Lapseni

ja hän tällä hetkellä asuu hellari perheessä...
Kiitos sulle vastauksesta:) Kirjottele vielä jotain niistä ihme säännöistä joita heillä todennäköisesti on...
Lapseni sanoo ettei saa laittaa julisteita seinälle ja joittenkin lehtien lukeminen on kielletty...

äiti kirjoitti:

ja hän tällä hetkellä asuu hellari perheessä...
Kiitos sulle vastauksesta:) Kirjottele vielä jotain niistä ihme säännöistä joita heillä todennäköisesti on...
Lapseni sanoo ettei saa laittaa julisteita seinälle ja joittenkin lehtien lukeminen on kielletty...

Lue lisää

...kun hyökkään tähän väliin, mutta tuohon sääntöasiaan voisin sanoa itse jotakin, koska olen kasvanut itse hellariperhessä.

Hellareilla ei ole mitään erityistä säännöstöä siitä mitä saa ja ei saa tehdä. Ja koska helluntailiike, kuten ed. vastaajakin sanoi, on hyvin suuri jonka vuoksi siihen kuuluu paljon ihmisiä, se, millä säännöillä kukin helluntailainen perhe elää, on hyvin pitkälle ihmisten omien tulkintojen ja käsitysten varassa. Myös eri seurakuntien välillä on suuriakin eroja. Siinä missä toisessa seurakunnassa tuomitaan haitarin soitto synnilliseksi, toisessa hyväksytään heavy metal hengelliseksi musiikiksi.

Ts. siis siinä missä jossakin toisessa perheessä julisteiden laitto seinälle on kiellettyä, niin toisen perheen lapset saavat esim. kuunnella heavy metal- musiikkia ilman suurempaa tuomitsemista.

Kuulostaa siltä, että tämä perhe jossa lapsesi elää, on hyvin tiukka omissa säännöissään. Oman perheeni säännöt olivat vähän samansuuntaisia, koska isäni oli hyvin ennakkoluuloinen kaikkea mahdollista kohtaan. Luulen tämän johtuneen ensisijaisesti hänen tietämättömyydestään, ja tietynlaisesta sivistymättömyydestä. Nykyään minusta tuntuu, että myös vanhemmilleni itselleen oli epäselvää mikä on sallittua ja mikä ei, jolloin oli turvallisinta tuomita kaikki vähänkin epäilyttävä synniksi.

Se teki minun elämästäni sellaista jatkuvaa epävarmuutta ja ahdistusta siitä teenkö nyt oikein vai väärin ja entäs jos teen väärin, joudunko helvettiin yms. Pitkälle mennessään se voi olla hyvinkin ahdistavaa ja elämää rajoittavaa ja muusta maailmasta eristävää.

Joten minä olisin sitä mieltä, että jos sinulla on hyvät välit lapseesi, niin myös pitäisit ne mahdollisimman hyvinä, läheisinä, ja ennenkaikkea _luottamuksellisina_. Silloin olisit myös koko ajan hyvänä esimerkkinä siitä, että ei- uskovaiset ovat myös ihan ok- jengiä, ja että toinenkin fiksu tapa elää on olemassa. Jos usko menee liian pitkälle, se yleensä eristää ihmisen muusta maailmasta, ja demonisoi ulkopuolisen maailman, jolloin liikkeen vaikutuspiiristä on vaikemapi päästä eroon.

Onko tämä lapsi itse siis "hurahtanut" vai onko se ongelma se, että hän joutuu elämään "hurahtaneden" ihmisten armoilla? Jos hän on itse tullut uskoon, niin ei kannata kuitenkaan yrittää alkaa käännyttää lasta pois uskosta, koska todennäköisesti se aiheuttaa vain välien kiristymisen sekä lapsesi, että tämän perheen välille, ja silloin sinusta ei ole lapselle enää mitään apua. Jos perhe on ihan kiihko, myös sinulla itselläsi on vaara saada "pahojen-henkivaltojen-kätyrin-joka-yrittää-vietellä-lapsen-lankeamaan"- kruunu päähäsi. Anna lapselle vapaus _itse_ valita aluasta asti miten haluaa elää, vaikka itselläsi olisi hyvinkin jyrkät toisenlaiset mielipiteet asiasta.

Olen sitä mieltä, että luottamussuhteen säilyttäminen lapseen on tärkeintä. Silloin hänellä on joku johon tukeutua kun se hetki tulee, jolloin hän saattaa haluta erkaantua niistä piireistä.

äiti kirjoitti:

ja hän tällä hetkellä asuu hellari perheessä...
Kiitos sulle vastauksesta:) Kirjottele vielä jotain niistä ihme säännöistä joita heillä todennäköisesti on...
Lapseni sanoo ettei saa laittaa julisteita seinälle ja joittenkin lehtien lukeminen on kielletty...

Lue lisää

Oletkin ehtinyt jo saada varsin asiallistakin vastausta myös muilta. Kuten minun jälkeeni joku kirjoittikin, ei hellareilla ole mitään sääntökirjaa, ja eri seurakunnat samoin kuin eri yksilöt korostavat eri tavalla Raamatun ohjeita elämässään (valitsevat siis ne, jotka kullekin sopivat parhaiten). Tuo julisteiden seinällelaittamiskielto kyllä kieltämättä kuulostaa kovin erikoiselta. Ymmärrän toki, että 11-vuotiaan ei anneta lukea mitä sattuu lehtiä, mutta esim. Suosikissa tai Witch-lehdessä tuskin on mitään sinänsä vahingollista. Täytyy muistaa, että joidenkin ihmisten mielestä jopa "Pienen pieni veturi" voi olla syntinen laulu, koska se ei kerro Jumalasta. Uskovaisilla on hyvin usein nähdä kaikki asiat mustavalkoisesti, kaikki on siis joko hyvää tai pahaa. Välimuotoa ei ole.

Onko tilanne ollut tällainen jo pitkäänkin? Asuuko lapsesi siis pysyvästi tässä perheessä? Kyselen siksi, että jos kysymyksessä on esimerkiksi sijoituslapsi, voi tilanteeseen luultavasti halutessaan hakea muutosta.
Vaikuttaako lapsesi ahdistuneelta tämän uskonnollisuuden vuoksi? Onko hänellä ystäviä, jotka eivät kuulu seurakuntaan?

Palataan asiaan. Olen mielelläni avuksi.

ex-hellari kirjoitti:

Oletkin ehtinyt jo saada varsin asiallistakin vastausta myös muilta. Kuten minun jälkeeni joku kirjoittikin, ei hellareilla ole mitään sääntökirjaa, ja eri seurakunnat samoin kuin eri yksilöt korostavat eri tavalla Raamatun ohjeita elämässään (valitsevat siis ne, jotka kullekin sopivat parhaiten). Tuo julisteiden seinällelaittamiskielto kyllä kieltämättä kuulostaa kovin erikoiselta. Ymmärrän toki, että 11-vuotiaan ei anneta lukea mitä sattuu lehtiä, mutta esim. Suosikissa tai Witch-lehdessä tuskin on mitään sinänsä vahingollista. Täytyy muistaa, että joidenkin ihmisten mielestä jopa "Pienen pieni veturi" voi olla syntinen laulu, koska se ei kerro Jumalasta. Uskovaisilla on hyvin usein nähdä kaikki asiat mustavalkoisesti, kaikki on siis joko hyvää tai pahaa. Välimuotoa ei ole.

Onko tilanne ollut tällainen jo pitkäänkin? Asuuko lapsesi siis pysyvästi tässä perheessä? Kyselen siksi, että jos kysymyksessä on esimerkiksi sijoituslapsi, voi tilanteeseen luultavasti halutessaan hakea muutosta.
Vaikuttaako lapsesi ahdistuneelta tämän uskonnollisuuden vuoksi? Onko hänellä ystäviä, jotka eivät kuulu seurakuntaan?

Palataan asiaan. Olen mielelläni avuksi.

Lue lisää

lapseni on sijaisperheessä ja asunut siellä 3-vuotiaasta saakka.
julisteita ei saa laittaa seinälle esim.Antti Tuiskun kuvaa ku ne pelkää et lapsi alkaa sitä palvomaan jne.
Nuorten lehtiä ei saa lukea missä puhutaan seksistä esimerkiksi Girls, suosikkilehdet...kyllähän lapseni on kokenut nuo uskonasiat hieman pelottavina ja aika kovan komennon alla elää siellä perheessä.

äiti kirjoitti:

lapseni on sijaisperheessä ja asunut siellä 3-vuotiaasta saakka.
julisteita ei saa laittaa seinälle esim.Antti Tuiskun kuvaa ku ne pelkää et lapsi alkaa sitä palvomaan jne.
Nuorten lehtiä ei saa lukea missä puhutaan seksistä esimerkiksi Girls, suosikkilehdet...kyllähän lapseni on kokenut nuo uskonasiat hieman pelottavina ja aika kovan komennon alla elää siellä perheessä.

Lue lisää

Olet kuitenkin jatkuvasti tekemisissä lapsesi kanssa? Olisiko sinulla mahdollista saada lapsesi itsellesi? Haluaisiko hän itse palata luoksesi? Kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta, mutta toisaalta asiat voisivat olla paljon, paljon pahemminkin.
Sijaisperheitä käsittääkseni valvotaan kuntien sosiaalipuolen taholta. Mikset ilmaisisi huoltasi suoraan sosiaalityöntekijälle? Ainakin voisit pyytää heitä selvittämään, onko kyseinen perhe sopiva sijaisvanhemmiksi.

ex-hellari kirjoitti:

Olet kuitenkin jatkuvasti tekemisissä lapsesi kanssa? Olisiko sinulla mahdollista saada lapsesi itsellesi? Haluaisiko hän itse palata luoksesi? Kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta, mutta toisaalta asiat voisivat olla paljon, paljon pahemminkin.
Sijaisperheitä käsittääkseni valvotaan kuntien sosiaalipuolen taholta. Mikset ilmaisisi huoltasi suoraan sosiaalityöntekijälle? Ainakin voisit pyytää heitä selvittämään, onko kyseinen perhe sopiva sijaisvanhemmiksi.

Lue lisää

Lapseni on luonani joka kuukausi viikonlopun ja lomilla viikon ajan.
Olen anonut huostaanoton purkua, asia on käsittelyssä ja lapseni on sanonut minulle että haluaa tulla luokseni asumaan.

Kiitos sinulle vastauksestasi, ehkäpä liikaa hysterisoin=))

äiti kirjoitti:

lapseni on sijaisperheessä ja asunut siellä 3-vuotiaasta saakka.
julisteita ei saa laittaa seinälle esim.Antti Tuiskun kuvaa ku ne pelkää et lapsi alkaa sitä palvomaan jne.
Nuorten lehtiä ei saa lukea missä puhutaan seksistä esimerkiksi Girls, suosikkilehdet...kyllähän lapseni on kokenut nuo uskonasiat hieman pelottavina ja aika kovan komennon alla elää siellä perheessä.

Lue lisää

Yksi kysymys vielä jäi vähän ilmaan. Miksi lapsesi on alunperin huostaanotettu? Miksi hän ei asu luonasi?

Mielestäni, jos huostaanoton syynä on vaikkapa päihdeongelmat, tai esim. mielenterveysongelmat, jossa lasta on laiminlyöty, niin tilanne lapsen kannalta on vieläkin hankalampi.

Jos lapsi on joutunut ensin elämään toisessa ääripäässä, esim. ilman mitään rajoja ja kontrollia, ja sitten hänet kiskaistaan toiseen ääripäähän, jossa kontrollia ja rajoja on liikaa, ja niitä perustellaan jollain "jumalan tahdolla" eikä terveellä järjellä, hänen on vaikea löytää myöhemminkään keskitietä ja tasapainoa siinä mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä ei. Ja voin myös kuvitella, että helluntaihurmoselämä voi olla todella ahdistavaa varsinkin sellaiselle lapselle, joka ei ole aikaisemmin elänyt sellaisessa ympäristössä, koska se oli ahdistavaa myös minun kaltaiselle, joka on kasvanut sellaisessa pienestä pitäen.

Se mitä kerroit noista julisteista on tuttua myös minulle. Siskoni erehtyi joskus laittamaan New Kids On Th Blockin julkun seinälle ja siitä tuli hirveä polemiikki. Toiset hellarit todella ajattelevat, että esim. ihan tavallinen idoli, joita normaaleilla nuorilla on aina, on sama kuin epäjumala, ja näin ollen minullakaan ei saanut olla muita "idoleita" kuin Jeesus. Ei edes hengellisten bändien julisteita, koska "kaikki kunnia pitää antaa Jumalalle".

Joten lapsen tilanne kuulostaa minusta kyllä aika - jos nyt en sano ihan hälyyttävältä - niin huolestuttavalta. Ainakin hänellä pitäisi olla läheisiä suhteita ihmisiin, jotka elävät sellaista suht. tervettä elämää. Tuon sijoitusperheen säännöt eivät kuulosta ollenkaan terveiltä.

Pakana(F) kirjoitti:

Yksi kysymys vielä jäi vähän ilmaan. Miksi lapsesi on alunperin huostaanotettu? Miksi hän ei asu luonasi?

Mielestäni, jos huostaanoton syynä on vaikkapa päihdeongelmat, tai esim. mielenterveysongelmat, jossa lasta on laiminlyöty, niin tilanne lapsen kannalta on vieläkin hankalampi.

Jos lapsi on joutunut ensin elämään toisessa ääripäässä, esim. ilman mitään rajoja ja kontrollia, ja sitten hänet kiskaistaan toiseen ääripäähän, jossa kontrollia ja rajoja on liikaa, ja niitä perustellaan jollain "jumalan tahdolla" eikä terveellä järjellä, hänen on vaikea löytää myöhemminkään keskitietä ja tasapainoa siinä mikä on oikein ja mikä väärin, mikä sallittua ja mikä ei. Ja voin myös kuvitella, että helluntaihurmoselämä voi olla todella ahdistavaa varsinkin sellaiselle lapselle, joka ei ole aikaisemmin elänyt sellaisessa ympäristössä, koska se oli ahdistavaa myös minun kaltaiselle, joka on kasvanut sellaisessa pienestä pitäen.

Se mitä kerroit noista julisteista on tuttua myös minulle. Siskoni erehtyi joskus laittamaan New Kids On Th Blockin julkun seinälle ja siitä tuli hirveä polemiikki. Toiset hellarit todella ajattelevat, että esim. ihan tavallinen idoli, joita normaaleilla nuorilla on aina, on sama kuin epäjumala, ja näin ollen minullakaan ei saanut olla muita "idoleita" kuin Jeesus. Ei edes hengellisten bändien julisteita, koska "kaikki kunnia pitää antaa Jumalalle".

Joten lapsen tilanne kuulostaa minusta kyllä aika - jos nyt en sano ihan hälyyttävältä - niin huolestuttavalta. Ainakin hänellä pitäisi olla läheisiä suhteita ihmisiin, jotka elävät sellaista suht. tervettä elämää. Tuon sijoitusperheen säännöt eivät kuulosta ollenkaan terveiltä.

Lue lisää

Itse annoin lapseni sijaisperheeseen koska en silloin itse jaksanut häntä hoitaa vaikean elämän tilanteeni vuoksi.

äiti kirjoitti:

Itse annoin lapseni sijaisperheeseen koska en silloin itse jaksanut häntä hoitaa vaikean elämän tilanteeni vuoksi.

Itse aikoinaan helluntaiseurakuntaan vuosia kuuluneena ja voimakkaan uskonnollisen herätyksen kokeneena, mutta nykyisin ko. liikkeestä eronneena rauhoittelisin hieman sinua, nimi. "Äiti". Helluntailaisuus sinänsä ei ole vaarallinen lahko eikä verrattavissa esim. joihinkin scientologeihin yms. Toki on totta, että jokaiseen porukkaan mahtuu kiihkoilijoita, mutta niitä löytynee ev. lut. kirkostakin...

Helluntailaisuuteen ei virallisesti kuulu mitään sääntöjä tms. Toisaalta jokainen yksilö näkee asiat siellä vähän eri tavalla. Joillekin tupakka on hirveä synti, toisille taas ei. Viina kuitenkin on ehdottomasti kielletty. He vierastavat ns. "maailmallisuutta" jota epäilemättä joku Antti Tuisku saattaa edustaa. Nuorisokulttuuri nähdään aika mustavalkoisesti synnilliseen elämään viettelevänä ja siksi sitä vierastetaan.

Jos lapsesi on "tullut uskoon", on ihan normaalia alkuvaiheen kuohuntaa, että hän itse alkaa noudattaa kaikenlaisia "pyhyyssäännöksiä" koska pyrkii toteuttamaan uskoaan vilpittömästi. Ei siitä kannata huolestua, ne tavat joita hän mahd. siinä omaksuu, eivät ole huonoja/vaarallisia, eikä niihin kuulu mitään kummallisuuksia. Enemmänkin voisit suhtautua niihin ikäänkuin liian tiukkapipoisen uskovaisen käyttäytymisenä...

Alkuvaiheen kuohunta tasoittuu yleensä vuodessa, parissa riippuen henkilöstä, jolloin usko alkaa saada terveempiä piirteitä ja jalat palaa maan pinnalle takaisin. Itse usko on hyvä asia eikä sitä tule vastustaa! Olen henk. koht. sitä mieltä että helluntailaisuus on liian tiukkapipoista ja lakihenkistä uskontoa ja siksi siitä eronnut. Samoin en pidä ihan terveenä uskona sitä kaikkea "karismaattisuutta" kielilläpuhumisineen, kaatuiluineen (vrt, Ylivainion aika). Luterilaisuus on terveempää ja raittiimpaa uskontoa!

Periaatteessa kyse on samasta kristillisyydestä jota helluntailaisuus tulkitsee ahtaammin, mutta mitään vaarallista siellä ei varmasti lapsellesi opeteta. Toisaalta hän voi saada vaikean elämän tilanteensa keskellä myös turvallisuutta uskostaan, joten ei kannata tuomita asiaa tutkimatta! :-)

Keskustele lapsesi kanssa aidosti, kysele suoraan hänen uskostaan, tarkastele vaikuttaako hän ITSE ahdistuneelta. Ole ennakkoluuloton ja jos haluat lisää tietoa helluntailaisuudesta, keskustele esim. ev. lut. seurakuntasi papin kanssa! Ei kannata alkaa repimä'än lastasi väkisin irralleen koska hän voi kokea että hänen uskoaan vastaan taistellaan ja siten vain tosiaan työnnät häntä yhä kauemmaksi henkisesti ja välinne huononevat varmasti! Pakko pois ja kärsivällinen rakkaus tilalle; kyllä se siitä!

Ei ole syytä mihinkään hätään, jos ei kerran kasvattaja perhe muutoin osoita olevansa jotenkin "vaarallinen tai kieroutunut" (lasten hyväksikäyttäjä tms.) Toisaalta kyllä he mielestäni menevät liian pitkälle siinä jos eivät anna lapsesi ITSE päättää haluaako hän pitää julisteita seinällään vaiko ei! Tästä asiasta voisit tosiaankin keskustella niiden kasvattivanhemoien kanssa ja jos ei asiaa sekään auta, niin sitten menet puhumaan sosiaaliviranomaiselle! Suomessa on uskonnonvapaus ja ketään ei saa pakottaa harjoittamaan mitään uskontoa, ei edes helluntailaisuutta! Jos lapsi itse haluaa julisteet, hänen tulee saada niitä pitää! Tässä mielessä ole tarkkana ja pidä lapsesi puolta! Jos siellä on jotain hengellistä pakottamismeininkiä, niin panet kovan kovaa vastaan ja sosiaaliviranomaiset tutkimaan asiaa!

Muuten sanoisin, ettei sellainen käyttäytyminen ole mitenkään yleistä helluntailaisuudessa että pakotetaan uskontoon, vaan pikemminkin harvinaista, mutta yksilöitähän aina löytyy...

terv, kokemusta on!

2. ex-hellari kirjoitti:

Itse aikoinaan helluntaiseurakuntaan vuosia kuuluneena ja voimakkaan uskonnollisen herätyksen kokeneena, mutta nykyisin ko. liikkeestä eronneena rauhoittelisin hieman sinua, nimi. "Äiti". Helluntailaisuus sinänsä ei ole vaarallinen lahko eikä verrattavissa esim. joihinkin scientologeihin yms. Toki on totta, että jokaiseen porukkaan mahtuu kiihkoilijoita, mutta niitä löytynee ev. lut. kirkostakin...

Helluntailaisuuteen ei virallisesti kuulu mitään sääntöjä tms. Toisaalta jokainen yksilö näkee asiat siellä vähän eri tavalla. Joillekin tupakka on hirveä synti, toisille taas ei. Viina kuitenkin on ehdottomasti kielletty. He vierastavat ns. "maailmallisuutta" jota epäilemättä joku Antti Tuisku saattaa edustaa. Nuorisokulttuuri nähdään aika mustavalkoisesti synnilliseen elämään viettelevänä ja siksi sitä vierastetaan.

Jos lapsesi on "tullut uskoon", on ihan normaalia alkuvaiheen kuohuntaa, että hän itse alkaa noudattaa kaikenlaisia "pyhyyssäännöksiä" koska pyrkii toteuttamaan uskoaan vilpittömästi. Ei siitä kannata huolestua, ne tavat joita hän mahd. siinä omaksuu, eivät ole huonoja/vaarallisia, eikä niihin kuulu mitään kummallisuuksia. Enemmänkin voisit suhtautua niihin ikäänkuin liian tiukkapipoisen uskovaisen käyttäytymisenä...

Alkuvaiheen kuohunta tasoittuu yleensä vuodessa, parissa riippuen henkilöstä, jolloin usko alkaa saada terveempiä piirteitä ja jalat palaa maan pinnalle takaisin. Itse usko on hyvä asia eikä sitä tule vastustaa! Olen henk. koht. sitä mieltä että helluntailaisuus on liian tiukkapipoista ja lakihenkistä uskontoa ja siksi siitä eronnut. Samoin en pidä ihan terveenä uskona sitä kaikkea "karismaattisuutta" kielilläpuhumisineen, kaatuiluineen (vrt, Ylivainion aika). Luterilaisuus on terveempää ja raittiimpaa uskontoa!

Periaatteessa kyse on samasta kristillisyydestä jota helluntailaisuus tulkitsee ahtaammin, mutta mitään vaarallista siellä ei varmasti lapsellesi opeteta. Toisaalta hän voi saada vaikean elämän tilanteensa keskellä myös turvallisuutta uskostaan, joten ei kannata tuomita asiaa tutkimatta! :-)

Keskustele lapsesi kanssa aidosti, kysele suoraan hänen uskostaan, tarkastele vaikuttaako hän ITSE ahdistuneelta. Ole ennakkoluuloton ja jos haluat lisää tietoa helluntailaisuudesta, keskustele esim. ev. lut. seurakuntasi papin kanssa! Ei kannata alkaa repimä'än lastasi väkisin irralleen koska hän voi kokea että hänen uskoaan vastaan taistellaan ja siten vain tosiaan työnnät häntä yhä kauemmaksi henkisesti ja välinne huononevat varmasti! Pakko pois ja kärsivällinen rakkaus tilalle; kyllä se siitä!

Ei ole syytä mihinkään hätään, jos ei kerran kasvattaja perhe muutoin osoita olevansa jotenkin "vaarallinen tai kieroutunut" (lasten hyväksikäyttäjä tms.) Toisaalta kyllä he mielestäni menevät liian pitkälle siinä jos eivät anna lapsesi ITSE päättää haluaako hän pitää julisteita seinällään vaiko ei! Tästä asiasta voisit tosiaankin keskustella niiden kasvattivanhemoien kanssa ja jos ei asiaa sekään auta, niin sitten menet puhumaan sosiaaliviranomaiselle! Suomessa on uskonnonvapaus ja ketään ei saa pakottaa harjoittamaan mitään uskontoa, ei edes helluntailaisuutta! Jos lapsi itse haluaa julisteet, hänen tulee saada niitä pitää! Tässä mielessä ole tarkkana ja pidä lapsesi puolta! Jos siellä on jotain hengellistä pakottamismeininkiä, niin panet kovan kovaa vastaan ja sosiaaliviranomaiset tutkimaan asiaa!

Muuten sanoisin, ettei sellainen käyttäytyminen ole mitenkään yleistä helluntailaisuudessa että pakotetaan uskontoon, vaan pikemminkin harvinaista, mutta yksilöitähän aina löytyy...

terv, kokemusta on!

Lue lisää

"Muuten sanoisin, ettei sellainen käyttäytyminen ole mitenkään yleistä helluntailaisuudessa että pakotetaan uskontoon, vaan pikemminkin harvinaista, mutta yksilöitähän aina löytyy..."

...

Ääps tästä olen eri mieltä. Helluntailaislapsia kyllä todella pakotetaan uskoon, vaikka he itse sitä eivät myönnäkään. Se ei ole mitenkään harvinaista, vaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pakottaminen toteutetaan painostamisella, pelottelulla sekä kiihottamalla lapsi uskoon tunteilla pelaamisella yms. Lapsella ei ole keinoja puolustautua kiihkouskovaisuutta vastaan vaan hän menee helposti itse siihen mukaan vaikka hänellä ei vielä ikänsä puolesta olisi rahkeita päättää tällaisista asioista _itse_. Se on pakottamista.

Ymmärsin, että lapsi ei itse ole uskovainen vaan nimenomaan joutuu elämään uskovaisen elämää vaikka ei sitä ehkä itse vapaaehtoisesti olekaan? Se voi olla psyykelle suuri taakka.

Hysteriaan ei varmasti ole aihetta, mutta tuntosarvet kannattaa pitää pystyssä.

2. ex-hellari kirjoitti:

Itse aikoinaan helluntaiseurakuntaan vuosia kuuluneena ja voimakkaan uskonnollisen herätyksen kokeneena, mutta nykyisin ko. liikkeestä eronneena rauhoittelisin hieman sinua, nimi. "Äiti". Helluntailaisuus sinänsä ei ole vaarallinen lahko eikä verrattavissa esim. joihinkin scientologeihin yms. Toki on totta, että jokaiseen porukkaan mahtuu kiihkoilijoita, mutta niitä löytynee ev. lut. kirkostakin...

Helluntailaisuuteen ei virallisesti kuulu mitään sääntöjä tms. Toisaalta jokainen yksilö näkee asiat siellä vähän eri tavalla. Joillekin tupakka on hirveä synti, toisille taas ei. Viina kuitenkin on ehdottomasti kielletty. He vierastavat ns. "maailmallisuutta" jota epäilemättä joku Antti Tuisku saattaa edustaa. Nuorisokulttuuri nähdään aika mustavalkoisesti synnilliseen elämään viettelevänä ja siksi sitä vierastetaan.

Jos lapsesi on "tullut uskoon", on ihan normaalia alkuvaiheen kuohuntaa, että hän itse alkaa noudattaa kaikenlaisia "pyhyyssäännöksiä" koska pyrkii toteuttamaan uskoaan vilpittömästi. Ei siitä kannata huolestua, ne tavat joita hän mahd. siinä omaksuu, eivät ole huonoja/vaarallisia, eikä niihin kuulu mitään kummallisuuksia. Enemmänkin voisit suhtautua niihin ikäänkuin liian tiukkapipoisen uskovaisen käyttäytymisenä...

Alkuvaiheen kuohunta tasoittuu yleensä vuodessa, parissa riippuen henkilöstä, jolloin usko alkaa saada terveempiä piirteitä ja jalat palaa maan pinnalle takaisin. Itse usko on hyvä asia eikä sitä tule vastustaa! Olen henk. koht. sitä mieltä että helluntailaisuus on liian tiukkapipoista ja lakihenkistä uskontoa ja siksi siitä eronnut. Samoin en pidä ihan terveenä uskona sitä kaikkea "karismaattisuutta" kielilläpuhumisineen, kaatuiluineen (vrt, Ylivainion aika). Luterilaisuus on terveempää ja raittiimpaa uskontoa!

Periaatteessa kyse on samasta kristillisyydestä jota helluntailaisuus tulkitsee ahtaammin, mutta mitään vaarallista siellä ei varmasti lapsellesi opeteta. Toisaalta hän voi saada vaikean elämän tilanteensa keskellä myös turvallisuutta uskostaan, joten ei kannata tuomita asiaa tutkimatta! :-)

Keskustele lapsesi kanssa aidosti, kysele suoraan hänen uskostaan, tarkastele vaikuttaako hän ITSE ahdistuneelta. Ole ennakkoluuloton ja jos haluat lisää tietoa helluntailaisuudesta, keskustele esim. ev. lut. seurakuntasi papin kanssa! Ei kannata alkaa repimä'än lastasi väkisin irralleen koska hän voi kokea että hänen uskoaan vastaan taistellaan ja siten vain tosiaan työnnät häntä yhä kauemmaksi henkisesti ja välinne huononevat varmasti! Pakko pois ja kärsivällinen rakkaus tilalle; kyllä se siitä!

Ei ole syytä mihinkään hätään, jos ei kerran kasvattaja perhe muutoin osoita olevansa jotenkin "vaarallinen tai kieroutunut" (lasten hyväksikäyttäjä tms.) Toisaalta kyllä he mielestäni menevät liian pitkälle siinä jos eivät anna lapsesi ITSE päättää haluaako hän pitää julisteita seinällään vaiko ei! Tästä asiasta voisit tosiaankin keskustella niiden kasvattivanhemoien kanssa ja jos ei asiaa sekään auta, niin sitten menet puhumaan sosiaaliviranomaiselle! Suomessa on uskonnonvapaus ja ketään ei saa pakottaa harjoittamaan mitään uskontoa, ei edes helluntailaisuutta! Jos lapsi itse haluaa julisteet, hänen tulee saada niitä pitää! Tässä mielessä ole tarkkana ja pidä lapsesi puolta! Jos siellä on jotain hengellistä pakottamismeininkiä, niin panet kovan kovaa vastaan ja sosiaaliviranomaiset tutkimaan asiaa!

Muuten sanoisin, ettei sellainen käyttäytyminen ole mitenkään yleistä helluntailaisuudessa että pakotetaan uskontoon, vaan pikemminkin harvinaista, mutta yksilöitähän aina löytyy...

terv, kokemusta on!

Lue lisää

Lapseni sanoi pienenpänä kerran minulle että jos polttaa tupakkaa niin tulee mustaenkeli!
Ei tämä perhe varmaankaan mikään vaarallinen ole mutta mielestäni aika sairasta touhua kun lapsia pelotellaan! ja sanotaan että jos seinälle laitetaan yksikin juliste niin se poltetaan!Kyllä mä pidän viimeseen asti lapseni puolia tässä asiassa, haluan oikeutta lapselleni.

Pakana(F) kirjoitti:

"Muuten sanoisin, ettei sellainen käyttäytyminen ole mitenkään yleistä helluntailaisuudessa että pakotetaan uskontoon, vaan pikemminkin harvinaista, mutta yksilöitähän aina löytyy..."

...

Ääps tästä olen eri mieltä. Helluntailaislapsia kyllä todella pakotetaan uskoon, vaikka he itse sitä eivät myönnäkään. Se ei ole mitenkään harvinaista, vaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pakottaminen toteutetaan painostamisella, pelottelulla sekä kiihottamalla lapsi uskoon tunteilla pelaamisella yms. Lapsella ei ole keinoja puolustautua kiihkouskovaisuutta vastaan vaan hän menee helposti itse siihen mukaan vaikka hänellä ei vielä ikänsä puolesta olisi rahkeita päättää tällaisista asioista _itse_. Se on pakottamista.

Ymmärsin, että lapsi ei itse ole uskovainen vaan nimenomaan joutuu elämään uskovaisen elämää vaikka ei sitä ehkä itse vapaaehtoisesti olekaan? Se voi olla psyykelle suuri taakka.

Hysteriaan ei varmasti ole aihetta, mutta tuntosarvet kannattaa pitää pystyssä.

Lue lisää

lapseni kertoman mukaan se tapahtuu just näin=(

äiti kirjoitti:

Lapseni sanoi pienenpänä kerran minulle että jos polttaa tupakkaa niin tulee mustaenkeli!
Ei tämä perhe varmaankaan mikään vaarallinen ole mutta mielestäni aika sairasta touhua kun lapsia pelotellaan! ja sanotaan että jos seinälle laitetaan yksikin juliste niin se poltetaan!Kyllä mä pidän viimeseen asti lapseni puolia tässä asiassa, haluan oikeutta lapselleni.

Lue lisää

Jos asia TODELLAKIN on noin, kuten kuvaat, on mielestäni syytä puuttua siihen! Ota sitten yhteyttä sosiaaliviranomaiseen ja mene lapsesi kanssa yhdessä siellä käymään. Vaikkapa kaupunkisi/kuntasi oikeusavustajaan ensin ja hän osaa sitten neuvoa teitä asiassa eteenpäin! Lisäksi kunnallisen oikeusavustajan palvelut ovat ilmaisia! Pitäisi löytyä puh. luettelosta!

Suomessa ei saa ketään PAKOTTAA uskontoa harjoittamaan!

Otin vain tuossa edellisessä viestissäni huomioon sen, että yleensäkin/varsin usein, jos joku vanhempi ei ole itse kokenut tällaista uskonnollista herätystä, hän saattaa suhtautua erittäin hysteerisesti asiaan, jopa paniikinomaisesti, kun oma lapsi tuntuu ikäänkuin luisuvan käsistä kokonaan toiseen arvomaailmaan, kuin mitä itse on omaksunut. Hän saattaa paheksua vanhempiensa elintapoja, joita pitää synnillisinä ja vanhemmat taas suuttuvat/ovat ymmällään mitä tehdä. Ehkä he tuntevat epäonnistuneensa kasvattajina? Moni purkaa tätä tietämättömyyttä ja avuttomuuden tunnetta sitten ylireagoimalla jyrkän kielteisesti koko lapsen uskoontuloon ja tilanne vain kärjistyy! Tässäkin tilassa tulee kyetä objektiivisuuteen ja sanon nyt että MINUN MIELESTÄNI uskonnon uhrit tekee hyvää työtä, mutta ehkä joillakin on vähän liian "kiihkoisa" näkemys jonka mukaan leimataan lähes kaikki vakaumuksellinen uskonnollisuus "ahdasmieliseksi lahkolaisuudeksi", varsinkin jos kyseessä on ei-kirkkoon kuuluva järjestö. En tiennyt aivan satavarmasti miten itse ajattelet asiasta!

Mutta jos asia on niin, ettei lapsesi HALUA tuota uskontoa, niin se muuttuu kokonaan eri asiaksi!

Toivottavasti asia järjestyy parhain päin!

Pakana(F) kirjoitti:

"Muuten sanoisin, ettei sellainen käyttäytyminen ole mitenkään yleistä helluntailaisuudessa että pakotetaan uskontoon, vaan pikemminkin harvinaista, mutta yksilöitähän aina löytyy..."

...

Ääps tästä olen eri mieltä. Helluntailaislapsia kyllä todella pakotetaan uskoon, vaikka he itse sitä eivät myönnäkään. Se ei ole mitenkään harvinaista, vaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pakottaminen toteutetaan painostamisella, pelottelulla sekä kiihottamalla lapsi uskoon tunteilla pelaamisella yms. Lapsella ei ole keinoja puolustautua kiihkouskovaisuutta vastaan vaan hän menee helposti itse siihen mukaan vaikka hänellä ei vielä ikänsä puolesta olisi rahkeita päättää tällaisista asioista _itse_. Se on pakottamista.

Ymmärsin, että lapsi ei itse ole uskovainen vaan nimenomaan joutuu elämään uskovaisen elämää vaikka ei sitä ehkä itse vapaaehtoisesti olekaan? Se voi olla psyykelle suuri taakka.

Hysteriaan ei varmasti ole aihetta, mutta tuntosarvet kannattaa pitää pystyssä.

Lue lisää

"Ääps tästä olen eri mieltä. Helluntailaislapsia kyllä todella pakotetaan uskoon, vaikka he itse sitä eivät myönnäkään. Se ei ole mitenkään harvinaista, vaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pakottaminen toteutetaan painostamisella, pelottelulla sekä kiihottamalla lapsi uskoon tunteilla pelaamisella yms. Lapsella ei ole keinoja puolustautua kiihkouskovaisuutta vastaan vaan hän menee helposti itse siihen mukaan vaikka hänellä ei vielä ikänsä puolesta olisi rahkeita päättää tällaisista asioista _itse_. Se on pakottamista." (Pakana F)



=>Omien havaintojeni mukaan kuitenkin melkoisen suuri osa helluntailaiskodeissa kasvaneista lapsista ei lähde mukaan liikkeeseen eikä sisäistä liikkeen arvomaailmaa. Ehdittyään nuoruusikään varsin useat erkanevat liikkeen piiristä ja jäävät sille tielleen!

Sitten voidaan tietysti puhua siitä, mikä on kasvattamista ja mikä pakottamista? Lapsen ollessa vielä hyvin pieni, aikuiset opettavat hänelle oman arvomaailmansa; ateisti opettaa lapselle ateismia ja perustelee kantansa niin taitavasti, ettei lapsella ole mahdollisuuksia/resursseja vastustaa tuota opetusta. Hän pyrkii myös tunteisiin vaikuttamalla manipuloimaan lapsen mieltä esim. naurahtamalla hilpeästi aina kun tulee puhetta Jumalasta/uskonnosta. Näin hän käyttää hyväkseen lapsen häpeäntunnetta, ehdollistaen lapsen mielen ateismin arvomaailmaan. Tämäkin on manipulointia, mutta onkohan se sitä esim. uskontojen uhrien ry:n näkökulmasta, koskapa kyse ei ole uskonnolla manipuloimisesta?

Toinen on että lapsi syntyy uskovaiseen kotiin; -vaikkapa nyt helluntailaiseen. Siellä hänelle opetetaan hengellinen arvomaailma heti niin pinestä asti kuin hän kykenee jotain ymmärtämään. Hänet siis KASVATETAAN siihen!

Jokainen vanhempi KASVATTAA lapsensa oman arvomaailmansa mukaisesti ja opettaa itse hyväksymiään arvoja/käyttäytymismalleja! Sellainen puhe, jossa muka "annetaan lapsen itse päättää" on puppupuhetta! Jokainen opettaa lapselle jonkun valmiin mallin: oli se sitten ateismi, uskonto tai jotain siltä väliltä!

Sitten kun lapsi tulee ikään, jolloin on itse kypsä päättäämään ja arvioimaan haluaako hän jatkaa vanhempien opettamaa tietä hän voi erota tai jatkaa! itselleni on käynyt näin, että lapsuudenkodissani oli varsin voimakas ateismi ja uskonnolle naureskeltiin, uskovaisia pidettiin "hurahtaneina" ja kun itse vihdoin irtauduin tästä ahdistavasta ilmapiiristä ja koin uskonnollisen heräämisen, välillemme tuli tahtomattani jotain mitä itse entavoitellut: olin heidän mielestään nyt "hurahtanut", "joutunut pois järjiltäni" yms. Sittemmin monien keskusteluitten myötä vanhempani ovat avartuneet enemmän asialle ja nyttemmin kun olemme omia lapsiamme kasvatelleet jotka alkavat olla jo murrosiässä, olemme kyllä lapsillemme opettaneet uskontoa ja pyrkineet kasvattamaan heitä oman näkemyksemme mukaan enkä näe siinä mitään pahaa. Olemme sanoneet suoraan esim. pojalle joka alkaa nyt olla diskoiässä, että jos hän itse tahtoo, hän saa kyllä valita, haluaako mennä diskoilemaan vaikka me venhempina emme kuljekaan tansseissa. Samoin lapsemme saavat itse valita musiikkinsa/seinäjulisteensa mitä tahtovat pitää. Muotiin/pukeutumiseen emme puutu muutoin, kuin mitä tulee terveellisyyteen ja lämpimyyteen yms.

En koe että olisimme mitenkään pakottaneet lapsiamme tähän! Kyllä käsitykseni mukaan helluntailaisistakin valtaosa toimii juuri näin! Tosin, kuten sanoin, poikkeuksiakin on!
Mielestäni sinä siis liioittelet sanoessasi että suurin osa helluntailaisista "pakottaa" lapsensa!

äiti kirjoitti:

lapseni kertoman mukaan se tapahtuu just näin=(

"Lapseni sanoi pienenpänä kerran minulle että jos polttaa tupakkaa niin tulee mustaenkeli!
Ei tämä perhe varmaankaan mikään vaarallinen ole mutta mielestäni aika sairasta touhua kun lapsia pelotellaan! ja sanotaan että jos seinälle laitetaan yksikin juliste niin se poltetaan!Kyllä mä pidän viimeseen asti lapseni puolia tässä asiassa, haluan oikeutta lapselleni."

...

Tutulta kuulostaa, ikävä kyllä. Oletko yrittänyt keskustella asiallisesti tämän perheen kanssa näistä säännöistä?

Tuli mieleen, että 11- vuotias lapsi, joka on ehkä aiemmin tottunut elämään hyvinkin paljon rajattomamapaa elämää, saattaa myös vähän liioitella asioita kun säännöt tuntuvat ahdistavilta rajattomuuden jälkeen. Varsinkin kun on kysymys vieraasta sijoitusperheestä, jonka asioista hän kertoo omalle äidilleen, jota ehkä kaipaa paljonkin.

Kauanko hän on asunut kys. perheessä?

Joskus se, että lapselle sanotaan "kyllä sinun _kannattaisi_ juoda maito loppuun" muuttuu lapsen ilmaisemana sellaiseksi "sinun on _pakko_ juoda maito loppuun tai kuolet!!"- tyyliseksi pakottamiseksi, vaikka se ei välttämättä sitä todellisuudessa olisikaan.

Joten en lähtisi ensimmäisenä sos.viranomaisten pakeille, vaan yrittäisin ensin keskustella asiasta perheen kanssa, ja asiallisesti perustellen saada heitä muuttamaan sääntöjään. Ei kannata ainakaan ensimmäisenä alkaa sille linjalle että "perkele kun kidutatte mun lastani, tästä ette selviä!"- tyyliseen puolustuslinjaan, vaikka sellsiet fiilikset ehkä olisikin. Se ei auta itse lasta mitenkään.

Sos.viranomaiset ja muutkaan viranomaiset eivät itseasiassa tällaisille asioille voi paljoakaan. En ole koskaan kuullut että sos.viranomainen puuttuisi liian tiukkaan uskonnollisuuteen, vaan he puuttuvat yleensä vain hyvin tökeisiin laiminlyönteihin. En ole koskaan kuullut, että lapsi olisi esim. huostaanotettu, tai muulla tavalla uudelleensijoitettu liian tiukan uskonnollisuuden vuoksi. Uskovaisuutta pidetään yleensä näissä asioissa positiivisena asiana, koska ajatellaan, että uskovaisissa perheissä ei ainakaan juoda, käytetä päihteitä, eikä eletä ilman rajoja ja arvoja. Toisaalta sijoitusperheitä ehkä seurataan vähän tarkemmin..? :-/

Mutta en kuitenkaan yhtään epäile, etteikö nuo mainitsemasi asiat voisi olla juuri siten kuten lapsesi kertoo. Se voi hyvin olla mahdollista. Minä itse elin koko lapsuuteni "viimeisiä aikoja" peläten sitä kun se "pasuuna soi" ja "Jeesus tulee noutamaan omansa", kun heidät "temmataan ylös pilviin". Pelkäsin etten itse pääse taivaaseen, vaan jään niiden "porttien ulkopuolelle kiristelemään hapmpaitani" kuten he sen ilmaisivat.
Minun lapsuuteni oli täynnä uskontoon liittyviä pelkoja, epävarmuutta ja järjettömiä sääntöjä. Kynsilakkaa ei saanut käyttää vaan isä pakotti rangaistukseksi meidät raapimaan ne pois kynsisaksilla, vaikka kynsilakanpoistoainettakin olis ollut saatavilla. Kaikkeen mahdolliseen suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Korttia ei saanut pelata, vaan isukki meni ja heitti ostamamme korttipakan roskikseen. Ensimmäistä ostamaani huulipunaa kokeilin suuren pelon vallassa, jos vanhemmat vahingossa huomaisivat. Joo, ja tupakka oli - ja on heidän mielestään edelleen - suurinpiirtein kaiken pahan alku ja juuri. Siihen suhtaudutaan niinkuin se olisi sama kuin käyttäisit heroiinia.

Minulla ei ollut lapsena yhtään yksityisyyttä, mitään omaa ja henkilökohtaista "reviiriä" jossa olisi vapaasti voinut olla se mikä olen, ihailla omia idoleitani, ja laittaa niiden kuvia seinälle, kuunnella muuta musiikkia kuin vain hengellistä (jopa iskelmiä pidettiin pahana)yms. Minä en voinut pitää mitään omia pikku salaisuuksiani, koska minulle uskoteltiin että "jumala näkee KAIKEN", ja niin minä elin koko ajan siinä uskossa että se joku Jumala kyttää minun jokaista liikettäni. Hohhoijaa, kyllä voin sanoa että se todella OLI ahdistavaa, ja olen joutunut kyllä kärsimään siitä myöhemminkin, kun en enää ole ollut niissä piireissä mukana.

Perusajatus koko ommassa oli se, että mikään mikä ei liity uskoon jotenkin, ei ole sallittua. Paitsi koulunkäynti. Ja sielläkin minun täytyi olla tarkka siitä mitä menen tekemään. Esim. jos liikuntatunnilla harjoiteltiin tanssimista, sekin oli vähän siinä sallittujen ja ei sallittujen rajoilla.

Kukaan ajattelemaan kykenevä ihminen ei elä noin. Joten kyllä tuosta voidaan päätellä jo jotain tämän sijoitusperheen ajattelukyvystä.

Joten jos olisin lapsen äiti, puuttuisin kyllä asiaan.

Tsemppiä!

2. ex-hellari kirjoitti:

"Ääps tästä olen eri mieltä. Helluntailaislapsia kyllä todella pakotetaan uskoon, vaikka he itse sitä eivät myönnäkään. Se ei ole mitenkään harvinaista, vaan enemmän sääntö kuin poikkeus. Pakottaminen toteutetaan painostamisella, pelottelulla sekä kiihottamalla lapsi uskoon tunteilla pelaamisella yms. Lapsella ei ole keinoja puolustautua kiihkouskovaisuutta vastaan vaan hän menee helposti itse siihen mukaan vaikka hänellä ei vielä ikänsä puolesta olisi rahkeita päättää tällaisista asioista _itse_. Se on pakottamista." (Pakana F)



=>Omien havaintojeni mukaan kuitenkin melkoisen suuri osa helluntailaiskodeissa kasvaneista lapsista ei lähde mukaan liikkeeseen eikä sisäistä liikkeen arvomaailmaa. Ehdittyään nuoruusikään varsin useat erkanevat liikkeen piiristä ja jäävät sille tielleen!

Sitten voidaan tietysti puhua siitä, mikä on kasvattamista ja mikä pakottamista? Lapsen ollessa vielä hyvin pieni, aikuiset opettavat hänelle oman arvomaailmansa; ateisti opettaa lapselle ateismia ja perustelee kantansa niin taitavasti, ettei lapsella ole mahdollisuuksia/resursseja vastustaa tuota opetusta. Hän pyrkii myös tunteisiin vaikuttamalla manipuloimaan lapsen mieltä esim. naurahtamalla hilpeästi aina kun tulee puhetta Jumalasta/uskonnosta. Näin hän käyttää hyväkseen lapsen häpeäntunnetta, ehdollistaen lapsen mielen ateismin arvomaailmaan. Tämäkin on manipulointia, mutta onkohan se sitä esim. uskontojen uhrien ry:n näkökulmasta, koskapa kyse ei ole uskonnolla manipuloimisesta?

Toinen on että lapsi syntyy uskovaiseen kotiin; -vaikkapa nyt helluntailaiseen. Siellä hänelle opetetaan hengellinen arvomaailma heti niin pinestä asti kuin hän kykenee jotain ymmärtämään. Hänet siis KASVATETAAN siihen!

Jokainen vanhempi KASVATTAA lapsensa oman arvomaailmansa mukaisesti ja opettaa itse hyväksymiään arvoja/käyttäytymismalleja! Sellainen puhe, jossa muka "annetaan lapsen itse päättää" on puppupuhetta! Jokainen opettaa lapselle jonkun valmiin mallin: oli se sitten ateismi, uskonto tai jotain siltä väliltä!

Sitten kun lapsi tulee ikään, jolloin on itse kypsä päättäämään ja arvioimaan haluaako hän jatkaa vanhempien opettamaa tietä hän voi erota tai jatkaa! itselleni on käynyt näin, että lapsuudenkodissani oli varsin voimakas ateismi ja uskonnolle naureskeltiin, uskovaisia pidettiin "hurahtaneina" ja kun itse vihdoin irtauduin tästä ahdistavasta ilmapiiristä ja koin uskonnollisen heräämisen, välillemme tuli tahtomattani jotain mitä itse entavoitellut: olin heidän mielestään nyt "hurahtanut", "joutunut pois järjiltäni" yms. Sittemmin monien keskusteluitten myötä vanhempani ovat avartuneet enemmän asialle ja nyttemmin kun olemme omia lapsiamme kasvatelleet jotka alkavat olla jo murrosiässä, olemme kyllä lapsillemme opettaneet uskontoa ja pyrkineet kasvattamaan heitä oman näkemyksemme mukaan enkä näe siinä mitään pahaa. Olemme sanoneet suoraan esim. pojalle joka alkaa nyt olla diskoiässä, että jos hän itse tahtoo, hän saa kyllä valita, haluaako mennä diskoilemaan vaikka me venhempina emme kuljekaan tansseissa. Samoin lapsemme saavat itse valita musiikkinsa/seinäjulisteensa mitä tahtovat pitää. Muotiin/pukeutumiseen emme puutu muutoin, kuin mitä tulee terveellisyyteen ja lämpimyyteen yms.

En koe että olisimme mitenkään pakottaneet lapsiamme tähän! Kyllä käsitykseni mukaan helluntailaisistakin valtaosa toimii juuri näin! Tosin, kuten sanoin, poikkeuksiakin on!
Mielestäni sinä siis liioittelet sanoessasi että suurin osa helluntailaisista "pakottaa" lapsensa!

Lue lisää

Ateismiin pakottaminen on ihan yhtä väärin kuin uskontoonkin pakottaminen, tai mihin tahansa muuhunkin ideologiaan.

Tää on asia johon törmää joka kerta kun esittää väitteen että lapsia pakotetaan uskomaan.

Jokainen lapsi elää siinä arvomaailmassa jossa heidän vanhempansa elävät, se on tietysti totta. Eikä sitä voi välttää. Kun lapsi kasvaa vaikkapa uskovaisten vanhempiensa kanssa hän todennäköisesti sisäistää heidän ajatusmaailmansa ja pitää sitä totena, ja sekin on totta.

Olennainen ero siinä, mikä on pakottamista ja mikä ei, on siinä, millä tavalla tämä usko lapselle alusta asti esitetään.

Sanotaanko lapselle (annetaanko lapsen ymmärtää)että:

"Tämä on se juttu johon MINÄ uskon, mutta sinä saat valita itse oman tiesi sitten kun olet tarpeeksi vanha päättämään"

vai ilmoitetaanko lapselle että

"Tämä on TOTUUS, ja pelastuaksesi sinun on uskottava tähän".

Viimeinen esimerkki on pakottamista. Ja suurimmalle osalle hellarilapsista kyllä opetetaan tämä usko TOTUUTENA, eikä suinkaan vain yhtenä elämänkatsomuksena muiden joukossa.

Ei minuakaan vanhempieni mielestä "ole koskaan pakotettu mihinkään". Minä sain kyllä valita - haluanko päästä taivaaseen vai joutua helvettiin. En suinkaan sitä uskonko niihin vai en.

Ja siinä on olennainen ero.

Esim. se, että lapsi laitetaan harjoittamaan jotakin vanhempiensa uskonnon riittejä, tai muuta toimintaa, on pakottamista. Monille vanhemmille se, että lapsi vaikka sitten luopuu vanhempiensa uskosta, on hirveä järkytys. Monet lapset eivät uskalla edes kertoa vanhemmilleen todellisia ajatuksiaan, eivätkä monet uskalla antaa itsensä edes epäillä, vaan jatkavat "uskovaisen elämää" vain suojellakseen vanhempiaan. Sekin on pakottamista.

Se, että vanhemmat _sanovat_, että lasta ei pakoteta, ei kerro mitään. Vasta se mitä käytännössä tapahtuu, miten vanhemmat käytännössä suhtautuvat lapsen valintoihin, kertoo sen, pakotetaanko lapsi vaiko ei.

...

"Omien havaintojeni mukaan kuitenkin melkoisen suuri osa helluntailaiskodeissa kasvaneista lapsista ei lähde mukaan liikkeeseen eikä sisäistä liikkeen arvomaailmaa. Ehdittyään nuoruusikään varsin useat erkanevat liikkeen piiristä ja jäävät sille tielleen!"

...

Tuota en ihan allekirjoita. ;-)
Sinä näet asian ulkopuolisen silmin, koska et ole itse kasvanut uskovaisessa perheessä. Se varmasti näyttää juuri tuolta mitä sanoit - sinun näkökulmastasi katsottuna.

Suuri osa joko jää liikkeen piiriin, tai vaihtaa uskonnollista liikettä, mutta opetetusta uskosta he eivät kuitenkaan pääse irti.

Ja monet uskovaisten perheiden lapset "luopuvat uskostaan" vain tullakseen joskus myöhemmin uudestaan uskoon. He pelaavat ajalla ja ajattelevat, että he käyvät vain kääntämässä siellä "maailmassa" katsomassa millaista siellä on, mutta kerkeävät kuitenkin ennen kuin "armon aika päättyy" tulla vielä uskoon ja päästä taivaaseen.

Muistan itse kuinka vaikeaa oli "olla uskovainen" kun olisi pitänyt esim. kaikenmaailman nuortentapahtumissa olla valmis kertomaan siitä kuinka "suuresti usko on vaikuttanut elämääni" ja kuinka "kaikki muuttui uskon myötä" jne. vaikka minun elämäni oli ollut hyvin tylsää, ja mitäänsanomatonta eikä minulla ollut mitään kerrottavaa. Monet sortuvat sitten lopulta "lankeamaan" ja hakemaan sen "stoorinsa" sieltä maailmasta, ja palaavat sitten stoori takataskussa takaisin. Sitten heillä on se tarina jonka voivat kertoa: "Olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut syntyä uskovaiseen kotiin, mutta sitten lankesin ja jouduin pahoille teille, mutta onneksi Jeesus tuli ja pelasti hallelujaa!"

He eivät siis koskaan todellisuudessa luovu uskostaan koska eivät pääse siitä "totuudesta" eroon, vaan edelleen elävät siinä samassa elämänkatsomuksessa sillä erotuksella, että he vain käyvät siellä "toisella puolella". Olet varmaan kuullut tämän tuhlaajapoikavertauksen erinäisiä kertoja?

Minä veikkaan, että jos niiden uskovaisten perheiden lasten elämää, jotka "luopuvat uskostaan", seurattais tarpeeksi pitkään, niin huomattais että suurin osa heistä jossakin myöhemmässä vaiheessa palaavat tavalla tai toisella uskoon. Eivät ehkä edes helluntaiseurakunnan piiriin, mutta johonkin muuhun samaa uskoa tunnustavaan.

Pakana(F) kirjoitti:

Ateismiin pakottaminen on ihan yhtä väärin kuin uskontoonkin pakottaminen, tai mihin tahansa muuhunkin ideologiaan.

Tää on asia johon törmää joka kerta kun esittää väitteen että lapsia pakotetaan uskomaan.

Jokainen lapsi elää siinä arvomaailmassa jossa heidän vanhempansa elävät, se on tietysti totta. Eikä sitä voi välttää. Kun lapsi kasvaa vaikkapa uskovaisten vanhempiensa kanssa hän todennäköisesti sisäistää heidän ajatusmaailmansa ja pitää sitä totena, ja sekin on totta.

Olennainen ero siinä, mikä on pakottamista ja mikä ei, on siinä, millä tavalla tämä usko lapselle alusta asti esitetään.

Sanotaanko lapselle (annetaanko lapsen ymmärtää)että:

"Tämä on se juttu johon MINÄ uskon, mutta sinä saat valita itse oman tiesi sitten kun olet tarpeeksi vanha päättämään"

vai ilmoitetaanko lapselle että

"Tämä on TOTUUS, ja pelastuaksesi sinun on uskottava tähän".

Viimeinen esimerkki on pakottamista. Ja suurimmalle osalle hellarilapsista kyllä opetetaan tämä usko TOTUUTENA, eikä suinkaan vain yhtenä elämänkatsomuksena muiden joukossa.

Ei minuakaan vanhempieni mielestä "ole koskaan pakotettu mihinkään". Minä sain kyllä valita - haluanko päästä taivaaseen vai joutua helvettiin. En suinkaan sitä uskonko niihin vai en.

Ja siinä on olennainen ero.

Esim. se, että lapsi laitetaan harjoittamaan jotakin vanhempiensa uskonnon riittejä, tai muuta toimintaa, on pakottamista. Monille vanhemmille se, että lapsi vaikka sitten luopuu vanhempiensa uskosta, on hirveä järkytys. Monet lapset eivät uskalla edes kertoa vanhemmilleen todellisia ajatuksiaan, eivätkä monet uskalla antaa itsensä edes epäillä, vaan jatkavat "uskovaisen elämää" vain suojellakseen vanhempiaan. Sekin on pakottamista.

Se, että vanhemmat _sanovat_, että lasta ei pakoteta, ei kerro mitään. Vasta se mitä käytännössä tapahtuu, miten vanhemmat käytännössä suhtautuvat lapsen valintoihin, kertoo sen, pakotetaanko lapsi vaiko ei.

...

"Omien havaintojeni mukaan kuitenkin melkoisen suuri osa helluntailaiskodeissa kasvaneista lapsista ei lähde mukaan liikkeeseen eikä sisäistä liikkeen arvomaailmaa. Ehdittyään nuoruusikään varsin useat erkanevat liikkeen piiristä ja jäävät sille tielleen!"

...

Tuota en ihan allekirjoita. ;-)
Sinä näet asian ulkopuolisen silmin, koska et ole itse kasvanut uskovaisessa perheessä. Se varmasti näyttää juuri tuolta mitä sanoit - sinun näkökulmastasi katsottuna.

Suuri osa joko jää liikkeen piiriin, tai vaihtaa uskonnollista liikettä, mutta opetetusta uskosta he eivät kuitenkaan pääse irti.

Ja monet uskovaisten perheiden lapset "luopuvat uskostaan" vain tullakseen joskus myöhemmin uudestaan uskoon. He pelaavat ajalla ja ajattelevat, että he käyvät vain kääntämässä siellä "maailmassa" katsomassa millaista siellä on, mutta kerkeävät kuitenkin ennen kuin "armon aika päättyy" tulla vielä uskoon ja päästä taivaaseen.

Muistan itse kuinka vaikeaa oli "olla uskovainen" kun olisi pitänyt esim. kaikenmaailman nuortentapahtumissa olla valmis kertomaan siitä kuinka "suuresti usko on vaikuttanut elämääni" ja kuinka "kaikki muuttui uskon myötä" jne. vaikka minun elämäni oli ollut hyvin tylsää, ja mitäänsanomatonta eikä minulla ollut mitään kerrottavaa. Monet sortuvat sitten lopulta "lankeamaan" ja hakemaan sen "stoorinsa" sieltä maailmasta, ja palaavat sitten stoori takataskussa takaisin. Sitten heillä on se tarina jonka voivat kertoa: "Olen niin onnellisessa asemassa, että olen saanut syntyä uskovaiseen kotiin, mutta sitten lankesin ja jouduin pahoille teille, mutta onneksi Jeesus tuli ja pelasti hallelujaa!"

He eivät siis koskaan todellisuudessa luovu uskostaan koska eivät pääse siitä "totuudesta" eroon, vaan edelleen elävät siinä samassa elämänkatsomuksessa sillä erotuksella, että he vain käyvät siellä "toisella puolella". Olet varmaan kuullut tämän tuhlaajapoikavertauksen erinäisiä kertoja?

Minä veikkaan, että jos niiden uskovaisten perheiden lasten elämää, jotka "luopuvat uskostaan", seurattais tarpeeksi pitkään, niin huomattais että suurin osa heistä jossakin myöhemmässä vaiheessa palaavat tavalla tai toisella uskoon. Eivät ehkä edes helluntaiseurakunnan piiriin, mutta johonkin muuhun samaa uskoa tunnustavaan.

Lue lisää

Suurelta osin yhdyn mielipiteisiisi. Kommentoin kuitenkin ihan paria kohtaa:

"Sanotaanko lapselle (annetaanko lapsen ymmärtää)että:

"Tämä on se juttu johon MINÄ uskon, mutta sinä saat valita itse oman tiesi sitten kun olet tarpeeksi vanha päättämään"

vai ilmoitetaanko lapselle että

"Tämä on TOTUUS, ja pelastuaksesi sinun on uskottava tähän"." (Pakana f)

Pakana(F) kirjoitti:

"Lapseni sanoi pienenpänä kerran minulle että jos polttaa tupakkaa niin tulee mustaenkeli!
Ei tämä perhe varmaankaan mikään vaarallinen ole mutta mielestäni aika sairasta touhua kun lapsia pelotellaan! ja sanotaan että jos seinälle laitetaan yksikin juliste niin se poltetaan!Kyllä mä pidän viimeseen asti lapseni puolia tässä asiassa, haluan oikeutta lapselleni."

...

Tutulta kuulostaa, ikävä kyllä. Oletko yrittänyt keskustella asiallisesti tämän perheen kanssa näistä säännöistä?

Tuli mieleen, että 11- vuotias lapsi, joka on ehkä aiemmin tottunut elämään hyvinkin paljon rajattomamapaa elämää, saattaa myös vähän liioitella asioita kun säännöt tuntuvat ahdistavilta rajattomuuden jälkeen. Varsinkin kun on kysymys vieraasta sijoitusperheestä, jonka asioista hän kertoo omalle äidilleen, jota ehkä kaipaa paljonkin.

Kauanko hän on asunut kys. perheessä?

Joskus se, että lapselle sanotaan "kyllä sinun _kannattaisi_ juoda maito loppuun" muuttuu lapsen ilmaisemana sellaiseksi "sinun on _pakko_ juoda maito loppuun tai kuolet!!"- tyyliseksi pakottamiseksi, vaikka se ei välttämättä sitä todellisuudessa olisikaan.

Joten en lähtisi ensimmäisenä sos.viranomaisten pakeille, vaan yrittäisin ensin keskustella asiasta perheen kanssa, ja asiallisesti perustellen saada heitä muuttamaan sääntöjään. Ei kannata ainakaan ensimmäisenä alkaa sille linjalle että "perkele kun kidutatte mun lastani, tästä ette selviä!"- tyyliseen puolustuslinjaan, vaikka sellsiet fiilikset ehkä olisikin. Se ei auta itse lasta mitenkään.

Sos.viranomaiset ja muutkaan viranomaiset eivät itseasiassa tällaisille asioille voi paljoakaan. En ole koskaan kuullut että sos.viranomainen puuttuisi liian tiukkaan uskonnollisuuteen, vaan he puuttuvat yleensä vain hyvin tökeisiin laiminlyönteihin. En ole koskaan kuullut, että lapsi olisi esim. huostaanotettu, tai muulla tavalla uudelleensijoitettu liian tiukan uskonnollisuuden vuoksi. Uskovaisuutta pidetään yleensä näissä asioissa positiivisena asiana, koska ajatellaan, että uskovaisissa perheissä ei ainakaan juoda, käytetä päihteitä, eikä eletä ilman rajoja ja arvoja. Toisaalta sijoitusperheitä ehkä seurataan vähän tarkemmin..? :-/

Mutta en kuitenkaan yhtään epäile, etteikö nuo mainitsemasi asiat voisi olla juuri siten kuten lapsesi kertoo. Se voi hyvin olla mahdollista. Minä itse elin koko lapsuuteni "viimeisiä aikoja" peläten sitä kun se "pasuuna soi" ja "Jeesus tulee noutamaan omansa", kun heidät "temmataan ylös pilviin". Pelkäsin etten itse pääse taivaaseen, vaan jään niiden "porttien ulkopuolelle kiristelemään hapmpaitani" kuten he sen ilmaisivat.
Minun lapsuuteni oli täynnä uskontoon liittyviä pelkoja, epävarmuutta ja järjettömiä sääntöjä. Kynsilakkaa ei saanut käyttää vaan isä pakotti rangaistukseksi meidät raapimaan ne pois kynsisaksilla, vaikka kynsilakanpoistoainettakin olis ollut saatavilla. Kaikkeen mahdolliseen suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Korttia ei saanut pelata, vaan isukki meni ja heitti ostamamme korttipakan roskikseen. Ensimmäistä ostamaani huulipunaa kokeilin suuren pelon vallassa, jos vanhemmat vahingossa huomaisivat. Joo, ja tupakka oli - ja on heidän mielestään edelleen - suurinpiirtein kaiken pahan alku ja juuri. Siihen suhtaudutaan niinkuin se olisi sama kuin käyttäisit heroiinia.

Minulla ei ollut lapsena yhtään yksityisyyttä, mitään omaa ja henkilökohtaista "reviiriä" jossa olisi vapaasti voinut olla se mikä olen, ihailla omia idoleitani, ja laittaa niiden kuvia seinälle, kuunnella muuta musiikkia kuin vain hengellistä (jopa iskelmiä pidettiin pahana)yms. Minä en voinut pitää mitään omia pikku salaisuuksiani, koska minulle uskoteltiin että "jumala näkee KAIKEN", ja niin minä elin koko ajan siinä uskossa että se joku Jumala kyttää minun jokaista liikettäni. Hohhoijaa, kyllä voin sanoa että se todella OLI ahdistavaa, ja olen joutunut kyllä kärsimään siitä myöhemminkin, kun en enää ole ollut niissä piireissä mukana.

Perusajatus koko ommassa oli se, että mikään mikä ei liity uskoon jotenkin, ei ole sallittua. Paitsi koulunkäynti. Ja sielläkin minun täytyi olla tarkka siitä mitä menen tekemään. Esim. jos liikuntatunnilla harjoiteltiin tanssimista, sekin oli vähän siinä sallittujen ja ei sallittujen rajoilla.

Kukaan ajattelemaan kykenevä ihminen ei elä noin. Joten kyllä tuosta voidaan päätellä jo jotain tämän sijoitusperheen ajattelukyvystä.

Joten jos olisin lapsen äiti, puuttuisin kyllä asiaan.

Tsemppiä!

Lue lisää

Tuli vain muutamia muistoja tuosta kirjoituksestasi mieleen...

Se oli kauhea asia jos lapset menevät lukiossa niihin vanhaintansseihin, diskot olivat kauhea kauhistus, punttisalilla hikoileminen oli synti. samoin kilpaurheilu pitäisi "ymmärtää" lopettaa uskoon tullessa... tupakka oli ihan HIRRRVEÄÄÄ "Pyhän Hengen temppelin" turmelemista... saunakalja samoin... kamppailulajit tuomittiin kaikki koska niihin liittyi itämaista filosofiaa, korvikset oli vähän niin ja näin, samoin meikkaaminen, samoin minihameet naisilla ja tukan värjäys. Tosin nykyään jo keuruullakin kesäjuhlassa näkee aika paljon näistä "säännöistä" poikkeuksia...

...jooo.. mitähän vielä...(?) -Ai niin! valittuja paloja tai muuta sellaista ei ollut suotavaa pitää kirjahyllyssä, vanhat valokuvat synnillisiltä ajoilta piti hävittää, telkkari samoin olisi parasta hävittää...

Hohhoijaa tosiaan! Kyllähän ihminen on mestari keksimään kaikenlaista...


Minä ainakin nykyään nostelen punttia ihan hikihatussa, harrastan nyrkkeilyä, juon saunakaljan ja joskus konjakkipaukun (ja hyvää on!) en edes yritä "olla uskovainen" => Olen vain sellainen kuin oikeasti olen! Uskon kyllä Jumalaan ja Jeesukseen, mutten enää alistu ihmisten orjuuteen tai jonkun uskonyhteisön orjuuteen henkisesti! Ja luulenpa kaiken lisäksi olevani uskovaisena ihan oikealla tielläkin! :-)

Koskaan en enää aio nenääni pistää hakomajan ovesta sisään!

2. ex-hellari kirjoitti:

Suurelta osin yhdyn mielipiteisiisi. Kommentoin kuitenkin ihan paria kohtaa:

"Sanotaanko lapselle (annetaanko lapsen ymmärtää)että:

"Tämä on se juttu johon MINÄ uskon, mutta sinä saat valita itse oman tiesi sitten kun olet tarpeeksi vanha päättämään"

vai ilmoitetaanko lapselle että

"Tämä on TOTUUS, ja pelastuaksesi sinun on uskottava tähän"." (Pakana f)

Lue lisää

En kerkeä nyt vastaamaan pidemmälti, mutta olen aiemmin käynyt keskustelun samasta aiheesta nimim. Pakana. Kannattaa lukea koska siellä olen kertonut tarkemmin omia ajatuksiani tästä asiasta. Se löytyy täältä:

http://keskustelu.vapaa-ajattelijat.fi/read.php?f=3&i=6605&t=6605

Keskustelu on pitkä, mutta jossain siellä keskivaiheilla kerroin aika tarkasti oman näkökulmani siihen mikä on pakottamisen ja todellisen valinnanvapauden ero.

...

"Mielestäni on kovin epärealistista vaatia vanhemmilta, jotka kasvattavat lastaan uskontoonsa, että he esittäisivät uskontonsa "yhtenä monista teistä" kuten kuvailet! Käytännössä he itse silloin joutuisivat kieltämään oman uskontonsa sisällön."

...

Ei "yhtenä monista teistä", vaan "MINUN henkilökohtaisena ratkaisunani siitä, mikä on oikea tie". Terve ihminen ymmärtää että usko on VAIN uskomista. Usko ei ole tietoa, vaan pelkkää uskomista. Terve ihminen siis kykenee ottamaan huomioon että uskomiseen liittyy aina se mahdollisuus, että on väärässä.

...

"Mielestäni vanhemmat voisivat kyllä esittää uskonsa "ainoana oikeana" ihan jo uskonnonvapauden näkövinkkelistäkin, vaikka siihen liittyy myös toiselta puolen tämä helvetin uhka niille jotka eivät usko. MUTTA!! Nyt, vaikka uskonto esitetäänkin tällä tavalla (eksklusiivisena), on kuitenkin AINA lisättävä, että tähän on vapaaehtoista uskoa tai olla uskomatta! Silloin on toisella vapaus esittää uskonsa niinkuin hän todella uskoo ja toisella vapaus joko uskoa tai olla uskomatta! Kumpaankaan ei tässä sekaannuta!"

...

Eikä! Vaan juuri ja nimenomaan uskonnonvapauden näkövinkkelistä mitään OMIA totuuksia ei pidä mennä opettamaan lapsille yhtenä ainoana totuutena, koska silloin lapsella ei ole mahdollisuutta valita sitä haluaako uskoa siihen vai ei.

Tuo ajatuksesi perustuu juuri siihen samaan ajatusmaailmaan kuin missä minutkin kasvatettiin; Saat kyllä valita itse -> menetkö taivaaseen vai helvettiin, et sitä uskotko niihin vai et.

Miksi uskonnonvapauden pitäisi koskea vain aikuisia mutta ei lapsia? Jos opetat lapsellesi, että tämä on _sinun_ tiesi ja _sinun_ totuutesi, niin millä tavalla se rajoittaa sinun uskonnonvapauttasi?

...

"Se, että vanhemmat opettavat lapsiaan, on asia jolle käytännössä ei voida eikä koskaan tulla voimaan mitään!"

...

Miten niin ei voida? Ei millekään voida mitään jos kaikkeen asennoidutaan siten ettei millekään voida mitään. Kyllä asenteita voi muuttaa.

2. ex-hellari kirjoitti:

Tuli vain muutamia muistoja tuosta kirjoituksestasi mieleen...

Se oli kauhea asia jos lapset menevät lukiossa niihin vanhaintansseihin, diskot olivat kauhea kauhistus, punttisalilla hikoileminen oli synti. samoin kilpaurheilu pitäisi "ymmärtää" lopettaa uskoon tullessa... tupakka oli ihan HIRRRVEÄÄÄ "Pyhän Hengen temppelin" turmelemista... saunakalja samoin... kamppailulajit tuomittiin kaikki koska niihin liittyi itämaista filosofiaa, korvikset oli vähän niin ja näin, samoin meikkaaminen, samoin minihameet naisilla ja tukan värjäys. Tosin nykyään jo keuruullakin kesäjuhlassa näkee aika paljon näistä "säännöistä" poikkeuksia...

...jooo.. mitähän vielä...(?) -Ai niin! valittuja paloja tai muuta sellaista ei ollut suotavaa pitää kirjahyllyssä, vanhat valokuvat synnillisiltä ajoilta piti hävittää, telkkari samoin olisi parasta hävittää...

Hohhoijaa tosiaan! Kyllähän ihminen on mestari keksimään kaikenlaista...


Minä ainakin nykyään nostelen punttia ihan hikihatussa, harrastan nyrkkeilyä, juon saunakaljan ja joskus konjakkipaukun (ja hyvää on!) en edes yritä "olla uskovainen" => Olen vain sellainen kuin oikeasti olen! Uskon kyllä Jumalaan ja Jeesukseen, mutten enää alistu ihmisten orjuuteen tai jonkun uskonyhteisön orjuuteen henkisesti! Ja luulenpa kaiken lisäksi olevani uskovaisena ihan oikealla tielläkin! :-)

Koskaan en enää aio nenääni pistää hakomajan ovesta sisään!

Lue lisää

Niin...mites se meni... Punapäät eivät pääse taivaaseen.

Minä koin myös sen ahdistavana, että vaistosin etteivät omat vanhempanikaan oikein olleet varmoja siitä mitä sai tehdä ja mitä ei.

Joten oletko ehkä nyt muuttanut mielesi, ja myönnät, että kyllä, hellarilapasia kyllä pakotetaan uskomaan? ;-P Tuollaisessa ympäristössä kasvaminen ON pakottamista. Se on lapsen oman tahdon täydellistä mitätöimistä. Siinä evätään lapselta oikeus todelliseen valinnanvapauteen.

Näin ollen olen edelleen sitä mieltä, että kys. äidin lapsi tarvitsisi tasapainoisemman kasvuympäristön. Kasvavalle lapselle ei ole terveellistä kasvaa siten että häntä pompotellaan ääripäästä toiseen. Kultainen keskitie sen olla pitää, sanon mä! Jotenkin asiaan pitää puuttua.

Pakana(F) kirjoitti:

En kerkeä nyt vastaamaan pidemmälti, mutta olen aiemmin käynyt keskustelun samasta aiheesta nimim. Pakana. Kannattaa lukea koska siellä olen kertonut tarkemmin omia ajatuksiani tästä asiasta. Se löytyy täältä:

http://keskustelu.vapaa-ajattelijat.fi/read.php?f=3&i=6605&t=6605

Keskustelu on pitkä, mutta jossain siellä keskivaiheilla kerroin aika tarkasti oman näkökulmani siihen mikä on pakottamisen ja todellisen valinnanvapauden ero.

...

"Mielestäni on kovin epärealistista vaatia vanhemmilta, jotka kasvattavat lastaan uskontoonsa, että he esittäisivät uskontonsa "yhtenä monista teistä" kuten kuvailet! Käytännössä he itse silloin joutuisivat kieltämään oman uskontonsa sisällön."

...

Ei "yhtenä monista teistä", vaan "MINUN henkilökohtaisena ratkaisunani siitä, mikä on oikea tie". Terve ihminen ymmärtää että usko on VAIN uskomista. Usko ei ole tietoa, vaan pelkkää uskomista. Terve ihminen siis kykenee ottamaan huomioon että uskomiseen liittyy aina se mahdollisuus, että on väärässä.

...

"Mielestäni vanhemmat voisivat kyllä esittää uskonsa "ainoana oikeana" ihan jo uskonnonvapauden näkövinkkelistäkin, vaikka siihen liittyy myös toiselta puolen tämä helvetin uhka niille jotka eivät usko. MUTTA!! Nyt, vaikka uskonto esitetäänkin tällä tavalla (eksklusiivisena), on kuitenkin AINA lisättävä, että tähän on vapaaehtoista uskoa tai olla uskomatta! Silloin on toisella vapaus esittää uskonsa niinkuin hän todella uskoo ja toisella vapaus joko uskoa tai olla uskomatta! Kumpaankaan ei tässä sekaannuta!"

...

Eikä! Vaan juuri ja nimenomaan uskonnonvapauden näkövinkkelistä mitään OMIA totuuksia ei pidä mennä opettamaan lapsille yhtenä ainoana totuutena, koska silloin lapsella ei ole mahdollisuutta valita sitä haluaako uskoa siihen vai ei.

Tuo ajatuksesi perustuu juuri siihen samaan ajatusmaailmaan kuin missä minutkin kasvatettiin; Saat kyllä valita itse -> menetkö taivaaseen vai helvettiin, et sitä uskotko niihin vai et.

Miksi uskonnonvapauden pitäisi koskea vain aikuisia mutta ei lapsia? Jos opetat lapsellesi, että tämä on _sinun_ tiesi ja _sinun_ totuutesi, niin millä tavalla se rajoittaa sinun uskonnonvapauttasi?

...

"Se, että vanhemmat opettavat lapsiaan, on asia jolle käytännössä ei voida eikä koskaan tulla voimaan mitään!"

...

Miten niin ei voida? Ei millekään voida mitään jos kaikkeen asennoidutaan siten ettei millekään voida mitään. Kyllä asenteita voi muuttaa.

Lue lisää

""Se, että vanhemmat opettavat lapsiaan, on asia jolle käytännössä ei voida eikä koskaan tulla voimaan mitään!"

...

Miten niin ei voida? Ei millekään voida mitään jos kaikkeen asennoidutaan siten ettei millekään voida mitään. Kyllä asenteita voi muuttaa." (Pakana F)

2. ex-hellari kirjoitti:

""Se, että vanhemmat opettavat lapsiaan, on asia jolle käytännössä ei voida eikä koskaan tulla voimaan mitään!"

...

Miten niin ei voida? Ei millekään voida mitään jos kaikkeen asennoidutaan siten ettei millekään voida mitään. Kyllä asenteita voi muuttaa." (Pakana F)

Lue lisää

"Tarkoitin vain, että tosiasia on, että vanhemmat tulevat AINA kasvattamaan lapsiaan oman näkemystensä mukaisesti! Siihen ei vaikuta vähääkään, vaikka me täällä kauhistelisimme/hurskastelisimme asiaa kuinka paljon tahansa."

...

No eihän sitä kuule tiedä jos joku vaikka näitä palstoja lukiessa alkaisi paremmin ajattelemaan tätäkin asiaa, ja jopa muuttamaan omaa tapaansa kasvattaa lastaan.

...

"Mitä sitten voisit asialle tehdä? Säätääkö lakeja, joiden mukaan määrätään tarkasti, pilkkuja ja pisteitä myöten, mitä ja miten ja millaisilla sanamuodoilla lapsille saa uskonnosta puhua? Kuka tällaista voisi valvoa, toteutuuko se?"

...

No minä voin vaikkapa ilmaista mielipiteitäni nettikeskusteluissa. ;-) Ei täs nyt kukaan mitään lakeja ole säätelemässä, eikä maailmaa yrittämässä mullistaa. Mistä sellaisen käsityksen sait? Kunhan kerron mielipiteitäni asiasta, kuten sinäkin.

En ymmärrä, että aluksi olit samaa mieltä kanssani siitä miten vanhempien usko pitäisi selittää lapselle, mutta nyt oletkin sitä mieltä, että se on epärealistista?

2. ex-hellari kirjoitti:

Suurelta osin yhdyn mielipiteisiisi. Kommentoin kuitenkin ihan paria kohtaa:

"Sanotaanko lapselle (annetaanko lapsen ymmärtää)että:

"Tämä on se juttu johon MINÄ uskon, mutta sinä saat valita itse oman tiesi sitten kun olet tarpeeksi vanha päättämään"

vai ilmoitetaanko lapselle että

"Tämä on TOTUUS, ja pelastuaksesi sinun on uskottava tähän"." (Pakana f)

Lue lisää

Yritin selvittää vähän mikä täs niinku oikein hiärtää ja vähän vielä vastaan sinulle kun täs nyt on aikaa...

...

"Mielestäni on kovin epärealistista vaatia vanhemmilta, jotka kasvattavat lastaan uskontoonsa, että he esittäisivät uskontonsa "yhtenä monista teistä" kuten kuvailet! Käytännössä he itse silloin joutuisivat kieltämään oman uskontonsa sisällön. Täytyy ottaa huomioon, mistä uskonnossa on kysymys, nimittäin kristillisyydessä kysymys on sielun pelastumisesta, ja vaikka tämä ei sinulle olisikaan reaalitodellisuutta, on se sitä kumminkin 100% uskovaiselle. Jos puututaan tähän ja kielletään oman uskonnon esittäminen ainoana oikeana suuntana, silloin todellisuudessa puututaan uskonnon vapauteen ja määritellään ulkoa käsin, millainen uskonnon tulee olla, että se nimittäin ei saa sisältää sitä taikka tätä!"

...

Miten niin joutuisivat kieltämään uskonsa sisällön? Eikö uskoon pakottaminen, (=yhden totuuden opettaminen) ole päinvastoin suuri EPÄuskon osoitus? Eikö se ole merkki siitä, ettei kys. henkilö luota _Jumalaan_?

Eikös juuri se, että lapselle annettais alusta asti mahdollisimman neutraalit lähtökohdat (täysin neutraaleja ei voi koskaan antaa) päättää omasta elämänkatsomuksestaan, olisi kristinuskon sisällön oikeaa käytännön toteuttamista, ei suinkaan sen sisällön kieltämistä?

Eikö kristinuskoon liity sellaiset asiat kuin Jumalaan luottaminen, ja se, että ihminen saa sen Jumalalta mitä pyytää, kunhan rukoilee uskossa?

Joten eihän uskovaisten vanhempien tarvitsisi kuin rukoilla uskossa, että lapsi "tulisi uskoon", niin avot? Joten mistä tämä kauhea tarve pakottaa, painostaa, manipuloida hyppiä päällä ja heittää volttia jotta lapsi valitsisi sen "oikean totuuden"?

Uskonnollisen lahkon vaihtoehto ei ole katu ja viina, vaan terve kriittisyys, harkintakyky ja oma, uskonnollisista rajoituksista vapaa ajattelu. Tosin monille kadun ja viinan vaihtoehdoksi on JÄLKEENPÄIN tullut uskonnollinen lahko. Tässä suhteessa olisin hieman tarkkana millaisessa seurassa ja millaisiin elämänarvoihin lapseni lahkon kautta tutustuttaisin.

Monille elämässään eksyneille seurakunta toimii kodin korvikkeena. Mutta ainoastaan korvikkeena. Mikään ei korvaa lapsen elämässä ehjää ja rakastavaa kotia, oli vanhemmat uskossa tai eivät.

Älä yleistä omaa elämäntilannettasi tai omaa elämänkatsomustasi koskemaan muita ihmisiä. "Meillä jokaisella" ei todellakaan ole tarvetta etsiä ja löytää Jumalaa. Ihminen on luotu onneen ja "sisäinen ääni" on myös toiselta nimeltään terve harkintakyky ja intuitiivinen ongelmanratkaisu.

BlackLily kirjoitti:

Uskonnollisen lahkon vaihtoehto ei ole katu ja viina, vaan terve kriittisyys, harkintakyky ja oma, uskonnollisista rajoituksista vapaa ajattelu. Tosin monille kadun ja viinan vaihtoehdoksi on JÄLKEENPÄIN tullut uskonnollinen lahko. Tässä suhteessa olisin hieman tarkkana millaisessa seurassa ja millaisiin elämänarvoihin lapseni lahkon kautta tutustuttaisin.

Monille elämässään eksyneille seurakunta toimii kodin korvikkeena. Mutta ainoastaan korvikkeena. Mikään ei korvaa lapsen elämässä ehjää ja rakastavaa kotia, oli vanhemmat uskossa tai eivät.

Älä yleistä omaa elämäntilannettasi tai omaa elämänkatsomustasi koskemaan muita ihmisiä. "Meillä jokaisella" ei todellakaan ole tarvetta etsiä ja löytää Jumalaa. Ihminen on luotu onneen ja "sisäinen ääni" on myös toiselta nimeltään terve harkintakyky ja intuitiivinen ongelmanratkaisu.

Lue lisää

Katu antaa vaikutteensa jos ei pysty antamaan muuta tilalle. Harrastukset yms. ovat varmasti hyviä siinä.
Tämä on toisille helppo järjestää ja toisille vaikea, johon vaikuttaa lapsen oma kiinnostus ja vanhempien tukeminen siinä.

> terve kriittisyys, harkintakyky ja oma, uskonnollisista rajoituksista vapaa ajattelu.<

Sitä mitä itse on saanut oppia tästä ei aina mene perille jälkipolveen vaikka kuinka haluaisi.
Siksi vertaan seurakuntaa vaihtoehtona katuun.
Olen itse kasvanut uskovassa kodissa, myös itse uskoen, ja se on säästänyt minut niiltä tyhmyyksiltä mistä en voinut omia lapsiani säästää.
Kun seurakunnasta irrottautumisen tuska on hellittänyt, pystyn katsomaan sitä uudelleen mitä hyvää se antoi. Se antoi yhteisön missä opittiin toisenlaisia arvoja.

Vanha sanonta sanoo että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Yhteisö missä on myös kaverit, palvelee ainakin osan siitä. On selvää että jättämällä kasvatusvastuun yhteisölle on tämän väärinkäyttöä.
Ja silloin on kirjaimellisesti vanhemmuus hukassa.

> Monille elämässään eksyneille seurakunta toimii kodin korvikkeena. Mutta ainoastaan korvikkeena. Mikään ei korvaa lapsen elämässä ehjää ja rakastavaa kotia, oli vanhemmat uskossa tai eivät. <

Tässä olet niin oikeassa kuin voi olla.
Eikö Jeesus opeta, että "Terve ei tarvitse parantajaa".
Silloin seurakunta tekee juuri oikeaa tehtävää, niiden kohdalla jotka sitä tarvitsevat.

> "Meillä jokaisella" ei todellakaan ole tarvetta etsiä ja löytää Jumalaa. Ihminen on luotu onneen ja "sisäinen ääni" on myös toiselta nimeltään terve harkintakyky ja intuitiivinen ongelmanratkaisu. <

Tarkoitin Jumalalla sitä sisäistä ääntä, mitä itsekkin kuvaat, eri ryhmät puhuvat vaan siitä eri nimillä. Jumala on elämänä meissä, lähempänä kuin me itse, siksi sitä ääntä ei voi hiljentää.