”Suomalaisista KGB-yhteyksistä nimilistan koonnut Verkkouutisten ja Nykypäivän toimittaja Juha-Pekka Tikka ei usko, että hänen paljastuksistaan löytyy enää poliisille tutkinnan aihetta. – Toivon, että siitä on apua lähihistorian tutkimukselle. KGB:n arkistonhoitaja Vasili Mitrohin kopioi käsin Neuvostoliiton tiedustelupalvelun asiakirjoja 15 vuoden ajan. Vuonna 1992 hän loikkasi länteen ja kirjoitti papereitaan puhtaaksi vuonna 2004 tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Mitrohinin paperit julkistettiin Britanniassa kesäkuussa.”
Lue lisää.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/619/kgb-kontaktit_venaja_vasemmistoradikalismi_ja_suomen_evankelisluterilaisen_kirkon_rappeutuminen
Lue lisää.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/619/kgb-kontaktit_venaja_vasemmistoradikalismi_ja_suomen_evankelisluterilaisen_kirkon_rappeutuminen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juha-Pekka Tikan alkuperäinen Verkkouutisten artikkeli löytyy täältä http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/1mitrohin-25427. Suomalaisten KGB-kontaktien lukumäärän suhteellisen suuruuden lisäksi merkille pantavaa on, että kontaktihenkilöihin lukeutuu runsaasti korkea-arvoisia virkamiehiä ja muita yhteiskunnallisesti merkittäviä vaikuttajia, kuten Iltalehti toteaa artikkelissaan 11.9.2014 ”Poliiseja, suurlähettiläitä, professoreita…Nämä suomalaiset löytyivät KGB-arkistosta” http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091118654913_uu.shtml.
Nyt arkistoista löydetyt nelisenkymmentä suomalaisnimeä vuosilta 1972–1984 ovat valtaosaltaan niin sanotusti ”uusia nimiä”. Joidenkin nyt nimettyjen KGB-yhteydet on tunnettu jo aiemmin. Täysin riippumatta siitä, antaako nyt paljastunut uusi informaatio – joka muodostaa vain pienen osan paljon suuremmasta kokonaisuudesta – enää aihetta minkäänlaiselle poliisitutkinnalle vai ei, osoittavat tuoreet arkistolöydöt osaltaan jälleen siihen ikävään tosiasiaan, että suomalainen yhteiskunta oli muihin länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen vahvalla tavalla KGB:n toimijoiden soluttama.
Länteen loikannut entinen KGB-eversti Oleg Gordievsky toteaa Inna Rogatchin kanssa kirjoittamansa kirjan Sokea peili (WSOY 1997) sivulla 10:
”Vuoden 1944 jälkeen Suomi on ollut ainutlaatuinen maa. Historiallisesti on käynyt niin, että ensiviulua on sodanjälkeisessä Suomessa soitellut vuosikymmenien ajan KGB…KGB:n – sen periaatteiden, menetelmien ja mentaliteetin – vaikutus Suomeen on ollut todella valtava.”
Kuten kirjoitin Minne menet, Suomen Siion? -kirjassani (Kuva ja Sana 2012), tämä todella valtava KGB:n kommunistinen vaikutus on osaltaan ulottunut myös Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon, ortodoksisen kirkon ja vapaiden suuntien ohella. Luterilaisen kansankirkkomme nykyinen hengellis-teologinen rappiotila ja radikaali vasemmistoliberalisoituminen on vuosikymmenien varrella kehkeytynyt prosessissa, jota on vahvasti sponsoroinut KGB-kommunistinen vaikutus.
Gordievsky kirjoittaa Sokea peili -kirjansa sivuilla 123 ja 145 näin:
”Juuri vuodesta 1944 tuli ratkaiseva vaihe, jossa KGB (silloinen NKVD) pureutui lujasti Helsinkiin ja kaikkialle Suomeen. Se ei ollut ainoastaan ajallinen voitto Neuvostoliitolle. Se oli moraalinen suurvoitto, joka johti Neuvostoliiton politiikan ja neuvostovakoilun täydelliseen menestykseen Suomessa. Se oli maan lamaannuttaneen pelon voitto. Suuret ja pienet ihmiset, jotka olivat olleet jonkinlaisissa viroissa, odottivat ahdistuneina pahinta, vangitsemista, karkotusta Siperiaan tai maan täydellistä miehitystä – Neuvostoliitto oli raivoissaan suomalaisille suuren Stalinin nöyryyttämisestä talvisodassa koko maailman nähden. Ihmiset olivat valmiita paljoon lepytelläkseen Karhua. Suomen kommunistiset ainekset eivät tietenkään jättäneet tilaisuutta käyttämättä, ja heidän suoranaisella tietoisella ja pyyteellisellä (revanssi ja ura) avullaan NKVD tunkeutui salamannopeasti ja erittäin laajalti Suomen poliisilaitokseen, sisäasianministeriöön, moniin tärkeisiin laitoksiin ja – varsin epäperinteellisesti kylläkin – kirkon piiriin.”
”Niin kuin muissakin maissa KGB, jonka luonteeseen kuului tietää kaikki, tarkkailla kaikkea ja kontrolloida kaikkea, pyrki Suomessa paitsi tunkeutumaan politiikkaan ja vaikuttamaan siihen myös ujuttautumaan talouselämään ja ammattiliittoihin, kansainvälisiin suhteisiin ja myös älymystöpiireihin, tiedotusvälineisiin, kulttuurielämään ja kirkkoon – yleiseen mielipiteeseen vaikuttamisen laajaan kenttään.”
Jukka Seppinen puolestaan huomauttaa varsin oleellisesti kirjansa Kivi bolsevikin kengässä: Neuvostoliiton tavoitteet Suomessa 1917–1970 (Minerva 2014) sivulla 132:
”Hertta Kuusisen huudahdus ’Tshekkoslovakian tie on Suomen tie’ vuoden 1948 alussa sisälsi ajatuksen SKP:n pyrkimyksistä johdattaa Suomi kansandemokratiaksi. Sanonta jäi elämään, vaikka pikemminkin DDR:stä muodostui jo 1950-luvulla kommunistien – ja monien sosialistien ja vasemmistososialidemokraattien – ihannemalli Suomelle. Lisäksi Lutherin ydinalueiden jääminen DDR:n haltuun vaikutti jossain määrin ajatteluun DDR:n mallin sopivuudesta luterilaiselle Suomelle. Tämä teesi vaatii edelleen lisätutkimuksia, jotta luterilaisen kirkon rooli suhteessa DDR:ään selviäisi.”
Kirjansa sivuilla 160, 171 ja 376–377 Seppinen kirjoittaa siitä, miten KGB ohjasi ja käytti omien tarkoitusperiensä edistämiseen myös lännestä Suomeen tulleita vasemmistoradikaaleja suuntauksia kuten 1960-luvun New Left -uusvasemmistolaisuutta, joka oli syntynyt niin kutsutun läntisen marxismin piirissä ja joka ei ollut virallisesta neuvostomarxilaisesta näkökulmasta oikeaoppista:
”KGB pyrki pitkälti ajattelutapa- ja moraalikäsitysten muokkaukseen Suomessa…Parhaat tulokset mielipiteiden muokkauksessa neuvostotiedustelu saavutti kansanrintama-aikakauden alettua 1960-luvulla ja SDP:n muljahdettua kansanrintamakuosiin vuonna 1966…KGB kytki onnistuneesti erilaiset ennen kaikkea lännestä saapuneet radikaalivirtaukset tähän prosessiin. Siksi länsimaiset rauhanliikkeet, kuten Sadankomitea, muodostuivat hyvin tärkeiksi kanaviksi KGB:n taktiikassa. Sinne sijoittuivat monet lupaavat nuoret poliitikonalut…”
”SKP kiinnitti paljon huomiota nuorisotyöhön, mutta selvää edistystä puolue sai odottaa pitkään. Apu tuli yllättäen ulkomailta, vieläpä lännestä. Länsimaisen yhteiskunnan yleinen radikalisoituminen 1960-luvun alkupuolella osui harvinaisen hyvin myös kommunistisen nuorisoliikkeen tavoitteisiin. Myös KGB:n näkökulmasta länsimaiset poliittiset nuorisoliikkeet ja niiden radikalisoituminen lupasivat hyvää. KGB seurasi erityisen huolella vasemmistolaista liikehdintää niissä läntisissä maissa, joissa sitä ilmeni. Tätä kautta avautui tie radikalisoituvan opiskelijapolitiikan pariin ja mahdollisuus saada se kommunismin tukijaksi. Nuoriso kiinnosti erittäin paljon KGB:n asiamiehiä Suomessa.”
”Kommunistisen liikkeen luonteeseen kuului perinteisten kansallisten arvojen kyseenalaistaminen, päämääränä niiden kaataminen ja kommunistisen ideologian mukaisten kollektiivisten kehysten pystyttäminen. Tässä hengessä SDNL [Suomen demokraattinen nuorisoliitto] toimi myös perinteisten suomalaisten arvojen, erityisesti kristillisten arvojen, vastaisesti. Syksyllä 1965 se yritti saada aikaan liikehdintää rukouslauantaikäytäntöä vastaan ja suunnitteli jopa kahakoita poliisia vastaan.”
Hyvä Ahvio.
Siinäpä sitä asiaa olikin ihan reippaasti.
Lukemista.