taas kipu hiipien mut valtaan saa,
ei anna edes pysähtyä ajattelemaan.
tunnen kuinka taas osa minusta hajoaa,
kaiken päästän katoamaan.
hyvästi voi sanoa vain kerran,
näinhän se on.
jos ajattelisin edes hetken verran,
tietäisin tämä loppu on.
miksi silti aina jatkan,
tätä samaa hautoen.
päättäisinkö jo tämän matkan,
uskon- siihen itse pysty en.
miksi silti sitä odotan,
niin kuin olis se merkki kohtalon.
vai liekö merkki kuolleen unelman,
kuinka löytäisin tuon sammuneen valon.
tahdonko enää löytää huomista,
tuota uuden alun tunnetta.
askel jokainen on vain johtanut,
suurempaan tuskaan kuin osaan kuvitella.
kun helvetti elää maan päällä,
tunnen nousevan vihan.
tunteen jota koitan vältellä,
jota tunnen sydämeni silti ihailevan.
ei anna edes pysähtyä ajattelemaan.
tunnen kuinka taas osa minusta hajoaa,
kaiken päästän katoamaan.
hyvästi voi sanoa vain kerran,
näinhän se on.
jos ajattelisin edes hetken verran,
tietäisin tämä loppu on.
miksi silti aina jatkan,
tätä samaa hautoen.
päättäisinkö jo tämän matkan,
uskon- siihen itse pysty en.
miksi silti sitä odotan,
niin kuin olis se merkki kohtalon.
vai liekö merkki kuolleen unelman,
kuinka löytäisin tuon sammuneen valon.
tahdonko enää löytää huomista,
tuota uuden alun tunnetta.
askel jokainen on vain johtanut,
suurempaan tuskaan kuin osaan kuvitella.
kun helvetti elää maan päällä,
tunnen nousevan vihan.
tunteen jota koitan vältellä,
jota tunnen sydämeni silti ihailevan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei helppoa lie muillakaan.
Ensin meen onnellisena nukkumaan.
Jo aamulla tyydyn huomaamaan,
hukuttauduin turhaan unelmaan.
Et kuvitella saata miten paljon jätin taa,
pimeys, kun menneen haamut mielessäni vaeltaa.
Varjoissani kuljen, ei kukaan kyyneleitäin nää.
Et kuule vaikka kiljun, tuskain kuulematta jää.