Olen pian 25-vuotias nuori nainen. Ajattelin jakaa täällä tuntojani, jos vaikka löytyisi kohtalotovereita.
Ongelmani on, että viimeisin vaa'allakäynti näytti suurempia lukemia kuin koskaan. Ikinä. Normaalipainoni, eli paino, jonka rajoissa olen roikkunut aina teini-ikäisestä nykyhetkeen on 62-64 kiloa (välillä on käyty alempanakin, tosin silloin olen joko sairastanut tai elimistö on ollut muuten kovilla ja paino lähtenyt laskuun). Olen n. 170 pitkä. Äsken vaaka näytti lukemia väliltä 66-68 kiloa.
Huolestuin siksi, koska en ole koskaan ollut lihomiseen taipuvainen - toki jatkuva makealla mässääminen on alkanut jossain vaiheessa näkyä vyötäröllä ja vaa'assa, mutta se on korjaantunut tähän asti pelkästään suupaloja vahtimalla. Urheilua olen harrastanut aina vähän, kerran pari viikossa korkeintaan, plus hyötyliikunta.
Kesän aikana huomasin pulskistuneeni jonkin verran, johtuen ehkä työpaikan ruokatottumuksista (sokerisia juomia, pullaa ja munkkia tarjolla joka kahvitauolla ja niiden tarjoaja suuttui, jos jätin ottamatta tai en syönyt kokonaista vaan puolikkaan), siispä ilmoitin itseni kuntosalille ja aloin lenkkeillä. Nykyään käyn salilla kerran viikossa (treenaan ja teen toistoja niin paljon kuin kroppa antaa myöten, ts. tulen kyllä kunnolla hikeen) ja lenkkeilen satunnaisesti muutaman kilometrin lenkkejä.
En varsinaisesti tunne lihoneeni, mitä nyt vatsalle ja lantiolle on ilmestynyt vähän tavaraa (ts. jenkkakahvat). En kuitenkaan jaksa uskoa, että näin äkillinen painonnousu johtuisi lihaksistakaan. Sen sijaan mietin, voisiko lääkityksellä olla tekemistä asian kanssa. Olen nyt kesästä asti syönyt Triptyliä migreenin estolääkkeenä (5 tablettia päivässä). Luin pakkausselosteesta, että lääke saattaa aiheuttaa painonnousua ja keskustelupalstoilta luin, että joku olisi lihonut jopa 15 kiloa pelkästään kys. lääkkeen takia. Lisäksi käytän ehkäisyrengasta, olkoonkin, että renkaan käyttö on kestänyt kauemmin kuin migreenilääkkeen, joten siitä en lähtisi pulskistumista syyttämään.
Ymmärrän, että ikä ja hormonit saattavat muuttaa kroppaa rajustikin (nytkin menkkaturvotuksella saattaa olla osuutta asiaan). Raskautta en edes epäile, sillä teen testejä säännöllisesti ja vuoto on kyllä sitä luokkaa, että lapsi saisi olla melkoinen McGyver selvitäkseen siitä...
Kilpirauhasissa ei kuulemma ole vikaa (testattu verikokeilla muutama vuosi sitten). Syön yleensä yhdestä kahteen lämmintä ateriaa päivässä, vaikka kahteen ateriaan pääsen todella harvoin ja joskus tauko aterioiden välillä tai ruokailussa ylipäätään saattaa olla hyvinkin pitkä (ensimmäinen ateria vasta iltapäivällä tai alkuillasta, riippuen työ- ja koulurytmistä). Vettä juon lähinnä aterioilla ja urheilun yhteydessä. Makeaa, etenkin suklaata, kuluu lähes päivittäin, tosin yleensä puhutaan 1-2 suklaapatukasta/päivä. Viikonloppuisin saatan herkutella enemmänkin. "Asioilla" käyn 1-2 kertaa päivässä, mutta ruoansulatuksessa on välillä ongelmia, joiden takia minun pitäisi saada aikaiseksi käydä tähystyksessäkin (ajoittain voimakasta ummetusta ja verta "tavaran" seassa).
Tiedän, että painonnousu, josta puhun, on vielä hyvin vähäistä, mutta haluaisin puuttua asiaan ajoissa, jos näin voi sanoa. Oma äitini on paininut vuosia ylipainon kanssa (johtuen synnytyksistä ja niiden jälkeisistä "massakausista"), enkä haluaisi samaa omalle kohdalleni. :/ Joten: kommentoikaa, ihmiset, ja kertokaa omista kokemuksistanne!
Ongelmani on, että viimeisin vaa'allakäynti näytti suurempia lukemia kuin koskaan. Ikinä. Normaalipainoni, eli paino, jonka rajoissa olen roikkunut aina teini-ikäisestä nykyhetkeen on 62-64 kiloa (välillä on käyty alempanakin, tosin silloin olen joko sairastanut tai elimistö on ollut muuten kovilla ja paino lähtenyt laskuun). Olen n. 170 pitkä. Äsken vaaka näytti lukemia väliltä 66-68 kiloa.
Huolestuin siksi, koska en ole koskaan ollut lihomiseen taipuvainen - toki jatkuva makealla mässääminen on alkanut jossain vaiheessa näkyä vyötäröllä ja vaa'assa, mutta se on korjaantunut tähän asti pelkästään suupaloja vahtimalla. Urheilua olen harrastanut aina vähän, kerran pari viikossa korkeintaan, plus hyötyliikunta.
Kesän aikana huomasin pulskistuneeni jonkin verran, johtuen ehkä työpaikan ruokatottumuksista (sokerisia juomia, pullaa ja munkkia tarjolla joka kahvitauolla ja niiden tarjoaja suuttui, jos jätin ottamatta tai en syönyt kokonaista vaan puolikkaan), siispä ilmoitin itseni kuntosalille ja aloin lenkkeillä. Nykyään käyn salilla kerran viikossa (treenaan ja teen toistoja niin paljon kuin kroppa antaa myöten, ts. tulen kyllä kunnolla hikeen) ja lenkkeilen satunnaisesti muutaman kilometrin lenkkejä.
En varsinaisesti tunne lihoneeni, mitä nyt vatsalle ja lantiolle on ilmestynyt vähän tavaraa (ts. jenkkakahvat). En kuitenkaan jaksa uskoa, että näin äkillinen painonnousu johtuisi lihaksistakaan. Sen sijaan mietin, voisiko lääkityksellä olla tekemistä asian kanssa. Olen nyt kesästä asti syönyt Triptyliä migreenin estolääkkeenä (5 tablettia päivässä). Luin pakkausselosteesta, että lääke saattaa aiheuttaa painonnousua ja keskustelupalstoilta luin, että joku olisi lihonut jopa 15 kiloa pelkästään kys. lääkkeen takia. Lisäksi käytän ehkäisyrengasta, olkoonkin, että renkaan käyttö on kestänyt kauemmin kuin migreenilääkkeen, joten siitä en lähtisi pulskistumista syyttämään.
Ymmärrän, että ikä ja hormonit saattavat muuttaa kroppaa rajustikin (nytkin menkkaturvotuksella saattaa olla osuutta asiaan). Raskautta en edes epäile, sillä teen testejä säännöllisesti ja vuoto on kyllä sitä luokkaa, että lapsi saisi olla melkoinen McGyver selvitäkseen siitä...
Kilpirauhasissa ei kuulemma ole vikaa (testattu verikokeilla muutama vuosi sitten). Syön yleensä yhdestä kahteen lämmintä ateriaa päivässä, vaikka kahteen ateriaan pääsen todella harvoin ja joskus tauko aterioiden välillä tai ruokailussa ylipäätään saattaa olla hyvinkin pitkä (ensimmäinen ateria vasta iltapäivällä tai alkuillasta, riippuen työ- ja koulurytmistä). Vettä juon lähinnä aterioilla ja urheilun yhteydessä. Makeaa, etenkin suklaata, kuluu lähes päivittäin, tosin yleensä puhutaan 1-2 suklaapatukasta/päivä. Viikonloppuisin saatan herkutella enemmänkin. "Asioilla" käyn 1-2 kertaa päivässä, mutta ruoansulatuksessa on välillä ongelmia, joiden takia minun pitäisi saada aikaiseksi käydä tähystyksessäkin (ajoittain voimakasta ummetusta ja verta "tavaran" seassa).
Tiedän, että painonnousu, josta puhun, on vielä hyvin vähäistä, mutta haluaisin puuttua asiaan ajoissa, jos näin voi sanoa. Oma äitini on paininut vuosia ylipainon kanssa (johtuen synnytyksistä ja niiden jälkeisistä "massakausista"), enkä haluaisi samaa omalle kohdalleni. :/ Joten: kommentoikaa, ihmiset, ja kertokaa omista kokemuksistanne!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Uudet verikokeet, ja kunnon kuvaus endometrioosin poissulkemiseksi (voi oireilla ummetuksena).
Jätä kaikki sokeri pois edes viikoksi, juo enemmän vettä ja katso muuttuuko vaivat mihinkään suuntaan.
Endometrioosi kyllä oireilee muuten kuin ummetuksella. Voi taivas mitä ohjeita, yks syö mitä sattuu ja mässäilee, liikkuu todella vähän (pari kilometriä ei ole edes lenkki), niin verikokeisiin, voi jee. Kyllä se paino takuulla nousee mässäilemällä, joka päiväisillä pullilla ja liikkumattomuutena. Ummetus taas johtuu liian vähästä kuidusta ja vedestä, samoin vääristä ruokailutottumuksista. Peruna ja vehnä pois, samoin vasikoiden juoma eli maito, niin loppuu se ummetus.
ps. mitä on synnytysten ja niiden jälkeisten aikojen "massakausi" ?
Endometrioosi voi oireilla vakavana ummetuksena, jossa on hengenlähtö lähellä. Nimittäin endometrioosi leviää hyvin helposti vatsaontelossa suolistoa kohti. Näissä tapauksissa suolisto kärsii vakavia vaurioita, ja yleisimmin leikkauksessa joudutaan itse endometrioosista aiheutuvan kasvuston lisäksi poistamaan suolta.
Kysy vaikka kirurgeilta.
Minulla on endometrioosi, ollut jo diagnosoituna 20 vuotta, ei ole ummetusta ja kyllä takuulla on kasvustoa ja paljon, viimeksi 14 vuotta sitten leikattiin.
Minun tuttavallani on endometrioosi, ja meinasi kuolla. Johtuen juurikin kasvuston aiheuttamasta ummetuksesta.
Hänelläkin oli ollut diagnoosi jo pitkään.
Söi muuten kuituja runsaasti(kasvissyöjäkin vielä) ja vieläpä lisäsi kuidunsaantia ummetusoireiden tullessa pahemmiksi. Siitäpä tulikin sitten eräänä päivänä ambulanssimatka, ja suolesta motettiin melkein 20 senttiä pois.
Jos sinun endometrioosisi ei oireile ummetuksella, ei se tarkoita sitä, että olisit jokin endometrioosin asiantuntija.
Kyllä se vedenjuonnilla ohi menee. Nou hätä.
Ole rehellinen itsellesi mitä olet syönyt ja kuinka liikkunut... Yleensä vastaus löytyy omasta pääkopasta. Me ihmiset olemme hyviä keksimään tekosyitä, ja ollanäkemättä asioiden oikeaa puolta....
1-2 suklaapatukkaa päivässä? jos syöt oikeasti näin niin se voi olla jopa 1000 kaloria helposti! riippuen mitä patukoita vetelee... =)
Itse olen liikkunut vuosien aikana tosi vaihtelevasti eikä edes 10km joka arkipäivä vaikuttanut painooni mitenkään vaikka söin samanlailla ennen lenkkeilyä. Nyt vasta kun todella mietin mitä suuhuni pistän ja huomaan pärjääväni paljon vähemmällä niin paino alkaa vähitellen tippumaan...