"Unohdetut äänet?"

Feminimi-palstalla tuli eräässä keskustelussa feminististen naistutkijoiden paljon käyttämä tutkimusmenetelmä nimeltä dekonstruktio. Siinä vallalla olevan kulttuurin kritiikkiä koetetaan viedä eteenpäin analysoimalla esim. tekstejä "unohdetun äänen" näkökulmasta. Feministeille tuo unohdettu ääni on luonnollisestikin "naisen ääni".

Nykyisin, kun feminismistä on tullut "valtakulttuuria", lieneisi syytä eri asioissa miettiä, mitkä esim. sukupuolten tasa-arvokysymyksissä olisivat niitä muita "ääniä", jotka on unohdettu mm. kun on keskitytty feministiseen tasa-arvoagendaan.

Itse olen yrittänyt dekonstruoida esim. seuraavista lähtökohdista - jota joidenkin on ollut välillä vaikeaakin sulattaa, mutta kuitenkin. (aihe; unohdettu ääni)

- naisten työllistäminen, perhevapaat; pienyrittäjä
- perheväkivalta; lapsi, mies
- tulospalkkaus; tulospalkka-alan tuloksen tekijä
- ase-/kansalaisvelvollisuus; nainen
- abortti; alkunsa saanut lapsi ihmisenä (koskee noin 50% tyttöjä/poikia)
- median asettamat paineet; poika
- koulumenestys; poika

jne. Ehdotan, että tuota feminististä tutkimusmenetelmää nimeltä dekonstruktio sovellettaisiin laajemminkin tasa-arvokeskustelussa siten, että systemaattisesti
1. katsotaan, kenen "ääntä" pidetään meluisasti esillä
2. pyritään löytämään kaikki osapuolet, joihin asia vaikuttaa
3. aletaan tietoisesti promotoida "unohdettuja ääniä".

Esim. sitten vaikkapa "sisältöanalyysi" vaikkapa medioiten suhteen voi kertoa, milloin jostakin aiheesta keskustelu on "balanssissa" myös niiden "unohdettujen äänten suhteen".

Dekonstruktiossa, kuten feministitkin korostavat, on tärkeää tunnistaa, että käsiteltävät aiheet ovat poliittisia, eikä niissä ole neutraalia totuutta. Siksipä juuri tasa-arvokeskustelua (Habermasilaisia kriittisen keskustelun ideaaleja noudattaen) tulisikin käydä vaikkapa konkreettisesti tuosta "unohdettujen äänten" näkökulmasta, ainakin valveutuneiden keskustelijoiden kesken.

Ts. tässä sovellettaisiin feminististä periaatetta dekonstruktiosta avarammin, pelkän "naisäänen" sijaan systemaattisemmin kaikkia osapuolia koskevaksi. Liian usein sukupuolitettu tasa-arvokeskustelu, esim. tuo nuorten naisten työllistäminen, meinaa sitten taas unohtaa joitakin todella tärkeitä osapuolia, tai mitätöidä heidän ääntään vähämerkityksisenä.

Systemaattisempi "unohdetun äänen" dekonstruktio myös toisi tasa-arvoisen näkökulman perusteltuun feminismikritiikkiin, joka tahtoo olla nyky-Suomessa tabu - feminismikriitikot saavat ansiotta sovinistieimoja turhan herkästi, kun ei tiedosteta, että naisen lisäksi, asiasta riippuen "unohdettuja ääniä" voi olla muitakin.
10613
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

"Esim. sitten vaikkapa "sisältöanalyysi" vaikkapa medioiten suhteen voi kertoa, milloin jostakin aiheesta keskustelu on "balanssissa" myös niiden "unohdettujen äänten suhteen". "

Lukuisat eri mediatutkimukset ovat paneutuneet niin median esittämään naiskuvaan kuin mieskuvaankin, eli tältä osin on myös näitä mainitsemiasi "unohdettuja" osapuolia huomioitu. Ja varsin usein on tultu siihen lopputulokseen, että media esittää, ja tällä tavoin uudentaa, varsin vanhoillisia sukupuolirooleja. Toki täytyy muistaa, että tutkimukset tulevat aina hiukan aikaa jälessä ja tilanne muuttuu koko ajan. Tästä syystä nimenomaan poikiin/miehiin kohdistuvia paineet eivät kenties ole tutkimuksissa nousseet niin selkeästi esiin, koska A)miehille on perinteisesti tarjottu mediassa moninaisempia rooleja ja B) esim. miesten ulkonäköön ei ole kohdistettu samalla tapaa vaatimuksia kuin naisille.

Äänestä
  • Sanot:

    "Lukuisat eri mediatutkimukset ovat paneutuneet niin median esittämään naiskuvaan kuin mieskuvaankin, eli tältä osin on myös näitä mainitsemiasi "unohdettuja" osapuolia huomioitu."

    Äänestä

  • C) Media vahvistaa yhteiskunnan miehelle luomia paineita menestyä. Kyseessä ei siis ole ainoastaan ulkonäkö, vaan kaikki se mitä mies on.

    Media pyrkii tarjoamaan miehelle nimenomaan menestyjän roolia. Luonnollisesti toisessa päässä on pettäjä, luuseri ja roisto. Välille ei oikein tahdo mahtua mitään muuta. Naiselle tarjotaan kaikkea väliltä kotiäiti - menestyvä yritysjohtaja. Jopa prostituoiduille media on antanut ns. synninpäästön. Ihan äkkiä ei tule mieleen sellaista roolia, jossa naista selkeästi haluttaisiin arvostella.

    Äänestä

Kirjoittanut: Kohti lasten hyvää kohtelua

Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta

Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
Kuolemansyyt (N=70)
pään ja kaularangan vammat. 25
tukehduttaminen............ 19
hukuttaminen............... 15
muita...................... 11

Aikaisemman pahoinpitelyn merkkejä oli 8 lapsessa

Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
ikä.........kpl.....%
alle 1 v....113.....39
1-4 v.......62......21
5-9 v.......53......18
10-14.......64......22
yhteensä....292.....100

Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta
Tekijä..

Äänestä
  • ...kahdesta äärilaitanäkemyksestä:

    1) feministisestä nainen(kin) on "uhri" -näkemyksestä, jossa sitten lapsensa pahoinpiteleviä äitejä vain hyssytellään

    samoin

    2) äärettömästä syyttelymentaliteetista.

    Mikäli jollain konkreettisella toimenpiteellä voitaisiin tarttua näihin ongelmiin jo aiemmin, myös siten, että esim. isiä uskottaisiin aiemmin (käsittääkseni naista uskotaan kyllä helpommin, jos hän sanoo miestään väkivallantekijäksi), kulttuuri-ilmapiirin muutos voisi pelastaa oikeasti ihmishenkiä.

    Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne. Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.).

    Toisaalta osaltaan voinee vaikuttaa sekin, että perheet ajetaan nykyisin valtion toimesta taloudellisesti varsin tiukoille, ja sitten stressit purkautuvat väkivallantekoina, valitettavasti.

    Kaiken kaikkiaan vauvojen ja lasten arvostamista ja perheystävällistä politiikkaa tarvitaan.

    Mitä muuten tilastot tietävät kertoa, onko trendi kasvava, vakio, vai laskeva? Voisi kuvitella, että se olisi kuitenkin laskeva, esim. kurittamisen kriminalisoinnin tultua yleisesti voimaan?

    Yllättävän pieni miesten osuus oli - jokainen mieskin on toisaalta liikaa väkivallantekijänä.

    Äänestä

  • proffa kirjoitti:

    ...kahdesta äärilaitanäkemyksestä:

    1) feministisestä nainen(kin) on "uhri" -näkemyksestä, jossa sitten lapsensa pahoinpiteleviä äitejä vain hyssytellään

    samoin

    2) äärettömästä syyttelymentaliteetista.

    Mikäli jollain konkreettisella toimenpiteellä voitaisiin tarttua näihin ongelmiin jo aiemmin, myös siten, että esim. isiä uskottaisiin aiemmin (käsittääkseni naista uskotaan kyllä helpommin, jos hän sanoo miestään väkivallantekijäksi), kulttuuri-ilmapiirin muutos voisi pelastaa oikeasti ihmishenkiä.

    Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne. Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.).

    Toisaalta osaltaan voinee vaikuttaa sekin, että perheet ajetaan nykyisin valtion toimesta taloudellisesti varsin tiukoille, ja sitten stressit purkautuvat väkivallantekoina, valitettavasti.

    Kaiken kaikkiaan vauvojen ja lasten arvostamista ja perheystävällistä politiikkaa tarvitaan.

    Mitä muuten tilastot tietävät kertoa, onko trendi kasvava, vakio, vai laskeva? Voisi kuvitella, että se olisi kuitenkin laskeva, esim. kurittamisen kriminalisoinnin tultua yleisesti voimaan?

    Yllättävän pieni miesten osuus oli - jokainen mieskin on toisaalta liikaa väkivallantekijänä.

    P:"Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne."


    Re: Suuri osahan näistä äitien tekemistä pahoinpitelyistä ovat sellaisia, joissa lasta ravistellaan, kun on saavutettu se huippupiste, jolloin hermot pettävät. Syitä hermojen pettämiseen en ala ruotimaan, koskahan sehän tulkittaisiin täällä heti 'naisten puolustamiseksi ja feminismiuhriuttamiseksi'. Toisenlaista väkivaltaa edustaa sitten se toinen ääripää, jossa väkivalta on jokapäiväistä ja pysyvää ilman mitään 'syytä'. Vauva ei kestä minkäänlaista ravistamista vaan on äärimmäisen herkkä vioittumaan. Siksi on erityisen tärkeää kohdistaa huomio siihen, että vauvan huoltajalle luodaan rakenteet, jotka eivät pääse pettämään.

    P: "Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.)."

    Tämä arvauksesi oli kyllä ihan tuulesta temmattua, kyllä tasanvarmasti äiti tietää mikä ero sikiöllä ja vauvalla on, se on jo synnytykseesä rautalangalla tietoisuuteen väännetty, kirjaimellisesti. Syitä ei ole tuota kautta hedelmällistä lähteä hakemaan, vetämällä keinotekoisesti jonkinlaista yhteyttä aborttiasenteeseen, kyllä ne todelliset syyt löytyvät ihan jostain muualta, kuten valvotuista öistä koliikki-itkun takia tms.

    Äänestä

  • Sivustaseuraaja@ kirjoitti:

    P:"Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne."


    Re: Suuri osahan näistä äitien tekemistä pahoinpitelyistä ovat sellaisia, joissa lasta ravistellaan, kun on saavutettu se huippupiste, jolloin hermot pettävät. Syitä hermojen pettämiseen en ala ruotimaan, koskahan sehän tulkittaisiin täällä heti 'naisten puolustamiseksi ja feminismiuhriuttamiseksi'. Toisenlaista väkivaltaa edustaa sitten se toinen ääripää, jossa väkivalta on jokapäiväistä ja pysyvää ilman mitään 'syytä'. Vauva ei kestä minkäänlaista ravistamista vaan on äärimmäisen herkkä vioittumaan. Siksi on erityisen tärkeää kohdistaa huomio siihen, että vauvan huoltajalle luodaan rakenteet, jotka eivät pääse pettämään.

    P: "Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.)."

    Tämä arvauksesi oli kyllä ihan tuulesta temmattua, kyllä tasanvarmasti äiti tietää mikä ero sikiöllä ja vauvalla on, se on jo synnytykseesä rautalangalla tietoisuuteen väännetty, kirjaimellisesti. Syitä ei ole tuota kautta hedelmällistä lähteä hakemaan, vetämällä keinotekoisesti jonkinlaista yhteyttä aborttiasenteeseen, kyllä ne todelliset syyt löytyvät ihan jostain muualta, kuten valvotuista öistä koliikki-itkun takia tms.

    ..oikeassakin tuossa "tuulesta tempaamisessa". Tosin on niinkin, että lasten koskemattomuuden jne. kunnioittamisessa ON kulttuurisia eroja (esim. itävaltalaisten perinteinen suhtautumineen lapsiin ihmisinä on mielenkiintoista...). Samaten, jos ihmiset yleensä materialisoituvat, ja näkevät toisen ihmisen "välineenä" jne., sellainenkin kyynistyvä ja koveneva kulttuuri edelleen leviää myös ihmissuhteisiin lapsen osalta - tämä lienee oikea ongelma.

    Samaten, jos kotityötä ei todellakaan nykyisin arvosteta -> nainen tai mies kokee yhä enemmän "olevansa ansassa", ja sellainenkin kulttuurin tuoma mielleyhtymä osaltaan lisää sitä psyykkistä stressiä, jolloin lapsi aletaankin nähdä "kiusana" ja "vaivana" -> hetkellisesti järki sumenee ja väkivalta nousee pintaan.

    Vetaisen kuitenkin tuota kommentoimaasi kommenttia hieman takaisin.

    Olen ihan samaa mieltä siitä, että kun ihminen on äärimmilleen väsynyt, niin silloin se useimmiten se "napsaus" tapahtuu.

    Äänestä

"Proffalla" on tainnut jäädä muutama kurssikirja väliin kun dekonstruktiosta on niin omituinen käsitys. Esittämäsi "unohdettujen äänten politiikka" on pikemminkin perinteistä identiteettipolitiikkaa, joka dekonstruktiossa nimenomaan kyseenalaistetaan. Feminismi ei myöskään ole synonyymi tasa-arvopolitiikalle, mutta tämä menee jo jatkokurssin piiriin ;-)

Yksi määritelmä dekonstruktiosta: "Dekonstruktiivinen lukutapa etsii tekstistä peitettyjä merkityksiä ja vastakohtaisuuksia tekstin ja marginaalin välillä. Marginaalin purkaminen tekstiksi tuottaa aina uuden marginaalin, eikä ristiriita ratkea koskaan. Teksti tulee aina ymmärretyksi uudella tavalla. Merkitykset pakenevat käsistä, eikä niitä itse asiassa ole olemassakaan. Määritelmät karkaavat määrittelijältä ja lukijoilta. Tämä ei ole määritelmä." (valtiotieteellisen tiedekunnan sivustolta)

Äänestä

Toivottavasti edes jää sellaiseksi. Ja tosiaan niiden VALVEUTUNEIDEN lukijoiden keskuudessa. Ketkähän tälläkin palstalla ovat äänekkäämmin äänessä, nuo proffan "unohdetut" äänet vaiko ne ihan oikeasti "unohdetut" äänet?!

Äänestä
  • Minä pidin kirjoitusta varsin asiallisena ja proffan esiin nostamia kysymyksiä hyvin mielenkiintoisina. Kuka uskaltaisi lähteä tutkimaan asioita tätä kautta?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


proffa kirjoitti:

Feminimi-palstalla tuli eräässä keskustelussa feminististen naistutkijoiden paljon käyttämä tutkimusmenetelmä nimeltä dekonstruktio. Siinä vallalla olevan kulttuurin kritiikkiä koetetaan viedä eteenpäin analysoimalla esim. tekstejä "unohdetun äänen" näkökulmasta. Feministeille tuo unohdettu ääni on luonnollisestikin "naisen ääni".

Nykyisin, kun feminismistä on tullut "valtakulttuuria", lieneisi syytä eri asioissa miettiä, mitkä esim. sukupuolten tasa-arvokysymyksissä olisivat niitä muita "ääniä", jotka on unohdettu mm. kun on keskitytty feministiseen tasa-arvoagendaan.

Itse olen yrittänyt dekonstruoida esim. seuraavista lähtökohdista - jota joidenkin on ollut välillä vaikeaakin sulattaa, mutta kuitenkin. (aihe; unohdettu ääni)

- naisten työllistäminen, perhevapaat; pienyrittäjä
- perheväkivalta; lapsi, mies
- tulospalkkaus; tulospalkka-alan tuloksen tekijä
- ase-/kansalaisvelvollisuus; nainen
- abortti; alkunsa saanut lapsi ihmisenä (koskee noin 50% tyttöjä/poikia)
- median asettamat paineet; poika
- koulumenestys; poika

jne. Ehdotan, että tuota feminististä tutkimusmenetelmää nimeltä dekonstruktio sovellettaisiin laajemminkin tasa-arvokeskustelussa siten, että systemaattisesti
1. katsotaan, kenen "ääntä" pidetään meluisasti esillä
2. pyritään löytämään kaikki osapuolet, joihin asia vaikuttaa
3. aletaan tietoisesti promotoida "unohdettuja ääniä".

Esim. sitten vaikkapa "sisältöanalyysi" vaikkapa medioiten suhteen voi kertoa, milloin jostakin aiheesta keskustelu on "balanssissa" myös niiden "unohdettujen äänten suhteen".

Dekonstruktiossa, kuten feministitkin korostavat, on tärkeää tunnistaa, että käsiteltävät aiheet ovat poliittisia, eikä niissä ole neutraalia totuutta. Siksipä juuri tasa-arvokeskustelua (Habermasilaisia kriittisen keskustelun ideaaleja noudattaen) tulisikin käydä vaikkapa konkreettisesti tuosta "unohdettujen äänten" näkökulmasta, ainakin valveutuneiden keskustelijoiden kesken.

Ts. tässä sovellettaisiin feminististä periaatetta dekonstruktiosta avarammin, pelkän "naisäänen" sijaan systemaattisemmin kaikkia osapuolia koskevaksi. Liian usein sukupuolitettu tasa-arvokeskustelu, esim. tuo nuorten naisten työllistäminen, meinaa sitten taas unohtaa joitakin todella tärkeitä osapuolia, tai mitätöidä heidän ääntään vähämerkityksisenä.

Systemaattisempi "unohdetun äänen" dekonstruktio myös toisi tasa-arvoisen näkökulman perusteltuun feminismikritiikkiin, joka tahtoo olla nyky-Suomessa tabu - feminismikriitikot saavat ansiotta sovinistieimoja turhan herkästi, kun ei tiedosteta, että naisen lisäksi, asiasta riippuen "unohdettuja ääniä" voi olla muitakin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu