Alan olla jo siinä iässä, että lasten hankinta alkaisi olla enemmän kuin ajankohtaista. Nyt joku sanoo tietysti, ettei lapsia hankita kuin kaupasta, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan...
Olen sitä ihmistyyppiä, joka haluaa miettiä kaiken tarkoin etukäteen. Joten tämän lapsikysymyksen olen pohtinut monelta eri kantilta, eli myös mahdollisia kummeja miettien.
Ajatustasolla haaveiltuja lapsia olisi 2-3 kpl. Potentiaalisia kummivaihtoehtoja on tasan kaksi, molempien mahdollisten tulevien vanhempien ainoat eronneet / karanneet / leskeytyneet sinkkusisarukset.
Mahdollisia ystäviä ei oikeastaan ole kummallakaan, ja nekin ainoat potentiaaliset vaihtoehdot harkitsevat vakavasti kirkosta eroamista, ja muutenkin erilaisten elämänkatsomusten vuoksi olen tullut tulokseen, ettei heistä ehkä olisi tehtävään.
Sillä eikö ole niin, että jos haluat lapsesi kirkkoon kastaa, kuuluu hänellä olla vähintään 2 kummia?
Eikö ole kirkosta eroamatta mitään keinoa kiertää tuota asiaa? Sillä minä uskon Jumalaan, ja haluaisin kirkkoon kuulua jatkossakin, vaikken mikään aktiivikristitty olekkaan. Onko ainoa vaihtoehto jättää lapset tekemättä, vai tyytyä siihen yhteen lapseen, jolle nuo kaksi kummia juuri riittäisi? Ja haluanko puolijulkisesti osoittaa maailmalle, ettei minulla ole ystäviä?
Eikö kristinuskon ja Jumalan kuuluisi hyväksyä kaikenlaiset ihmiset ja kohtalot, myös yksinäiset?
Olen sitä ihmistyyppiä, joka haluaa miettiä kaiken tarkoin etukäteen. Joten tämän lapsikysymyksen olen pohtinut monelta eri kantilta, eli myös mahdollisia kummeja miettien.
Ajatustasolla haaveiltuja lapsia olisi 2-3 kpl. Potentiaalisia kummivaihtoehtoja on tasan kaksi, molempien mahdollisten tulevien vanhempien ainoat eronneet / karanneet / leskeytyneet sinkkusisarukset.
Mahdollisia ystäviä ei oikeastaan ole kummallakaan, ja nekin ainoat potentiaaliset vaihtoehdot harkitsevat vakavasti kirkosta eroamista, ja muutenkin erilaisten elämänkatsomusten vuoksi olen tullut tulokseen, ettei heistä ehkä olisi tehtävään.
Sillä eikö ole niin, että jos haluat lapsesi kirkkoon kastaa, kuuluu hänellä olla vähintään 2 kummia?
Eikö ole kirkosta eroamatta mitään keinoa kiertää tuota asiaa? Sillä minä uskon Jumalaan, ja haluaisin kirkkoon kuulua jatkossakin, vaikken mikään aktiivikristitty olekkaan. Onko ainoa vaihtoehto jättää lapset tekemättä, vai tyytyä siihen yhteen lapseen, jolle nuo kaksi kummia juuri riittäisi? Ja haluanko puolijulkisesti osoittaa maailmalle, ettei minulla ole ystäviä?
Eikö kristinuskon ja Jumalan kuuluisi hyväksyä kaikenlaiset ihmiset ja kohtalot, myös yksinäiset?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä Jumala hyväksyy..kirkko onkin sitten jo asia erikseen. Usko tai älä:kun se lapsi on sitten oikeasti maailmassa, tilanne voi olla ihan toinen. Sairaalassakin kastetaan keskosia hätäkasteella, jos tarve vaatii ja kastaja on siloin esim.sairaanhoitaja. Tunnen tapauksen, jossa lapsen mummo on kummina (eli kuka vaan rippikoulun käynyt kirkon jäsen käy). Kysy kirkkosi papilta, sitten kun asia on ajankohtaisempi.
Kiitos kun olet vastannut!
"Usko tai älä:kun se lapsi on sitten oikeasti maailmassa, tilanne voi olla ihan toinen."
Tuossapa se pointti taitaapi juuri ollakkin.
Uskoin tai en, mutta niin olen uskotellut itselleni vuodesta toiseen muutenkin, tilanne ei sittenkään ole vielä koskaan ollut toinen. Miksi mikään muuttuisi lapsenkaan myötä?
Tuota mummo-juttuakin olen joskus pohtinut, mutta tullut kuitenkin tulokseen, että mummon tehtävä on toimia isovanhempana, ja kummit on sitten toinen juttu. Ihan samalla tavalla kuin mummokin: jokin läheinen kodin ulkopuolinen aikuinen, mutta kuitenkin jotain muuta.
Tiedän, että sellaiset ystäväkummit olisi pitänyt "hankkia" jo silloin kun kavereita muutenkin jaettiin, eli joskus lapsena tai teininä. Mutta se on sitten vallan toisen palstan juttuja se.
Mitä tarkoitit, sillä että kysy kirkkosi papilta? Miten hän voisi auttaa?
Pappi voisi tietää, miten toimia jos potentiaalisia kummeja ei ole tiedossa. Lapsi kyllä muuttaa lähes kaiken. Jo raskausaikana saatat saada yllättäen ystäviä lapset yhdistävät ihmeellisellä tavalla. Onnea matkaan!!