Papit ja sota

"Pyhä sota ja ristiretki. Jumalan valittu kansa. Pohjolan Israel. Tällaiset ilmaukset ilmestyivät monien pappien saarnateksteihin jatkosodan alkuvaiheessa.

Oulun piispa Juho Mannermaa julisti vuonna 1942, että kyse oli Jumalan sodasta antikristusta vastaan ja että suomalaiset kävivät sotaa Jumalan voimalla ja aseilla.

- Papeille oli tärkeää ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky (29. kesäkuuta 1941), jossa hän kutsui suomalaisia pyhään sotaan ja ristiretkelle vielä viimeisen kerran, kertoo yhteiskuntatieteiden tohtori Jouni Tilli.

Valittuna kansana suomalaisten oli puolustettava kristillistä Eurooppaa ja sen kulttuuria antikristuksen joukkoja ja barbaarilaumoja vastaan.

- Puhuessaan pyhästä sodasta ja ristiretkestä kirkko ja papit pyhittivät väkivallan, Tilli sanoo.

Maailmanhistoriallisen tehtävän lisäksi Suomelle annettiin pappien retoriikassa myös kansallinen tehtävä, suur-Suomen luominen. Itä-Karjala nähtiin maantieteellisesti pyhänä, joka oli pelastettava. Kenttäpiispa Johannes Björklund kirjoitti kirjassaan Suomalaisten ristiretki, että isänmaallisesti ja uskonnollisesti Suomen rajojen siirtäminen niiden luonnolliselle paikalleen on oikein ja välttämätöntä.


Sodan jämähdettyä vuoden 1942 alkupuolella asemasodaksi joutuivat papitkin uuteen vaiheeseen. Tilanteelle piti löytää teologinen näkökulma.

- Syntyi ajatus, että Jumala rankaisi valittua kansaa tottelemattomuudesta. Kristuksen sotilaiden ei myöskään katsottu toimineen ihanteen edellyttämällä tavalla, Tilli sanoo.

Pahalla katsottiin sotilaiden alkoholin käyttöä, kiroilua ja pappien mielestä moraalitonta seksuaalikäyttäytymistä. Kotirintamalla närää herättivät esimerkiksi salaa järjestetyt tanssit. Papit paheksuivat myös tietoja, joiden mukaan vaimot olivat "sortuneet vieraiden miesten käsiin".

Saarnoissa alettiin tuoda esille näkemystä, jonka mukaan pyhää sotaa pitäisi käydä kansan omia syntejä vastaan.

- Ajateltiin, että sota ratkaistaan jokaisen suomalaisen sielussa. Fyysinen sota rintamalla nähtiin hengellisen, sisäisen sodan heijastumana."


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014091418661674_uu.shtml?utm_source=leiki&utm_medium=iltalehti&utm_campaign=kontekstuaalinen



Uskonnon käyttämistä sodassa mielialojen nostajana ei ole mikään uusi ilmiö historiassa. Mutta se mikä tässä ihmetyttää, että kaikelle löytyy aina jokin selitys. Vaikka alun alkaen kyse on pyhiksi nähtyjen alueiden valloitus. Ja kun suunnitelmat eivät menneet putkeen, alettiin syitä kaivelemaan sotilaista ja siviiliväestöstä itsestään. Vaikka alun alkaen alueiden ottamiset nähtiin jumalan suomana lahjana.