverran myönteisempiä valtiota kohtaan. (s. 176) Miten toimia, kun Raamatussa kuitenkin sanotaan:
"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin."
(Room 13:1)
Jyrkän linjan tunnustuskirkollinen, luterilainen pastori Bonhoeffer julisti tunnustuskirkon ainoaksi todelliseksi kirkoksi, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta. (s. 192) Bonhoeffer oli tunnustuskirkon jatkokoulutuslaitoksen johtaja.
Natsihallinnon ote tiukkenee. Marttyyrikirkko.
Monet natseja vastustaneet tunnustuskirkon johtomiehet ja papit pidätettiin ja heitettiin keskitysleireille kesällä 1937. Kuuluisin silloin pidätetyistä oli Martin Niemöller, joka oli tunnustuskirkon johtajia. (s. 220) Münchenin lähellä olevalla Dachaun keskitysleirillä oli oma "Pfarrerparak", pappien parakki.
Vuonna 1938 kirkollisministeriö ja salainen poliisi kielsivät papeilta passit, jotta yhteydenpito muihin kirkkoihin katkeaisi. (s.221)
Salainen valtionpoliisi, Gestapo, sulki Bonhoefferin johtaman seminaarin ensin vuonna 1938 ja lopullisesti vuonna 1940. Bonhoeffer karkotettiin Berliinistä ja asetettiin ensin puhekieltoon ja myöhemmin kirjoituskieltoon. Bonhoeffer liittyi Hitleriä vastustavaan vastarintaliikkeeseen. Bonhoeffer pidätettiin keväällä 1943 ja vietiin Flossenbürgin keskitysleiriin. Siellä hänet teloitettiin 9.4.1945 eli alle kuukausi ennen Natsi-Saksan antautumista.
Kartta Natsi-Saksan keskitysleireistä
--------------------------------------------------------------------------------
Vastarintaliikkeessä olevat papit ja kristityt olivat suuren moraaliongelman edessä. Saksan sotilaat olivat vannoneet uskollisuudenvalansa suoraan Hitlerille. Näin pelkkä Hitlerin pidätys ja vallankaappaus ei onnistuisi. Hitler olisi pakko tappaa. Mutta saako kristitty olla mukana tappamassa valtionpäämiestä, toista ihmistä? Vai onko olemassa velvollisuus tappaa paha tyranni?
--------------------------------------------------------------------------------
NATSI-IDEOLOGIA
KRISTINUSKO
Oma kansa ja rotu jumalana. Kolmiyhteinen Raamatun Jumala.
Kaitselmus. Persoonallinen Jumala, joka rakastaa ihmisiä.
Saksalainen sodanjumala. Ylikansallinen rauhanjumala.
Veri, rotu ja kansallinen herätys. Lähimmäisenrakkaus ja ihmisten tasa-arvo yli valtioiden ja kansojen rajojen.
Arjalaiset korkeimpia, slaavit alempia, mustat alhaisia ja juutalaiset syöpäläisiä. "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." Gal 3:28
Jeesus kuoli juutalaisten syntien vuoksi. Jeesus kuoli koko maailman syntien vuoksi.
SS-miehen hauta.
Kansallissosialististen iskujoukkojen SS:n jäsenet eivät käyttäneet haudalla kristittyjen ristiä. SS vastasi juutalaisten joukkomurhasta (eli joukkotuhonnasta). Noin kuusi miljoonaa juutalaista kuoli natsi-ideologian uhreina 1930- ja varsinkin 1940-luvulla.
Juutalaisten oli käytettävä aina vaatteissansa keltaista Daavidin tähteä.
Kartta Natsi-Saksan keskitysleireistä
VANKIEN TUNNISTEET KESKITYSLEIRILLÄ
Esimerkiksi seuraavia ryhmiä ei hyväksytty Natsi-Saksassa:
Poliittisten vankien merkki
(esim. kommunistit ja sosialidemokraatit, ay-aktiivit ym.)
Epäsosiaalisten merkki
(tarkoitti käytännössä romaneja)
Homoseksuaalien merkki
Jehovan todistajien merkki
(Bibelforscher)
Hitlerin ajattelun piirteitä teoksesta "Taisteluni":
("Mein Kampf", 1925-1926). Suomennos vuodelta 1941.
Hitler Wienistä, sellaisena kuin se oli ennen ensimmäistä maailmansotaa:
Se rotujensekoitus, joka oli nähtävissä pääkaupungissa, tuntui vastenmieliseltä, samoin vastenmieliseltä koko kansojen sekamelska - tshekkejä, puolalaisia, unkarilaisia, ruteeneja, serbialaisia, kroaatteja jne. -, mutta kaikkien näiden lomassa ihmiskunnan ikuisina mätäbakteereina - juutalaisia ja taas juutalaisia.
( I / sivu 145)
Monet kerrat kiusasi mieltäni ajatus, että jos Kaitselmus olisi asettanut..."
( I / sivu 218)
Hitlerin näkemys Saksan sortumisen syystä
ensimmäisessä maailmansodassa:
Kun ei noina kohtalonpäivinäkään sisäistä vihollista² nähty eikä huomattu, kaikki ulkoinen vastarinta oli turhaa, eikä Kaitselmus antanut palkintoaan voittoisalle miekalle, vaan noudatti ikuisen palkan ja koston lakia.
( I / sivu 384)
²pasifistis-marxilainen herpautuminen
Hitler vuoden 1916 Saksasta:
Vielä surkeammat olivat olot talouselämässä. Siellä Juudan kansa oli käynyt tosiasiallisesti "välttämättömäksi". Hämähäkki alkoi hitaasti imeä verta kansan suonista.
( I / sivu 224)
Synti omaa verta ja rotua vastaan on tämän maailman perisynti ja siihen antautuvan ihmiskunnan loppu.
( I / sivu 288)
Koko opetus on niin ollen suunniteltava sillä tavalla, että poikien vapaa-ajat käytetään hyödylliseen ruumiin kunnostamiseen. Heillä ei ole oikeutta vetelehtiä noina vuosina joutilaina, maleksia kaduilla ja elokuvissa, vaan heidän on muun päivätyönsä päätyttyä terästettävä ja karaistava nuorta ruumistaan, jottei itse elämä aikanaan havaitsisi sitä liian pehmeäksi.
( I / sivu 293-294)
Yksilöllisen vapauden oikeus väistyy rodun säilyttämisvelvollisuuden tieltä.
( I / sivu 295)
Arjalaisten jyrkin vastakohta ovat juutalaiset.
( I / sivu 348)
Hitler juutalaisista:
He ovat ja pysyvät luonteenomaisina loisina, kuokkavieraina, jotka vahingollisten bakteerien tavoin leviävät yhä laajemmalle...
( I / sivu 354)
Kansallissosialistinen puolue alkoi organisoida omia evankelisia kannattajiaan. Vuonna 1932 ne järjestäytyivät kirkon sisällä olevaksi kansallissosialistisen puolueen peitejärjestöksi nimellä "Saksalaisten kristittyjen uskonliike" (siitä käytetään tällä sivulla myöhemmin lyhyempää nimeä "Saksalaiset kristityt").
"Saksalaiset kristityt" vaati taistelua kansan- ja uskonnonvastaista marxilaisuutta vastaan. Myös katolista Zentrum-puoluetta vastaan hyökättiin. "Saksalaiset kristityt" korosti rodun, kansallisuuden ja kansakunnan merkitystä Jumalan säätämänä elämänjärjestyksenä. Liike hylkäsi myös pasifismin (rauhanaatteen). Liike ilmoitti kannattavansa elävää tekojen kristillisyyttä sekä rotutietoista saksalaiseen Luther-henkeen¹ perustuvaa työtä kotimaassa. Tavoitteeksi asetettiin yhtenäinen valtakunnankirkko, jolla olisi yksi johtaja (myöhemmin valtakunnanpiispa). (s. 23-24)
¹Martti Luther uskoi 1500-luvulla ensin, että juutalaiset kääntyisivät protestanttiseen kristinuskoon. Tätä varten hän julkaisi kirjan "Että Jeesus Kristus on syntyperäinen juutalainen" (1523). Kun näin ei käynyt, kirjoitti hän vanhoilla päivillään jyrkän juutalaisvastaisen teoksen "Juutalaisista ja heidän valheistaan" (1543). Tätä Lutherin teosta painettiin ahkerasti Natsi-Saksassa.
"Saksalaiset kristityt" alkoi kaapata valtion avulla kirkon johtopaikkoja itselleeen kesällä 1933. Kirkon omia hallintoelimiä hajotettiin, kirkon johtavia kirkonmiehiä erotettiin ja heidän paikkansa täytettiin "Saksalaisten kristittyjen" luottamusmiehillä. Hitlerin henkilökohtainen luottomies, sotilaspastori Ludwig Müller miehitti SS-miesten avulla kirkkoliiton huoneiston ja otti omavaltaisesti johdon. Hieman myöhemmin olleissa kirkollisissa vaaleissa koko kansallissosialistisen puolueen propagandakoneisto asetettiin "Saksalaisten kristittyjen" tueksi. Vastaliikkeeltä estettiin vaalipropagandan teko jopa väkivalloin. "Saksalaiset kristityt" saivatkin 2/3 äänistä. (s. 46)
Pian seurasi kansallissosialistisen puolueen rotuoppien soveltamista kirkkoon: ei-arjalaista rotua olevat tai heidän kanssaan naimisissa olevat eivät saaneet olla pappeina tai kirkon virkamiehinä (s. 47).
Eräässä paikallissynodin kokouksessa ruskeisiin paitoihin pukeutuneet "Saksalaiset kristityt" ottivat raikuvin heil-huudoin ja Hitler-tervehdyksin vastaan synodin puheenjohtajan puheen, jossa ylistettiin kansallissosialistista vallankumousta ja julistettiin saksalaista uskoa. Kokouksen enemmistö hyväksyi myös hurraten arjalaislain soveltamisen kirkkoon ja torjui pilkkahuudoin vähemmistön huomautukset lain kristinuskoa loukkaavasta luonteesta. Kokous päättyi Saksan kansallislauluun ja Horst Wesseliin (natsien laulu). (s.49)
"Saksalaisten kristittyjen" äärilinja vaati marraskuussa 1933 arjalaislain johdonmukaista täytäntöönpanoa Saksan kirkossa, ei-saksalaisten pappien erottamista, Vanhan testamentin poistamista käytöstä sekä Uuden testamentin säilyttämistä vain siltä osin, kuin se vastasi saksalaista henkeä. Kristinusko tuli puhdistaa juutalaisen Paavalin synti-käsityksestä ja luotava sen sijaan saksalaisuutta vastaava uskonto, jonka pääsisältönä oli sankarillinen Jeesus-hahmo ja ylvästietoinen ihminen. Juutalaiset tuli erottaa Saksan kansalliskirkosta. Valtakunnanpiispa Müller vastusti näitä ääriajatuksia ja erotti niiden kärkkäimmän esittäjän tohtori Krausen. (s. 72-73)
Joulukuussa 1933 evankelisen kirkon nuorisotyö päätettiin alistaa Hitler-Jugendin toimintaan. Katolinen nuorisotyö jäi vielä itsenäiseksi. (s. 82)
Kristinuskosta kiinni pitävät papit muodostivat vuonna 1933 "Papiston hätäliiton". Valtakunnanpiispa Müller erotti valtiollista poliisia apuna käyttäen joukon Papiston hätäliiton johtavia miehiä viroistaan. (s. 87) Niskoittelevia kirkon johtajia vastaan käytettiin myös salaisen poliisin salaa nauhoitettuja puheluja. (s.90) Eräät vastustavat piispat joutuivat poliisin valvomaan kotiarestiin. (s. 144)
"Saksalaisia kristittyjä" vastustaneet perustivat Tunnustuskirkon, mutta se jäi hajanaiseksi. Reformoidut olivat jyrkästi totalitaarisen valtion herruuspyrkimyksiä vastaan, mutta luterilaiset olivat jonkinverran myönteisempiä valtiota kohtaan. (s. 176) Miten toimia, kun Raamatussa kuitenkin sanotaan:
"Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin."
(Room 13:1)
Jyrkän linjan tunnustuskirkollinen, luterilainen pastori Bonhoeffer julisti tunnustuskirkon ainoaksi todelliseksi kirkoksi, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta. (s. 192) Bonhoeffer oli tunnustuskirkon jatkokoulutuslaitoksen johtaja.
Natsihallinnon ote tiukkenee. Marttyyrikirkko.
Monet natseja vastustaneet tunnustuskirkon johtomiehet ja papit pidätettiin ja heitettiin keskitysleireille kesällä 1937. Kuuluisin silloin pidätetyistä oli Martin Niemöller, joka oli tunnustuskirkon johtajia. (s. 220) Münchenin lähellä olevalla Dachaun keskitysleirillä oli oma "Pfarrerparak", pappien parakki.
Vuonna 1938 kirkollisministeriö ja salainen poliisi kielsivät papeilta passit, jotta yhteydenpito muihin kirkkoihin katkeaisi. (s.221)
Salainen valtionpoliisi, Gestapo, sulki Bonhoefferin johtaman seminaarin ensin vuonna 1938 ja lopullisesti vuonna 1940. Bonhoeffer karkotettiin Berliinistä ja asetettiin ensin puhekieltoon ja myöhemmin kirjoituskieltoon. Bonhoeffer liittyi Hitleriä vastustavaan vastarintaliikkeeseen. Bonhoeffer pidätettiin keväällä 1943 ja vietiin Flossenbürgin keskitysleiriin. Siellä hänet teloitettiin 9.4.1945 eli alle kuukausi ennen Natsi-Saksan antautumista.
Kartta Natsi-Saksan keskitysleireistä
--------------------------------------------------------------------------------
Vastarintaliikkeessä olevat papit ja kristityt olivat suuren moraaliongelman edessä. Saksan sotilaat olivat vannoneet uskollisuudenvalansa suoraan Hitlerille. Näin pelkkä Hitlerin pidätys ja vallankaappaus ei onnistuisi. Hitler olisi pakko tappaa. Mutta saako kristitty olla mukana tappamassa valtionpäämiestä, toista ihmistä? Vai onko olemassa velvollisuus tappaa paha tyranni?
--------------------------------------------------------------------------------
NATSI-IDEOLOGIA
KRISTINUSKO
Oma kansa ja rotu jumalana. Kolmiyhteinen Raamatun Jumala.
Kaitselmus. Persoonallinen Jumala, joka rakastaa ihmisiä.
Saksalainen sodanjumala. Ylikansallinen rauhanjumala.
Veri, rotu ja kansallinen herätys. Lähimmäisenrakkaus ja ihmisten tasa-arvo yli valtioiden ja kansojen rajojen.
Arjalaiset korkeimpia, slaavit alempia, mustat alhaisia ja juutalaiset syöpäläisiä. "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." Gal 3:28
Jeesus kuoli juutalaisten syntien vuoksi. Jeesus kuoli koko maailman syntien vuoksi.
SS-miehen hauta.
Kansallissosialististen iskujoukkojen SS:n jäsenet eivät käyttäneet haudalla kristittyjen ristiä. SS vastasi juutalaisten joukkomurhasta (eli joukkotuhonnasta). Noin kuusi miljoonaa juutalaista kuoli natsi-ideologian uhreina 1930- ja varsinkin 1940-luvulla.
Juutalaisten oli käytettävä aina vaatteissansa keltaista Daavidin tähteä.
Kartta Natsi-Saksan keskitysleireistä
VANKIEN TUNNISTEET KESKITYSLEIRILLÄ
Esimerkiksi seuraavia ryhmiä ei hyväksytty Natsi-Saksassa:
Poliittisten vankien merkki
(esim. kommunistit ja sosialidemokraatit, ay-aktiivit ym.)
Epäsosiaalisten merkki
(tarkoitti käytännössä romaneja)
Homoseksuaalien merkki
Jehovan todistajien merkki
(Bibelforscher)
Hitlerin ajattelun piirteitä teoksesta "Taisteluni":
("Mein Kampf", 1925-1926). Suomennos vuodelta 1941.
Hitler Wienistä, sellaisena kuin se oli ennen ensimmäistä maailmansotaa:
Se rotujensekoitus, joka oli nähtävissä pääkaupungissa, tuntui vastenmieliseltä, samoin vastenmieliseltä koko kansojen sekamelska - tshekkejä, puolalaisia, unkarilaisia, ruteeneja, serbialaisia, kroaatteja jne. -, mutta kaikkien näiden lomassa ihmiskunnan ikuisina mätäbakteereina - juutalaisia ja taas juutalaisia.
( I / sivu 145)
Monet kerrat kiusasi mieltäni ajatus, että jos Kaitselmus olisi asettanut..."
( I / sivu 218)
Hitlerin näkemys Saksan sortumisen syystä
ensimmäisessä maailmansodassa:
Kun ei noina kohtalonpäivinäkään sisäistä vihollista² nähty eikä huomattu, kaikki ulkoinen vastarinta oli turhaa, eikä Kaitselmus antanut palkintoaan voittoisalle miekalle, vaan noudatti ikuisen palkan ja koston lakia.
( I / sivu 384)
²pasifistis-marxilainen herpautuminen
Hitler vuoden 1916 Saksasta:
Vielä surkeammat olivat olot talouselämässä. Siellä Juudan kansa oli käynyt tosiasiallisesti "välttämättömäksi". Hämähäkki alkoi hitaasti imeä verta kansan suonista.
( I / sivu 224)
Synti omaa verta ja rotua vastaan on tämän maailman perisynti ja siihen antautuvan ihmiskunnan loppu.
( I / sivu 288)
Koko opetus on niin ollen suunniteltava sillä tavalla, että poikien vapaa-ajat käytetään hyödylliseen ruumiin kunnostamiseen. Heillä ei ole oikeutta vetelehtiä noina vuosina joutilaina, maleksia kaduilla ja elokuvissa, vaan heidän on muun päivätyönsä päätyttyä terästettävä ja karaistava nuorta ruumistaan, jottei itse elämä aikanaan havaitsisi sitä liian pehmeäksi.
( I / sivu 293-294)
Yksilöllisen vapauden oikeus väistyy rodun säilyttämisvelvollisuuden tieltä.
( I / sivu 295)
Arjalaisten jyrkin vastakohta ovat juutalaiset.
( I / sivu 348)
Hitler juutalaisista:
He ovat ja pysyvät luonteenomaisina loisina, kuokkavieraina, jotka vahingollisten bakteerien tavoin leviävät yhä laajemmalle...
( I / sivu 354)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nimimerkkisi on muuten ... no, enpä viitsi sanoa.
"tämä kuuluisi paremminkin lutherilaisen lahkon palstalle. "
Ei ole olemassa "lutherilaista lahkoa", vaan luterilainen kirkko. Lahko tarkoittaa vallitsevasta kirkkokunnasta opiltaan ja käsityksiltään eroavaa ryhmää. Luterilaisuus ei ole Suomessa vallitsevasta kirkkokunnasta eroava ryhmä, vaan se on valliseva kirkkokunta. Sana lahko on sävyltään sen verran negatiivinen, että jos haluaa olla korrekti, niin ei käytä sitä lainkaan.
Ateistit yleensä huomauttelevat siitä, että Hitler oli kristitty, koska hänet oli kastettu eikä hän koskaan tullut eronneeksi katolisesta kirkosta, vaikka hän puhuikin uskonnoista sairaiden aivojen keksintönä ja tapatti juutalaisia keskitysleireillä. Hitleristä ei millään perusteella saa luterilaista.
Luther kirjoitti vanhana ja sairaana kolme vuotta ennen kuolemaansa teoksen, jossa hän toi esiin oman aikansa juutalaisvastaiset ajatuspinttymät. Hän ei siis itse keksinyt niitä. Olisi tietysti hyvä jos kaikki historian kuuluisat henkilöt, mm. niin hallitsijat, paavit kuin uskonpuhdistajatkin olisivat olleet kaikessa paljon parempia kuin tavalliset erehtyväiset ihmiset. Valitettavasti näin ei ole ollut eikä ole.
Riippumatta kunkin kirkon itseymmärryksestä on toki hyve olla loukkaamatta muita kielenkäytöllä esimerkiksi sanalla "lahko". Vastaavasti olen sitä mieltä, että sanat "uskonpuhdistus" ja "uskonpuhdistaja" ovat meitä kohtaan loukkaavia ja niitä tulisi välttää.
Ei ole suomen kieltä erikseen katolilaisille ja erikseen luterilaisille. Kielellisesti Nykysuomen sanakirjan pitäisi kelvata oppaaksi meille kaikille, uskommepa sitten miten hyvänsä.
Lahko on tällöin vallitsevasta kirkkokunnasta opiltaan ja ja käsityksiltään erova ryhmä, hyväksyt sitten tämän sanan lahko selityksen tai ei. Suomessa luterilaisuus on se vallitseva kirkkokunta.
Samoin sana uskonpuhdistus on korrektia suomea. Uskonpuhdistus on 1500-luvulta alkanut uudistusliike, joka johti protestanttisten kirkkokuntien syntyyn, reformaatio.
Jos olet sitä mieltä, että katolilaisuus on ollut kautta aikain hyvä juuri sellaisena kuin se on ollut ja että reformaatio, uskonpuhdistus, on loukkaus katolilaisuutta kohtaan, niin sille käsityskannallesi en voi mitään. Voinet kuitenkin käyttää korrektia suomen kieltä.
Mikä on maailmassa vallitseva kirkkokunta? Mikä on alkuperäinen kirkkokunta? Luterilaisia on muuten noin 3% kristityistä.
Luterilaisuus on katolisesta kirkosta eronnut lahko.
Ja näin puhuu taas itseään hurskaana katolilaisena pitävä 'realisti'. Vähän kunnioitusta eri kirkkokuntia kohtaan! Noilla asenteilla ollaan kaukana Jeesuksen esimerkistä, vaikka olen aina kuvitellut, että jokaisen kristityn esimerkkinä pitäisi olla Herramme itse.
Roomalaiskatolisia on maailmassa 15,56 %, kasvua 0,5%. Protestantteja, joihin myös luterilaiset lasketaan, on 5,77 %, kasvua 2,2%. Katolilaisia on n. 943 miljoonaa, protestantteja 349 miljoonaa, joista luterilaisia 52 miljoonaa.
Olisi parempi käyttää luterilaisista puhuttaessa jotakin muuta sanaa kuin lahko, paitsi silloin kun haluaa tahallaan loukata.
Juuri tamankaltaisia vuodatuksia tulisi suodattaa pois... Ne eivat aikaansaa minkaanlaista jarkevaa keskustelua vaan painvastoin tekevat foorumista yha kaoottisemman - kirveet esiin!
Ignatius
Ja mitähän uutta, rakentavaa tai huomioitavaa sinun vuodatuksesi toi tähän keskusteluun? Minusta Verna perustelee erinomaisen hyvin sanomansa, joka vielä sattuu pitämään paikkansakin eikä edusta vain kirjoittajan mielipidettä. Ehkä sinä et tykkää siitä sen takia, kun louskuttaja jäi jälleen kerran alakynteen? Täällähän ei näköjään saisi sanoa mitään kriittistä katolisesta kirkosta, vaan vain hymistellä ja kilvan kehua piispaa ja paavia ja ihanaa kirkkoa, joka on aina ja kautta aikain ollut kaikessa oikeassa! Eläköön orjuus, eläköön anekauppa ja eläköön paavin sotajoukot!
Olen pahoillani etta taas olen saattanut viattomien veren kiehumispisteeseen - tarkoitukseni oli kritisoida taman keskustelun ensimmaista tekstia - tekstia, jonka asiasisalto on olematonta ja formaatti mielestani sopimaton. Foorumin struktuurissa vastine ikaankuin "kiinnittyy" tekstiin johon se viittaa - siten minun kommenttini ei kosketa Vernan erinaisia kasityksia oikeakielisyydesta vaan aloitus-tekstia, jonka katson olevan tarpeeton ja keskustelualueelle epasopiva.
Pyydan anteeksi etta jostain syysta juuri minun tekstini saavat osakseen niin paljon narastysta taholtasi - pyrin jatkossa olevaan selvasanaisempi.
Siunattua paivan jatkoa,
Ignatius