Missä kulkee vihan ja rakkauden välinen raja?
Onko kenelläkään hyviä näkemyksiä tai omia oivallisia mielipiteitä. Tahi, onko kenelläkään hyviä kokemuksia tuon rajan löytymisestä itsensä
tai läheistensä osalta.
Onko kenelläkään hyviä näkemyksiä tai omia oivallisia mielipiteitä. Tahi, onko kenelläkään hyviä kokemuksia tuon rajan löytymisestä itsensä
tai läheistensä osalta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
vastaus kysymykseesi. Olet malliesimerkki rakkauden ja vihan ristiriitaisesta ja selittämättömästä sekoituksesta. Tutkiskele itseäsi ja kerro sitten meille muillekin tulokset.
Vaihda peiliä, en osaa muuta neuvoa tähänhätään!
Kiitos kuitenkin vastauksestasi ja siitä kuinka osoitit taas jälleen kerran tietyt mielikuvat
oikeiksi ja vastasit täysin ennakko odotuksiani.
Tarkoitin kylläkin sitä, että jokaisessa ihmisessä näkyy vihan ja rakkauden välinen ristiriita. Vastaisin esittämääsi kysymyksen samalla tavalla kaikille, mutta kysyjänä olit tässä yhteydessä sinä, joten vastasin sinulle.
Sen sijaan sinun vastauksesi oli täysin minun odotusteni mukainen. Oletkos vähän herkkähipiäinen? Skål!
Jaa, no, vuosia sitten lopetin riitelemisen siippani kanssa. Siis tuosta noin vain lopetin kertaheitolla.
Oli aihe mikä tahansa, suostun keskustelemaan
mutta en riitelemään.
Monta kertaa hän yritti provosoida kunnon kähinää aikaiseksi, mutta kun ei tullut vastakaikua niin lopetti. Siinä samalla perhe-elämä siirtyi huomaamatta vihasta enempi rakastavan ystävällisyyden puolelle.
Olen kuullut ja monesti joutunut todistamaan aivan samanlaista muuttumista ja sopeutumista, mutta se vaatii aika usein, että jompikumpi ottaa ohjaksia käteensä, tai joku ottaa, ja alkaa antaaman uutta suuntaa keskusteluille.
Sellaista riitaa ei pitäisi olla olemassakaan
, josta ei puhumalla ja sopimalla selviäisi tässä ihmiselämässä.
Jos tarkoitat vihan ja rakkauden välisellä rajalla henkilön suhtautumista toiseen henkilöön niin voin kertoa että minulla ei moisia viha-rakkaussuhteita ole.
On vain pelkkiä rakkaussuhteita, mutta minähän olen ateisti :D
Eipä taida olla aatteella tai uskonnolla suurta merkitystä tähän asiaan. Varsinkin jos katsoo maailmalla olevaa ja tapahtuvaa väkivaltaa, jonka juuret ovat osittain puhtaassa vihassa.
Rajaa ei ole. Ihminen voi rakastaa ja vihata samanaikaisesti. Toista ihmistä, esinettä tai vaikkapa Jeesusta. On-OFF asentoa ei ole, kylkimen asento on jossain siinä välillä.
Se on aivan luonnollista, että voi vihata ja rakastaa samanaikaisesti, mutta useinmiten tuo kohde ei ole yksi ja sama näille tunteille tai tuntemuksille. Ja on myös ihmisiä, jotka eivät vihaa ketään eivätkä mitään. Ja ehkäpä, joissakin ihmissuhteissa liuutaan vihan ja rakkauden välisellä alueella kokoajan.
Mitään rajaa ei ole. Etkö sinä perkele usko, että ihminen voi rakastaa ja vihata samanaikaisesti samaa henkilöä, samaa asiaa tai samaa ismiä.
Mitähän tuossa minun vastaukssani oli sanottu, loppupuolella kirjoitettuna, siinä se seisoo.
Sinulla on aika vahva tarve nimitellä vento- vieraita ihmisiä joillakin sanoilla, joita et selvästi itse tunne, periytyykö se jostakin?
Tuo vihasi, meinaan!
Olet yksinkertaisesti tyhmä kun et ymmärrä lyhyttä, selkokielellä kirjoitettua tekstiä.
Vastauseksi edelliseen kyhäelmääsi kerron, että vihaan tyhmyyttä. Koska et sitä näemmä tule koskaan tajuamaan, se on kerrottava nyt suoraan.
Ja lopuksi. Ilmauksen "vento- vieraita" voisit korjata.
Kiitos, kiitos hyvästä kannanotosta. On se hienoa että on sinunkaltaisia viisaita ja vihaisa
ihmisiä jakamassa lähes ammattilaisen ohjeita
meille kuolevaisille. Nyt kun luin sinun upean viestisi, ymmärsin vihdoin mitä tuo viha oikein on ja samalla ymmärsin heti myös oikean rakkauden merkityksen, tai rakkaudettomuuden. Olen edelleenkin täysin rento ja vento, vieras suurimmalle osalle tätä ihmiskuntaa, hyväksy nyt edes se tosiasiaksi, sillä se koskee sinuakin.
Olet varmaan huomannut, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Viimeaikainen touhu on mennyt jo kiusaamisen puolelle ja sitä en ollut toivonut sinullekaan tapahtuvan. Osaat kyllä välillä olla todella ärsyttävä, mutta kaikki on anteeksi annettu minun puoleltani. Siis aloittakaamme alusta...
;^)
Tätä kyselyä ei ollut varsinaisesti asetettu täällä nyt jo käytyjen keskustelujen perusteella,
eikä niiden vanhojenkaan perusteella, vaan ihan yleisestä mielenkiinnosta ko. aiheeseen.
Siis tämä aihe on nyt esillä maailmalla hyvin väkivaltaisessa muodossa, eli viha hallitsee monia ihmisten tekemiä valintoja ja rakkautta ei ehkä näy missään tai jos näkyykin, se on kovin vaikeasti tunnistettavissa.
Muuten kyllä mukava kuulla ja huomata, joskus ihan tavallinenkin kommentti esim. minun ärsyttävyydestä tai jonkun muun. Itse en oikein suosi tätä henkilökohtaiselle tasolle menemistä, tälläisellä anonyymi ja virtuaali sivustolla,
mutta joskushan kiehuu vesi kattilasta yli vaikka olisi kuinka tarkkana ja vahtia pitäisi;)
Niin, ja mitä anteeksi antoon tulee, minä puolestani yritän ehdottomasti antaa anteeksi
kaikille ennen nukkumaan menoa, niinkuin tänäkin
iltana tulen tekemään :)
sillä viha kulkee omia teitään. Niillä teillään se ohjaa päivittäistä elämää. Se sotkee kaiken.
Raja löytyi sukulaisten ja ystävien avulla, se viiva joka oli helvetin vaikea tiedostaa. Vihasta irtipääsy sitten vaatikin jo useita vuosia. Nyt voin sanoa olevani vapautunut vihasta, ei prosessi kestänyt pitempään kuin n.12 vuotta.
Mutta kannatti tehdä se urakka ja ilman uskon ripettäkään.
Kai siitä/tuosta vihasta pääsee eroon aatteista ja/tai uskonnoista huolimatta, jos vaan sitä riittävän ponnekkaasti haluaa ja on valmis tekemään "töitä" itsensä eteen. Näin ainakin itse olen hahmotellut asiaa ja koen näin.
Missä kulkee vihan ja rakkauden välinen raja?
Ainut oikea raja kulkee hyvyyden ja pahuuden välillä, viha ja rakkaus voi olla kumpikin samallakin puolen.
Hyvyydessä vihastuminen on Jumalasta, vihaa kohdistuu pahuutta vastaan ja on samalla oikeaa rakkautta.
Pahuudessa vihastuminen on ”rakkautta” pahuuteen, siten se kohdistuu hyvyyttä vastaan ja saa aina oikeaa vahinkoa aikaan, eikä siinä ”rakkaudessa” ole mitään hyvää.
Siis, viha ja rakkaus, ne kumpikin voi olla, hyvyyden tai pahuuden puolella, ihminen valitsee elämällään, kummalla puolen haluaa olla, oikean rajan.
Ehkä hyväkin voi olla joskus vihan sumentama?
Varsinkin jos muistaa elävät sanat, jotka edelleenkin kaikuu monissa korvissa; ja minä vihastuin ja päätin hävittää kaiken maan ja siinä asuvaiset. Tai toisaalta vihattomasta rakkaudesta muutaman sanasen; Katso uudeksi minä teen kaiken.
Tässä olet täsmälleen samoilla linjoilla minun kanssani. Ihminen itse valitsee. Ja lisään, usein seisoo valintansa takana kuolemaansa asti, joka saattaa olla suurenluokan virhe. Ja nyt, näinä päivinä, näemme itsekukin kuinka tuo lausuma pitää paikkansa, monet ovat eksyneet vihan sokkeloihin, eivätkä löydä ulos ilman apua.
Eivätkä osaa edes apua pyytää.
>>Ehkä hyväkin voi olla joskus vihan sumentama?
Voi hyväkin ihminen menettää kokonaan malttinsa ja sokaistua vihasta, ei se ole mikään uusi asia
tässä maallisessa maailmassa. Tuhannet kerrat on käynyt niin ja käy edelleenkin. Vankiloissakin on näytä sokastuneita mm. suomessa ja muuallakin.
Jos raamatun Vanhan-testamentin kirjoituksiin on luottamista, niin ainakin juutalaisten jumala on ollut täynnä vihaa ja kostoa. Tai oikeimmin sanottuna, useat juutalaisten jumalat.
Viha on pahasta ja paha on vihasta, suomenkielesä ei ole vaan oikeita sanoja ilmaisemaan näitä vanhoja käsitteitä oikeassa muodossa, joten en kommentoi pyhää hyvää tai pyhää pahaa, vihan kanssa tai ilman.
Isä taivaissa on hyvä ja rakastaa hyväntekijöitä
jotka Hän on luonut tekemään vain hyvää toinen toisilleen kun aika sitä vaatii.
toiselle hyvää liikutaan rakkauden aluella.
Kun ei halua toiselle mitään hyvää voisi kyse olla välinpitämättömyydestä, jota voi nimittää vihaksi.
Pitäs omilla teoilla edistää toisen mahdollisuuksia eikä tuhota niitä.
Nämä ominaisuudet ovat meissä kaikissa. Koitan kuitenkin toimia ystävällisyyden puolella, koska siitä hyötyvät kaikki joka tapauksessa.
Kun ottaa riittävän pitkälle vieviä askeleita voi parhaassa tapauksessa päästä eroon vihasta kokonaan. Täydellisessä rakkaudessa ei ole ollenkaan pelkoa.
Ja.
Pelko voi olla se, joka aika usein synnyttää myös vihaa. Tai sitten toisaalta, nuo ihmisen omat epäluulot, saattavat olla vihaa tukevia tekijöitä.
Rakkaus ja ystävällisyys ovat kuitenkin parenpi
vaihtoehto kuin viha ja itsekkyys, näissä kyllä linjamme kohtaavat hetkestä huolimatta.
Näytätkö itse hyvää esimerkkiä myos näillä palstoilla.
Kerrotko minulle ja muille lukijoille ensin.!..!
Mitä esimerkkiä täällä voi näyttää? Ja miksi?
Ja koska katsot olevasi aina kaiken muun yläpuolella, niin teetkö itse niin kuin monessa kysymyksissäsi annat meidän olettaa?