Perheväkivallasta

Seppojuhani

Esitän kieroutuneen näkökulman perheväkivaltaan:

Väite: Jos naista hakataan ja hän jää kotiin, niin silloin häntä saa hakata lisää.

----------------------------
Miksikö?

Nyrkin ulottuville jättäytymällä hän asiallisesti ottaen antaa siihen luvan.

Suomessa on laki, joka sanoo, että jos sinun oikeuksiasi loukataan, sinun on ryhdyttävä toimenpiteisiin oikeuksiesi puolustamiseksi. Jos et ryhdy, annat äänettömän hyväksynnän ja siten menetät oikeutesi korvauksiin. Löytyy jopa oikeuden päätöksiä bisnesmaailmasta.

----------------------------
Siis: miksi nainen jää kotiin?

Turvamekanismeja on olemassa ja jokaisella ihmisellä on ensisijaisesti vastuu omasta elämästään. Se, että on lapsia on minusta raskauttavaa: lapsien elämä vaarannetaan aina, kun he joutuvat edes todistamaan väkivaltaa.

----------------------------
J.K. Asia ei ole henkilökohtainen eivätkä esittämäni mielipiteet omiani.

63

2434

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • wirnix

      kukaan suhteeseen jää, oli kyse sitten alkoholistista tai väkivaltaisesta tyypistä (tai molemmista, voi olla myös nainen), onkin merkillinen asia.

      Fyysinen väkivalta alistaa myös henkisesti, henkinen sairastuttaa fyysisesti, eikä joko löydy voimia lähteä tai sitten ei uskalla. Vallankäyttäjä saa uhrin uskomaan, että tämä on itse syyllinen tilanteeseen. Usein käy myös niin, että ex-puoliso jahtaa vielä eron jälkeenkin, ja joskus jäljet vievät hautausmaalle saakka.

      Ei kotiinsa jääminen kyllä tarkoita sitä, että antaisi luvan väkivaltaan tai että pitäisi menettää oikeutensa kodin turvaan!! Bisnesmaailmaa ja perhesuhteita ei pitäisi ollenkaan sekoittaa toisiinsa tässä asiassa.

      Melko kieroutunut väite, tosiaan.

      • Seppojuhani

        Jatkuva väkivalta – fyysinen tai psyykkinen – latistaa ihmisen. Sen minä ymmärrän kyllä. Kun voimat ja toivo ovat menneet, niin päätösten tekeminen ei onnistu. Siinä tarvitaan ulkopuolisen apua.

        Vaan jokainen väkivaltatapaus alkaa yhdestä iskusta, sitten toisesta ja kolmannesta. Siinä vaiheessa tiedossa on, mitä tulee jatkossakin ja että anteeksipyynnöt ovat valhetta? Ja uhrilla olisi vielä voimia.

        On vaara, että väkivallasta tulee tapa.

        Miksi valinta niin usein on kotiin jääminen. Erityisen pahalta se tuntuu silloin, kun perheessä on lapsia ja yhteiselon jatkaminen tarkoittaa myös lasten vammauttamista.

        ”Se on minun asiani” on kelvoton peruste.


      • hurlumHei

        kyllä minusta väkivaltaiseen suhteeseen jäävän henkilön täytyy valmiiksi olla ainakin jonkinvarran henkisesti alistettu ja siten myös otollista maaperää syyllistämiselle. Henkisesti itseään arvostava henkilö tuskin jää suhteeseen enää odottamaan ihmeparantumista väkivaltaisesta käyttäytymisestä.


      • wirnix
        Seppojuhani kirjoitti:

        Jatkuva väkivalta – fyysinen tai psyykkinen – latistaa ihmisen. Sen minä ymmärrän kyllä. Kun voimat ja toivo ovat menneet, niin päätösten tekeminen ei onnistu. Siinä tarvitaan ulkopuolisen apua.

        Vaan jokainen väkivaltatapaus alkaa yhdestä iskusta, sitten toisesta ja kolmannesta. Siinä vaiheessa tiedossa on, mitä tulee jatkossakin ja että anteeksipyynnöt ovat valhetta? Ja uhrilla olisi vielä voimia.

        On vaara, että väkivallasta tulee tapa.

        Miksi valinta niin usein on kotiin jääminen. Erityisen pahalta se tuntuu silloin, kun perheessä on lapsia ja yhteiselon jatkaminen tarkoittaa myös lasten vammauttamista.

        ”Se on minun asiani” on kelvoton peruste.

        mitään "ole tiedossa" yhdestä iskusta. Joskus väkivalta jopa jää siihen, mutta se on todella harvinaista. Mikä on säälittävämpää kuin katuva mies joka lupaa ettei koskaan enää?

        Ihminen haluaa aina uskoa parempaan, siksi harva lähtee ensimmäisen lyönnin jälkeen. Myöhemmin se onkin jo todella vaikeaa, koska "uhriutuminen" on hyvässä vauhdissa.


      • Kadunmies
        hurlumHei kirjoitti:

        kyllä minusta väkivaltaiseen suhteeseen jäävän henkilön täytyy valmiiksi olla ainakin jonkinvarran henkisesti alistettu ja siten myös otollista maaperää syyllistämiselle. Henkisesti itseään arvostava henkilö tuskin jää suhteeseen enää odottamaan ihmeparantumista väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

        Tuskin kukaan jää kyläpaikkaan jossa jo ovella vetäistään kuonoon, tilanteet kehittyy usein pikkuhiljaa, alkaen "pikku läpsimisistä" jne. henkinen sodankäynti on siinä rinnalla kokoajan.

        Sitten kun kunnollinen lätinä alkaa torpassa käymään niin se uhri on jo niin huonossa henkisessä tilanteessa että ei enää pysty hakemaan eikä turvautumaan mihinkään tukiverkostoon!

        Tuo olettama että ihminen pystyisi hakemaan tai tukeutumaan tukiverkostoihin tuossa tilanteessa on sama kuin edellytettäisiin että sydärin saanut soittaa itse aina apua paikalle!

        Toisaalta, kuten tuolla toisaalla oli eräät "kyssärit" onko "Absoluuttista pahuutta?" tuossa on se johon äkkinäinen kompastuu, sitä ei ole! ja toivo siitä että kumppani jatkossa käyttäytyy kunnollisesti saa jäämään suhteeseen.

        Kaikessa pahassakin on ne hyvät puolet, joihin jo ensisilmäyksellä rakastuttiin ja jotka vuosienkin taistelujen jälkeen jaksaa "uskon, toivon ja rakkauden" voimilla suhteessa sinittelevän ihmisen silmissä kiehtoa niin paljon että on valmis välillä jopa ottamaan kuonoonsa.

        Sitten vielä yksi pointti, moniko teistä kauhistelijoista harrastaa nyrkkeilyä ja/tai kamppailulajeja?, ei se turpaan saaminen kovin kummoiselta tunnu, satunnaisiin iskuhin tottuu helpommin kuin vaikkapa hammassärkyyn.


      • harvoin
        Seppojuhani kirjoitti:

        Jatkuva väkivalta – fyysinen tai psyykkinen – latistaa ihmisen. Sen minä ymmärrän kyllä. Kun voimat ja toivo ovat menneet, niin päätösten tekeminen ei onnistu. Siinä tarvitaan ulkopuolisen apua.

        Vaan jokainen väkivaltatapaus alkaa yhdestä iskusta, sitten toisesta ja kolmannesta. Siinä vaiheessa tiedossa on, mitä tulee jatkossakin ja että anteeksipyynnöt ovat valhetta? Ja uhrilla olisi vielä voimia.

        On vaara, että väkivallasta tulee tapa.

        Miksi valinta niin usein on kotiin jääminen. Erityisen pahalta se tuntuu silloin, kun perheessä on lapsia ja yhteiselon jatkaminen tarkoittaa myös lasten vammauttamista.

        ”Se on minun asiani” on kelvoton peruste.

        Esittämäsi teorian ongelma on, että perheväkivalta ei suinkaan ala siitä ensimmäisestä iskusta.

        Jos joku vetäisi suoraan turpaan olisi suhteesta aika helppo lähteä -eihän kukaan itseään kunnioittava ihminen sellaista salli.

        Ennen fyysistä väkivaltaa on kuitenkin huomattavasti pidemmän aikaa kestänyt -joskus vuosien pituinen - henkinen väkivalta. Sille tyypillistä on vähittäinen toisen alistaminen ja itsetunnon murentaminen. Nimenomaan hidas kidutus, jolloin väkivallan kohde ei yleensä itse edes huomaa olevansa kohde ennen kuin itsetunto ja oma mieli on jo murennettu.
        Kun se ensimmäinen isku sitten tulee, on kohde alkanut jo ajatella kuin uhri: "Minä varman ansaitsin tämän."

        Väkivalta ei siis ala yhdestä iskusta. Se alkaa jo paljon aiemmin.


    • hurlumHei

      että mikäli nainen jää kotiin pahoinpitelyista huolimatta, niin todennäköisesti häntä hakataan lisää. Häntä ei saisi hakata lisää, mutta mitä ilmeisimmin häntä hakataan.

      Syyt, miksi nainen jää kotiin ja väkivaltaiseen suhteeseen lienevät hyvinkin moninaiset. Osa naisista kokee varmastikin saavansa kuitenkin turvatun, taloudellisen toimeentulon itselleen ja lapsilleen; oma koulutus ja ammattitaidon saaminen ja kehittyminen ovat voineet jäädä alkutekijöihin uuden suhteen myötä ja näin ollen oma itsearvostus ja kokemus omasta pärjäämisestä jääneet myös heikoiksi. Muutos, vaikkakin väkivallaton sellainen, pelottaa.

      Osa naisista varmaankin edelleen jaksaa uskoa, että he omalla rakkaudellaan voisivat jotenkin saada miehen muuttumaan. Vielä vuosienkin väkivallan jälkeen.

      Suurin osa, luulisin, kokee itse häpeää suhteensa epäonnistumisensa ja haluaa ylläpitää edelleenkin kulissia hyvin toimivasta perhe-elämästä. Ja 'lapset kärsivät, ellei heillä ole isää' -mielipide defensiivisesti antaa tekosyyn jatkaa liitossa, jossa lasten kärsimistä ei ajatella lainkaan.

      Niinpä. Rikosilmoituksen tekeminen olisi ensimmäinen toimenpide muutokseen. Jokaisen naisen olisi syytä miettiä, millaisen esimerkin ja mallin he perhe-elämästä lapsilleen antavatkaan väkivaltaisessa parisuhteessa jatkaessaan. Väkivaltaan alistuva nainen lienee ollut varsin alistettu jo ennen väkivaltaisen suhteen alkua ja ehkäpä mukana on sittenkin ripaus masokismia.

      Tällaista yleisluontoista tuli kirjoituksestasi mieleen. Muuten, unohdit kokonaan, että nykyisin turvakodeissa on myös paljon miehiä, jotka kärsivät väkivaltaisesta suhteesta...

      • Seppojuhani

        Otteesi on asiantunteva – lienet alan ammattilainen.

        ---------------------
        Asiasta a seuraa b, josta seuraa c:

        Tyttöjen kasvatus ja kasvaminen ovat tietyssä määrin alistavia suhteessa toiseen sukupuoleen. Myötäjäisinä velvollisuus onnistua ihmissuhteissa. Lisäkuormana muutoksen pelko. Kertomasi kuulostaa loogiselta.

        Onko sinulla (tilasto)tietoa siitä, ovatko pahoinpitelyjen uhrit ehtineet itsenäistyä ennen avioliittoa vaiko äitinsä helmoista suoraan miehen kainaloon siirtyneitä?

        ---------------------
        Miesten pieksemisen jätin harkiten pois. Oikea MIES ei ota selkäänsä.


      • hurlumHei
        Seppojuhani kirjoitti:

        Otteesi on asiantunteva – lienet alan ammattilainen.

        ---------------------
        Asiasta a seuraa b, josta seuraa c:

        Tyttöjen kasvatus ja kasvaminen ovat tietyssä määrin alistavia suhteessa toiseen sukupuoleen. Myötäjäisinä velvollisuus onnistua ihmissuhteissa. Lisäkuormana muutoksen pelko. Kertomasi kuulostaa loogiselta.

        Onko sinulla (tilasto)tietoa siitä, ovatko pahoinpitelyjen uhrit ehtineet itsenäistyä ennen avioliittoa vaiko äitinsä helmoista suoraan miehen kainaloon siirtyneitä?

        ---------------------
        Miesten pieksemisen jätin harkiten pois. Oikea MIES ei ota selkäänsä.

        en kyllä millään jaksa uskoa enää tuohon väittämään, että tyttöjen kasvatus ja kasvaminen olisivat tietyssä määrin alistavia suhteessa toisen osapuoleen. Ehkä niin oli ennen, kun naiset eivät olleet niin koulutettuja ja sitä kautta ehkä vähemmän itseään arvostavia? Ts. mies huolehti automaattisesti perheen toimeentulosta.

        Mitä tuohon velvollisuuteen onnistua ihmissuhteissa taas tulee, niin toivottavasti kenenkään kasvatuksessa ei sitä liioin viljellä, koska tuollainen velvollisuudntunto luo taas epäaidon ja kaavamaisen käyttäytymisen parisuhteessa ja siten siis vain ruokkii suhteen epäonnistumista.

        Muutoksen pelkoa lienee meissä kaikissa. Myös siinä potentiaalisessa hakkaajassa. On niin paljon tutumpaa ja turvallisempaa pysyä entisessä, vaikkakin muutoksessa usein onkin mahdollisuus. Ja yleensä parempaan, mutta muutos vaatii myös voimia ja kestävyyttä; siksi siihen kaikki eivät ole halukkaita.

        Minulla ei ole minkäänlaista tilastotietoa asiasta. Ja itsenäistymistä ei kaikilla tapahdu, vaikka irtautuísivatkin kodista ennen avioliittoa.


      • wirnix

        paitsi sen, että väkivaltaiseen suhteeseen jäävät naiset olisivat kouluttamattomia tai muuten heikon itsetunnon omaavia. Heitä nimittäin löytyy kaikista mahdollisista kategorioista, ja syitä pitäisikin etsiä muualta. Luultavasti ne onkin jossain tilastoitu.

        Se on totta, että nainen usein luulee että rakkaus muuttaa kaiken, jopa toisen ihmisen, vaikka todellisuudessa ei voi muuttaa muita kuin itseään. Myös kulissien ylläpitäminen tuntuu yllättävän tärkeältä, ja se on suorassa suhteessa häpeän ja epäonnistumisen tunteisiin. En usko että taloudellinen turva näyttelee nykyään kovinkaan suurta osaa.

        Suurempana syynä pitäisin kuitenkin sitä, että väkivallalla, oli se fyysistä tai henkistä (usein molempia) saadaan vahvakin ihminen latistettua niin pahoin, että ratkaisua ei omin voimin löydy. Usein tilanne on niin pitkällä, että se ei onnistu enää edes muiden avulla.


      • Seppojuhani
        wirnix kirjoitti:

        paitsi sen, että väkivaltaiseen suhteeseen jäävät naiset olisivat kouluttamattomia tai muuten heikon itsetunnon omaavia. Heitä nimittäin löytyy kaikista mahdollisista kategorioista, ja syitä pitäisikin etsiä muualta. Luultavasti ne onkin jossain tilastoitu.

        Se on totta, että nainen usein luulee että rakkaus muuttaa kaiken, jopa toisen ihmisen, vaikka todellisuudessa ei voi muuttaa muita kuin itseään. Myös kulissien ylläpitäminen tuntuu yllättävän tärkeältä, ja se on suorassa suhteessa häpeän ja epäonnistumisen tunteisiin. En usko että taloudellinen turva näyttelee nykyään kovinkaan suurta osaa.

        Suurempana syynä pitäisin kuitenkin sitä, että väkivallalla, oli se fyysistä tai henkistä (usein molempia) saadaan vahvakin ihminen latistettua niin pahoin, että ratkaisua ei omin voimin löydy. Usein tilanne on niin pitkällä, että se ei onnistu enää edes muiden avulla.

        Ihminen, joka on kodin jälkeen hankkii työpaikan ja asunnon, pääsee itsenäistymään ja kasvamaan vahvaksi. Häntä on vaikea alistaa.

        Vanhempiensa luota avioliittoon siirtyvältä tämä vaihe on jäänyt kokematta ja monet eivät koe sitä koko elämänsä aikana. Koulutus ei sinällään vaikuta asiaan.

        Kotioloissahan vanhemmat päättävät asioista naisen iästä riippumatta (karrikoiden). Ja tällainen nainen on vaikeuksia kohdatessaan heikommalla jäällä kuin itsenäistynyt sisarensa.

        ?


      • hurlumHei
        wirnix kirjoitti:

        paitsi sen, että väkivaltaiseen suhteeseen jäävät naiset olisivat kouluttamattomia tai muuten heikon itsetunnon omaavia. Heitä nimittäin löytyy kaikista mahdollisista kategorioista, ja syitä pitäisikin etsiä muualta. Luultavasti ne onkin jossain tilastoitu.

        Se on totta, että nainen usein luulee että rakkaus muuttaa kaiken, jopa toisen ihmisen, vaikka todellisuudessa ei voi muuttaa muita kuin itseään. Myös kulissien ylläpitäminen tuntuu yllättävän tärkeältä, ja se on suorassa suhteessa häpeän ja epäonnistumisen tunteisiin. En usko että taloudellinen turva näyttelee nykyään kovinkaan suurta osaa.

        Suurempana syynä pitäisin kuitenkin sitä, että väkivallalla, oli se fyysistä tai henkistä (usein molempia) saadaan vahvakin ihminen latistettua niin pahoin, että ratkaisua ei omin voimin löydy. Usein tilanne on niin pitkällä, että se ei onnistu enää edes muiden avulla.

        ...tilastoja löytyy. Jostain muistelen lukeneeni, että mitätöivä ja alistava kasvatus ohjaisi niin väkivaltaiseen käyttäytymiseen kuin väkivallan vastaanottamiseenkin.

        Totta tuokin, että tilanne menee usein niin pitkälle, että siitä omin voimin on vaikea nousta. Ymmärtääkseni kuitenkin turvakodit yms. pystyisivät tarvittaessa aika laajoihinkin tukitoimiin, mutta 'se jokin suhteessa' vain pitää henkilöä edelleen niin tiukasti otteessaan, ettei tuen vastaanottamiseen kykene.


      • wirnix
        Seppojuhani kirjoitti:

        Ihminen, joka on kodin jälkeen hankkii työpaikan ja asunnon, pääsee itsenäistymään ja kasvamaan vahvaksi. Häntä on vaikea alistaa.

        Vanhempiensa luota avioliittoon siirtyvältä tämä vaihe on jäänyt kokematta ja monet eivät koe sitä koko elämänsä aikana. Koulutus ei sinällään vaikuta asiaan.

        Kotioloissahan vanhemmat päättävät asioista naisen iästä riippumatta (karrikoiden). Ja tällainen nainen on vaikeuksia kohdatessaan heikommalla jäällä kuin itsenäistynyt sisarensa.

        ?

        kappale ei pidä paikkaansa, kun aletaan pyörimään henkisen ja fyysisen väkivallan syövereissä. Kenet tahansa pystyy alistamaan, jos manipuloija ja vallankäyttäjä "hallitsee asiansa".

        Häntä on ehkä - vain ehkä - vaikeampi alistaa, mutta työpaikan ja asunnon hankkiminen ei välttämättä tee ketään sisältä vahvaksi.


      • MillaN

        ...muussa olen kanssasi melko samaa mieltä, mutta tuota seuraavaa en allekirjoita ainakaan itseni kohdalla.

        "Väkivaltaan alistuva nainen lienee ollut varsin alistettu jo ennen väkivaltaisen suhteen alkua ja ehkäpä mukana on sittenkin ripaus masokismia."


      • Kadunmies
        wirnix kirjoitti:

        kappale ei pidä paikkaansa, kun aletaan pyörimään henkisen ja fyysisen väkivallan syövereissä. Kenet tahansa pystyy alistamaan, jos manipuloija ja vallankäyttäjä "hallitsee asiansa".

        Häntä on ehkä - vain ehkä - vaikeampi alistaa, mutta työpaikan ja asunnon hankkiminen ei välttämättä tee ketään sisältä vahvaksi.

        Ihmisen käyttäytymistä sellaisessa sanoisinko "pitkäkestoisessa" prosessissa on mahdoton mennä ennakolta sanomaan että joku ei alistu tai alistuu.
        Manipuloijalla on uskoakseni luontaiset edellytykset pärjätä tehtävässään hyvin, muutoinhan nuo tapaukset olisivat yksittäisiä??

        Heitetään sekaan vielä työpaikkakiusaaminen, mikä on sen helpompaa kuin irtisanoa itsensä työpaikasta jossa sinulle wittuillaan?
        Mutta porukka vaan kestää vuodesta toiseen kunnes hermot on paskana ja työkyky mennyttä.

        Jermu tuolla heitti faktaa että kirkko työnantajana olisi siellä kärkipaikoilla mitä kiusaamiseen tulee, itse muistan jostakin lukeneeni samaa. Onko ihminen missään oikeastaan turvassa?

        Yhteisö, oli se sitten perhe tai työpaikka, aina sieltä jostakin löytyy se manipuloija ja sen uhri!


      • Seppojuhani
        Kadunmies kirjoitti:

        Ihmisen käyttäytymistä sellaisessa sanoisinko "pitkäkestoisessa" prosessissa on mahdoton mennä ennakolta sanomaan että joku ei alistu tai alistuu.
        Manipuloijalla on uskoakseni luontaiset edellytykset pärjätä tehtävässään hyvin, muutoinhan nuo tapaukset olisivat yksittäisiä??

        Heitetään sekaan vielä työpaikkakiusaaminen, mikä on sen helpompaa kuin irtisanoa itsensä työpaikasta jossa sinulle wittuillaan?
        Mutta porukka vaan kestää vuodesta toiseen kunnes hermot on paskana ja työkyky mennyttä.

        Jermu tuolla heitti faktaa että kirkko työnantajana olisi siellä kärkipaikoilla mitä kiusaamiseen tulee, itse muistan jostakin lukeneeni samaa. Onko ihminen missään oikeastaan turvassa?

        Yhteisö, oli se sitten perhe tai työpaikka, aina sieltä jostakin löytyy se manipuloija ja sen uhri!

        Toivottavasti ei mene jankkaamisen puolelle (minua kehuttiin jo opiskeluaikana kovapäiseksi), mutta olen yhäti sitä mieltä, että vahvan itsetunnon rakentanutta ihmistä on vaikea alistaa.

        Ja että tämä vahva itsetunto kasvaa oman elämän hallinnasta. Muun muassa siitä, että ihminen oppii asettamaan tavotteita ja saavuttamaan niitä. Toteaa, että työpaikan ja asuinpaikan vaihtaminen on mahdollista, vaikka se katkookin ihmissuhteita. Kohtaa ongelmia ja selviää niistä; se kasvattaa.

        Tällaisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa tai aviopuolisoa, kuin sellaisen, jonka elämänkokemuksiin kuuluu ohjattuna oleminen.

        ----------------------
        Enkä sitten halua pahoittaa kenenkään mieltä; ymmärrän että asia voi koskettaa pahastikin väkivallan kohdanneita. Kyse ei ole ihmisten uhrien syyllistämisestä vaan mekanismien syiden ymmärtämisestä.


      • wirnix
        Seppojuhani kirjoitti:

        Toivottavasti ei mene jankkaamisen puolelle (minua kehuttiin jo opiskeluaikana kovapäiseksi), mutta olen yhäti sitä mieltä, että vahvan itsetunnon rakentanutta ihmistä on vaikea alistaa.

        Ja että tämä vahva itsetunto kasvaa oman elämän hallinnasta. Muun muassa siitä, että ihminen oppii asettamaan tavotteita ja saavuttamaan niitä. Toteaa, että työpaikan ja asuinpaikan vaihtaminen on mahdollista, vaikka se katkookin ihmissuhteita. Kohtaa ongelmia ja selviää niistä; se kasvattaa.

        Tällaisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa tai aviopuolisoa, kuin sellaisen, jonka elämänkokemuksiin kuuluu ohjattuna oleminen.

        ----------------------
        Enkä sitten halua pahoittaa kenenkään mieltä; ymmärrän että asia voi koskettaa pahastikin väkivallan kohdanneita. Kyse ei ole ihmisten uhrien syyllistämisestä vaan mekanismien syiden ymmärtämisestä.

        tai sanotaan että vaikeampaa, mutta ei millään lailla mahdotonta.

        Tuo mitä aikaisemmin sanoit oman asunnon ja työpaikan hankkimisesta, se ei tosiaankaan välttämättä tarkoita sisäistä vahvuutta, vain taloudellista itsenäisyyttä, eivätkä ne suinkaan ole sama asia.

        Et voi ymmärtää mekanismien syitä etkä koko asiaa ylipäätään, ellet ole itse ollut vastaavassa tilanteessa.


      • Kadunmies
        Seppojuhani kirjoitti:

        Toivottavasti ei mene jankkaamisen puolelle (minua kehuttiin jo opiskeluaikana kovapäiseksi), mutta olen yhäti sitä mieltä, että vahvan itsetunnon rakentanutta ihmistä on vaikea alistaa.

        Ja että tämä vahva itsetunto kasvaa oman elämän hallinnasta. Muun muassa siitä, että ihminen oppii asettamaan tavotteita ja saavuttamaan niitä. Toteaa, että työpaikan ja asuinpaikan vaihtaminen on mahdollista, vaikka se katkookin ihmissuhteita. Kohtaa ongelmia ja selviää niistä; se kasvattaa.

        Tällaisen on helpompi vaihtaa työpaikkaa tai aviopuolisoa, kuin sellaisen, jonka elämänkokemuksiin kuuluu ohjattuna oleminen.

        ----------------------
        Enkä sitten halua pahoittaa kenenkään mieltä; ymmärrän että asia voi koskettaa pahastikin väkivallan kohdanneita. Kyse ei ole ihmisten uhrien syyllistämisestä vaan mekanismien syiden ymmärtämisestä.

        Itseasiassa "vahva itsetunto" ei historian näkökulmasta katsoen ole ollut mikään suoja sille ettei ihmisiä ole voitu alistaa.
        Jokaisen ihmisen alistamiseen löytyy konstinsa, se että sinun kohdalle ei ole sitä vielä sattunut niin ei takaa sitä etteikö tulevaisuudessasi sattuisi? Jopa vanhukset ovat alistettuja, joten mahiksia sinulla on vielä tutustua tuohon alistetun rooliinkin.

        Oikeastaan elämänohjeena pitäisi itselleen painottaa sitä että lähtee heti lätkimään kun ei enää tunnu hyvältä! Jos siihen vielä jäät notkumaan niin myöhemmin voi olla ettet enää kykene?
        Elämässä ei pitäisi todellakaan pelätä isojakaan muutoksia, ne tulee kohdalle kuitenkin joko nyt tai viiveellä, ja voimistuneena.


      • Seppojuhani
        Kadunmies kirjoitti:

        Itseasiassa "vahva itsetunto" ei historian näkökulmasta katsoen ole ollut mikään suoja sille ettei ihmisiä ole voitu alistaa.
        Jokaisen ihmisen alistamiseen löytyy konstinsa, se että sinun kohdalle ei ole sitä vielä sattunut niin ei takaa sitä etteikö tulevaisuudessasi sattuisi? Jopa vanhukset ovat alistettuja, joten mahiksia sinulla on vielä tutustua tuohon alistetun rooliinkin.

        Oikeastaan elämänohjeena pitäisi itselleen painottaa sitä että lähtee heti lätkimään kun ei enää tunnu hyvältä! Jos siihen vielä jäät notkumaan niin myöhemmin voi olla ettet enää kykene?
        Elämässä ei pitäisi todellakaan pelätä isojakaan muutoksia, ne tulee kohdalle kuitenkin joko nyt tai viiveellä, ja voimistuneena.

        Korostan vahvan itsetunnon merkitystä, sillä se antaa elämässä vaihtoehtoja nimenomaan ongelmien alkuvaiheessa. Voi viheltää pelin poikki ja vaihtaa maisemaa. Olen itse sen tehnyt; tosin en missään läheisessä ihmissuhteessa.

        Jos ihminen ehtii joutua oravanpyörään, eikä tajua peliä ajoissa, niin kyllä vahvakin ihminen saadaan murtumaan.

        ----------------------
        En näe asiaa kuitenkaan mustavalkoisena; tässä keskustelussa ei ole mielekästä käydä kaikkia vinahteita läpi. Silloin joutuisi sanomaan ainoastaan että 'kaikki on mahdollista'.


      • Kadunmies
        Seppojuhani kirjoitti:

        Korostan vahvan itsetunnon merkitystä, sillä se antaa elämässä vaihtoehtoja nimenomaan ongelmien alkuvaiheessa. Voi viheltää pelin poikki ja vaihtaa maisemaa. Olen itse sen tehnyt; tosin en missään läheisessä ihmissuhteessa.

        Jos ihminen ehtii joutua oravanpyörään, eikä tajua peliä ajoissa, niin kyllä vahvakin ihminen saadaan murtumaan.

        ----------------------
        En näe asiaa kuitenkaan mustavalkoisena; tässä keskustelussa ei ole mielekästä käydä kaikkia vinahteita läpi. Silloin joutuisi sanomaan ainoastaan että 'kaikki on mahdollista'.

        Jos ei harmaan sävyjä, niin miksi sitten keskityttäisi niihin sävyihin jotka sinun elämääsi parhaiten kuvaa?
        Palaillaan astialle!


    • max-life

      Ketjuissa jo paljonkin hyviä näkökulmia asiaan.

      Mieleeni tuli myös väittämä, jonka mukaan nainen hakeutuisi kerta toisensa perään väkivaltaisen miehen kanssa suhteeseen. Väitetään, että lyöty nainen lähtee, hakee uuden miehen ja kas, taas väkivaltainen. Kuin nainen tietämättään/tietoisesti juuri sellaista hakisi.

      Tiesittekö, että 40% miehistä käyttää väkivaltaa naista kohtaan? Ei siis ihme, jos samalle naiselle sattuu useammankin kerran väkivaltainen mies.

      • syvägurggu

        tieten tahtoen hae väkivaltaista miestä. Jos kerran 40 % miehistä lyö naistaan niin ei ole ihme että kohdalle osuu tällainen sankari.

        Joskus tuntuu että nämä väkivaltaiset manipuloijat jotenkin vainuavat naisen, joka alistuu kerta toisensa jälkeen. Helppoa se onkin, koska valtaosa naisista niin tekee. Kyse ei siis ole naisen hakeutumisesta väkivaltaiseen suhteeseen, enemmänkin siihen jäämisestä.

        On vaikea ymmärtää että mies johon on ihastunut, rakastunut, joka on aluksi ollut kunnollinen, hellä, rakastava, huomioonottava, lisäksi suvun, kavereiden ja ystävien arvostama, jonka on halunnut / saanut lastensa isäksi, osoittautuu täydelliseksi paskiaiseksi.

        Sitä ei vain halua uskoa ja hyväksyä, ja toivo paremmasta saa alkuun jäämään suhteeseen. Myöhemmin lähteminen onkin jo sitä ja tätä.


      • max-life
        syvägurggu kirjoitti:

        tieten tahtoen hae väkivaltaista miestä. Jos kerran 40 % miehistä lyö naistaan niin ei ole ihme että kohdalle osuu tällainen sankari.

        Joskus tuntuu että nämä väkivaltaiset manipuloijat jotenkin vainuavat naisen, joka alistuu kerta toisensa jälkeen. Helppoa se onkin, koska valtaosa naisista niin tekee. Kyse ei siis ole naisen hakeutumisesta väkivaltaiseen suhteeseen, enemmänkin siihen jäämisestä.

        On vaikea ymmärtää että mies johon on ihastunut, rakastunut, joka on aluksi ollut kunnollinen, hellä, rakastava, huomioonottava, lisäksi suvun, kavereiden ja ystävien arvostama, jonka on halunnut / saanut lastensa isäksi, osoittautuu täydelliseksi paskiaiseksi.

        Sitä ei vain halua uskoa ja hyväksyä, ja toivo paremmasta saa alkuun jäämään suhteeseen. Myöhemmin lähteminen onkin jo sitä ja tätä.

        Hyvä pointti, että väkivaltaan taipuvainen mies hakee nimenomaan uhrikseen naisen, joka alistuisi.

        Yksi asia, minkä olen arkipsykoligini hataralla kokemuksella pannut merkille, on se, että osa naisista hakee jonkinlaisia reppanoita miehikseen.

        Tarjolla on ollut ns kunnon miehiä, mutta nainen on heidät torjunut. Valinnut sitten tyyppejä, joiden rinnalla voi tuntea itsensä paremmaksi? Tuntuu, kuin olisivat hakemalla hakeneet miehen, jota vähätellä, hoivata ja samalla kokea olevansa itse jotain enemmän? Ajan mittaa miehestä sitten tullut esiin mm väkivaltaisuutta.

        Liekö kuvitteluani vai olisiko asia todella noin eräiden naisten kohdalla?

        Toki asian voi kääntää toisinpäinkin eli jotkut miehetkin hakevat "reppanoita", jotta tuntisivat ylemmyyttä naiseen.


      • nainen
        max-life kirjoitti:

        Hyvä pointti, että väkivaltaan taipuvainen mies hakee nimenomaan uhrikseen naisen, joka alistuisi.

        Yksi asia, minkä olen arkipsykoligini hataralla kokemuksella pannut merkille, on se, että osa naisista hakee jonkinlaisia reppanoita miehikseen.

        Tarjolla on ollut ns kunnon miehiä, mutta nainen on heidät torjunut. Valinnut sitten tyyppejä, joiden rinnalla voi tuntea itsensä paremmaksi? Tuntuu, kuin olisivat hakemalla hakeneet miehen, jota vähätellä, hoivata ja samalla kokea olevansa itse jotain enemmän? Ajan mittaa miehestä sitten tullut esiin mm väkivaltaisuutta.

        Liekö kuvitteluani vai olisiko asia todella noin eräiden naisten kohdalla?

        Toki asian voi kääntää toisinpäinkin eli jotkut miehetkin hakevat "reppanoita", jotta tuntisivat ylemmyyttä naiseen.

        tuota samaa ajatusmallia voisi käyttää myös alkoholistien kumppaneihin, tässä tapauksessa vaimoihin. Eräällä luennolla kuuntelin erään naisen elämäntarinaa.Hänen isänsä oli ollut alkoholisti, ja äitinsä *urhoollinen marttyyrivaimo* joka peitteli, puolusti, kärsi ja hoivasi, ja antoi anteeksi tuhansia kertoja. Tämä luennoitsijanainen kertoi, että ei tietoisesti hakenut alkoholistia puolisokseen, mutta ei myöskään pitänyt tilannettaan mitenkään epänormaalina kun viina tuli kuvioihin.Sama kuvio toistui, se sama mikä hänelle oli tuttua jo kotoa lapsuudesta. Hän tunsi olevansa äitinsä kaltainen urhoollinen nainen hoivatessaan ja kärsiessään.Maxin mainitsema *paremmuuden tai ylemmyyden* tunne oli myös salaisena kannustimena, ehkä.Tämä avioliitto päättyi kuitenkin eroon, ja luennoitsija kertoi löytäneensä *kunnollisen* miehen.Niin olikin, mies oli kiltti ja huolehtivainen.Muutama vuosi, ja nainen kertoi että suhde alkoi tuntua *tylsältä*.Hän itsekin joutui tässä suhteessaan vastatusten omien puutteidensa kanssa. Harmikseen hän jopa tunsi olevansa huonompi ihmisenä, kuin uusi kumppaninsa.Joten..kuinka ollakaan, hän *löysi* vielä kerran uuden rakkauden, miehen joka on alkoholisti.
        Tässä vaiheessa kuvio muuttuu tavanomaisesta, toki nainen kertoi olleensa jälleen *kotoisessa* suhteessa, hoivatessaan ja kärsiessään, mutta hän itse oli vuosien varrella kouluttautunut hyvään ammattiin.Ammattiin jossa käsitellään paljonkin sosiaalisia ongelmia.Tämä viimeisin avioliitto on kestänyt, tosin mies sairastui vakavasti, niin vakavasti, että alkoholin ja elämän välillä oli valittava,joten mies on tätänykyä raitistunut alkoholisti.Muuta tietoa heidän elämästään ei ole, vain sen verran että yhdessä ovat.


      • syvägurggu
        nainen kirjoitti:

        tuota samaa ajatusmallia voisi käyttää myös alkoholistien kumppaneihin, tässä tapauksessa vaimoihin. Eräällä luennolla kuuntelin erään naisen elämäntarinaa.Hänen isänsä oli ollut alkoholisti, ja äitinsä *urhoollinen marttyyrivaimo* joka peitteli, puolusti, kärsi ja hoivasi, ja antoi anteeksi tuhansia kertoja. Tämä luennoitsijanainen kertoi, että ei tietoisesti hakenut alkoholistia puolisokseen, mutta ei myöskään pitänyt tilannettaan mitenkään epänormaalina kun viina tuli kuvioihin.Sama kuvio toistui, se sama mikä hänelle oli tuttua jo kotoa lapsuudesta. Hän tunsi olevansa äitinsä kaltainen urhoollinen nainen hoivatessaan ja kärsiessään.Maxin mainitsema *paremmuuden tai ylemmyyden* tunne oli myös salaisena kannustimena, ehkä.Tämä avioliitto päättyi kuitenkin eroon, ja luennoitsija kertoi löytäneensä *kunnollisen* miehen.Niin olikin, mies oli kiltti ja huolehtivainen.Muutama vuosi, ja nainen kertoi että suhde alkoi tuntua *tylsältä*.Hän itsekin joutui tässä suhteessaan vastatusten omien puutteidensa kanssa. Harmikseen hän jopa tunsi olevansa huonompi ihmisenä, kuin uusi kumppaninsa.Joten..kuinka ollakaan, hän *löysi* vielä kerran uuden rakkauden, miehen joka on alkoholisti.
        Tässä vaiheessa kuvio muuttuu tavanomaisesta, toki nainen kertoi olleensa jälleen *kotoisessa* suhteessa, hoivatessaan ja kärsiessään, mutta hän itse oli vuosien varrella kouluttautunut hyvään ammattiin.Ammattiin jossa käsitellään paljonkin sosiaalisia ongelmia.Tämä viimeisin avioliitto on kestänyt, tosin mies sairastui vakavasti, niin vakavasti, että alkoholin ja elämän välillä oli valittava,joten mies on tätänykyä raitistunut alkoholisti.Muuta tietoa heidän elämästään ei ole, vain sen verran että yhdessä ovat.

        voi käydä niinkin höperösti, että ongelmat moninkertaistuvat. Ongelmat ”yllättäen” ovatkin tallella, vaikka viina on poistunut kuvioista, eikä sitä enää voi syyttää kaiken pahan aiheuttajaksi.

        Monet ovatkin ajautuneet eroon sen jälkeen kun puoliso on raitistunut, vaikka kuulostaa tietysti alkuun hullunkuriselta, mutta näinkin joskus käy.


      • Seppojuhani

        Että 40% miehistä käyttää väkivaltaa. Siis: viidestä tutusta kaverista kaksi lyö vaimoaan! Näille palstoille kirjoittavista liki joka toinen lyö naista?

        Onko luvussa henkinen väkivalta mukana?


      • Seppojuhani
        syvägurggu kirjoitti:

        tieten tahtoen hae väkivaltaista miestä. Jos kerran 40 % miehistä lyö naistaan niin ei ole ihme että kohdalle osuu tällainen sankari.

        Joskus tuntuu että nämä väkivaltaiset manipuloijat jotenkin vainuavat naisen, joka alistuu kerta toisensa jälkeen. Helppoa se onkin, koska valtaosa naisista niin tekee. Kyse ei siis ole naisen hakeutumisesta väkivaltaiseen suhteeseen, enemmänkin siihen jäämisestä.

        On vaikea ymmärtää että mies johon on ihastunut, rakastunut, joka on aluksi ollut kunnollinen, hellä, rakastava, huomioonottava, lisäksi suvun, kavereiden ja ystävien arvostama, jonka on halunnut / saanut lastensa isäksi, osoittautuu täydelliseksi paskiaiseksi.

        Sitä ei vain halua uskoa ja hyväksyä, ja toivo paremmasta saa alkuun jäämään suhteeseen. Myöhemmin lähteminen onkin jo sitä ja tätä.

        On aika laila uskottavaa, että väkivaltainen ihminen haistaa alistujan. Henkilökemiat pelaavat, vaikkakin uhrin vahingoksi.

        ”...ei halua uskoa ja hyväksyä, ja toivo paremmasta saa alkuun jäämään suhteeseen...” Tätäköhän wirnix yritti minun kallooni iskostaa kun minä tarjosin SS-joukoista tuttua selkä-suorana-nainen-filosofiaa?


      • toimitus
        Seppojuhani kirjoitti:

        On aika laila uskottavaa, että väkivaltainen ihminen haistaa alistujan. Henkilökemiat pelaavat, vaikkakin uhrin vahingoksi.

        ”...ei halua uskoa ja hyväksyä, ja toivo paremmasta saa alkuun jäämään suhteeseen...” Tätäköhän wirnix yritti minun kallooni iskostaa kun minä tarjosin SS-joukoista tuttua selkä-suorana-nainen-filosofiaa?

        lehteä varten, ja tämän avauksen aiheeseen sopii hyvin yksi löytämäni: Valta on sitä, että pidät jonkun toisen pelkoa kädessäsi ja näytät sen hänelle.


      • max-life
        Seppojuhani kirjoitti:

        Että 40% miehistä käyttää väkivaltaa. Siis: viidestä tutusta kaverista kaksi lyö vaimoaan! Näille palstoille kirjoittavista liki joka toinen lyö naista?

        Onko luvussa henkinen väkivalta mukana?

        Luin sen jokin aika sitten lehdestä, joka ei ole sensaatio tms lehti, vaan terveysalan julkaisu. Kyseessä oli mielestäni nimenomaan fyysinen väkivalta.

        Sitä en tiedä, kuinka asia on tutkittu. Onko esim otettu satunnaisotanta ja kysytty, "oletko käyttänyt fyysistä väkivaltaa naistasi kohtaan".. vai miten. Tuo luku kuitenkin lopputulos.

        Ovatko kyseiset henkilöt käyttäneet kerran, kahdesti vai toistuvasti, se ei myöskään paljastunut. Tosiasia kuitenkin on, että monet käyttävät fyysistä väkivaltaa.

        Itse suhtaudun kaikenlaisiin tilastoihin ja lukuihin skeptisesti, sillä hyvin paljon lopputulos riippuu esim kysymyksistä, kohderyhmästä, tiedonkeruu tavasta jne.

        Summa summarum, väkivalta on arkipäivää.. ja varsinkin se henkinen, heidän osuuttaan tuskin kukaan pystyy sanomaan.


    • merliNella

      ajatukseni.
      Naisen pohjaton halu säilyttää perhe, koti ja lapset.
      Kaikki sellainen mitä on vuosien saatossa rakentanut.
      Kiltteys ja luja usko kaiken muuttumisesta parempaan.
      Kaiken takana naisen tunteellisuus.

      Toisena vaihtoehtona pelko.Tarpeeksi alistettuna ei ole uskallusta repäistä itseään irti.
      Jäämällä kotiin, antaa tavallaan hiljaisen suostumuksen kaiken jatkumiselle.

      Kotiin jääminen ei oikeuta lisää hakkaamista.Ei myöskään se, että uskoo ja toivoo kaiken muuttuvan.
      Vanhemmilla on vastuu omasta sekä lastensä elämästä ja nimenomaan molemmilla, ei yksistään naisella.

      • max-life

        Tuossa varmasti paljon totuutta. Kerran puolessa vuodessa ilmestyvät mustelmat ovat hinta, jonka nainen valmis maksamaan pitääkseen "perheen" kasassa.

        Surullista, mutta varmasti useinkin totta.


    • Seppojuhani

      Ehkä tästä on jäänyt jotain itse kullekin.

      Itselleni päälimmäisenä on tietty varovaisuus vakavia asioita käsiteltäessä. Vaikka tällä palstalla lätty lentää aika joutuisaan, niin jollekulle haavat voivat olla vielä arat.

      Olisikin toivottavaa, että ne keskustelijat, joita asia koskee kipeästi, kertoisivat siitä heti kättelyssä. Kun MillaN kertoi tosielämänsä tapauksen, minä ymmärsin pitää näppini erossa. Parin muun kohdalla tunnen olleeni kuin ronsu posliinikaupassa. Ja heiltä pyydän anteeksi, jos kömpelyyteni on satuttanut.

      Väkivalta on väkivaltaa ympäristöstä riippumatta. Ulkopuolisten tuki (eri asia kuin asioihin tunkeminen) on uhrille tärkeää. Mahdollisimman alkuvaiheessa.

      • Kadunmies

        Turha varovaisuus pois, tuskin tällainen keskustelu kenenkään arpia repii irti?
        Ketjun sivuutus on niin helppoa että on silkkaa itsekidutusta lukea sellaista josta ei halua keskustella, tai aihe tuntuu ahdistavalta.

        Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa että näistä kipeistäkin elämänvaiheista alkaa vasta sen jälkeen keskustelemaan kun on ne jo itse sisimmissään käsitellyt arkea häiritsemästä.

        Toisaalta, jään aina välillä ihmettelemään onko näissä jutuissa mitään järkeä, ne kenelle nämä ongelmat ovat nykypäivää eivät ehkä ota näistä opikseen, kuka ei ole näihin joutunut ei pysty kuvittelemaan sitä millaista on elää "henkisesti sairaan" ihmisen kanssa, ja viimeisenä ryhmänä me jotka vaihtelemme omia sairaskertomuksia keskenään ;D


      • MillaN

        ...Seppojuhani...asioista pitää keskustella, oli aihe mikä tahansa. Kenelle aihe tekee kipeää, voi jättää asian käsittelemättä.

        Asioita voi ja pitääkin kyseenalaistaa, siitä se hyvä keskustelu käyntiin lähtee. Omalla kohdallani perheväkivalta on ohi ja olen käsitellyt sen niin monta kertaa ettei se tee enää yhtään kipeää. Elän nyt onnellista ja tasapainoista elämää.:)


      • Seppojuhani
        MillaN kirjoitti:

        ...Seppojuhani...asioista pitää keskustella, oli aihe mikä tahansa. Kenelle aihe tekee kipeää, voi jättää asian käsittelemättä.

        Asioita voi ja pitääkin kyseenalaistaa, siitä se hyvä keskustelu käyntiin lähtee. Omalla kohdallani perheväkivalta on ohi ja olen käsitellyt sen niin monta kertaa ettei se tee enää yhtään kipeää. Elän nyt onnellista ja tasapainoista elämää.:)

        Kiva kuulla, että olet sujut menneisyytesi kanssa. Vanha totuushan on, että ”jokainen isku, joka ei katkaise selkääsi, tekee sen vahvemmaksi”.

        Ollaan samaa mieltä siitä, että asioita on voitava käsitellä ja myös eri mieltä olevien kanssa.

        Tuolla varovaisuudella tarkoitin sitä, että ne ihmiset, joilla ongelmat ovat vielä pinnassa, hakevat apua sieltä mistä saavat. Ihminen tarttuu aiheeseen huomaamatta, että otsikko on ”Ajanviete”.

        Ja sinä tilanteessa harmittomaksi tarkoitettu letkautus voi tehdä pahaakin vahinkoa.

        Kriisipuhelinhan (0203 445 566) on tarkoitettu juuri oikeita ongelmia varten.


    • hurlumHei

      ... sen verran, että mieleeni tuli näitä kommentteja lukiessani Maria Jotunin kirjoittama Huojuva Talo -kirja. Luettuani aikoinaan Lean (oliko se Lea?) ja Eeron helvetillistä avioliitoa kuvaavan kirjaan useampaakin otteeseen, en voinut mitään sille, että sympatiani kallistuivatkin Eeron puolelle. Lea oli kaikessa hyvyydessään ja marttyyriudessaan niin asettanut itsensä muiden yläpuolelle, että jotenkin Eeron alkoholismi ja väkivaltaisuus oli jopa ymmärrettävää. Täysin omassa sädekehässään Lea unohti jopa lastensa kokeman infernon tuossa avioliitossa, vaikka avioliiton tottalisen romahtamisen merkit täytyivät olla selvillä. Jokakin tapauksessa oivaltava kuvaus kahden psyykkisesti epätasapainoisen ihmisen yhteisestä elämästä.

      Näinpä. Asiasta lienee kirjoitettu iät ja ajat, niin dokumentteja, tutkimuksia, omaelämänkertoja etc. Ongelma näyttää silti aina ajankohtaiselta.

      Mutta näissä mietteissä hyvää alkavaa viikonloppua...

    • Linkittäjä
      • Seppojuhani

        Pitääkö nostaa kännyt pystyyn ja allekirjoittaa tuo oman avaukseni täysin perverssi väite!

        Väkivallan vastaanottaminen on sairautta, ei ihmisen vapaata tahtoa. Haluamatta loukata vaikeuksissa olevia ihmisiä sanon, että se on rinnastettavissa heroiinin käyttöön. Kun on koukkuun joutunut, siitä ei pääse irti vaikka jotenkin haluaisikin. Siihen todellakin tarvitaan ulkopuolista apua.

        Olisiko keskiaikainen häpeärangaistus sittenkin toimiva. Hakkaajien naamat internettiin. Tosiasioitten julkistaminen on sallittua. Olen tehnyt hieman vastaavaa ihan eri asiassa ja kyllä se oman luontonsa vaatii sekin, mutta lain mukaan mahdollista.


      • toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Pitääkö nostaa kännyt pystyyn ja allekirjoittaa tuo oman avaukseni täysin perverssi väite!

        Väkivallan vastaanottaminen on sairautta, ei ihmisen vapaata tahtoa. Haluamatta loukata vaikeuksissa olevia ihmisiä sanon, että se on rinnastettavissa heroiinin käyttöön. Kun on koukkuun joutunut, siitä ei pääse irti vaikka jotenkin haluaisikin. Siihen todellakin tarvitaan ulkopuolista apua.

        Olisiko keskiaikainen häpeärangaistus sittenkin toimiva. Hakkaajien naamat internettiin. Tosiasioitten julkistaminen on sallittua. Olen tehnyt hieman vastaavaa ihan eri asiassa ja kyllä se oman luontonsa vaatii sekin, mutta lain mukaan mahdollista.

        kun nainen tapaa tällaisen miehen, jonka naama olisi ollut vaikka netissä häpeälistalla, ei se estä naista rakastumasta. Mies osaa puhua ummet ja lammet, käyttäytyy aluksi kunnolla jne., ja ensimmäisen lyönnin jälkeen nainen on juuri samassa asemassa kuin tuon linkin Ninni. Ja koko homma jatkuu aina vaan.


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        kun nainen tapaa tällaisen miehen, jonka naama olisi ollut vaikka netissä häpeälistalla, ei se estä naista rakastumasta. Mies osaa puhua ummet ja lammet, käyttäytyy aluksi kunnolla jne., ja ensimmäisen lyönnin jälkeen nainen on juuri samassa asemassa kuin tuon linkin Ninni. Ja koko homma jatkuu aina vaan.

        On mahdollista, että noinkin käy. Vaan edes osa naisista havahtuisi ajoissa ja välttäisi kohtalonsa.

        Alaston julkisuus vaikuttaisi eniten miehiin. Naisen pahoinpitely on halveksittavaa. Tilastoja tuntematta väitän, että korkeintaan 10% hakkaajista haluaa kertoa tekemisistään omille ystväilleen, työtovereilleen, omaisilleen. Se ei myöskään ole etu työpaikkaa haettaessa tai asiakkaita etsittäessä.

        Sata vuotta takaperin ihmiset uskoivat Jumalaan. Ja ajattelumalli oli se, että viimeisellä tuomiolla kaikki sinun tekosi käydään läpi. Kyllä se auttoi oikean ja väärän erottamisessa.

        Internet voi tänä päivänä hoitaa saman asian. Verkkoon ilmestyvät kuvat ja teot eivät jätä tekijää rauhaan, eivät missään eivätkä milloinkaan. Se on armoton rangaistus, paljon ankarampi ja arkipäivän elämään voimakkaammin vaikuttava kuin salaiseksi jäävä ehdonalainen vankeustuomio. Ja se rangaistus on aivan tavallisen ihmisen kädessä.

        Tosin järki kädessä tässäkin asiassa.


      • MillaN
        Seppojuhani kirjoitti:

        On mahdollista, että noinkin käy. Vaan edes osa naisista havahtuisi ajoissa ja välttäisi kohtalonsa.

        Alaston julkisuus vaikuttaisi eniten miehiin. Naisen pahoinpitely on halveksittavaa. Tilastoja tuntematta väitän, että korkeintaan 10% hakkaajista haluaa kertoa tekemisistään omille ystväilleen, työtovereilleen, omaisilleen. Se ei myöskään ole etu työpaikkaa haettaessa tai asiakkaita etsittäessä.

        Sata vuotta takaperin ihmiset uskoivat Jumalaan. Ja ajattelumalli oli se, että viimeisellä tuomiolla kaikki sinun tekosi käydään läpi. Kyllä se auttoi oikean ja väärän erottamisessa.

        Internet voi tänä päivänä hoitaa saman asian. Verkkoon ilmestyvät kuvat ja teot eivät jätä tekijää rauhaan, eivät missään eivätkä milloinkaan. Se on armoton rangaistus, paljon ankarampi ja arkipäivän elämään voimakkaammin vaikuttava kuin salaiseksi jäävä ehdonalainen vankeustuomio. Ja se rangaistus on aivan tavallisen ihmisen kädessä.

        Tosin järki kädessä tässäkin asiassa.

        ...kyllä itseni likoon...mutta totta on, että hakkaaja salaa tekonsa, osaa tehdä sitä vuosikausia niin ettei kukaan huomaa, kieltää jopa hakatulle tekemänsä, vannoo ikuista rakkautta, lupaa olla lyömättä, osaa olla kuin enkeli muiden seurassa, hellii välillä hakattua, vahtii jokaikisen sanan ja liikkeen, syyllistää hakatun ja paljon muuta...mutta nainen rakastaa tai luulee rakastavansa, alistuu, koska tuntee itse olevansa syypää saamaansa kohteluun eikä hae ulkopuolista apua syyllisyydentunteen vuoksi.

        Luulen että kukaan joka ei väkivaltaa ole kokenut parisuhteessa, ei pysty ymmärtämään naista/miestä miksi alistuu väkivaltaan...minä ymmärrän, itse sen helvetin kokeneena.

        Ei auttanut poliisit, putkat eikä lastensuojeluviranomaisten luona käynnit. Minä löysin itseni monta kertaa sairaalasta, monta kertaa naapurista, monta kertaa sisarusten luota ja aina menin takaisin...rakastin tai luulin rakastavani.

        Kunnes eräänä iltana hän hakkasi paistinpannulla ja veti hiuksista niin kovasti että taju meni ja heräsin sairaalasta. Hän yritti päästä kukkien kera luokseni, mutta olin kieltänyt hoitajia päästämästä ketään luokseni ensin ilmoittamatta minulle.

        Sairaalasta päästyäni etsin asunnon, kerroin hänelle ottavani eron...vastaus oli nyrkinisku käteeni...sanoin hänelle että nyt voit oikein luvan perästä hakata, mutta hänestä ei ollut siihen. Mies oli alistunut, hän oli löytänyt vastustajansa, oman kohteensa, josta löytyi vihdoinkin vastusta jättämään mies.

        Kuukausia tämä mies jahtasi eron jälkeen, uhkaili jopa tappaa jos en tulisi takaisin, en kuulemma pärjäisi, mutta lakimiesten kanssa tämä mies lähti yhteisestä kodistamme vain omat henkilökohtaiset tavarat mukanaan...asumme samalla paikkakunnalla, mutta emme tunne toisiamme.

        Löysin rohkeuden lähteä, koska sairaalassa ollessani juttelin hoitajien kanssa ja tajusin vihdoinkin etten ole syyllinen mihinkään, en toisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja ymmärsin, että jokaisella meillä on oikeus koskemattomuuteen.


      • Seppojuhani
        MillaN kirjoitti:

        ...kyllä itseni likoon...mutta totta on, että hakkaaja salaa tekonsa, osaa tehdä sitä vuosikausia niin ettei kukaan huomaa, kieltää jopa hakatulle tekemänsä, vannoo ikuista rakkautta, lupaa olla lyömättä, osaa olla kuin enkeli muiden seurassa, hellii välillä hakattua, vahtii jokaikisen sanan ja liikkeen, syyllistää hakatun ja paljon muuta...mutta nainen rakastaa tai luulee rakastavansa, alistuu, koska tuntee itse olevansa syypää saamaansa kohteluun eikä hae ulkopuolista apua syyllisyydentunteen vuoksi.

        Luulen että kukaan joka ei väkivaltaa ole kokenut parisuhteessa, ei pysty ymmärtämään naista/miestä miksi alistuu väkivaltaan...minä ymmärrän, itse sen helvetin kokeneena.

        Ei auttanut poliisit, putkat eikä lastensuojeluviranomaisten luona käynnit. Minä löysin itseni monta kertaa sairaalasta, monta kertaa naapurista, monta kertaa sisarusten luota ja aina menin takaisin...rakastin tai luulin rakastavani.

        Kunnes eräänä iltana hän hakkasi paistinpannulla ja veti hiuksista niin kovasti että taju meni ja heräsin sairaalasta. Hän yritti päästä kukkien kera luokseni, mutta olin kieltänyt hoitajia päästämästä ketään luokseni ensin ilmoittamatta minulle.

        Sairaalasta päästyäni etsin asunnon, kerroin hänelle ottavani eron...vastaus oli nyrkinisku käteeni...sanoin hänelle että nyt voit oikein luvan perästä hakata, mutta hänestä ei ollut siihen. Mies oli alistunut, hän oli löytänyt vastustajansa, oman kohteensa, josta löytyi vihdoinkin vastusta jättämään mies.

        Kuukausia tämä mies jahtasi eron jälkeen, uhkaili jopa tappaa jos en tulisi takaisin, en kuulemma pärjäisi, mutta lakimiesten kanssa tämä mies lähti yhteisestä kodistamme vain omat henkilökohtaiset tavarat mukanaan...asumme samalla paikkakunnalla, mutta emme tunne toisiamme.

        Löysin rohkeuden lähteä, koska sairaalassa ollessani juttelin hoitajien kanssa ja tajusin vihdoinkin etten ole syyllinen mihinkään, en toisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja ymmärsin, että jokaisella meillä on oikeus koskemattomuuteen.

        En todellakaan ole tuollaista henkilökohtaisesti kokenut. Tosin olen ollut mukana kriispuhelintyössä ja siinä kohdannut erilaisia ihmiskohtaloita sadoittain.

        Minun näkökulmani on ns akateemista keskustelua, teillä se on henkilökohtaista. On hienoa, että voitte puhua siitä.

        Ehkä kornia, mutta minussa on hiukan keksijänverta ja siksi pyrin aina löytämään ratkaisun ongelmaan oli se mikä tahansa. Yritän erottaa toisistaan yksittäistapaukset ja yleisen ilmiön.

        Pahoinpitelijän julkinen rankaiseminen voi tapahtua sen ensimmäisen iskun jälkeen, kun nainen lähtee. Tai se voi tapahtua sen viimoisen iskun jälkeen. Se ei koskaan auta uhria itseään, mutta se voisi auttaa niitä, jotka eivät vielä ole joutuneet uhreiksi.


      • toimittaja
        MillaN kirjoitti:

        ...kyllä itseni likoon...mutta totta on, että hakkaaja salaa tekonsa, osaa tehdä sitä vuosikausia niin ettei kukaan huomaa, kieltää jopa hakatulle tekemänsä, vannoo ikuista rakkautta, lupaa olla lyömättä, osaa olla kuin enkeli muiden seurassa, hellii välillä hakattua, vahtii jokaikisen sanan ja liikkeen, syyllistää hakatun ja paljon muuta...mutta nainen rakastaa tai luulee rakastavansa, alistuu, koska tuntee itse olevansa syypää saamaansa kohteluun eikä hae ulkopuolista apua syyllisyydentunteen vuoksi.

        Luulen että kukaan joka ei väkivaltaa ole kokenut parisuhteessa, ei pysty ymmärtämään naista/miestä miksi alistuu väkivaltaan...minä ymmärrän, itse sen helvetin kokeneena.

        Ei auttanut poliisit, putkat eikä lastensuojeluviranomaisten luona käynnit. Minä löysin itseni monta kertaa sairaalasta, monta kertaa naapurista, monta kertaa sisarusten luota ja aina menin takaisin...rakastin tai luulin rakastavani.

        Kunnes eräänä iltana hän hakkasi paistinpannulla ja veti hiuksista niin kovasti että taju meni ja heräsin sairaalasta. Hän yritti päästä kukkien kera luokseni, mutta olin kieltänyt hoitajia päästämästä ketään luokseni ensin ilmoittamatta minulle.

        Sairaalasta päästyäni etsin asunnon, kerroin hänelle ottavani eron...vastaus oli nyrkinisku käteeni...sanoin hänelle että nyt voit oikein luvan perästä hakata, mutta hänestä ei ollut siihen. Mies oli alistunut, hän oli löytänyt vastustajansa, oman kohteensa, josta löytyi vihdoinkin vastusta jättämään mies.

        Kuukausia tämä mies jahtasi eron jälkeen, uhkaili jopa tappaa jos en tulisi takaisin, en kuulemma pärjäisi, mutta lakimiesten kanssa tämä mies lähti yhteisestä kodistamme vain omat henkilökohtaiset tavarat mukanaan...asumme samalla paikkakunnalla, mutta emme tunne toisiamme.

        Löysin rohkeuden lähteä, koska sairaalassa ollessani juttelin hoitajien kanssa ja tajusin vihdoinkin etten ole syyllinen mihinkään, en toisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja ymmärsin, että jokaisella meillä on oikeus koskemattomuuteen.

        nimeltä ”Väkivallasta vapaaksi” naiset puhuvat kokemuksistaan. Naisten lähtökohdat, lapsuus, koulutus yms. saattavat olla aivan erilaisia, mutta kaava väkivaltaisen miehen kanssa lähes aina sama. Usein lyömiseen liittyy mustasukkaisuus ja alkoholi, mutta ei aina.

        Puheet masokismista, heikosta itsetunnosta, huonosta koulutuksesta, lapsuuden malleista (uhrin kohdalla) ja muusta vastaavasta ovat mutu-tason juttuja, jotka joko osuvat oikeaan jonkun kohdalla tai sitten eivät kenenkään.

        Asian ydin lienee siinä, miten mies pystyy fyysistä väkivaltaa käyttäen alistamaan ja manipuloimaan naisen henkisesti niin, että hän luulee tosiaan rakastavansa pahoinpitelijäänsä. Sitä ei pysty ymmärtämään, ellei ole itse kokenut, se on täysin mahdotonta. Kun sitä ei osaa edes selittää.


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        nimeltä ”Väkivallasta vapaaksi” naiset puhuvat kokemuksistaan. Naisten lähtökohdat, lapsuus, koulutus yms. saattavat olla aivan erilaisia, mutta kaava väkivaltaisen miehen kanssa lähes aina sama. Usein lyömiseen liittyy mustasukkaisuus ja alkoholi, mutta ei aina.

        Puheet masokismista, heikosta itsetunnosta, huonosta koulutuksesta, lapsuuden malleista (uhrin kohdalla) ja muusta vastaavasta ovat mutu-tason juttuja, jotka joko osuvat oikeaan jonkun kohdalla tai sitten eivät kenenkään.

        Asian ydin lienee siinä, miten mies pystyy fyysistä väkivaltaa käyttäen alistamaan ja manipuloimaan naisen henkisesti niin, että hän luulee tosiaan rakastavansa pahoinpitelijäänsä. Sitä ei pysty ymmärtämään, ellei ole itse kokenut, se on täysin mahdotonta. Kun sitä ei osaa edes selittää.

        Selvisikö siitä kirjasta yhteistä tekijää, mikä sai naiset lopulta päättämään, että homman on loputtava. Mikä sai heidät kertomaan muille ja ryhtymään toimenpiteisiin?


      • toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Selvisikö siitä kirjasta yhteistä tekijää, mikä sai naiset lopulta päättämään, että homman on loputtava. Mikä sai heidät kertomaan muille ja ryhtymään toimenpiteisiin?

        en muista, joten taidan kaivaa sen hyllystä ja ottaa yölukemiseksi. Palaan asiaan huomenna johonkin aikaan.


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        en muista, joten taidan kaivaa sen hyllystä ja ottaa yölukemiseksi. Palaan asiaan huomenna johonkin aikaan.

        Hyvää yötä ja nuku levollisesti. Sinua ajatellaan lämmöllä.


      • toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Pitääkö nostaa kännyt pystyyn ja allekirjoittaa tuo oman avaukseni täysin perverssi väite!

        Väkivallan vastaanottaminen on sairautta, ei ihmisen vapaata tahtoa. Haluamatta loukata vaikeuksissa olevia ihmisiä sanon, että se on rinnastettavissa heroiinin käyttöön. Kun on koukkuun joutunut, siitä ei pääse irti vaikka jotenkin haluaisikin. Siihen todellakin tarvitaan ulkopuolista apua.

        Olisiko keskiaikainen häpeärangaistus sittenkin toimiva. Hakkaajien naamat internettiin. Tosiasioitten julkistaminen on sallittua. Olen tehnyt hieman vastaavaa ihan eri asiassa ja kyllä se oman luontonsa vaatii sekin, mutta lain mukaan mahdollista.

        tarkoitus oli siis koota yhteen selviytymistarinoita ja keinoja, miten väkivaltaisesta suhteesta pääsee eroon. Nimenomaan keinoja ei pystytty suoralta kädeltä sanomaan. Yhdessä tapauksessa sysäyksen antoi työnantaja, toisessa kasvavat lapset. Useimmiten kuitenkin naisessa kypsyi päätös, usein vasta vuosien jälkeen, ja eräänä aamuna hän vain oli kyllin vahva lähteäkseen.

        Kertomuksista voisi päätellä, että tukiverkko ei ole läheskään niin hyvä kuin julkisesti annetaan ymmärtää, siitä ei tiedetä tai naisella ei ole voimia hakea apua. Edelleen naiset syyllistetään tapahtumista, tai heitä ei uskota. Sitaateissa olevat lauseet ovat suoraan kirjasta.

        Mies yleensä yritti estää naisen lähdön väkivallalla ja uhkailulla tai ilmoitti joko vaativansa lapset tai kokonaan hylkäävänsä heidät. Jos nainen joutui erohakemuksen aikana asumaan kotonaan, mies yleensä pakotti hänet peruuttamaan hakemuksen.

        Eräs mies lukitsi oven, otti pesäpallomailan ja sanoi: ”No niin, nyt katsotaan, kuinka tässä oikein käy. Vai luulit sinä todella pääseväsi minusta noin vain.” Useassa tapauksessa nainen saattoi montakin kertaa palata vapaaehtoisesti takaisin niin kauan kuin hänellä oli vähänkään tunteita jäljellä.

        Jäi mieleen poliisin suhtautuminen rikosilmoitukseen ”oli kuulemma luonnollista, että mies aina silloin tällöin huitaisee akkaansa ympäri korvia, ettei tämä äityisi kuvittelemaan itsestään liikoja” tai pienen paikkakunnan sosiaalitoimiston lausunto ”ei mies ole sellaista voinut tehdä. Rouva hyvä, älkää nyt sellaisia puhuko. Mies on aina hoitanut jakomielitautia sairastavan äitinsä asiat niin hyvin ja tunnollisesti. Ei hän sellaista tekisi.”

        Eräässä tapauksessa miehen ex-vaimo – jolle nainen oli asioista kertonut - puhui oikeudessa miehen puolesta, vaikka itse oli kokenut saman kohtalon. Toisessa naisasianajaja kysyi että ”haluatko sinä miehesi joutuvan vankilaan moneksi vuodeksi tuommoisen takia”. Myös miehen sukulaiset usein syyllistivät naisen, koska mies esiintyi muille hurmaavana aviomiehenä. Perheneuvolassa naiselle saatettiin tyrkyttää rauhoittavia pillereitä, että hän jaksaisi eteenpäin suhteessa.

        Mies siis pystyy joko toiminnallaan tai puheillaan saamaan muut puolelleen. Hän myös kontrollillaan kutistaa naisen elämänpiirin niin pieneksi, että nainen elää pelkästään miehensä kautta. Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin estetään, tai nainen ei häpeältään (kulissit, epäonnistumisen tunne) itse kerro asioista, ja se tuntuu olevan aika ratkaiseva asia. Ei siis ole ketään kenelle puhua, on täysin manipuloijan armoilla.

        Joku mies saattoi hurjan väkivallan jälkeen ostaa vaimolleen turkkeja, koruja tai muuta kallista; jos nainen oli töissä, työkaverit kehuivat miten ihana mies hänellä oli.

        Kaava oli kaikissa kertomuksissa sama, alku meni hyvin. Sitten väkivalta astui kuvaan joko pikkuhiljaa tai kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta sitä yleensä edelsi naisen syyllistäminen. Kertomukset olivat hurjaa luettavaa, miehen kommentit lapsille tyyliin ”kohta äidistä veri lentää, näin ja näin” tai ”en mä sua vielä tapa, haluan ensin kakaran sun kanssa”.

        Kyseessä on ennen kaikkea riippuvuus: ”Sanotaan, ettei ihmiselle riitä että hän haluaa luopua jostain, vaan hänelle täytyy löytää tämän tilalle jotain korvaavaa. Erillään olo ei onnistunut, koska minulla ei ollut muuta kuin tämä mies”.

        Muita lainauksia:

        ”Aloittaisinko uudelleen väkivaltaisen suhteen? Toivon, etten aloittaisi, mutta en osaa varmaksi vastata, koska suhde on hyvin tunnepitoinen ja muuttuu salakavalasti”.

        ”Koko avioliiton ajan puolustelin hänen väkivaltaisuuttaan syyllistämällä itseäni”.

        ”Ennen en voinut elää ilman sinua, sitten ero sinusta oli ainoa keino jäädä henkiin”.


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        tarkoitus oli siis koota yhteen selviytymistarinoita ja keinoja, miten väkivaltaisesta suhteesta pääsee eroon. Nimenomaan keinoja ei pystytty suoralta kädeltä sanomaan. Yhdessä tapauksessa sysäyksen antoi työnantaja, toisessa kasvavat lapset. Useimmiten kuitenkin naisessa kypsyi päätös, usein vasta vuosien jälkeen, ja eräänä aamuna hän vain oli kyllin vahva lähteäkseen.

        Kertomuksista voisi päätellä, että tukiverkko ei ole läheskään niin hyvä kuin julkisesti annetaan ymmärtää, siitä ei tiedetä tai naisella ei ole voimia hakea apua. Edelleen naiset syyllistetään tapahtumista, tai heitä ei uskota. Sitaateissa olevat lauseet ovat suoraan kirjasta.

        Mies yleensä yritti estää naisen lähdön väkivallalla ja uhkailulla tai ilmoitti joko vaativansa lapset tai kokonaan hylkäävänsä heidät. Jos nainen joutui erohakemuksen aikana asumaan kotonaan, mies yleensä pakotti hänet peruuttamaan hakemuksen.

        Eräs mies lukitsi oven, otti pesäpallomailan ja sanoi: ”No niin, nyt katsotaan, kuinka tässä oikein käy. Vai luulit sinä todella pääseväsi minusta noin vain.” Useassa tapauksessa nainen saattoi montakin kertaa palata vapaaehtoisesti takaisin niin kauan kuin hänellä oli vähänkään tunteita jäljellä.

        Jäi mieleen poliisin suhtautuminen rikosilmoitukseen ”oli kuulemma luonnollista, että mies aina silloin tällöin huitaisee akkaansa ympäri korvia, ettei tämä äityisi kuvittelemaan itsestään liikoja” tai pienen paikkakunnan sosiaalitoimiston lausunto ”ei mies ole sellaista voinut tehdä. Rouva hyvä, älkää nyt sellaisia puhuko. Mies on aina hoitanut jakomielitautia sairastavan äitinsä asiat niin hyvin ja tunnollisesti. Ei hän sellaista tekisi.”

        Eräässä tapauksessa miehen ex-vaimo – jolle nainen oli asioista kertonut - puhui oikeudessa miehen puolesta, vaikka itse oli kokenut saman kohtalon. Toisessa naisasianajaja kysyi että ”haluatko sinä miehesi joutuvan vankilaan moneksi vuodeksi tuommoisen takia”. Myös miehen sukulaiset usein syyllistivät naisen, koska mies esiintyi muille hurmaavana aviomiehenä. Perheneuvolassa naiselle saatettiin tyrkyttää rauhoittavia pillereitä, että hän jaksaisi eteenpäin suhteessa.

        Mies siis pystyy joko toiminnallaan tai puheillaan saamaan muut puolelleen. Hän myös kontrollillaan kutistaa naisen elämänpiirin niin pieneksi, että nainen elää pelkästään miehensä kautta. Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin estetään, tai nainen ei häpeältään (kulissit, epäonnistumisen tunne) itse kerro asioista, ja se tuntuu olevan aika ratkaiseva asia. Ei siis ole ketään kenelle puhua, on täysin manipuloijan armoilla.

        Joku mies saattoi hurjan väkivallan jälkeen ostaa vaimolleen turkkeja, koruja tai muuta kallista; jos nainen oli töissä, työkaverit kehuivat miten ihana mies hänellä oli.

        Kaava oli kaikissa kertomuksissa sama, alku meni hyvin. Sitten väkivalta astui kuvaan joko pikkuhiljaa tai kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta sitä yleensä edelsi naisen syyllistäminen. Kertomukset olivat hurjaa luettavaa, miehen kommentit lapsille tyyliin ”kohta äidistä veri lentää, näin ja näin” tai ”en mä sua vielä tapa, haluan ensin kakaran sun kanssa”.

        Kyseessä on ennen kaikkea riippuvuus: ”Sanotaan, ettei ihmiselle riitä että hän haluaa luopua jostain, vaan hänelle täytyy löytää tämän tilalle jotain korvaavaa. Erillään olo ei onnistunut, koska minulla ei ollut muuta kuin tämä mies”.

        Muita lainauksia:

        ”Aloittaisinko uudelleen väkivaltaisen suhteen? Toivon, etten aloittaisi, mutta en osaa varmaksi vastata, koska suhde on hyvin tunnepitoinen ja muuttuu salakavalasti”.

        ”Koko avioliiton ajan puolustelin hänen väkivaltaisuuttaan syyllistämällä itseäni”.

        ”Ennen en voinut elää ilman sinua, sitten ero sinusta oli ainoa keino jäädä henkiin”.

        Yksi merkittävä tekijä väkivaltasuhteen ”hyväksymisessä” on naisen haluttomuus myöntää, että on tehnyt väärän valinnan.

        -------------
        Jotain samankaltaista löydän sekä politiikasta että autoista.

        Vaalien alla jokainen saa vapaasti valita parhaan ehdokkaansa. Jos tämä valituksi tullut hölmöilee, niin äänestäjän on vaikea myöntää, että hän itse oli väärässä valintaa tehdessään. Sen seurauksena hän alkaa puolustella valittunsa tekemisiä.

        Eli valittu henkilö ei olekaan enää äänestäjänsä edusmies, vaan äänestäjän pomo. Palvelijan ja johtajan roolit vaihtavat paikkaa.

        Samankaltainen ilmiö näkyy monessa miehessä heidän suhteessaan omaan autoonsa: se on kovin helposti muita autoja parempi. Kriteerit valitaan auton mukaan.

        -------------
        MINÄ olen tehnyt valinnan, joten valinta on oikein. Jos se olisi väärin, niin silloin minä olisin kelvoton tekemään valintoja. - Tavallaan yleispätevä laki.

        -------------
        Aikaisemminhan vaimon lyömistä ei pidetty rikoksena, ei edes asiana. Se oli luonnollista. Perheväkivallasta eroon pääseminen on yhdenlaista yhteiskunnan murrosta.

        Pidän varmana, että väkivaltaa vastaan voi toimia julkisuuden kautta. Julkisuuden muoto on toki tapauskohtaista.

        Jo pelkkä julkinen keskustelu asiasta vaikuttaa: ihmiset havahtuvat asiaan ennakolta. Osa pystyy tekemään pelisäännöt itselleen selviksi jo enakolta. Naiset ovat siten valveutuneempia, kun väkivalta sattuu omalle kohdalle.

        Julkinen keskustelu toimii rokotuksen tavoin madaltaen väkivallan vastustamisen kynnystä.


      • toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Pitääkö nostaa kännyt pystyyn ja allekirjoittaa tuo oman avaukseni täysin perverssi väite!

        Väkivallan vastaanottaminen on sairautta, ei ihmisen vapaata tahtoa. Haluamatta loukata vaikeuksissa olevia ihmisiä sanon, että se on rinnastettavissa heroiinin käyttöön. Kun on koukkuun joutunut, siitä ei pääse irti vaikka jotenkin haluaisikin. Siihen todellakin tarvitaan ulkopuolista apua.

        Olisiko keskiaikainen häpeärangaistus sittenkin toimiva. Hakkaajien naamat internettiin. Tosiasioitten julkistaminen on sallittua. Olen tehnyt hieman vastaavaa ihan eri asiassa ja kyllä se oman luontonsa vaatii sekin, mutta lain mukaan mahdollista.

        julkisuus jotain vaikuttaa, ja vaikka ne naamat nettiinkin. Vähän samaan tapaan kuin rattijuoppojen kortit pyykkinarulle? Ei estä ketään ajamasta kännissä, mutta moni harkitsee kahteen kertaan lähteekö kyytiin.

        Tärkeintä julkisessa keskustelussa olisi saada naisten syyllistäminen loppumaan, samoin kaikki mutu-höpinät syistä. Nollilla oleva itsetunto on tässä asiassa pikemminkin lopputulos kuin lähtöpiste. Ehdottomasti tarvitaan enemmän tietoa tukiverkoista ja paikoista, mistä apua voi hakea.

        Aihetta pitäisi minusta lähestyä aika lailla siltä kantilta, että kyseessä on pikku hiljaa kehittyvä riippuvuus. Sellaisen käsityksen sain jokaisesta tarinasta, jonka kirjasta luin. Lähteminen ja palaaminen on luultavasti samantapaista kuin alkoholistin retkahtaminen aina uudelleen.


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        julkisuus jotain vaikuttaa, ja vaikka ne naamat nettiinkin. Vähän samaan tapaan kuin rattijuoppojen kortit pyykkinarulle? Ei estä ketään ajamasta kännissä, mutta moni harkitsee kahteen kertaan lähteekö kyytiin.

        Tärkeintä julkisessa keskustelussa olisi saada naisten syyllistäminen loppumaan, samoin kaikki mutu-höpinät syistä. Nollilla oleva itsetunto on tässä asiassa pikemminkin lopputulos kuin lähtöpiste. Ehdottomasti tarvitaan enemmän tietoa tukiverkoista ja paikoista, mistä apua voi hakea.

        Aihetta pitäisi minusta lähestyä aika lailla siltä kantilta, että kyseessä on pikku hiljaa kehittyvä riippuvuus. Sellaisen käsityksen sain jokaisesta tarinasta, jonka kirjasta luin. Lähteminen ja palaaminen on luultavasti samantapaista kuin alkoholistin retkahtaminen aina uudelleen.

        Eräs alkoholisti sanoi kerran, että juoppo on ottanut yhden ryypyn liikaa ja tuhat liian vähän.

        Väkivallan kohdalla sen ensimmäisen iskun tulee olla viimeinen. Tähän havahtumista edesauttaa julkisuus.


      • Mariet
        MillaN kirjoitti:

        ...kyllä itseni likoon...mutta totta on, että hakkaaja salaa tekonsa, osaa tehdä sitä vuosikausia niin ettei kukaan huomaa, kieltää jopa hakatulle tekemänsä, vannoo ikuista rakkautta, lupaa olla lyömättä, osaa olla kuin enkeli muiden seurassa, hellii välillä hakattua, vahtii jokaikisen sanan ja liikkeen, syyllistää hakatun ja paljon muuta...mutta nainen rakastaa tai luulee rakastavansa, alistuu, koska tuntee itse olevansa syypää saamaansa kohteluun eikä hae ulkopuolista apua syyllisyydentunteen vuoksi.

        Luulen että kukaan joka ei väkivaltaa ole kokenut parisuhteessa, ei pysty ymmärtämään naista/miestä miksi alistuu väkivaltaan...minä ymmärrän, itse sen helvetin kokeneena.

        Ei auttanut poliisit, putkat eikä lastensuojeluviranomaisten luona käynnit. Minä löysin itseni monta kertaa sairaalasta, monta kertaa naapurista, monta kertaa sisarusten luota ja aina menin takaisin...rakastin tai luulin rakastavani.

        Kunnes eräänä iltana hän hakkasi paistinpannulla ja veti hiuksista niin kovasti että taju meni ja heräsin sairaalasta. Hän yritti päästä kukkien kera luokseni, mutta olin kieltänyt hoitajia päästämästä ketään luokseni ensin ilmoittamatta minulle.

        Sairaalasta päästyäni etsin asunnon, kerroin hänelle ottavani eron...vastaus oli nyrkinisku käteeni...sanoin hänelle että nyt voit oikein luvan perästä hakata, mutta hänestä ei ollut siihen. Mies oli alistunut, hän oli löytänyt vastustajansa, oman kohteensa, josta löytyi vihdoinkin vastusta jättämään mies.

        Kuukausia tämä mies jahtasi eron jälkeen, uhkaili jopa tappaa jos en tulisi takaisin, en kuulemma pärjäisi, mutta lakimiesten kanssa tämä mies lähti yhteisestä kodistamme vain omat henkilökohtaiset tavarat mukanaan...asumme samalla paikkakunnalla, mutta emme tunne toisiamme.

        Löysin rohkeuden lähteä, koska sairaalassa ollessani juttelin hoitajien kanssa ja tajusin vihdoinkin etten ole syyllinen mihinkään, en toisen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja ymmärsin, että jokaisella meillä on oikeus koskemattomuuteen.

        Yritän tässä rauhoittua luettuani kertomuksesi... vaikeaa on mutta yritän. Tekstisi oli rankkaa luettavaa.
        On totta että joka ei ole väkivaltaa kokenut ei voi ymmärtää miksi siihen alistutaan.
        Onneksi olet tuosta irti päässyt ja toivottavasti sinun ei tarvitse enää ikinä tuollaista kokea.


      • Lieb-kind
        toimittaja kirjoitti:

        tarkoitus oli siis koota yhteen selviytymistarinoita ja keinoja, miten väkivaltaisesta suhteesta pääsee eroon. Nimenomaan keinoja ei pystytty suoralta kädeltä sanomaan. Yhdessä tapauksessa sysäyksen antoi työnantaja, toisessa kasvavat lapset. Useimmiten kuitenkin naisessa kypsyi päätös, usein vasta vuosien jälkeen, ja eräänä aamuna hän vain oli kyllin vahva lähteäkseen.

        Kertomuksista voisi päätellä, että tukiverkko ei ole läheskään niin hyvä kuin julkisesti annetaan ymmärtää, siitä ei tiedetä tai naisella ei ole voimia hakea apua. Edelleen naiset syyllistetään tapahtumista, tai heitä ei uskota. Sitaateissa olevat lauseet ovat suoraan kirjasta.

        Mies yleensä yritti estää naisen lähdön väkivallalla ja uhkailulla tai ilmoitti joko vaativansa lapset tai kokonaan hylkäävänsä heidät. Jos nainen joutui erohakemuksen aikana asumaan kotonaan, mies yleensä pakotti hänet peruuttamaan hakemuksen.

        Eräs mies lukitsi oven, otti pesäpallomailan ja sanoi: ”No niin, nyt katsotaan, kuinka tässä oikein käy. Vai luulit sinä todella pääseväsi minusta noin vain.” Useassa tapauksessa nainen saattoi montakin kertaa palata vapaaehtoisesti takaisin niin kauan kuin hänellä oli vähänkään tunteita jäljellä.

        Jäi mieleen poliisin suhtautuminen rikosilmoitukseen ”oli kuulemma luonnollista, että mies aina silloin tällöin huitaisee akkaansa ympäri korvia, ettei tämä äityisi kuvittelemaan itsestään liikoja” tai pienen paikkakunnan sosiaalitoimiston lausunto ”ei mies ole sellaista voinut tehdä. Rouva hyvä, älkää nyt sellaisia puhuko. Mies on aina hoitanut jakomielitautia sairastavan äitinsä asiat niin hyvin ja tunnollisesti. Ei hän sellaista tekisi.”

        Eräässä tapauksessa miehen ex-vaimo – jolle nainen oli asioista kertonut - puhui oikeudessa miehen puolesta, vaikka itse oli kokenut saman kohtalon. Toisessa naisasianajaja kysyi että ”haluatko sinä miehesi joutuvan vankilaan moneksi vuodeksi tuommoisen takia”. Myös miehen sukulaiset usein syyllistivät naisen, koska mies esiintyi muille hurmaavana aviomiehenä. Perheneuvolassa naiselle saatettiin tyrkyttää rauhoittavia pillereitä, että hän jaksaisi eteenpäin suhteessa.

        Mies siis pystyy joko toiminnallaan tai puheillaan saamaan muut puolelleen. Hän myös kontrollillaan kutistaa naisen elämänpiirin niin pieneksi, että nainen elää pelkästään miehensä kautta. Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin estetään, tai nainen ei häpeältään (kulissit, epäonnistumisen tunne) itse kerro asioista, ja se tuntuu olevan aika ratkaiseva asia. Ei siis ole ketään kenelle puhua, on täysin manipuloijan armoilla.

        Joku mies saattoi hurjan väkivallan jälkeen ostaa vaimolleen turkkeja, koruja tai muuta kallista; jos nainen oli töissä, työkaverit kehuivat miten ihana mies hänellä oli.

        Kaava oli kaikissa kertomuksissa sama, alku meni hyvin. Sitten väkivalta astui kuvaan joko pikkuhiljaa tai kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta sitä yleensä edelsi naisen syyllistäminen. Kertomukset olivat hurjaa luettavaa, miehen kommentit lapsille tyyliin ”kohta äidistä veri lentää, näin ja näin” tai ”en mä sua vielä tapa, haluan ensin kakaran sun kanssa”.

        Kyseessä on ennen kaikkea riippuvuus: ”Sanotaan, ettei ihmiselle riitä että hän haluaa luopua jostain, vaan hänelle täytyy löytää tämän tilalle jotain korvaavaa. Erillään olo ei onnistunut, koska minulla ei ollut muuta kuin tämä mies”.

        Muita lainauksia:

        ”Aloittaisinko uudelleen väkivaltaisen suhteen? Toivon, etten aloittaisi, mutta en osaa varmaksi vastata, koska suhde on hyvin tunnepitoinen ja muuttuu salakavalasti”.

        ”Koko avioliiton ajan puolustelin hänen väkivaltaisuuttaan syyllistämällä itseäni”.

        ”Ennen en voinut elää ilman sinua, sitten ero sinusta oli ainoa keino jäädä henkiin”.

        ”Ennen en voinut elää ilman sinua,
        sitten ero sinusta oli ainoa keino
        jäädä henkiin”.

        Olet kaikkeni sä silloinkin,
        vaikka maailman mä voittaisin,
        mitä jää jos menet pois,
        tyhjyyttä pelkkää...

        Vuosien helvetin jälkeen, yllä olevat sanat sattuvat...vieläkin.


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        tarkoitus oli siis koota yhteen selviytymistarinoita ja keinoja, miten väkivaltaisesta suhteesta pääsee eroon. Nimenomaan keinoja ei pystytty suoralta kädeltä sanomaan. Yhdessä tapauksessa sysäyksen antoi työnantaja, toisessa kasvavat lapset. Useimmiten kuitenkin naisessa kypsyi päätös, usein vasta vuosien jälkeen, ja eräänä aamuna hän vain oli kyllin vahva lähteäkseen.

        Kertomuksista voisi päätellä, että tukiverkko ei ole läheskään niin hyvä kuin julkisesti annetaan ymmärtää, siitä ei tiedetä tai naisella ei ole voimia hakea apua. Edelleen naiset syyllistetään tapahtumista, tai heitä ei uskota. Sitaateissa olevat lauseet ovat suoraan kirjasta.

        Mies yleensä yritti estää naisen lähdön väkivallalla ja uhkailulla tai ilmoitti joko vaativansa lapset tai kokonaan hylkäävänsä heidät. Jos nainen joutui erohakemuksen aikana asumaan kotonaan, mies yleensä pakotti hänet peruuttamaan hakemuksen.

        Eräs mies lukitsi oven, otti pesäpallomailan ja sanoi: ”No niin, nyt katsotaan, kuinka tässä oikein käy. Vai luulit sinä todella pääseväsi minusta noin vain.” Useassa tapauksessa nainen saattoi montakin kertaa palata vapaaehtoisesti takaisin niin kauan kuin hänellä oli vähänkään tunteita jäljellä.

        Jäi mieleen poliisin suhtautuminen rikosilmoitukseen ”oli kuulemma luonnollista, että mies aina silloin tällöin huitaisee akkaansa ympäri korvia, ettei tämä äityisi kuvittelemaan itsestään liikoja” tai pienen paikkakunnan sosiaalitoimiston lausunto ”ei mies ole sellaista voinut tehdä. Rouva hyvä, älkää nyt sellaisia puhuko. Mies on aina hoitanut jakomielitautia sairastavan äitinsä asiat niin hyvin ja tunnollisesti. Ei hän sellaista tekisi.”

        Eräässä tapauksessa miehen ex-vaimo – jolle nainen oli asioista kertonut - puhui oikeudessa miehen puolesta, vaikka itse oli kokenut saman kohtalon. Toisessa naisasianajaja kysyi että ”haluatko sinä miehesi joutuvan vankilaan moneksi vuodeksi tuommoisen takia”. Myös miehen sukulaiset usein syyllistivät naisen, koska mies esiintyi muille hurmaavana aviomiehenä. Perheneuvolassa naiselle saatettiin tyrkyttää rauhoittavia pillereitä, että hän jaksaisi eteenpäin suhteessa.

        Mies siis pystyy joko toiminnallaan tai puheillaan saamaan muut puolelleen. Hän myös kontrollillaan kutistaa naisen elämänpiirin niin pieneksi, että nainen elää pelkästään miehensä kautta. Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin estetään, tai nainen ei häpeältään (kulissit, epäonnistumisen tunne) itse kerro asioista, ja se tuntuu olevan aika ratkaiseva asia. Ei siis ole ketään kenelle puhua, on täysin manipuloijan armoilla.

        Joku mies saattoi hurjan väkivallan jälkeen ostaa vaimolleen turkkeja, koruja tai muuta kallista; jos nainen oli töissä, työkaverit kehuivat miten ihana mies hänellä oli.

        Kaava oli kaikissa kertomuksissa sama, alku meni hyvin. Sitten väkivalta astui kuvaan joko pikkuhiljaa tai kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta sitä yleensä edelsi naisen syyllistäminen. Kertomukset olivat hurjaa luettavaa, miehen kommentit lapsille tyyliin ”kohta äidistä veri lentää, näin ja näin” tai ”en mä sua vielä tapa, haluan ensin kakaran sun kanssa”.

        Kyseessä on ennen kaikkea riippuvuus: ”Sanotaan, ettei ihmiselle riitä että hän haluaa luopua jostain, vaan hänelle täytyy löytää tämän tilalle jotain korvaavaa. Erillään olo ei onnistunut, koska minulla ei ollut muuta kuin tämä mies”.

        Muita lainauksia:

        ”Aloittaisinko uudelleen väkivaltaisen suhteen? Toivon, etten aloittaisi, mutta en osaa varmaksi vastata, koska suhde on hyvin tunnepitoinen ja muuttuu salakavalasti”.

        ”Koko avioliiton ajan puolustelin hänen väkivaltaisuuttaan syyllistämällä itseäni”.

        ”Ennen en voinut elää ilman sinua, sitten ero sinusta oli ainoa keino jäädä henkiin”.

        Ajattelin jo lopetella omalta osaltani, mutta tuli mieleen kysymys: oliko kirjassa haastateltu useampia sellaisia naisia, jotka ottivat pesäeron ensimmäisestä iskusta? Mitkä tekijät puolsivat heidän lähtemistään?


      • toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Ajattelin jo lopetella omalta osaltani, mutta tuli mieleen kysymys: oliko kirjassa haastateltu useampia sellaisia naisia, jotka ottivat pesäeron ensimmäisestä iskusta? Mitkä tekijät puolsivat heidän lähtemistään?

        kirjan naisista ei ollut lähtenyt ensimmäisestä iskusta. Reaalista tiedän vain yhden naisen koko elämäni ajalta, joka niin on pystynyt tekemään.


      • MillaN
        Mariet kirjoitti:

        Yritän tässä rauhoittua luettuani kertomuksesi... vaikeaa on mutta yritän. Tekstisi oli rankkaa luettavaa.
        On totta että joka ei ole väkivaltaa kokenut ei voi ymmärtää miksi siihen alistutaan.
        Onneksi olet tuosta irti päässyt ja toivottavasti sinun ei tarvitse enää ikinä tuollaista kokea.

        ...sinulle Mariet.:)

        Elämäni on nyt onnellista, enää ei tarvitse pelätä mitä on vastassa kotiin tullessa eikä tarvitse puolustella ja selitellä.


      • toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Pitääkö nostaa kännyt pystyyn ja allekirjoittaa tuo oman avaukseni täysin perverssi väite!

        Väkivallan vastaanottaminen on sairautta, ei ihmisen vapaata tahtoa. Haluamatta loukata vaikeuksissa olevia ihmisiä sanon, että se on rinnastettavissa heroiinin käyttöön. Kun on koukkuun joutunut, siitä ei pääse irti vaikka jotenkin haluaisikin. Siihen todellakin tarvitaan ulkopuolista apua.

        Olisiko keskiaikainen häpeärangaistus sittenkin toimiva. Hakkaajien naamat internettiin. Tosiasioitten julkistaminen on sallittua. Olen tehnyt hieman vastaavaa ihan eri asiassa ja kyllä se oman luontonsa vaatii sekin, mutta lain mukaan mahdollista.

        Vaikka yhtä dokumenttia lukuunottamatta muut menevät kaunokirjallisuuden puolelle, ne kannattaa lukea.

        Fyysisestä väkivallasta:
        Väkivallasta vapaaksi, Kirjayhtymä v. –97, toimittanut Mirja Kuivaniemi.
        Tapaus Sweetsir, kirjoittanut Helen Yglesias
        Toinen nainen, kirjoittanut Joy Fielding

        Henkisestä väkivallasta:
        Heitä äidille hyvästit, kirjoittanut Joy Fielding
        Tanssin niin nopeasti kuin voin, kirjoittanut Barbara Gordon (tehty myös tv-elokuva)


      • Seppojuhani
        toimittaja kirjoitti:

        Vaikka yhtä dokumenttia lukuunottamatta muut menevät kaunokirjallisuuden puolelle, ne kannattaa lukea.

        Fyysisestä väkivallasta:
        Väkivallasta vapaaksi, Kirjayhtymä v. –97, toimittanut Mirja Kuivaniemi.
        Tapaus Sweetsir, kirjoittanut Helen Yglesias
        Toinen nainen, kirjoittanut Joy Fielding

        Henkisestä väkivallasta:
        Heitä äidille hyvästit, kirjoittanut Joy Fielding
        Tanssin niin nopeasti kuin voin, kirjoittanut Barbara Gordon (tehty myös tv-elokuva)

        Saatat tuntea rikosten uhreja auttavan organisaation. Jos, niin kannattaisiko siellä ottaa esille tuo julkisuusteema.


      • *toimittaja
        Seppojuhani kirjoitti:

        Saatat tuntea rikosten uhreja auttavan organisaation. Jos, niin kannattaisiko siellä ottaa esille tuo julkisuusteema.

        ei tullut mieleen muita kuin Lyömätön Linja. Sehän on lyöville miehille tarkoitettu organisaatio. Kuvaavaa, että sen julkisuusmarkkinointi on kyllä onnistunut.

        Kuvien julkaiseminen esim. netissä on sikäli hankalaa, että laki ja intimiteettisuoja luultavasti tulisivat vastaan. Muita seikkoja mm. se, laitetaanko ensikertalaiset samalle viivalle uusijoiden kanssa, tarvitaanko oikeuden tuomio vai uskotaanko naisen sanaa. Eihän sitä muutenkaan uskota!

        Mieluummin näkisin, että uhrit antaisivat väkivallalle kasvot. Se taitaa olla turha toivo; tämänkin ketjun lukeneista naisista luultavasti ainakin kolmannes on itse kokenut väkivaltaa suhteessaan, mutta vain yksi kertonut siitä. Kommenteista pystyi melko pian päättelemään, kuka on tilanteen kokenut ja kuka ei.

        Ennaltaehkäisevä toiminta olisi kuitenkin kaikkein paras ratkaisu. Jos saisin päättää, laittaisin kaikki tytöt ennen koulun päättymistä itsepuolustuskurssille vuodeksi. Se ei suojaisi henkiseltä väkivallalta, mutta ruumiilliselta kyllä.

        Uskon että jos mies saisi kunnolla selkäänsä joka kerran kun itse tinttaisi, se takuulla nostaisi kynnystä seuraavaan lyöntiin. Olen nähnyt tästä esimerkkejä omassa tuttavapiirissäni.

        Todella hankala asia, mutta edes suuremman julkisuuden saaminen asialle olisi askel eteenpäin.


    • GoldeNeye

      Minä en tuollaista väkivaltaa hyväksyisi alkuunkaan. Jos mies sellaista tekisi, niin se olisi kerrasta poikki koko homma. Ei kenenkään naisen pidä alistua moiseen. Olen varma, että jos kerran lyö ja vaikka vannoo, ettei se enää toistu, niin kyllähän se tulee toistumaan.

      • toimittaja

        jokainen pahoinpidelty nainen on sanonut tuon saman lauseen. Silti he ovat jääneet suhteeseen, koska kyseessä on eräänlainen riippuvuus, ei sitä muuten pysty selittämään.

        Tuossa väkivaltakirjassa mies itsekin oli sanonut, että "ensimmäisen kerran jälkeen lyöminen on helppoa", joten harvinaista totisesti on jos se yhteen kertaan jää.


      • satunnainen
        toimittaja kirjoitti:

        jokainen pahoinpidelty nainen on sanonut tuon saman lauseen. Silti he ovat jääneet suhteeseen, koska kyseessä on eräänlainen riippuvuus, ei sitä muuten pysty selittämään.

        Tuossa väkivaltakirjassa mies itsekin oli sanonut, että "ensimmäisen kerran jälkeen lyöminen on helppoa", joten harvinaista totisesti on jos se yhteen kertaan jää.

        ..kun tavatiin, että se on kerrasta poikki. Mies löi kerran ja turvakodin kautta läksin suhteesta.Tapaus oli tuolloin niin harvinainen(v.-92), että kun turvakodista tehtiin tuolloin juhannuksena juttua Iltasanomiin, halusi turvakodin henkilökunta minun mielipiteeni ja haastatteluni esimerkkinä lähtemisestä lehteen.Mies pisti omakotitalon menenmään pankille,maksoin lainaa pitkään,mutta ennenkaikkea poikani ja oman turvallisuuteni eteen olin valmis tekemään mitä vain.

        Tuolloin 7v. poikani ja minä kävimme pitkään perheneuvolassa, koska tilannetta oli edeltänyt pitkäaikainen mustasukkaisuus ja riidat.Täytyy kyllä myöntää,että Hgin turvakoti auttoi minua ja tuki minua hyvin päätöksessäni.

        Haluaisin omalta osaltani rohkaista jokaista naista lähtemään väkivaltaisesta suhteesta. Muistan yhä poikani sanat, kun muutimme kaupungin kaksioon:Äiti nyt meillä on hyvä olla, nyt ei tarvitse pelätä ja tänä päivänäkin poika muistaa silloiset tapahtumat.


    • Sivuseuraaja

      Perheväkivalta voi kohdistua myös lapseen.

      Jos lasta hakataan ja hän jää kotiin, niin silloin häntä saa hakata lisää?

      Nyrkin ulottuville jättäytymällä hän asiallisesti ottaen antaa siihen luvan?

      Siis: miksi lapsi jää kotiin?

      • GoldeNeye

        Tuo lapseen kohdistuva väkivalta on jo paljon pahempaa. Kovat rangaistukset pitäisi antaa, moneksi vuodeksi linnaan.

        Kuinka helposti lasta uskotaan, jos hän vaikka päiväkodissa kertoo jollekin vanhempansa hakkaavan häntä? Isompi lapsi kenties voisi ottaa yhteyttä kouluterveydenhoitajaan ja alkaa purkamaan sitä asiaa sitä kautta. Mutta sekin saattaa olla liian suuri kynnys, kun pelkää kotiin otettavan yhteyttä ja sitten vanhempi pieksää hänet siitä hyvästä vielä enemmän.


    Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      641
      7831
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      431
      2109
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      220
      1998
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      1596
    5. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1219
    6. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      25
      1158
    7. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      95
      1024
    8. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      823
    9. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      6
      697
    10. Sofia matkii Martinaa

      Sofia etsii omaa lippisjonnea mäkkäreistä ja itiksestä. Tuskin löytää yhtä komeaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      670
    Aihe