Johtaako keskusta hallituspolitiikkaa?

Mikko-B esitteli politiikan faktoja nyt jo kakkossivulle painuneessa avauksessaan, mihin kirjoitin eilen pitkän vastineen. Se ei näyttänyt Mikkoa kiinnostavan, joten nostan sen nyt kopiona tähän, mikäli muilla olisi asiaan mielipiteitä.

Saitin keskustalaiskirjoittajathan ovat sitä mieltä, että Vanhanen johtaa maata, demarit ovat apupuolueena ja Lipponen on syrjäytetty.

Miten lienee, mutta tässä se juttu:

- - -

Ennen viime eduskuntavaaleja keskustalla oli tavoitteenaan mm. alentaa elintarvikkeiden al-veroa, palvelualojen työnantajamaksuja, yritysveroa, bensaveroa ja edistää pk-yrittäjyyttä.

Elintarvikkeiden al-veroa ei ole edes esitetty alennettavaksi, työnantajamaksuja alennetaan, mutta hyvin vähän ja hyvin myöhään, eli vasta 2006 alusta. Yritysveroa alennettiin, mutta liian vähän ja osinkoverolla rangaisten, bensaverosta ei saa edes puhua ja pk-yrittäjyyttä on edistetty vain alv:n perinnän alarajaa nostamalla, mikä oli demareiden tavoite ennen vaaleja.

Pääministeriytensä alkuvaiheessa Matti Vanhasella oli omia mielipiteitä mm. EU:n perustuslaista, EU:n puolustuksesta, EU:n ytimiin menemisestä, USA:n roolista maailmanpolitiikassa ja Natostakin, mutta kaikki alkuaikojen näkemykset ovat lähentyneet Lipposen näkemyksiä mm. suurten sanomalehtien kommentaattoreiden mukaan.

Nimityspolitiikassa Matti Vanhanen on esittänyt huippuvirkoihin Lipposta, Liikasta ja kepu muuten vaan Backmania ilman että mennään pienempiin virkanimityyksiin, ja näistä kepu on saanut vaihtokauppana vain Rehnin nimityksen komissioon.

Työmarkkinapolitiikassa Vanhanen asettui julkisesti SAK:n tueksi sitomalla veronalennukset tupo-neuvotteluun, vikka työnantajapuoli vastusti asiaa. Kun Vanhanen sitten otti pääministerinä ja kolmikannan yhtenä osapuolena kantaa tupo-neuvottelujen keskeisimpään kysymykseen, eli ns. palkkamalliin, hänet pantiin sulkemaan suunsa Ihalaisen äkäisellä käskyllä.

Tuossa on nyt aluksi joitain aika konkreettisia juttuja, joiden perusteella voisi väittää kepun olevan hieman heikoilla omaa politiikkaansa toteuttaessaan, kun tuloksia ei näy, mutta demarien tuloksia taas näkyy.

Kaikkein surkeinta kepun kannalta on tietysti hallituksen alkuajat. Median poliittisten kommentaattoreiden arvion mukaan hallitusohjelmassa ei ole mitään kepun tavoitteita eikä kepulla ole yhtään todella painavaa avainministerin salkkua.

Kaiken lisäksi kepu nöyryytettiin hyväksymään hallituksen pelinsäännöt, eli SDP:n puoluekuri, jonka mukaan keskustalaiset eivä saa julkisesti puhua mitään, mikä on ristiriidassa SDP:n linjausten kanssa. Tämäkin on lehdistön poliittisten kommentaattoreiden analyysistä.

Kaikkein surkeimmasta kepun alistumisesta SDP:n ja Lipposen painostukseen täällä onkin keskusteltu hyvin paljon, eli siitä, kun keskusta erotti Jäätteenmäen, että se pysyisi demareiden kanssa hallituksessa eikä olisi joutunut uusien hallitustunnustelujen eteen, jotka se pelkäsi häviävänsä, jos keskusta olisi äänestyttänyt eduskuntaa Jäätteenmäen luottamuksesta kesällä 2003.

Nämä ovat sitoutumattoman antisosialistin merkille panemia asioita ja minä sentään toivon, ettöä keskusta ja kokoomus olisivat joskus ihan aidossa porvarihallituksessa.

Mielelläni luen ja omaksun myös toisensuuntaista faktaa, jossa keskustalaiset osoittavat konkreettisten esimerkkien kautta, millä tavalla hallitus toteutta keskustajohtoista politiikkaa, sillä korjaan hyvin mielelläni kaikki väärät käsitykseni, koska minua kiinnosta ainoastaan se, miten asiat todellisuudessa ovat ja miten asiat voi tässä maassa saada paremmalle tolalle, mikä minun mielestäni ei nyt punamullalta onnistu, kun kepu antaa liikaa periksi Lipposelle ja demareille.