Minusta jotenkin tuntuu, että jossakin vaiheessa vanhukset ikään kuin suljetaan aikakapseliin, ja oletetaan että kaikesta joka on uusinta uutta ja nykyaikaista he eivät kuitenkaan pitäisi? Joten menneiden muistelu on lähinnä parasta, mitä heille voi tarjota?
Eikö olisi mukavaa tarjota vanhuksille nykyajasta enemmän kokemuksia, ilman ennakko-oletuksia siitä että he eivät pitäisi niistä kuitenkaan? Eivätköhän he itse päätä siitä, onko kokemus mukava tai ei.
Eivät he vielä ole kuolleita. Parempi antaa heille muistoja ja kokemuksia kun on vielä siihen mahdollisuus.
Eikö olisi mukavaa tarjota vanhuksille nykyajasta enemmän kokemuksia, ilman ennakko-oletuksia siitä että he eivät pitäisi niistä kuitenkaan? Eivätköhän he itse päätä siitä, onko kokemus mukava tai ei.
Eivät he vielä ole kuolleita. Parempi antaa heille muistoja ja kokemuksia kun on vielä siihen mahdollisuus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Totta kyllä, on väärin ja epäinhimillistä vaatia vanhuksilta elämistä vain muistoissaan. Tässä aiheessa tullaan kuitenkin liki sitä aihetta elämästä, mitä ihminen itse tahtoo, haluaa ja päättää omasta puolestaan.
Itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan hoitolaitoksissakin, vaikka se käytännössä ei voikaan aina toimia eikä varsinkaan sitten, kun ihminen ei itse enää pysty eikä kykene määrittelemään tarpeitaan eikä mitään.
Tekemistä, menemistä, virikkeellistä osallistumista, kokemuksellisia hetkiä ... yms. kaikkea, joka auttaa mieltä pysymään pois masennuksen alhosta, koska sillä on suora vaikutus myös fyysiseen terveyteen.
Elämää vuosiin, ei vuosia elämään.