Tervehdys siskot,
testi näytti plussaa ja olen oikein onnellinen, mutta synnytys pelottaa hirmuisesti. Erityisesti kipu ja repeäminen pelottaa, koska ne tapahtuvat varmasti. Muista mahdollisista asioista pelottaa synnytyksen mahdollinen pitkittyminen, vauvan juuttuminen kiinni ja sen terveyden vaarantuminen sekä se, ettei koko tapahtuma ole lainkaan omassa kontrollissani. Mistään luomusynnytyksestä en edes haaveile, vaan haluan kyllä kivunlievitykseen talon parhaan cocktailin. Jännittäminen ja kivuthan saattavat vaikeuttaa synnytystä. Sektiota en ole toistaiseksi ajatellut tämän takia pyytää (voihan sekin vielä mieleen tulla raskauden edetessä), mutta helpotus olisi, jos se jostain (turvallisesta) syystä olisi pakko tehdä.
Haluaisinkin kuulla teiltä moisen jo läpi käyneiltä, mikä synnytyksessä sattuu eniten? Epiduraalikaan ei ilmeisesti aina tehoa. Sattuuko epiduraalin laitto? Entä kun se päättyy ennen ponnistusvaihetta? Puudutetaanko väliliha aina ennen mahdollista leikkausta (ja tikkausta?) Puudutetaanko se jo ihan repeämienkin varalta? Viekö parakervikaalipuudutus repeämiskivun? Ja miten (kuka) laittaa peräruiskeen? Senkin otan mieluummin kuin sotken kaikki paikat kriittisellä hetkellä.
Toivottavasti jaksatte vastata, vaikka tiedänkin kyseleväni vähän tyhmiä.
Kivut, repeäminen, puudutukset
13
3113
Vastaukset
- vertaile
Itselläni oli täysin samat fiilikset odottaessani ensimmäistä lastamme. Itseni sain rauhoitettua hyvillä mielin, kun vertailin saman sairaanhoitopiirin eri sairaaloita tutustumiskäynneillä ja tein sairaalavalinnan sen mukaan. Itse asun Turussa ja synnytin Salossa, koska se tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Siellä asenne oli hyvin äitiystävällinen ja korostivat, että he ovat siellä palvellaakseen minua ja että minä itse parhaiten tiedän, miltä kropassa tuntuu synnytyksen aikana. He sitten sen mukaan tarjoavat parasta coktailia. Kaiken sen pelon jälkeen, oli synnytykseni Salossa paljon positiivisempi kokemus, kuin olin odottanut vaikkakin kyseessä oli imukuppi ja pihtisynnytys. Näihin päädyttiin, koska synnytys näytti muuten pitkittyvän turhaan. Epiduraalia en ehtinyt saamaan, mutta muita kivunlievityksiä kylläkin. Myös aika sairaalassa synnytyksen jälkeen sujui hyvin ja isäkin oli tyytyväinen, kun lastenhoitajat vauvalassa olivat aivan ihania. Eli suosittelen lämpimästi sairaaloiden vertailua, jos vain asut sellaisella alueella, että se on mahdollista. Odotan tällä hetkellä toista lastamme ja laskettu aika on parin viikon kuluttua. Uskon löytäväni itseni jälleen Salon sairaalasta edellisen positiivisen kokemuksen johdosta, vaikka olenkin turkulainen ja TYKS on kulman takana.
- ..kummastakin selviää.
Esikoista synnyttäessäni sain epiduraalin -omasta toivomuksestani. Enpähän olisi ottanut jos olisin tiennyt mitä siitä MINULLE tulee. Kipuja se ei vienyt, vähän katkaisi niiltä terää..Ponnistusvaiheen kivun tunsin peräsuolen puolella.Peräruisketta en halunnut -enkä kuitenkaan ulostanut pöydälle. Hyvä näin. Episotomia tehtiin, kun vauvan sydänäänet hidastuivat.. Ennen laikkaamista puudutettiin, tikattaessa ei. Puuduttavaa suihketta laitettiin, sillä tikkejä tuli kolmeen kerrokseen..leikkaamisesta huolimatta repesin pahasti. :(
Kuopuksen synnytin täysin luomuna. Tällä kerralla hoisin kivun hallinnan murisemalla ja puhisemalla. Synnytys kesti vain kolme tuntia ja se eteni kuin juna..en voinut tehdä muuta, kuin antaa luonnon tehdä työtään. Supistusten välit makasin rättinä milloin missäkin synnytyssalin kulmassa.. Välilihaan ei tarvinnut koskea ollenkaan. jotenkin tunnen selvinneeni älyttömän paljon helpommalla kuin ekasta synnytyksestä.
En ole kovinkaan "joogahenkinen" tai luomuihminen, mutta kannattaa tutustua omaan vartaloonsa ennen synnytystä. Kun siellä osaa rentoutua, kaikki menee helpommin. Ja jos mahdollista, ota mukaasi tukihenkilö. Tutut silmät auttavat keskittymään olennaiseen -lapsen synnyttämiseen..- ...
Niin..Peräruiskeen laittaa kätilö. Ei ole pakollinen (ainakaan kaikissa sairaaloissa). Minulla suoli tyhjeni liki kokonaan ennen kumpaakin synnytystä ihan noin itsestään.. pieni määrä kakkaa ei kyllä siinä vaiheessa tule ajatuksiin, kun ponnistaa...
Paraservikaalipuudutus vie kipua supistuksista. Siinä puudutetaan kohdunsuu ja -kaula. Repeämiskipua se ei poista. Epiduraaöipuudutulsen laittamisen jokainen kokee kai tavallaan -musta ajatus selkäytimen sorkkimisesta on edelleen kamala. "Alä liiku yhtään!!" -komensi anestesialääkäri ja yritin siinä supistuksineni sitten suoriutua liikkumatta.. Kai se hyvin meni. Puudutteen määrää voidaan lisätä, mutta lähellä ponnistusvaihetta sitä ei enää anneta. Voi vaikeuttaa ja hidastuttaa ponnistusvaihetta ja näin johtaa äidin väsymiseen ja vauvan ahdinkotilaan. Parilla ystävälläni on tästä syystä jouduttu käyttämään imukuppia apuna -mutta se ei ole toimenpiteenä mikään kamaluus. Pyydä synnytyssairaalaan tutustuessasi nähdä imukuppi..sen pienuus lohduttaa.
Rohkeasti vaan.. Kysele ja ota selvää. Ja sukulaistätien ja naapurinmuijjien kauhutarinoilta sulje korvat! Synnytys ei ole kilpailu- tai extremelaji! Nauti raskasajasta...
- minä vaan
Heipä hei!
Paljon onnea plussasta sinulle! Tahdon kertoa hiukan omista kokemuskista, jos niistä vaikka olisi apua.
Eli minulla on kolme lasta ja syntymäpainot sekä pituudet ovat olleet nämä; 1) 3085g ja 49cm, 2) 4080g ja 52cm 3) 4365g ja 52cm itse olen 159cm ja normaali paino minulla 50kg välillä hiukan allekkin.
Ensimmäisen lapsen synnytys oli aika kivuton homma. Kun kivut alkoivat tuntua kunnolla, niin pyysin epiduraalin ja se vei kaikki kivut. Olin kuin taivaissa. Koko synnytyksen ajan olin sängyssä, sillä kipu saa minut "käpertymään" peittoihin. Ponnistus vaiheessa leikattiin väliloha ja se ei sattunut pätkääkään, kuten ei sitä ennen annettu puudutuskaan. Ainoa mikä kirpaisi, oli kun puudute lakkasi ja lapsen olkapäät tulivat ulos ja leikattua kohtaa kirpasi aika ilkeästi, mutta se kesti n. 1sek. Synnytys olis siis todella helppo
kakkosta kun lähdin synnyttämään olin sitä mieltä, että epiduraali vaan ja heti kun siltä tuntuu. Taaskin käperryin sänkyyn ja kivut olivat kamalat. Sain epiduraalin, mutta se ei oikein toiminut..sattui vaan laitto ja tuntui silti, että olin ihan tulessa. Kärvistelin sängyssä ja tsemppasin itseäni, että koitos on ohi ihan kohta. Ponnistuksessa repesin ja se sattui paljon, kun ei epiduraali ollut puuduttanutkaan paikkoja. Olin sitä mieltä, että niin hullu en ole, että lähen sitä kipua uudestaan kärsimään;)
No kolmosen kanssa ajattelin kokeilla ilokaasua, mitä en ollut uskaltanut ja voinut tehdä muissa synnytyksissä. Minulla kun oli se käsitys, että se "humalluttaa" päätin myös pysyä mahdollsimman paljon pystyssä ja sanoinkin kätilölle, että en halua mennä sänkyyn makamaan edes sydän äänien kuuntelun ajaksi. Pystyssä supistukset eivät tuntuneet ollenkaan pahoilta ja ilokaasu auttoi todella paljon. Se ei todellakaan humalluttanut minua, vaan tunsin sellaisen pistelevän puudutuksen tunteen..samoin tavoin, kun jalka puutuu oltuaan liian kauan samassa asennossa. Mutta kun menin hetkeksi makaamaan sängylle ja supistus iski, niin meinasin kuolla siihen paikkaan. Se oli ihan hirveätä! En voinut liikkua ja hengittäminenkin tuntui repivän sisuskaluja. Olin siis ponnistusvaiheeseen asti pystyssä, nojaten selällä sänkyyn (istuminen oli yhtä tuskallista) ja käyttäen ilokaasua supistusten ajan. Supistukset eivät missään vaiheessa olleet kipeitä näin. Vaikka alussa pelotti, että jos ne siitä pahenee ja jos tarvinkin epiduraalin, mutta en saakkaan? Hyvin pian sitten tajusin, että ne eivät tule kyllä sattumaan. Voin sanoa, että synnytys oli ponnistusvaiheeseen asti kaikkein kivuttomin. Se oli aika uskomatonta. Varsinkin, kun kammoan yli kaiken kipua. Ponnistus vaihe olikin sitten ihan hirveä. Lapsi oli todella iso ja supistukset heikkenivät, kun kalvot puhkesivat eikä niistä ollut minulle apua ponnistuksessa. Joutuivat laittamaan tipan, että saadaan kestoa ja terää supistuksille. Tässävaiheessa supistukset eivät sattuneet, mutta tuntui, kun koko lantio olisi liikkunut paikoiltaan. Huutaen synnytin sitten ison pojan. Olin aika järkyttynyt ponnistusvaiheesta, mutta yhtään repeämää ei tullut. Ainut mikä siinä oli niin kamalaa, oli se, että olin itse niin paniikissa ja luulin oikeasti, etten enään seuraava päivää näe. Mutta oikeasti sitä kauhua kesti vain 20min. Kun edellisessä kärvistelin muutaman tunnin tuskissani.
En nyt kertonut peloitellakseni. Ja toivin, että nämä tarinat eivät peloita. Ykkös ja kolmos synnytykset olivat kivuttomia ja kolmosessa kauhu toi kipua vasta ponnistusvaiheessa, mutta senkin lyhyen aikaa.
Kehoitan, että kokeilet kuitenkin "vähän kaikkea" epiduraalin saa kyllä, mutta kannattaa vaikka kokeilla ilokaasua ennen. Yleinsä ekat synnytykset ei mene niin nopeasti, että et kerkeäisi kokeilemaan. Sen lisäksi jos uskallat ja voit, niin pysy ylhäällä, älä jää sänkyyn makaamaan, siis jos se tuntuu hyvältä. Näin, supistukset ovat tehokkaampia ja kipu ei välttämättä tunnu niin pahalta, kun supistukset pystyvät "kohdentoitumaan oikeisiin paikkoihin ja pienemmällä työllä" maatenhan kroppasi joutuu työntämään urakalla vauvaa alaspäin. Kun olet pystyssä painovoima auttaa ja supistukset tekevät tehokkaammin, mutta ei välttämättä kipeämmin, työtään.
Ja kun olet siinä synnytystilanteessa, niin tavallaan se pelko katoaa. En tiedä onko kyseessä hormoonit vai mikä? Mutta sitä jotenkin tyyntyy ja rauhoittuu, kun tosipaikka tulee eteen. Silloin aletaan elämään sitä hetkeä, eikä osaa oikein pelätä sitä seuraavaa hetkeä;) jos yhtään ymmärrät.
Itse nimittäin pelkäsin kuollakseni kolmosen raskausaikana synnytystä, koska kakkos synnytys ei ollut kamalan autuas kokemus. Mutta kun menimme laitokselle ja sain tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntui niin rauhoituin ja kipuakaan ei tuntunut. Ei se synnytys ole sitä, mitä elokuvissa nähdään...se on aikapaljon erinlaista...synnytys ei aina ole kivulias ja repeämät eivät aina satu tai leikkaukset. ja aina ei edes repeä. Myöskään aina epiduraalista ei ole apua tai sitten se vie kaiken kivun. Ja toisaaltaan "luomunakin" synnytys voi olla kivuton.
Neuvoni on se, että ota selvää ja kokeile kaikkea mahdollista, kun synnytys on käynnissä, näin löydät sen mikä sinulle parhaiten sopii. Ja epiduraalia ei ekaksi kannata kokeilla, koska usein se tarkoittaa sitä, että makaat sittens iinä sängyssä, kunnes vauva on syntynyt.
Tsemppiä ja hyvin se menee! Teet vaan yhdessä töitä kroppasi kanssa;) niin kaikki sujuu ja luotat itseesi ja siihen, että apunasi on taitavat kätilöt, sekä sellainen repertuaari kivunlievitystä, jotta sieltä varmasti löytyy jotain sinullekkin:) - Nelli
Varoitan heti alkuunsa että ennen kuin pääset synnyttämään niin tulevan 9kk:n aikana edessä on vielä monia itkuja ja jännittämisiä. Tässä tyypillisimpiä suunnilleen aikajärjestyksessä:
-synnytyskivut,repeäminen,komplikaatiot (4-8vko 14-20vko)
-pahoinvointi,kivistykset,kasvukivut,päänsärky jne. TAI niiden puute eli oireettomuus saattaa pelottaa
-mitä jos en olekkaan raskaana? (ekat 4-10vko)
-entä jos saan keskenmenon? (...-14vko)
-onko minusta äidiksi?
-mitä jos jään yksin lapsen kanssa (ero,kuolema)
-mitä jos minä kuolen, kuka huolehtii lapsesta?
jne.jne
Tämä "pelkotilojen kehityskaari" kulkee kutakuinkin saman kaavan mukaan aina.Eli ensin pelätään että miten minulle käy ja mitä lähemmäs lapsen syntymää päästään niin pelot muuttuvat enemmän vauvakeskeisiksi. Ja kun lapsi on syntynyt niin sama kaava toistuu usein päinvastaisena eli aluksi ollaan huolissaa vauvasta ja kun aika kuluu huomio kiinnittyy taas omaan itseensä.
Tässä vähän unenpöpperöisen mamman ajatuksia.Toivottavasti saatte jotain irti.:)- Vasta toisella kuulla
Totesin juuri ihan saman, vaikka olen vasta viikon tiennyt olevani raskaana. Synnytys pelottaa hirveästi. Viimeksi eilen illalla ennen nukkumaanmenoa mietin sitä ja olin aivan kauhuissani. Tänään oli sitten eka ultra ja ajatukset on täysin vauvassa. Sillä varmaan jaksaa tsempata niiden kipujen ja väsymyksen ohi sitten tosi paikan tullen.
- siideri
Vasta toisella kuulla kirjoitti:
Totesin juuri ihan saman, vaikka olen vasta viikon tiennyt olevani raskaana. Synnytys pelottaa hirveästi. Viimeksi eilen illalla ennen nukkumaanmenoa mietin sitä ja olin aivan kauhuissani. Tänään oli sitten eka ultra ja ajatukset on täysin vauvassa. Sillä varmaan jaksaa tsempata niiden kipujen ja väsymyksen ohi sitten tosi paikan tullen.
Mä synnytin esikoiseni tossa 4.10. Sain epiduraalin ja vielä lisäannoksen puoli tuntia ennen kun ponnistusvaihe alkoi. Lisäksi vetelin ilokaasua. Ei ollut minkäänlaisia synnytyskipuja. En revennyt mutta välilihaa leikattiin. 10 tikiä alapäässä. Tikkaaminenkaan ei sattunut. Mulla kaikki meni ihan nappiin kivunlievityksen suhteen.Kun taas huonekaverillani kaikki oli mennyt täysin pieleen...Avoimin mielin vaan synnyttämään. Muista vaatia kunnon troppeja jos siltä tuntuu!! Niin tein minäkin.
- marina
sain ekassa synnytyksessäni kaksi kertaa kohdunkaulan puudutuksen sekä oksitosiini tippaa nopeuttamaan synnytystä. pärjäsin niillä, ja puudutus tai oma lapsi auttoi vielä tikkauksenkin ajan (1.asteen repeämä = 5 tikkiä). en tuntenut sietämätöntä kipua vielä silloin kun otin puudutuksen, enkä sen jälkeenkään missään vaiheessa.
toisessa synnytyksessä sain myös kohdunkaulan puudutuksen, mutta se pysäyttikin synnytyksen lähes kokonaan ja sain taas oksitosiini tippaa, joka ei kuintenkaan auttanut. kun tippa ei auttanut sain petidiini pistoksen, joka toi minulle taivaan. nukahdin n. tunniksi, jonka aikana synnytys oli nopeutunut niin apljon, että herättyäni sain alkaa ponnistmaan. kipua en siis taaskaan ehtinyt tuntea ja vaikka tikkaaminen (jälleen 5 tikkiä) ei varmaan tuntunut mukavalta, keskityin täysin ihanaan pieneen poikaan.
petidiinistä vielä sen verran, että samassa huoneessa kanssani ollut äiti oli myös saanut petidiiniä synnytystä nopeuttamaan ja hänelle se ei ollut sopinut lainkaan. maailma oli alkanut pyörimään ja sen seurauksena rajua pahoinvointia.
eli jokainen synnytys on erilainen. ei sitä kannata pelätä, koska sitä ei oikeastaan pysty ennalta suunnittelemaankaan (suunniteltu sektio on asia erikseen ja siinäkin voi sattua odottamatonta). nauti raskaus ajastasi ja sitten synnytyksen jälkeen vauvastasi, usein miten ne pelot ja kivut jäävät sairaalaan kun uuden vauvan kanssa lähtee kotiin.- tuleva äiti
Kiva kuulla, että kaikesta huolimatta kokemus on todennäköisesti positiivinen. Vauva-lehden keskustelupalstalla luin keskustelua, jossa kysyttiin mikä synnytyksessä tuli yllätyksenä. Siinäkin monet mainitsivat epparin/repeämien ompelun. Kertokaahan kokeneemmat, minkä ihmeen takia sitä ei puuduteta ennen ompelua? Itse olen saanut aikuisena muutaman tikin kasvoihin, ja pelkkä puudutuspiikin laitto sattui tajuttomasti. Ompelua en todellakaan edes harkinnut ilman puudutusta, eikä kysymyksessä ole mitenkään herkkä alue. Saahan siellä sitten puudutuksen, jos haluaa, saahan???
- MrsChaos
tuleva äiti kirjoitti:
Kiva kuulla, että kaikesta huolimatta kokemus on todennäköisesti positiivinen. Vauva-lehden keskustelupalstalla luin keskustelua, jossa kysyttiin mikä synnytyksessä tuli yllätyksenä. Siinäkin monet mainitsivat epparin/repeämien ompelun. Kertokaahan kokeneemmat, minkä ihmeen takia sitä ei puuduteta ennen ompelua? Itse olen saanut aikuisena muutaman tikin kasvoihin, ja pelkkä puudutuspiikin laitto sattui tajuttomasti. Ompelua en todellakaan edes harkinnut ilman puudutusta, eikä kysymyksessä ole mitenkään herkkä alue. Saahan siellä sitten puudutuksen, jos haluaa, saahan???
Kyllä kai tuo yleensä puudutetaan ennen ompelua. Se sitten on eri asia miten puudutus onnistuu. Mutta mulla on puudutettu, ja niin kai valtaosalla?
- kara81
Juu onnea vaan kauheasti!
Mä sain aivan ihanan poika vauvan 3.5. 04. Hän oli 3460g ja 52cm elikkä sellainen s/m kokoinen vauva.
Synnytys oli paljon helpompi ja ei toisiaankaan niin kivullias kun ensiksi olin ajatellut sen olevan. En alunperinkään juuri pelännyt synnytystä.
Mä olin alkujaan ammeessa ja poikaystävä hieroi selkää kun tulin supistus, sillein kestin reilut 2 tunita, sitten siirryin synnytys saliin ja siellä sain epiduraalipuudutuksen ja minulla se auttoi hyvin. Ilokaasusta minulle taas ei ollut mitään hyötyä/iloa. Ponnistusvaihe meni aika äkkiä ja tein sen todella rauhallisesti, tuli ihan vain muuta pienen pieni repeämiä sain muutaman tikin, kätilökin sanoi hyvä ettei leikannut se olisi ollut turhaa.
Minulla oli tosi ihana, kannustava ja osaava kätilö. Suuri kiitos kuuluu myös hänelle.
Minun synnytyksessä oli paljon merkitystä myös muilla ihmisillä.
Kaiken kaikkiaan synnytys oli positiivinen kokemus. Olin jorvissa, Espoossa.
Älä suunittele mitään etukäteen äläkä odota "siitä mitään" kannattaa antaa synnytyksen mennä omalla painollaan ja omilla haluillasi ja tuntemuksilla juuri sillä hetkellä mikä omasta mielestä tuntuu juuri parhaimmalta!
Tsemppiä synnytykseen ja älä pelkää synnytystä, keskustele ja kysele, tieto auttaa.
missä päin synnytät?- Sama
Kiitos vastauksista. TYKSiin olis tarkoitus mennä synnyttämään sitten, kun se aika tulee. Ainakin se on turvallinen paikka, jos tulee jotain komplikaatioita.
Synnytys pelottaa edelleen, mutta uskon ja toivon, että luonto hoitaa homman sitä ennen. Eli toivottavasti olen niin kypsä kulkemaan norsuna ja niin innokas saamaan vauvan, että sitä kestää mitä vaan. Pelottaa vaan se, että "normaalikin" synnytys voi olla aika kammottava - mitä sitten jos jokin meneekin pieleen ja tulee pysyviä vaurioita joko minulle tai vauvalle? - Ihana poika
Sama kirjoitti:
Kiitos vastauksista. TYKSiin olis tarkoitus mennä synnyttämään sitten, kun se aika tulee. Ainakin se on turvallinen paikka, jos tulee jotain komplikaatioita.
Synnytys pelottaa edelleen, mutta uskon ja toivon, että luonto hoitaa homman sitä ennen. Eli toivottavasti olen niin kypsä kulkemaan norsuna ja niin innokas saamaan vauvan, että sitä kestää mitä vaan. Pelottaa vaan se, että "normaalikin" synnytys voi olla aika kammottava - mitä sitten jos jokin meneekin pieleen ja tulee pysyviä vaurioita joko minulle tai vauvalle?Synnytin myös tyksissä ja siellä oli ihan mukava tunnelma. Tosin siellä on vaan yksi kylpyamme, joten sitä on turha etukäteen kuvitella saavansa käyttää. Jos hyvä tuuri on se saattaa olla vapaana... Myös huoneiden äänieristykseen olisin toivonut parannusta. Ei ollut kiva kuunnella naapurin "huutoa"... No ei kaikki huuda, yksilöllistä..
Oma synnytykseni meni kyllä aika perseelleen ton kivunlievityksen kanssa. Sain Epiduraalin joista ensimmäinen annos olikin tosi tehokas ja mukava. Sen vaikutus tosin meni ohi noin tunnin päästä ja sain toisen annoksen kun oikeen sitä tosissan rukoilin... ( tyksissä kun on yöllä vaan yksi tyyppi joka voi sitä ainetta lisää antaa...)Se toinen annos sitten ei auttanutkaan kipuihin vaan ainoastaan molemmat jalat meni tunnottomaksi ja siinä sitten jouduin makaamaan tuskissani sängyllä... Sitten vauvan sydänäänet hävisivät ja ovet alkoivat paukkua kun lääkäreitä ym. henkilökuntaa tuli juosten paikalle... apu oli tosiaan lähellä. No sydänäänet taas löytyivät ja sainkin pian alkaa ponnistamaan. Kätilöni oli todella mukava. Hän puudutti jo ponnistuksen alkuvaiheessa emättimen ympäristön kauttaaltaan siis ulkopuolelta, jotta ponnistaminen helpottuisi ja mahdolliset repeämiset ei sattuisi niin kauheasti. Olinkin niin hyvä ponnistamaan, kun silloin ei enää tuntunut yhtään kipua, että poika tuli ulos 10 minuutissa. Nopeuden takia kätilö katsoi parhaaksi leikata välilihaa pikkuisen. Leikkaus tai ompelu ei kumpikaan tuntunut missään. Puudutusaineen teho aika on rajallinen eli jos ponnistus ym. kestää puudutksen jälkeen vielä pitkään eikä tikkaamaan päästä ajoissa se kai heikkenee sen vaikutus...
Yksi juttu kun tyksiin menet: Jos synnytyksesi alkaa yöllä niinkuin usein on, älä mene sairaalaan ennen kello 12. Koska siitä vartista voi tulla elämäsi kaillein vartti. Se kun maksaa sitten koko hoitopäivän ja siitä ei tyksissä pysty sopimaan... Siis jos vaan suinkin pystyt olemaan menemättä.... Ja muista vaikka sinne menetkin niin puudutusta ei ainakaan ensimmäiseen tuntiin ehsitä laittaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437929Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4562211Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2292120- 1431691
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511228Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251216Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991098Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65833Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.55748Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6727