En haluaisi elää

On oikein viisasta ja terapeuttista kirjoittaa pahaa oloa ulos. Kyllä täällä joku aina lukee ja vaikka ei lukiskaan, niin siitä on sinulle hyötyä - tunteiden sanoiksi pukeminen auttaa.
Sinulla on itsetunto todella alhaalla. Et ole mitätön ja turha ja et tyhmä, vaan tuon kaiken on saanut aikaan kurja menneisyytesi. Muista sinussa on olemassa sittenkin potentiaalia, mutta et usko siihen.
Kukaan tänne syntynyt ei ole turha ja tarpeeton vaan Luojan suuri ihme osa Hänen suurta iankaikkista suunnitelmaa. Sinulla on myös paikkasi tässä kaikessa. Ei ihmisen arvoa saa mitata rahassa.
Älä menteä toivoa ja håpeä itseäsi. itsetunnon kohtottamisen voi aloittaa ihan pienestä. Ota itsellesi haasteeksi aloittaa hyvin pienestä: sinä voi tuoda iloa jollekin vaikka hymyilemällä, sanomalla päivittäin muutaman sanan, voit kirjoittaa netissä jollekin jolla on samanlaisia kokemuksia ja hän saa vertaistukea. Sitä nyt juuri teetkin.
Olet rukoillut kuolemaan, mutta sitä ei tule, koska tehtäväsi ja aikasi ei ole vielä suoritettu.
Ihan kunnon immeinen olet.

isompien joukossa. Sinun pitää valita oman kokoisesi kilpailusarja. Maasta se pienikin ponnistaa.

Käy aluksi lenkillä seuraavasti;
- 1.:llä viikolla 0,5 km kävelylenkkejä 1 päivänä
- 2.:lla viikolla 0,5 km kävelylenkkejä 2 päivänä
- 3.:lla viikolla 0,5 km kävelylenkkejä 3 päivänä

- 4.:llä, 5.:lla ja 6.:lla viikolla 1 km kävelylenkkejä 3 päivänä
- siitä eteenpäin 1,5-3 km kävelylenkkejä 3 päivänä

Siitä se alkaa. Kun olet tuossa pisteessä et ole enää entinen ihminen vaan ajattelet jo uudella tavalla...

Helppoa kuin heinänteko.

kuulostaa enemmän kuin tutulta... elämältä mennyt pohja alta, nykyään yksin, ahdistunut ja masentunut. sosiaalisuudesta muisto vain. enää pelkkä ihmisraunio jäljellä mutta tosin kaikki omaa syytä, huonoja valintoja ja epäonnistumisia elämässä. häpeän olemassaoloani, hädintuskin jaksan enää elää muiden verorahoilla, ahdistaa olla yhteiskunnan taakkana. en pysty kuvittelemaan enää minkäänlaista tulevaisuutta tai onnellista elämää. joka päivä haaveilen jostain onnettomuudesta, autoa ajaessa tekisi niin mieli vain tahallaan suistua tieltä, mutta en tohdi sitä tehdä... olen myös kateelinen, että muut osasivat tehdä parempia valintoja tai muuten sitten vahvempia että kestävät elämän kolhuja paremmin. ärsyttää tämä itsesäälissä vellominen mutta ei minulla ole muutakaan, näen peilistä surkean ja säälittävän olennon, toimiva ihminen sieltä ei takaisin katso. nukkuminen on nykyään lempipuuhaani koska valveilla olo on yhtä tuskaa ja päänsärkyä. tämänkin kirjoitin vain koska lähdin etsimään kohtalotovereita, en oikeen osaa kunnolla pukea sanoiksi omia tuntemuksia mutta aloittajan teksti oli hyvin omaan tilanteeseen osuva.

Surullista luettavaa, monesti tuntuu pahalta jos itsellä menee hyvin kun tietää että on olemassa ihmisiä joilla ei mikään mene hyvin.

Osaan samaistua tilanteeseesi. Minulla on tällä hetkellä kova masennus. Opiskelu ei suju, uupumus eikä mikään jaksa enää kiinnostaa. Ainoa asia minkä vuoksi jaksan puskea eteenpäin on sosiaalinen elämäni. Tällä hetkellä on ainakin vielä kavereita joiden kanssa voin lähteä pois neljän seinän sisältä.. Silti tunnen oloni todella yksinäiseksi. Tänä vuonna olen jo kaksi kertaa joutunut sairaalaan itsetuhoajatusten seurauksena.. Taustalla on koulukiusaamista,syrjintää jne..

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mieluummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahden kesken tukihenkilön kanssa. Net-Tuki Live päivystää joka arkipäivä klo 15–19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Lämpimin terveisin,
SOS-kriisikeskus

" inhoan ja häpeän itseäni, Olin ennen katkera kiusaajilleni ja alkoholistivanhemmilleni jotka tuhosivat elämäni mutta nykyään olen vain katkera itselleni sillä olisin voinut olla vahvempi enkä vain alistua täysin kaikelle ja antaa periksi, sitä en voi antaa itselleni koskaan anteeksi. " Sinäpähän sen sanoit, vihaat ja häpeät ittees oot juuttunut siihen itsevihaamiseen etkä voi hyväksyä ittees sellasena kun oot eli henkisenärauniona ja syrjäytyneenä. Ellet pysty hyväksymään ittees sellasena kun oot, fyysisesti ja muutenkin et pysty parantumaan tosta etkä pääse eteenpäin, katkeroidut vaan lisää ja keräät vaan lisää vihaa ittees. Voin sanoa että oot vieläkin katkera alkoholistivanhemmillesi ja siitä miten sun elämäs tuhottiin. Neuvon hyvän terapeuttisen sivun sulle:::: healingeagle viha
ei se oo omaa syytä jos ei pystynyt oleen vahva lapsena, lääkkeet ei auta vaan se auttaa et kohtaa ne lukkoutuneet tunteet sieltä menneisyydestä.

höpöhöpö niin luulin itekkin , kunnes paranin ja parenen yhä, ton sivun kautta minkä kirjotin tohon, sä vaan elät siinä ajatuksessa koska oot jääny jumiin siihen, se kiertää vaan samaa kehää ja kerää lisää tuskaa eikä siitä pääse mihinkään. Tulee vaan lisää addiktioita ja oireita. Eikä ihmiset aattele tollein ei kaikki ei voi yleistää kyllä tosta voi parantua jos haluaa tai sitten voi olla tekemättä mitään jos haluu elää tuskassa tuskin haluat. Tekosyitä saa aina keksiä vaikka kuinka paljon mut se ei auta mitään, oot jo huomannu senkin. Toi -healingeagle- on tosi hyvä terapeuttinen teksti jjust niille kellä on elämän traumoja, sun täytyy kohdata tunnelukot eikä juosta karkuun. Toi kirjottaja on muutenkin elänyt varmaan hirveemmän elämän kun sä tai en tiedä enkä jossittele mut asioille voi tehdä jotain eikä oo liian myöhästä. Oon ite 22 vuotias kohta, menetin paljon mut silti paranen. Voi tietty jossitella koko elämän ja purkaa vihaa täällä vaikka se ei auta mitään, ja juosta itteensä karkuun jos haluaa.. mut siinä kaivaa vaan omaa hautaa itsellensä.

Jaksaa se feikkiämmä syytää niitä eri nikeillä varustettuja raapustelmiaan tänne, ek sää edes kyllästy koskaan ? Onko tässäkään ketjussa edes muita kuin tää yksi mielenvikainen, "keskustelemassa" itsensä kanssa, eipä taida olla kovinkaan monta.

Jokos olet jättänyt vähemmälle sen kriminaali toisten netinkäyttäjien kyttäämisen, stalkkaamisen ?
Olet yhtä köpiö kuin ne DDR - aikalaiset stasi verkostoon värvätyt, kyttäämässä toisia muodostaen verkostoja niiden selän takana, semmoinen seljän takana toimija, selkään puukottaja.

Vaikka ne kriminalisoi sen haittaohjelmien levittämisen ja niiden avulla stalkkaamisen, sun kieroutuneen luontees ymmärtäen ei se taida paljoa sua hidastaa.
Sairas mikä sairas.

Pahaa aavistamattomat ihmiset vielä käyttää tätä suoli24 sivuston sähköpostia, aavistamatta että tänne on pesiytynyt yksi sairaimmista nettiurkkijoista.

Hyvä "ei ihminen", sinä riität. Sinun on riitettävä, ei ole muuta vaihtoehtoa. Olet riittävän fiksu - nyt, ei sitten kun olet lukenut pari kirjaa. Olet riittävän kaunis tänään. Olet riittävän sosiaalinen tällä hetkellä. Olet riittävän vahva. Olet riittävän viisas. Olet riittävän hyvä. Usko vaan - sinä riität!
Itse toistan ääneen peilin edessä 30 kertaa joka aamu "minä riitän". Välillä niin vaikea sanoa nuo sanat että siitä ei ole tulla mitään, alan itkeä ja haluan luovuttaa, mutta sinnittelen joka aamu loppuun asti.
Ennen "minä riitän" mantraa oli "minä rakastan minua" 30 kertaa peilin edessä joka aamu kunnes tuntui että mantra on tehnyt tehtävänsä. Nauroin kun ajatus itsensä rakastamisesta oli niin absurdia mutta jatkoin vain. Ja lausuin sanat ihan kuin olisin tarkoittanut mitä sanoin.
Voi kärsimysten tie. Tulkoon elämääsi käännekohta, kiitos ja aamen.

Aseta tavoitteita ja pyri niihin.
Tee vaikka sellainen lista asioista ja tapahtumista joita voisit tehdä.
Esimerkiksi:

käydä piknikillä
ajaa vuoristoradan kokonaan kädet ilmassa
ratkaista Rubikin kuution
oppia kunnon kärrynpyörän
ottaa tatuoinnin
juhlia 40-vuotishääpäivää
lukea sata klassikkoa
opiskella jonkin ammatin
kirjoittaa kirjan
vuoden ajan ottaa kuvan itsestäni joka päivä
maalata taulun

Teeppä nuo ensin niin katsotaan sitten.... :D

Hyvin osaat kirjoittaa. En olisi osannut paremmin kirjoittaa omista tunteistani. Ällistyttävää että muutkin toivovat kunniallista kuolemaa, kokevat olevansa haitaksi muille eivätkä näe tulevaisuudessa mitään hyvää. Minun pelastukseni on, että päivät kuluvat työssä, enkä ehdi miettiä näitä asioita päivisin kovin paljon. Vapaa-aikana ne ovat jatkuvasti ajatuksissa. Työmaalla on taas irtisanomiskierros menossa. Jos menetän työni, en ole varma, selviänkö siitä.

> Ihmisten ilmoilla oleminen on aivan helvetillistä kun näkee onnellisia ja terveitä ihmisiä

Olen kohdannut lajitovereita ristiriitaisin tuntein. Joskus kateutta tuntien mutta joskus niiden näkeminen tuntuu hyvältä.

> kärsimystä ja tuskaa ja nöyryytystä

Pystytkö hieman ellaboroimaan tuota?

Kerro miten pärjäät, susta ollaan huolissaan.

Ei masennuksesta voi edes parantua, kokemusta on.

Kun masentuu niin siitä tulee paras kaveri loppuiäksi.

mites aloittajalla menee? ois kiva jutella sun kanssa vaikka sähköpostitse mutta ymmärrän jos et itse halua... t: toinen samanmoinen

Kato tätä sarjaa niin piristyt hieman.

http://www.telkkuvisio.com/sarja.php?i=9

Ymmärrän sen kun on päässyt tuollaiseen mielentilaan siitä on ihan mahdotonta päästä pois, ainoa mitä voi tehdä on yrittää lieventää sitä olotilaa mutta en sitten tiedä onko se tarpeeksi vai ei.

musta tuntuu ihan samalle