Ukraina nyt - kuten Suomi syksyllä 1939

Itä-Ukrainan taisteluissa haavoittuneet ukrainalaiset kertovat, mitä näkivät sodassa ja miten odottavat sen päättyvän.

[...Jevgeni on kotoisin Lozovajan kaupungista Harkovan alueella. Kun taistelut Itä-Ukrainassa alkoivat, hän liittyi Aidarin vapaaehtoisten pataljoonaan. Hän haavoittui elokuun 5. päivänä Krasny Jarissa, lähellä Luhanskia.

"Monet miehet halusivat lähteä itään suojelemaan valtiomme suvereniteettia. Otimme Krasny Jarin haltuumme rynnäköllä. Menetimme paljon ihmishenkiä, kokonaisen panssarivaunullisen. Ukrainan armeijan sotilaat seurasivat meitä. Heidän oli tarkoitus vahvistaa takaisin vallattuja asemia. Ryhmämme lähetettiin takaisin tukikohtaansa. Kuinka ollakaan armeijan yksikkö perääntyi yöllä, kun kapinalliset hyökkäsivät. Niinpä pataljoonamme komentaja määräsi meidät hyökkäämään Krasny Lymaniin taas. Kun Aidarin jalkaväki kävi taistelua tienristeyksessä, näin panssarivaunun kääntyvän kulman takaa noin sadan metrin päässä. Sitten näin sanat "Luhanskin kansantasavalta". Varoitin asetovereitani, mutta emme pystyneet taistelemaan AK-74-kivääreillä tankkia vastaan. Hyppäsimme läheiseen pensaikkoon. Yleensä tällaisten hyökkäysten aikaan pitää halata maata ja odottaa, kunnes se on ohi. Mutta vihollinen näki, missä piileskelimme. Ohittaessani puurivistöä näin pienen rotkon ja pyrin sinne piiloon. Sitten kuulin räjähdyksen ja paineaalto osui minuun. Haavoituin vain kahdesta sirpaleen osasta. Luulen, että puut ottivat vastaan loput ammukset.

Yksi siru osui selkärankaani. Jos se olisi osunut viisi senttimetriä ylemmäs, olisi varusteeni pysäyttänyt sen. Toinen osui oikeaan jalkaani ja on yhä siellä. Lääkärit vain ompelivat haavan. Raajani toimii nyt hyvin. Selkärangan vamma on kuitenkin heikentänyt elintoimintoja lonkassa, reidessä sekä sukuelimissä ja virtsajärjestelmässä. Vasen jalkanikaan ei toimi kunnolla. Toivon, että seison vielä jonain päivänä jaloillani. Jos sota ei pääty kuntoutukseni loppuun mennessä, palaan asetovereideni luo. He todella taistelevat siellä.

Haavoittumiseni aikaan suurin osa niistä, jotka otimme kiinni, eivät olleet paikallisia. He olivat pääosin venäläisiä, tshetsheenejä, dagestanilaisia ja serbejä. Tämä sota on hautunut 23 vuoden itsenäisyyden ajan. Venäjän media on edistänyt prosessia paljon. Lisäksi Ukrainan ex-hallitukset eivät tehneet töitä, joita itsenäisen valtion viranomaisten pitäisi tehdä. Olen kotoisin idästä. Tiedän, että ihmisten viha Ukrainan lippua ja kieltä kohtaan kehittyi näiden 23 vuoden aikana.

Jotkut sanovat, että Euromaidan-vallankumous käynnisti sodan. Mielestäni tämä kriisi olisi puhjennut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Tämä ei ole enää terrorisminvastainen operaatio. Tämä on sota. Ukraina taistelee itsenäisyydestään palkkasoturijengejä vastaan, jotka haluavat riistää osan maasta omalle maa-alueelleen. Ukrainan armeija ei ehkä ole taisteluvalmis vastustaakseen Venäjän ammattisotilaita. Meillä ei ole ydinaseita. Me annoimme ne pois, kun kansainvälinen yhteisö lupasi meille suojelua, jos joku rikkoisi suvereniteettiamme. Emme toivo suurta tukea. Ymmärrämme, että kukaan muu ei taistele itsenäisyytemme puolesta. Tiedän, että asetoverini taistelevat loppuun saakka, koska he ovat ukrainalaisia, mutta tarvitsemme vähän apua. Tämä on selvä rikkomus Venäjän federaatiolta Ukrainan suvereniteettia vastaan.

Me voitamme tämän sodan varmasti. Mutta joka päivä menetämme kymmeniä ja joka viikko satoja maamme parhaita ihmisiä. Mitä nopeammin tämä sota päättyy, sitä enemmän ihmisiä selviää hengissä rakentamaan uudelleen tämän maan."

http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/201409200180045_uk.shtml

Suomelta vietiin samalla tavalla Karjala, kuin ukrainalta vietiin Krim.

Sillä erolla, että Ukraina hyökkäsi!

kehityksest! nykyne p valuu ai alas.

Ennen kuin tämä sota päättyy, Putinin käy näin https://www.youtube.com/watch?v=pa3CjKB9ZGY#t=10