Nuorena aikuisena käännyin ortodoksiksi. Menin naimisiin miehen kanssa, joka ei kuulunut kirkkoon. Hän otti sitten kymmenkunta vuotta myöhemmin avioeron. Etsin vuosia uutta puolisoa. Toivoin löytäväni ortodoksimiehen, mutta en löytänyt yhtäkään. Avioiduin sitten muslimimiehen kanssa. Sittemmin tuntemani ulkomailla elävät ortodoksit totesivat minulle, että minun pitää ottaa pikimmiten avioero miehestäni, koska Jumalan silmissä en ole avioliitossa vaan avioliiton ulkopuolisessa suhteessa (koska mieheni on muslimi) ja näin ollen olen vaarassa joutua helvettiin. Minä kuitenkin itse olen aina uskonut olevani ihan oikeassa avioliitossa, vaikka vihkiminen olikin siviilivihkiminen. Meillä on lapsikin...en minä noin vain osaa enkä halua erota. Päinvastoin...olen jatkuvasti taistellut avioliittoni puolesta...mutta eikö se olekaan oikein? Yritän unohtaa nuo toteamukset siitä, että olen joutumassa avioliittoni takia helvettiin. Mutta ne sanat painavat silti mieltäni...
eriuskoinen puoliso
väärinkö?
19487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihan höpöjä....
Onko läheisesi joitain fundamentalisti ortodokseja kenties....?
Muita nyt ei kannata kuunnella kun on omasta elämästä kysymys.
Kylla nain valitettavasti on. Ortodoksinen kirkko suhtautuu erittain nuivasti toisuskoisten (ei-kristitty) kanssa naimisiin menemiseen. Suomessahan ei kovin usein tapahdu eriuskoisten ja ortodoksien avioliittoja. Mutta pappi voi soveltaa ekonomiaa tahankin tilanteeseen. Konservatiivinen pappi voi sulkea sinut ehtoolliselta, vahan liberaalimpi yrittaa loytaa jonkun jarkevan kompromissin, avioerohan olisi aika rankka ratkaisu jos on yhteinen lapsikin. Syyriassa muslimi-ortodoksiavioliittoja esiintyy, koska siella on enemman muslimeja. Parasta olisi puhua luotettavan papin kanssa asiasta. Muuten ei ole kenenkaan asia julistaa kuka joutuu helvettiin tai ei (se on paha synti).
Minä yritin löytää ortodoksisen tai edes kristityn miehen, vuosia yritin. Mutta en tunne Suomessa yhtäkään ortodoksimiestä eikä yksikään ei-ortodoksi-kristitty mies halunnut kanssani edes treffeille saati naimisiin. On aivan mahdottomuus löytää ortodoksista aviomiestä, silkka mahdottomuus.
Ystäväsi muistuttavat lahkolaisia. Useimmiten se on niin päin että muslimit yrittävät kaikin keinoin käännyttä puolisonsa muslimiksi.
Älä anna liikaa painoa ystävillesi vaan taistele liittosi puolesta ja rukoile, lapsesi ja miehesi puolesta.
Entistä enemmän on seka avioliittoja eri uskontokuntaan kuuluvien välilla, joten se on ihan normaalia.
Säilytä omat ortodoksiset tapasi ja ana mehesim säilyttää omasi.
Lapsellesi voit opettaa molemoien tapoja.
Voi hyvion ja rauha sinulle.
Ulkomaiset ortodoksiystäväsi ovat oikeassa. Avioliittosi ei ole kristillinen avioliitto, sillä ortodoksikristitty saa avioitua vain toisen kristiyn kanssa. Toivottavasti sinulla on voimaa luopua tuosta suhteesta, sillä siitä ei hyvää seuraa.
Jos nyt kerran on avioliittoon mennyt, olkoonkin ettei olisi pitänyt, eikö ole kuitenkin parempi, ettei hylkää puolisoaan ja hajota perhettä? Kun vahinko on jo tapahtunut, eikö voida soveltaa Paavalin sanoja 1. korinttilaiskirjeen 7. luvusta, jotka hän kylläkin lausui niille, jotka aviossa ollessaan kääntyvät kristityiksi:
12 Sitten sanon vielä, en Herran sanana vaan omanani: Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jättää häntä. 13 Ja jos uskovalla naisella on aviomies, joka ei usko, ja tämä suostuu asumaan hänen kanssaan, vaimon ei pidä jättää miestään. 14 Mies, joka ei usko, on uskovan vaimonsa pyhittämä, ja vaimo, joka ei usko, on uskovan miehensä pyhittämä. Muutenhan teidän lapsenne olisivat epäpuhtaita; nyt he kuitenkin ovat pyhiä.
Muuten kyllä kiinnostaisi tietää, miten ortodoksinen kirkko suhtautuu maailman kaikkien ei-kristittyjen avioliittoihin. Ovatko ne oikeita avioliittoja, vaikkeivät olekaan kirkossa solmittuja? Käsittääkseni avioliitto asetettiin jo Aatamin ja Eevan välille ja sikäli se koskee koko ihmiskuntaa.
Avioero ei ole helppo toteuttaa tuosta vain :(. Mietin, että kannattaakohan minun enää edes kirkossa käydä, jos kuitenkin olen jo tuomittu riippumatta, miten loppuelämäni elän. En tiedä, kiinnostaako sitten lapsiakaan käydä kirkossa, jos tietävät, että äiti kuitenkin menee kadotukseen :(. En tiedä...tuntuu vain, että uskonto, joka on ollut minulle niin rakas, että sallin kastaa pikkuisenkin vastoin isänsä tahtoa uskonnonvapauslain nojalla päättäen ottaa vastaan mieheni vihan mieluummin kuin jättää lapsi vaille kastetta...onkin kovin julma ja kova. Minun ymmärrykseni yli ei käy, että avioliitto ja perheen koossa pysyminen onkin syntiä ja väärin. Tuntuisi kovin julmalta myös sanoa kylmästi miehelleni, että häivy, kun olet vääräuskoinen. Se tuntuu ihan hirveältä ajatukselta.
No Raamatun mukaan et voikaan erota, sanovat ortodoksit mitä muuta tahansa.
Niin ja muslimi voi aivan hyvin räjäyttää itsensä "vääräuskoisen" kanssa, ja häntä toispuoleisessa paratiisi odottaa.
No silloinhan hän ei ole islamin mukaan muslimi vaan kaafir eli vääräuskoinen.
Yhteiskunnan mukaan hän on tietenkin terroristi.
Miksi muslimit ei laita kuriin vääräuskoisia, miksi länsimaiden on se tehtävä. ?
Hyvä kysymys miksi kukaan ei estänyt lockerbieta, miksi paavi ei tehnyt mitään tai miksi seurakunta ei tehnyt mitään?
Samalla saammekin vastauksen siihen miksi mikään muukaan paha asia ei ole jäänyt toteutumatta.
Ajattelin, että vielä kirjoitan hieman tuntojani tämän asian tiimoilta. Kun tapasin mieheni ensimmäisen kerran, niin tiesin heti, että menemme naimisiin. Hän kertoi samaa. Että hänen sydämensä hypähti kun hän näki minut ensimmäisen kerran. Minä en ole erityisen kaunis, joten kyse ei ollut siitä, että olisin häikäissyt maallisella kauneudella tai jotain. En väitä, että kyse olisi ollut jostain "rakkaudesta ensi silmäyksellä" vaan jostain syvemmästä tietoisuudesta. Ja monta kertaa olen pohtinut avioeron mahdollisuutta, koska kulttuurieromme ovat syvät. Mutta joka kerta kun luovun tuosta ajatuksesta, niin sydämeen laskeutuu syvä rauha. Kuin suojelusenkelin kosketus. Minä en ole ollut ortodoksi koko elämääni, eikä Kristus hylännyt minua...kun olin nuori tyttö, niin kuljin/vaeltelin unissani helvetissä...helvetin eri kerroksissa ja sain nähdä monta syytä, miksi ihmiset päätyvät helvettiin (Afrikasta tulevat ihmiset ovat sanoneet minulle, että nämä eivät olleet unia vaan ns sielumatkoja). Ja yhdessä näistä unista muistan, kuinka Kristus ilmestyi minulle ja johdatti minut ulos helvetistä. Muistan sen rauhaisan tunteen...
Mutta minä en ymmärrä sitä, että jos Kristus ei minua hylännyt ennen kuin olin varsinaisesti kristitty, niin miksi minun tulisi hylätä aviomieheni sen takia, että hän ei ole kristitty. Muistaisinko silloin Kristukseni opetuksen Matteuksen evankeliumista (Matteus 7)? Minä en vain käsitä rakkaudetonta uskoa. Ehkäpä uskoni on tässä kodin vajaa. Silti minä en näe rakkautta avioerossa :(. Meidän avioliittomme siunattiin ortodoksikirkossa (tiedän, tiedän...kirkolla ei ole mitään erillistä siunauskaavaa...että monen mielestä tuo on mahdotonta...mutta niin vaan on...kirkossa meidät siunattiin...). Ja lapsemme on siunattu luonteella, joka on kuin enkelin. Mieheni on kuitenkin hänen isänsä...en haluaisi rikkoa pienen ihmisen perhettä. Jos ajaisin hänen isänsä pois sen takia, että hän ei ole kristitty, voisiko lapsi rakastaa Jumalaa, joka vaatii hänen perheensä hajoamista...ehkä hän silloin valitsisi isänsä uskon?
Älä kultaseni höpsi äläkä ota tuollaisia tiukkapipoisia kommentteja kuuleviin korviisi! Älä hylkää miestäsi, lapsella pitää olla isä. Ainoa poikkeus on, jos hän alkaa estää sinua käymästä kirkossa, silloin voit lähteä - tai jäädä, jos kestät olla ilman yhteyttä seurakuntaan ja ilman Pyhää Ehtoollista.
Muslimimiehet vaativat, että avioliitosta syntyvät lapset kasvatetaan heidän uskoonsa. Olet tehnyt suuren synnin avioituessasi muslimin kanssa. Lapsesi saavat joka tapauksessa kärsiä, erosit tai et. Kirkko ei siunaa ortodoksikristityn ja muslimin avioliitoa. Jos joku pappi on sellaisen siunaamiseen sortunut, hän on tehnyt suuren synnin. Uskonnolliset käsityksesi ovat aivan pihalla. Olet haihattelija.
Ajattelin, että vielä kirjoitan hieman tuntojani
Vanhan palstatrollin juttuja... menkää vaan mukaan höpelön ukon vedätykseen.Vanha viski perse nauraa näille mökillään.
http://www.kotipetripaavola.com/voikouskovaavioituauskomattomankanssa.html
Tossa vastauksia.
Ihminen voi elämässään tehdä mitä haluaa yhteiskunta huolehtii jos on lakia rikkonut ja Jumala sitten henkilön kanssa keskenään mitä tapahtuu kun ihminen sitten kuolee.
Tietenkään ei ole synti että olet mennyt naimisiin muslimin kanssa. Teillä on rakastava avioliitto ja hyvä perhe, mitään syytä huoleen ei ole.
On aivan epäkristillistä taikauskoa kuvitella, että naimalla eriuskoisen joutuisi helvettiin.
Ole iloinen miehestäsi! Niin moni elää rakkaudettomassa liitossa, vaikka oisi kuinka samaa kirkkokuntaa.