"Unohdetut äänet?"

Sanot:

"Lukuisat eri mediatutkimukset ovat paneutuneet niin median esittämään naiskuvaan kuin mieskuvaankin, eli tältä osin on myös näitä mainitsemiasi "unohdettuja" osapuolia huomioitu."

C) Media vahvistaa yhteiskunnan miehelle luomia paineita menestyä. Kyseessä ei siis ole ainoastaan ulkonäkö, vaan kaikki se mitä mies on.

Media pyrkii tarjoamaan miehelle nimenomaan menestyjän roolia. Luonnollisesti toisessa päässä on pettäjä, luuseri ja roisto. Välille ei oikein tahdo mahtua mitään muuta. Naiselle tarjotaan kaikkea väliltä kotiäiti - menestyvä yritysjohtaja. Jopa prostituoiduille media on antanut ns. synninpäästön. Ihan äkkiä ei tule mieleen sellaista roolia, jossa naista selkeästi haluttaisiin arvostella.

...kahdesta äärilaitanäkemyksestä:

1) feministisestä nainen(kin) on "uhri" -näkemyksestä, jossa sitten lapsensa pahoinpiteleviä äitejä vain hyssytellään

samoin

2) äärettömästä syyttelymentaliteetista.

Mikäli jollain konkreettisella toimenpiteellä voitaisiin tarttua näihin ongelmiin jo aiemmin, myös siten, että esim. isiä uskottaisiin aiemmin (käsittääkseni naista uskotaan kyllä helpommin, jos hän sanoo miestään väkivallantekijäksi), kulttuuri-ilmapiirin muutos voisi pelastaa oikeasti ihmishenkiä.

Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne. Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.).

Toisaalta osaltaan voinee vaikuttaa sekin, että perheet ajetaan nykyisin valtion toimesta taloudellisesti varsin tiukoille, ja sitten stressit purkautuvat väkivallantekoina, valitettavasti.

Kaiken kaikkiaan vauvojen ja lasten arvostamista ja perheystävällistä politiikkaa tarvitaan.

Mitä muuten tilastot tietävät kertoa, onko trendi kasvava, vakio, vai laskeva? Voisi kuvitella, että se olisi kuitenkin laskeva, esim. kurittamisen kriminalisoinnin tultua yleisesti voimaan?

Yllättävän pieni miesten osuus oli - jokainen mieskin on toisaalta liikaa väkivallantekijänä.

proffa kirjoitti:

...kahdesta äärilaitanäkemyksestä:

1) feministisestä nainen(kin) on "uhri" -näkemyksestä, jossa sitten lapsensa pahoinpiteleviä äitejä vain hyssytellään

samoin

2) äärettömästä syyttelymentaliteetista.

Mikäli jollain konkreettisella toimenpiteellä voitaisiin tarttua näihin ongelmiin jo aiemmin, myös siten, että esim. isiä uskottaisiin aiemmin (käsittääkseni naista uskotaan kyllä helpommin, jos hän sanoo miestään väkivallantekijäksi), kulttuuri-ilmapiirin muutos voisi pelastaa oikeasti ihmishenkiä.

Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne. Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.).

Toisaalta osaltaan voinee vaikuttaa sekin, että perheet ajetaan nykyisin valtion toimesta taloudellisesti varsin tiukoille, ja sitten stressit purkautuvat väkivallantekoina, valitettavasti.

Kaiken kaikkiaan vauvojen ja lasten arvostamista ja perheystävällistä politiikkaa tarvitaan.

Mitä muuten tilastot tietävät kertoa, onko trendi kasvava, vakio, vai laskeva? Voisi kuvitella, että se olisi kuitenkin laskeva, esim. kurittamisen kriminalisoinnin tultua yleisesti voimaan?

Yllättävän pieni miesten osuus oli - jokainen mieskin on toisaalta liikaa väkivallantekijänä.

P:"Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne."


Re: Suuri osahan näistä äitien tekemistä pahoinpitelyistä ovat sellaisia, joissa lasta ravistellaan, kun on saavutettu se huippupiste, jolloin hermot pettävät. Syitä hermojen pettämiseen en ala ruotimaan, koskahan sehän tulkittaisiin täällä heti 'naisten puolustamiseksi ja feminismiuhriuttamiseksi'. Toisenlaista väkivaltaa edustaa sitten se toinen ääripää, jossa väkivalta on jokapäiväistä ja pysyvää ilman mitään 'syytä'. Vauva ei kestä minkäänlaista ravistamista vaan on äärimmäisen herkkä vioittumaan. Siksi on erityisen tärkeää kohdistaa huomio siihen, että vauvan huoltajalle luodaan rakenteet, jotka eivät pääse pettämään.

P: "Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.)."

Tämä arvauksesi oli kyllä ihan tuulesta temmattua, kyllä tasanvarmasti äiti tietää mikä ero sikiöllä ja vauvalla on, se on jo synnytykseesä rautalangalla tietoisuuteen väännetty, kirjaimellisesti. Syitä ei ole tuota kautta hedelmällistä lähteä hakemaan, vetämällä keinotekoisesti jonkinlaista yhteyttä aborttiasenteeseen, kyllä ne todelliset syyt löytyvät ihan jostain muualta, kuten valvotuista öistä koliikki-itkun takia tms.

Sivustaseuraaja@ kirjoitti:

P:"Huomionarvoisinta on, että isoin osa lapsia koskevasta väkivallasta kohdistuu juuri vauvoihin yksittäisenä ikäryhmänä, jotka eivät vielä osaa ilmaistakaan itseään jne."


Re: Suuri osahan näistä äitien tekemistä pahoinpitelyistä ovat sellaisia, joissa lasta ravistellaan, kun on saavutettu se huippupiste, jolloin hermot pettävät. Syitä hermojen pettämiseen en ala ruotimaan, koskahan sehän tulkittaisiin täällä heti 'naisten puolustamiseksi ja feminismiuhriuttamiseksi'. Toisenlaista väkivaltaa edustaa sitten se toinen ääripää, jossa väkivalta on jokapäiväistä ja pysyvää ilman mitään 'syytä'. Vauva ei kestä minkäänlaista ravistamista vaan on äärimmäisen herkkä vioittumaan. Siksi on erityisen tärkeää kohdistaa huomio siihen, että vauvan huoltajalle luodaan rakenteet, jotka eivät pääse pettämään.

P: "Uskon, että osa tämmöisestä käyttäytymisestä johtuu jonkinlaisesta "suhteellisen ihmisarvon" käsitteestä, jota esim. liberaali aborttipolitiikka osaltaan implikoi. "pikkuvauva" ei ole niin ihmismäinen vielä, kuin sitten isompi ihminen? (vrt. sikiö ei ole vielä ihminen, ennen kuin sitten parinkymmenen viikon ikäisenä tms.)."

Tämä arvauksesi oli kyllä ihan tuulesta temmattua, kyllä tasanvarmasti äiti tietää mikä ero sikiöllä ja vauvalla on, se on jo synnytykseesä rautalangalla tietoisuuteen väännetty, kirjaimellisesti. Syitä ei ole tuota kautta hedelmällistä lähteä hakemaan, vetämällä keinotekoisesti jonkinlaista yhteyttä aborttiasenteeseen, kyllä ne todelliset syyt löytyvät ihan jostain muualta, kuten valvotuista öistä koliikki-itkun takia tms.

..oikeassakin tuossa "tuulesta tempaamisessa". Tosin on niinkin, että lasten koskemattomuuden jne. kunnioittamisessa ON kulttuurisia eroja (esim. itävaltalaisten perinteinen suhtautumineen lapsiin ihmisinä on mielenkiintoista...). Samaten, jos ihmiset yleensä materialisoituvat, ja näkevät toisen ihmisen "välineenä" jne., sellainenkin kyynistyvä ja koveneva kulttuuri edelleen leviää myös ihmissuhteisiin lapsen osalta - tämä lienee oikea ongelma.

Samaten, jos kotityötä ei todellakaan nykyisin arvosteta -> nainen tai mies kokee yhä enemmän "olevansa ansassa", ja sellainenkin kulttuurin tuoma mielleyhtymä osaltaan lisää sitä psyykkistä stressiä, jolloin lapsi aletaankin nähdä "kiusana" ja "vaivana" -> hetkellisesti järki sumenee ja väkivalta nousee pintaan.

Vetaisen kuitenkin tuota kommentoimaasi kommenttia hieman takaisin.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että kun ihminen on äärimmilleen väsynyt, niin silloin se useimmiten se "napsaus" tapahtuu.

Minä pidin kirjoitusta varsin asiallisena ja proffan esiin nostamia kysymyksiä hyvin mielenkiintoisina. Kuka uskaltaisi lähteä tutkimaan asioita tätä kautta?