Neuvoja itselleni vuosikymmenien takaa

Vaikka olenkin ollut ateisti jo pitkään ja maailmankäsitykseni kanssa niin sinut kuin se on mahdollista, tulee usein mieleen kuinka heikkoja me ihmiset olemme tekemään päätelmiä ja kuinka paljon tunteemme sotkee analyysien tekemistä tietoisesti tai tiedostamattomasti. Mietinkin millaisia ohjeita tulisi noudattaa kun ihmistä alkaa kiinnostaa uskonnot. Ohjeistankin ajatusleikkinä joskus elänyttä nuorta itsenäni seuraavilla neuvoilla totuuden etsinnässä näin jälkiviisaasti.

Ensimmäinen neuvo kuuluu siten, että sinun pitää luopua jostakin saadaksesi avaimet etsimiseen. Pitää luopua pyrkimyksestä mielyttää itseään ja hyväksyä kaikki löydökset olivatpa ne miten vastenmielisiä tahansa. Rikostutkija joka haluaa uskoa epäillyn syyttömyyteen tai syyllisyyteen menee todennäköisesti harhaan. Todisteet ohjaavat loppupäätelmiäsi, ei halusi uskoa mitään. Tämä on useimpien teistien kompastuskivi.

Toinen neuvoni varhaiselle itselleni on että noudata samoja logiikan sääntöjä ja pohdinnan standardeja kaikilla alueilla. Jos tulkitset arkielämän jonkin asian järjenvastaiseksi, tee sama tulkinta myös uskonnon kohdalla jos tarve vaatii, äläkä ajattele että Jumaluus tietää sinua paremmin. Tokihan mahdollinen Jumala voisikin tietää sinua paremmin, mutta koko pohdinta tulee tarpeettomaksi jos luovut tästä periaatteesta. Voisithan silloin todeta jokaisen uskonnon ja pyhän kirjoituksen kohdalla että Jumala tietää aina paremmin.

Muista että subjektiiviset kokemukset eivät ole useinkaan kovin luotettavia eivätkä kelpaa todisteiksi muille. Kuuntele teistien rukousvastauksia ja arvioi moniko niistä voidaan kelpuuttaa todisteeksi. Määrittele myös mitä edellytyksiä todisteen pitää täyttää että voit luokitella sen todisteeksi. Noudata tässäkin samoja sääntöjä mitä muillakin elämän alueilla todisteilta vaatisit.

Mielytä itseäsi vaikka musiikilla, kevyesti päihteillä, ystävillä tai kosketuksella, mutta muista pääsi rakenne ja sen taipumus harjoittaa defenssejä. Tunteet ovat hienoja toimiessa kanssaihmisten kanssa, mutta rehellisessä pohdinnassa ne ovat pelkkä riippakivi. Nieleskele, nieleskele ja nieleskele. Opettele hyväksymään asioita jotka eivät mielytä sinua ja joille et mahda mitään. Lopulta olet vahvempi ja näet enemmän. Muista myös että vaikka teet parhaasi ja olet rehellinen, voit silti erehtyä. Ole valmis muuttamaan käsityksiäsi kun kuulet vahvempia argumenttejä. Muut eivät tulkitse sinua tällöin tyhmäksi, vaan rehelliseksi ja vahvaksi. Tee parhaasi ja muista että tieto voi lisätä tuskaa mutta useimmilla asioilla on hintansa. Kumman haluat valita, rehellisyyden vai itsesi mielyttämisen? Muista vielä se, että jos valitset itsesi mielyttämisen, saat juosta alati pakoon kylmiä tosiasioita. Kohtaamalla ne, voitat lopulta enemmän.


Vuosikymmenien takaisin terveisin ja neuvoin: Minä itte